En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin mitään. Lähinnä varmaan siksi, etten ole keksinyt mitään erikoista mistä kirjoittaa. Elämä ja arki täällä on melko samanlaista kuin se oli Suomessakin. Vasta nyt 3,5 kuukauden jälkeen minulla alkaa kadota tietynlainen varovaisuus. Vielä vähän aikaa sitten tunsin oloni aika epämukavaksi melkein joka paikassa. Kaikki paikat oli ihan vieraita, liikenne hermostutti, enkä osannut asioida oikein missään, ja sitten totta kai kielimuuri. Alan päästä näistä kaikista epävarmuuksista yli, ja elämä Espanjassa alkaa tuntua koko ajan enemmän kotoisalta.

Ihmisiä Suomessa ja suomen kieltä minulla on usein ikävä. Lisäksi kaipaan monia pieniä asioita asumisessa, mitkä täältä puuttuu. Espanjalainen infrastuktuuri on aika kaukana siitä, mihin Suomessa on totuttu. Kylmä meillä ei onneksi ole tullut, vaikka moni siitä varoitteli, eikä ilmat tästä enää viileämmiksi muutukaan. Pitkässä kuumassa suihkussa olisi kuitenkin ihanaa käydä, mutta meillä on niin pieni lämminvesivaraaja, ettei se riitä kuin pikaiseen peseytymiseen. Ammeen olen pari kertaa pienellä luovuudella onnistunut saamaan melkein täyteen lämpöistä vettä ja lillunut siinä sitten .

Päivät ovat lyhimmilläänkin olleet koko ajan pitkiä suomalaisiin talviin verrattuna. Pimeä tulee tähän aikaan vuodesta puoli seitsemän aikoihin. Valo ja aurinko tekevät hyvää, ja jaksaminen on edelleen ihan toista luokkaa kuin vuosi sitten. Golfaamaan ollaan ehditty enemmän kuin odotinkaan, mikä on tosi kiva. Kävin myös tutustumassa läheisellä koiratarhalla, missä auttaisin mielelläni, mutta vasta joskus lomalla sitten ehtii. Espanjan kieltä opiskelen edelleen, ja joku suomen- tai englanninkielinen ryhmäliikunta olisi kiva löytää. Tekemistä täällä ainakin riittää 🙂