Älä ole itsekäs, älä kannata kärsivien koirien jalostamista

NUDE

Meikäläisen viikko ei alkanut kovin harmonisissa merkeissä. Heti aamulla somea selatessani naamalleni lävähti jälleen uusi julkkis, joka oli ottanut englanninbulldoggin pennun. Sykkeeni nousi ja kyyneleet nousivat silmiini. Kihisin raivosta. Miksi taas? Miksi ihmiset ihastelevat, eikä kukaan sano sanakaan vastaan?

En voi ymmärtää, miten vielä vuonna 2017 on täysin ok teettää pentuja rotuun, joka on kaikkien määritelmien mukaan sairas. Ja miksi edelleen joku voi olla näistä ongelmista niin tietämätön, että vieläpä ostaa tällaisen brakykefaalisen eli lyhytkalloisen rodun pennun, jonka koko elämä tulee todennäköisesti olemaan epämukava, jopa kivulias ja jatkuvaa eläinlääkärillä ravaamista? Ja oi miksi sen pitää olla julkkis, jolla on yli 10 000 seuraajaa Instagramissa ja joka toimii varmasti tuhansien ihmisten esikuvana?

Mietin niiden yli 60 ihailevan "onpa söpö ruttuturpa" ja "voi mikä ihana" -kommentin äärellä miten voi olla mahdollista, että joku vielä tänä päivänä on niin pihalla, että ajattelee lyttykuonon olevan söpö. Ei koiran elämää rajoittava ja sairauksia aiheuttava kehityshäiriö, joka on jonkun neropatin ideasta päätetty jalostaa pysyväksi rotuominaisuudeksi. Miten tämä voi vielä jollekin olla epäselvä asia? Päätin siis käyttää omaa ääntäni. Toivottavasti tämä postaus siis tavoittaa edes muutaman lyttykuonoisen koiran hankintaa harkitsevan.

Tuli varmasti jo selväksi, etten kerta kaikkiaan keksi yhtäkään hyvää syytä ottaa todella sairaan rodun, esimerkiksi englannin- tai ranskanbulldoggin tai cavalierkingcharlesinspanielin pentu. Erityisesti ahdistaa se, että bulldoggit tuntuvat nyt olevan nouseva trendi, vaikka jo kuvittelin että ihmiskunta olisi päässyt tässä asiassa kohti järkevämpää suuntaa.

Pari vuotta sitten nimittäin tuntui, että liian pitkälle jalostettujen rotukoirien ongelmia puitiin monissakin isoissa julkaisuissa ja jopa Kennelliitto oli aikeissa puuttua brakykefaalisten koirarotujen jalostamiseen, mutta nyt homma on tuntunut ottaneen täyskäännöksen. Julkkikset esittelevät lyttynaamaisia koiriaan, kansa hurraa ja jalostaminen jatkuu ellei jopa ylly. Mitä tapahtui?

Jo faktat ovat osalta unohtuneet tai niitä ei vain ole ennen rotunpennun hankkimista googlettamalla löytynyt, tässä muutama:

Huippueläinlääkärit: Nämä koirarodut ovat kärsineet jalostuksesta eniten, HS 26.10.2014:

- Englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, shar pei, länsiylämaanterrieri ja mopsi ovat sairaimmat koirarodut. Huonoin tilanne on kuitenkin englanninbulldoggilla.
- Englanninbulldoggien yleisimpiä terveysongelmia: lonkkaviat, selkäviat, hengitysvaikeudet, kyynärviat, naamanpoimutulehdukset, synnytysvaikeudet, pentujen epämuodostumat

Kennelliitto aikeissa puuttua ongelmarotujen jalostukseen, TS 9.10.2014

- Englanninbulldoggi kuuluu brakykefaalisiin eli lyhytkalloisiin koirarotuihin. Äärimmilleen vietynä se tarkoittaa niin lyhyeksi jalostettua kalloa ja kuonoa, että koira voi elää koko elämänsä jatkuvan tukehtumisen tunteen kanssa. Osa koirista oppii nukkumaan jokin esine suussa, jotta henki kulkisi unen aikana suun kautta.
- Lämpimällä ilmalla olemattomalla kuonolla varustetut koirat eivät pysty jäähdyttämään itseään, vaan niillä on korkeampi riski saada lämpöhalvaus.
- 95 prosentilla Suomessa röntgenkuvatuista englanninbulldogeista lonkkanivelten kuvaustulos oli asteikon huonoin tai toiseksi huonoin eli E tai D. Kirjaimet tarkoittavat vakavaa kasvuhäiriötä ja yleensä myös nivelrikkoa.

Joissakin koiraroduissa jo enemmän sairaita kuin terveitä yksilöitä – eläinsuojeluliitto vaatii lakirajoituksia jalostukselle, HS 2.10.2015

- Kennelliiton tutkimuksen mukaan jopa 70 prosentilla yli kuusivuotiaista cavalier kingcharlesinspanieleista on syringomyelia eli aivojen turvotustauti. (Sairaudessa aivot eivät mahdu koiran aivokuoren sisään vaan tursuavat ulos ja seurauksena on aivonesteenkiertohäiriöitä, jotka vaurioittavat selkäydintä. Ne johtavat voimakkaisiin rapsuttamisreaktioihin ja kipukohtauksiin)

Eläinlääketieteen professori: Nämä koirarodut on jalostettu sairaiksi, Studio55.fi 14.6.2012

- Koiran pahoinpitely ei välttämättä tarkoita sitä, että sitä kohdeltaisiin perinteisellä tavalla huonosti, vaan että sen oikeuksia terveeseen elämään loukataan esimerkiksi hengitys- ja liikuntakykyä rajoittamalla.

Toivoisin, että äärimmilleen jalostettujen rotujen ongelmista alettaisiin nyt puhua enemmän uudelleen ja tätä eläinoikeusrikkomuksia lähentelevää asiaa saataisiin jotenkin eteenpäin. Suurimmassa roolissa ovat tietysti rotujärjestöt koirien kasvattajat, sillä ainakin muutama vuosi sitten tehdyn TS:n jutun mukaan kasvattajat voivat käyttää jalostukseen mitä tahansa koiria, eikä esimerkiksi Kennelliitto voi valvoa sitä. Ja rotujärjestöt päättävät, kuuluuko rotu perinnöllisiä sairauksia vastustavaan Pevisa-ohjelmaan, johon esimerksisksi englanninbulldoggi ei ainakaan vuonna 2014 kuulunut.

Enkä myöskään jaksa kuunnella selityksiä siitä, kuinka muka hyvältä ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta otettu koira olisi terve. Jos koira syntyy lytyn kuonon kanssa, se on jo itsessään kehityshäiriö. Piste. Myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen Kirsi Sainio sanoi vuonna 2014 tehdyssä haastattelussa, ettei hän usko pelkkien jalostussuositusten enää auttavat tätä [englanninbulldoggia] tai muitakaan pahimpia ongelmarotuja. Hän sanoi, että englannibulldoggin tilanteen menneen niin pitkälle, ettei ihmettelisi, jos viranomainen alkaisi puuttua rodun ylläpitoon. Sainio linjasi myös, että ehkäpä parhaiten rotujen jalostamiseen vaikuttaa kysyntä:

 Jos ei ole kysyntää, ei ole tarjontaa. Ihmisten pitäisi miettiä, mitä se tarkoittaa, jos koiran hengityksestä kuuluu jatkuvasti ääntä.

Tiedän, että tämä asia saa tunteet liikkeelle. Etenkin heidän, jotka ovat jo tämän valinnan tehneet ja p*ska on niin sanotusti jo tuulettimessa. Mutta se ei ole tarpeeksi painava syy olla puhumatta näiden koirien jalostamisesta ja siitä, miten nämä sairaimmat rodut voivat edelleen olla edes laillisia kasvattaa. Kyllä varmasti Tampereen delfinaarion omistajatkin suuttuivat delfinaarion lopettamisesta, mutta oliko se tarpeeksi hyvä syy olla viemättä eläinten oikeuksia eteenpäin? Ei. Turkistarhauksen kiellon edistäminen ahdistaa varmasti turkistarhojen omistajia, mutta onko se eläinten hyvinvoinnin tallomisen lopetuksen estävä asia? Ei.

Vetoan nyt teihin kaikkiin koiran hankintaa harkitseviin: selvitä rodun terveystilanne, äläkä valitse pitkälle jalostettua koiraa. Ja tietysti valitse, mikäli vain mahdollista, kodittoman koiran adoptoiminen. Tutustu aiheeseen esimerkiksi näillä sivuilla:

espanjankatukoirat.com // rekkurescue.com // espanjankoirat.com // kodittomat.info // elämäkoirille.fi // kodinvaihtajat.com // pelastetaankoirat.com // viipurinkoirat.fi // kulkurit.fi

Lainakuvat: kodittoman koiran adoptoineen julkkiksen Instagram (@iansomerhalder, @arianagrande, @lenadunham) ja Suomen eläinsuojeluyhdistyksen Fiksun koiranomistajan opas.

EDIT (4.11.): Pieni toivonpilkahdus. Eläinsuojelulain uudistus on vireillä eduskunnassa ja siihen sisältyy myös koirien rotujalostaminen. SEY vaatii, että lakiin sisällytetään tarkasti ne ominaisuudet, joiden jalostaminen on koirilla kiellettyä, jolloin viranomaisen olisi helpompi jalostusta valvoa:

- Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi hengitysvaikeudet, kroonista kipua aiheuttavat viat ja sairaudet, kuten luuston ja nivelten ongelmat sekä ahdas kallon rakenne, rajoittunut liikuntakyky, rakenteellinen ominaisuus, josta seuraa kyvyttömyys normaaliin lisääntymiseen ja synnyttämiseen, kyvyttömyys syödä tai juoda normaalisti, parantumattomat krooniset ihosairaudet, karvattomuus ynnä muut kärsimystä aiheuttavat ja / tai muutoin eläimen hyvinvointia heikentävät ominaisuudet.

- Rotuja ja muita eläinkantoja, joista merkittävällä osalla on jokin eläimen hyvinvointia heikentävä rakenteellinen ja /tai perinnöllinen vika, ei tule ylläpitää sellaisinaan.

Toivotaan siis, että uuden näillä näkymin vuonna 2020 voimaan tulevan lain myötä näiden rotujen kasvattaminen ja myyminen sellaisenaan olisi laitonta. Voit tukea SEYn vaatimuksia allekirjoittamalla vetoomuksen.

LUE MYÖS:

Miksi adoptoisin? Papi-löytökoiramme tarina

Share

Kommentit

I-C82 (Ei varmistettu)

Minulla on 11 -vuotias kiinanpalatsikoira. Aikoinaan en miettinyt laisinkaan mainitsemiasi asioita kun koiran hankin. Nykyään en koskaan enää ostaisi kyseistä koirarotua koska tuska joka hänen kanssaan on koettu eläinlääkäri käynneillä raastaa sydäntäni. Hampaita on enää muutama koska jouduttu poistamaan melkein kaikki koska eivät mahtuneet suuhun ja alaleuka oli syntyessään halki koska kuonottomilla ei luudu alaleuka normaalisti. Lukuisat antibiootit hengitysteiden tulehduksiin syöty samoin kuin silmätulehduksiin mutta tämä on opettanut paljon ja olen samaa mieltä kanssasi näitä ei saa jalostaa lisää!!!!

Erika Naakka
NUDE

Hei aivan upeaa, että pystyt tällä tavalla kertomaan tilanteestasi. Olenkin tässä kuluneen viikon aikana miettinyt, onko sellaisia ihmisiä, jotka ehkä ovat aikaisemmin jo ottaneet sairaanpuoleisen rotukoiran ja tajunneet ehkä myöhemmin tehneensä virheen. Olet hieno ja rohkea esimerkki!

Meillähän oli lapsuudessa perheessämme dalmatiankoira. Myös meidän perhe katsoi läpi sormien rodun kuurousongelmaa ja päädyimme tähän silti. Nykyään en näin tiedostavana ihmisenä enää ottaisi dalmista tai mitään muutakaan rotukoiraa. Aina voi viisastua, kunhan virheensä uskaltaa myöntää.

nellinn (Ei varmistettu)

En tiedä miten asiat ovat olleet silloin, kun perheessänne on ollut dalmatiankoira, mutta nykyään dalmispennut kuulotestataan ennen luovutusta ja kuurot pennut useimmiten jäävät sille reissulle. Kuuroa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Samoin sinisilmäistä dalmista ei saa käyttää, vaikka olisi muuten ns. priima, koska sinisilmäisyyden aiheuttava geeni on liitoksissa kuurouden aiheuttavaan geeniin. On varmasti monia muitakin rotuja, joissa rodun ongelmiin puututaan nykyään reippaasti käytännön teoilla ja ongelmaa vähättelemättä, erityisesti tiedon lisääntyessä :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

'Kuurot pennut jäävät sille tielle' - tarkoittaako tämä, että kuurot pennut lopetetaan?

Mikäli ymmärsin tämän oikein, on käsittämättömän epäeettistä jalostaa rotua, jolla kuurous on niin yleistä että kaikki pennut testataan - ja kuurous vie vasta muutaman viikon ikäiset pennut piikille?

Kertokaa pliis minun ymmärtäneen tämän väärin! En keksi mitään oikeutusta kasvattaa rotua, jonka pentuja joudutaan järjestelmällisesti lopettamaan.

I-C82 (Ei varmistettu)

Piti vielä sanomani että minulla on kaikkineen viisi koiraa. 3 näistä on sekarotuisia ja 1 pelastettu labbis iässä 12 v. Tulevaisuudessa kun aika korjaa vanhempia koiria perheestämme niin todellakin otan lisää kodittomia koiria maatilallemme.

MarikaJohannaP
Hey girl

Ihan mahtava kirjoitus! Kiitos tästä! Niin tärkeä asia ja arvostan super paljon että toit tätä esille. Todella toivoisin että tämä avaisi edes yhden koiraa hankkimassa olevan ihmisen silmät. Ja jos vaikka yhdelle rescue koiruudelle löytyisikin uusi koti <3.

Erika Naakka
NUDE

Kiitos <3 Tätä minäkin toivon; jos edes yhteen ihmiseen voisin vaikuttaa. Käsittämätöntä, että näin eläinten hyvinvointia yhä enemmän korostavassa yhteiskunnassa tämä tärkeä ja näkyvä asia on päässyt jotenkin täysin unohtumaan :/

elisa_annamari

En uskonut silmiäni, kun törmäsin tähän mainitsemaasi koiraan. Varsinkin, kun kuvatekstin mukaan kyseessä oli monen vuoden harkittu asia. Todella surullista myös senkin takia, että vastavirtaan tehdyt kommentit poistettiin ilman selitystä. En vain ymmärrä ihmisiä, koska haluaisin omalle lemmikilleni parhaimman elämän. Loppuunjalostetun koiran elämä ei voi olla kauhean hyvä.

Erika Naakka
NUDE

Niinpä. Henkilön ammattia ajatellen kommenttien poistaminen on täysin älytön ratkaisu. Jos olet tehnyt tällaisen päätöksen, seiso sitten edes ylpeänä sen takana.

thinttu (Ei varmistettu)

Niin samaa mieltä tästä, oli pakko itsekin käydä kommentoimassa, ja kuulla ne syyt tällaisen sallitun eläinrääläkkäyksen kannattamiseen- en ikinä voisi elää sen kanssa että omaksi huvikseni olisin ottanut itselleni luontokappaleen joka kärsii koko elämänsä. Aivan naurettavaa ja lapsellista poistaa kaikki eriävät kommentit instagramissa, eikä sieltä sitä selitystäkään tullut. Mutta vahvisti kyllä sitä kuvaa minkä olen näistä ihmisistä saanut, itsekkäitä ku#@päitä.

Kiitos! Meidän perheeseemme on kuulunut ajan saatossa jo kuusi vahinkoa, kolme viimeisintä ovat rescue-koiria (www.viipurinkoirat.fi). Sitten kun on aika uudelle koiralle, sekin tulee tuosta osoitteesta.

Erika Naakka
NUDE

KUUSI! Pakko sanoa, että siinäpä meikäläisen unelma ja toivottavasti tulevaisuus <3 Kiitos sinulle, että olet tehnyt noin paljon hyvää työtä. Lisään tuon osoitteen vielä postaukseen, pitikin se alkuperäiseen laittaakin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä teksti, kiitos!

Nyt täytyy tarkentaa hiukan: enimmillään samaan aikaan meillä oli kolme koiraa, sen jälkeen olemme tyytyneet "vain" kahteen kerrallaan. Kaksi siksi, että koira on laumaeläin ja lajitoveri on parempi kuin ihminen. Asiaan vaikuttaa myös koirien huomioiminen ja vuorovaikutus niiden kanssa sekä perheellisen työssäkäyvän rajallinen aika. Jos olisi mahdollista, hankkisin talon jostain keskeltä ei-mitään muutaman hehtaarin aidatulla tontilla ja koiria olisi huomattavasti enemmän. Mä olisin sitten se "hullu koiranainen" ;)

Erika Naakka
NUDE

Ah, aivan. Luetunymmärtäminen vähän bugasi tuossa :D Mutta silti, niin ihanan monta koiraa on ollut elämässäsi. Meilläkin on harkinnassa toisen koiran ottaminen nykyisen kaveriksi :) Ja ihan sama mulla, haluaisin valtavan tontin aidalla ja vähintään sen 6 rescueta :) JOO hullu koiranainen! My future :D

Nepipepi (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta.

Jasmiinar (Ei varmistettu)

Tämä on tärkeä aihe, ja ilo lukea perusteltua tekstiä! Ymmärrän täysin sinun kantasi. Itsekään en ottaisi sairasta koiraa, mutta saattaisin silti päätyä hankkimaan omani luotettavalla kasvattajalta sellaisessa rodussa, jolla ei näitä ongelmia ole. Omissa haaveissani on italianvesikoira, jonka rodun jalostamisessa ollaan hyvin tarkkoja. Jo pari tuhatta vuotta vanha rotu on säilynyt pitkälti samanlaisena ja jalostuksessa suurin huomio kiinnittyy terveen ulkomuodon, ja etenkin lonkkien, kuntoon. Jos rodun hyvinvointi pyritään säilyttämään, näen myös positiivisen puolen jalostuksessa. Asia ei ole aina niin mustavalkoinen, vaikka ylilyöntien seuraukset ovatkin surullisia. Tämä ei ehkä liity suoraan postauksen aiheeseen, mutta toivoisin myös että nämä välimaaston tapaukset tuotaisiin ilmi, kun keskustellaan jalostuksesta.

Erika Naakka
NUDE

Toinkin tämän asian tuossa lopussa esille, koska tiedän että monilla on ennakkokäsityksiä rescue-koirista. Eli VÄHINTÄ mitä koiranhankkija voi tehdä on ottaa oikeasti terve rotu :)

mystery
Vision One

Ihanaa että otat kantaa tähän! Englanninbulldogit on tosiaan niin sairaita ettei siinä ole mitään järkeä, ne ei pysty parittelemaan eikä synnyttämään luonnollisesti, synnytys on ainakin 80% tapauksissa keisarinleikkaus. Toi kertoo jo aika paljon.

Sekarotuiset piskit on parhaita <3

Erika Naakka
NUDE

Meinasin laittaa tuon keisarinleikkausasiankin tuohon jonon jatkoksi, mutta en ollut varma prosenttiosuudesta. Mutta tosiaan, eikö se kerro jo omaa kantaansa rodun terveydentilasta? Ilmeisesti kaikille ei.. :(

Eläintenhoitaja (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Haluaisin painottaa kuitenkin, että ennakkoluulot rescue-koiria kohtaan on ihan perusteltuja. Nämä koirat usein ovat fysiikaltaan terveitä, mutta tautiriski on hyvin suuri. Vaikka koira olisikin rokotettu ja testattu kohdemaassa, taudit saattavat näyttää positiivista vasta kuukausia myöhemmin. Myös resistanssien infektioiden riski (esim. MRSP) on olemassa. Monet koirien tuomista taudeista ovat myös zoonooseja. Nämät asioita, joita omistajien tulisi myös miettiä koiraa hankkiessaan. Kuitenkin niitä vähätellään. Kotimaassa löytyy myös paljon kodittomia ja koeinvaihtajia.

Juuri nyt en muista mistä lähteestä tämän luin, mutta Suomen kennelliitto hyväksyisi jalostukseen koirat joilla esiintyy jotain noista resistenssejä infektioita? Jotenkin musta tuntuu hassulta, että tautiriskejä painotetaan pitkälti rescue-koiriin vaikka aika moni lajitoveri reissaa maailmalla ja saattaa päätyä taudinkantajaksi ihan samalla tavalla. 

Sitä paitsi: koiraa hankkiessa ei ole koskaan takeita siitä että koira pysyy terveenä ja iloisena elämänsä loppuun asti, hankkipa sen mistä tahansa ja minkä rotuisena tahansa.

Sininenn (Ei varmistettu)

Hyvä aihe ja olen täysin samaa mieltä!

anonyymi1 (Ei varmistettu)

hyvä kirjoitus! Perheelläni on 11-vuotias cavalieri enkä koskaan enää ottaisi samaa rotua vaikka meillä on käynyt älyttömän hyvä tuuri sillä hän on edelleen terve. Itse olin nuori kun koira otettiin ja tietysti selvitimme hyvin että kasvattaja on luotettava ja vanhemmat terveet mutta silloin lähinnä puhuttiin vain sydänviasta eikä syringomyeliasta joka on siis kallon ahtaudesta johtuva sairaus. Ei ollut yhtään tiedossa kuinka sairas rotu oikeasti on :(. Tiedän monia cavaliereja jotka kuolivat tähän sairauteen ihan pentuina. Rotu on luonteeltaan aivan ihana mutta toivon myös ettei kukaan ottaisi tätäkään rotua. Itse tulevaisuudessa menen täysin koiran terveys edellä enkä koskaan ottaisi mitään pilalle jalostettua rotua, vaan toivottavasti pystyn joskus vaikka pelastamaan jonkun sekarotuisen :).

Erika Naakka
NUDE

Ihanaa kuulla!! Juuri nämä tarinat ovat lohdullisimpia. Nämä, joissa virheistä on opittu, ne myönnetään ja tietoa parhaimmassa tapauksessa levitetään vielä eteenpäin :) Jostain luin, että tämä sama sairaus on ihmisillä ja se on luokiteltu kaikista kivuliaimmaksi. Sydäntä särkee kun näitä koiria näkee kaduilla ja somessa.

En voi muuta kun suositella koiran adoptiota :) Tietysti siinä (ja myös rotukoiraa ottaessa) pitää olla tietoinen riskeistä ja valmis tarttumaan ongelmiin, jos sellaisia tulee. Meillä on käynyt onni, sillä espanjasta tullut Papi-koiramme ei ole tuottanut mitään sen suurempia ongelmia, kuin remmirähinää, joka sekin hälvenee kun vain jaksaa kouluttaa. Toivottavasti joskus päädyt tähän ratkaisuun! :) <3

anonyymi1 (Ei varmistettu)

Näin juuri :). Oireita on myös vaikea tunnistaa ja itse kävimme eläinlääkärillä kuvaamassa kallon, ja luokitus oli muistaakseni D eli oireeton syringomyelia. Tämä luokitus on melkein kaikilla "terveilläkin" eli syringomyelia mutta vaan oireettomana. Pahinta on juuri se ettei oireita välttämättä huomaa ja koira joutuu elämään kivuissa mikä on todellakin syndäntäsärkevää ja niin itsekästä etten voi ymmärtää :(. Terveitäkin rotuja löytyy niin paljon! Mutta Papi-koirasi on aivan ihana ja adoptoitujen koirien tarinoita on aina niin iloa lukea&lt;3

Erika Naakka
NUDE

Niin, koirat kun eivät osaa kertoa kivuistaan :( Ja niinpä, maailman no täynnä myös terveitä koiria! Papin adoptoiminen on ollut kyllä elämäni paras päätös ja kiva että olet jaksanut lukea hänen tarinansta <3 Kiitos vielä kommenteistasi!

sirppav (Ei varmistettu)

oon niin samaa mieltä! poistiko tää kyseinen henkilö oikeasti sun kommentin? käsittämätöntä käyttäytymistä aikuselta ihmiseltä. myös tammy hembrow otti juuri saman kyseisen rodun.... harmittaa :(

Norppu (Ei varmistettu)

KIITOS KIITOS KIITOS tästä.

Koirahaave (Ei varmistettu)

Kiitos todella paljon ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! Haaveilen koirasta, mutta olen "ei entuudestaan koiraihminen", joten antakaa vinkkejä, mikä rotu kannattaisi valita, jotta koiralla olisi mahdollisimman vähän sairauksia? Ja kertokaa myös, miksi kannattaisi valita sekarotuinen koira? Olen aina luullut, että rotukoira olisi parempi vaihtoehto, mutta näyttäisi, että näin ei ole.

Erika Naakka
NUDE

Rotukoira ei missään nimessä ole automaattisesti parempi vaihtoehto ja sekarotuinen on monesti terveempi kuin jalostettu koira. Mitä laajempi geenipooli, sitä terveempi koira, näin yleistäen.

Itsehän olen tietysti kodittoman koiran adoptoimisen kannalla. Maailma on täynnä (usein täysin syyttäkin) hylättyjä koiria, jotka ovat ehkä lopetusuhan alla, ellei niitä adoptoida. Miksi teettäisimme lisää koiria maailmaan, joka on jo täynnä kotia tarvitsevia? Minun mielestäni yksi hyvä vaihtoehto olisi tutustua koiriin, jotka odottavat adoptointia jonkun kotona täällä Suomessa eli ne ovat kotihoidossa. Näin pääset tutustumaan koiraan ennen päätöksen tekoa ja lisäksi koira ovat jo yleensä aikuisia, joten yllättävien luonteenpiirteiden ilmeneminen on epätodennäiköisempää. Lisäksi esimerkiksi espanjankoirien toiminta on täysin vapaaehtoista eli kukaan ei saa siitä rahaa, eikä näin vaarana ole myöskään pentutehtailu.

Ja kuten sanoin, voi adoptoitujen koirien ja niin myös pentuna otettujen rotukoirien kanssa aina tulla ongelmia ja ongelmakäyttäytymistä, joka pitää tiedostaa ja olla henkisesti valmis niihin tarttumaan ja etsimään ratkaisuja. Jos tähän ei ole valmis, en suosittelisi ottamaan koiraa ollenkaan. Mutta toivon että saat vielä jonkun upean eläinkumppanin vierellesi <3

örweli (Ei varmistettu)

Sen verran haluaisin kommentoida, että sekarotuinen koira ei tarkoita automaattisesti terveempää koiraa kuin rotukoira. Esimerkiksi suomalaisissa rotukoirissa harjoitetaan geenipoolin laajentamista esimerkiksi rotuun otetuilla koirilla eli koirilla, jotka ovat sekarotuisia, mutta täyttävät rotumääritelmän, joten koirat saavat rotukoiran paperit. Lisäksi rotujärjestöt tekevät, hieman toki järjestöistä riippuen, arvokasta työtä terveyden edistämisen suhteen. Suomenpystykorvilla oli kymmenisen vuotta sitten alkava epilepsia ongelma, rodussa alkoi siis esiintyä enenevässä määrin epilepsiaa. Tähän kuitenkin puututtiin rotujärjestön ohjeistuksella jalostuksessa ja ongelma on saatu lähes häviämään.

Lisäksi rotukoirat, jotka kuuluvat rotujärjestöön, saavat monesti viralliset paperit ja niiden taustat on helpompi selvittää, pentutehtailua ajatellen. Pentutehtailu on Suomessakin vakava ongelma. Myös ulkomaisista rescue-koirista sen verran, etten missään tapauksessa ole niitä vastaan, mutta Suomessa on todella paljon kotimaisia koiria, jotka etsivät uutta kotia. Hyvä eläinlääkäri ystäväni on pistänyt useamman lopetuspiikin täysin terveeseen koiraan, kun esimerkiksi omistajan sairastumisen vuoksi koiran pito on ollut mahdotonta. Tori.fi esimerkiksi on täynnä tällaisia tapauksia, tosin näissäkin on syytä muistaa pentutehtailun vaarat!

Mutta muuten kirjoitit täyttä asiaa, toivoisin että sairaiden rotujen jalostus otettaisiin vakavammin Suomessa. Se, että koira ei juoksentele muiden koirien perässä ja leiki, ei tarkoita sitä että se olisi laiska tai sitä ei huvittaisi, vaan pahimmassa tapauksessa sitä, että halua olisi, mutta juokseminen yksinkertaisesti sattuu niin paljon, että koira ei tähän pysty.

Brassiowner (Ei varmistettu)

Minulla on paperillinen brasilianterrieri joka on hyvä esimerkki juuri tälläisestä roturisteytyksestä. Oman brassini isä on siis Kennelliiton hyväksymän roturisteytyksen tuotos. Siinä on risteytetty brassi ja tanskalais-ruotsalainen pihakoira (joka on ulkonäöllisesti hyvin samannäköinen kuin brassi), koira kuitenkin rekisteröity brassiksi. Oma brassini on siis 1/4 pihakoira ja 3/4 brassi, mutta myös rekisteröity puhtaaksi brassiksi.

Lisäksi haluan lisätä sen, että on tärkeää että hankkii pennun vastuulliselta kasvattajalta. Oma kasvattajani tutkituttaa ja kuvauttaa koirat laajasti ennen niiden käyttöä jalostuksessa. Vaikka koirat ovat laajasti tutkittuja silti on se mahdollisuus että omalleni tulee terveysongelmia, mutta voin kuitenkin olla suhteellisen levollisin mielin tietäen että se on terveistä vanhemmista. :)

Plop (Ei varmistettu)

Todella hyvä kirjoitus!

Itselläni on 5v parsonrusselinterrieriuros, joka on ensimmäinen koirani. Omat kriteerini rodulle olivat:
- koira on helppo ottaa mukaan minne ikinä itse meneekin (=parsonin korkeus &lt;=40cm ja paino &lt;=11kg ja ei pelkää uusia paikkoja/ihmisiä)
- terve ja pitkäikäinen (= parsonit elävät keskimäärin 12-14v, rodun terveystilanne yleisesti hyvä)
- aktiivisuus (=tämän kanssa on helppo lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä sekä näitä koiria käytetään jäljestykseen/agilityyn/tokoon/...)
- halusin tietää täsmälleen rodun luonteen (=sain poikaystäväni vanhemmilta heidän parsoninsa lainaan muutamaksi kuukaudeksi ennen tämän koiran hankintaa, jolloin pystyin varmistumaan että tämä on itselleni sopiva rotu)
- halusin tietää tarkasti vanhempien taustan (=molemmat vanhemmat muotovalioita, rekisteristä mahdollista nähdä sukupuu monen sukupolven taakse, lonkat/silmät tutkittu molemmista vanhemmista ja todettu hyviksi)
- helppohoitoinen turkki (=tämä tarvitsee nyppiä 2-4krt vuodessa)
- uros (=ei tarvitse miettiä juoksuja, toisaalta taas urokset voivat olla tietoisempia reviiristään muiden koirien läsnäollessa)

Siinä olen ehkä eri mieltä Erikan kanssa, että itse suosittelin nimenomaan rotukoiraa ensimmäiseksi koiraksi. Kun tietää "tarkalleen" mitä on hankkimassa ja paneutuu hankintaan huolella, pystyy tekemään edes jonkinlaisen oletuksen mitä on tulossa. En sano että rescuet/paperittomat koirat olisivat huonoja valintoja (itsekin ehkä vielä joskus voisin tällaisen hankkia), mutta esimerkiksi koiran iso aktiivisuustaso tai itsepäisyys ei tulekaan täytenä yllätyksenä kun tietää rotumääritelmän mukaan "olettaa" jotain. Ensimmäisen koiran kouluttaminen on oma haasteensa jo itsessäänkin, niin itse ajattelin että on helpompaa jos koira tulee tasapainoisesta kodista eikä tarvitse erikseen miettiä mahdollisia traumoja kaltoinkohtelusta mitä rescueilla mahdollisesti on takana. Toki rodun sisällä jokainen koira on yksilönsä ja pelkästään eri pentueen yksilöistä saattaa kasvaa luonteenpiirteiltään ihan erilaisia tapauksia - elinympäristö muovaa koiraa myös, vaikka näennäisesti samat geenit olisivat taustalla.

Itse suosittelisin vahvasti miettimään ensin millaista elämää elää tällä hetkellä (ja elämää ylipäätään siihen 10-15v aikajänteellä) ja sitten miettimään koirarotua sen mukaan. Erilaiset rodut vaativat erilaista huolenpitoa (lenkkeilytarve, turkin huolto, riistavietti, sukupuoli jne.). Kun ehkä muutama itseä kiinnostava rotu on löytynyt, kannattaa tarkastaa rotuyhdistyksen nettisivut ja mahdolliset facebook-ryhmät - sieltä varmasti löytyy rotuun perehtyneitä ja siitä kiinnostuneita ihmisiä, joille voi esittää rodusta kysymyksiä ja näin punnita vielä tarkemmin olisi rotu itselle sopiva. Esimerkiksi facebookissa Lemmikkikummit-ryhmässä välillä on myös kyselyitä, että "sattuisiko kellään olemaan rotua X", koska kysyjä pohtii juuri sen rodun hankintaa ja haluaisi tutustua tarkemmin rotuun mahdollisesti ottamalla hoitoon kyseisen rodun yksilön.

Muutenkin ehkä suosittelisin tuota facebook-ryhmää, sillä sitä kautta voi tutustua useampiinkin eri rotuihin ja saa touhuta koirien kanssa, vaikka ei välttämättä edes hankkisi itselleen omaa koiraa. Hoitokoiran kanssa pääsee myös totuttelemaan, millaista elämä olisi koiran kanssa. Oma koirani käy välillä lenkkeilemässä naapurin kanssa, jonka sattumalta juuri bongasin tuolta Lemmikkikummit-ryhmästä: mielestäni kolminkertainen win-win-win, itse kiireisinä päivinä saan keskittyä pidempään töihin, koirani saa haluamansa ihanan pitkän lenkin ja naapurini joka tällä hetkellä ei koiraa pysty hankkimaan, saa mukavaa koira-aikaa :)

Mutta ehkä varsinaiseen kysymykseen vastaus, miten hankkia todennäköisesti terve koira:
- tutustu rotukuvaukseen ja ko. rodulla oleviin periytyviin sairauksiin
- terveet vanhemmat (esim. A-lonkat)
- hyvämaineinen/tunnettu kennel
- sukusiitosprosentti mahdollisimman alhainen (koska periytyvien sairauksien todennäköisyys kasvaa, jos prosentti on korkea)
- vältä "trendirotuja"

Tiia... (Ei varmistettu)

Mä olisin kyllä taipuvainen olemaan samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa. Kannattaa miettiä ensisijaisesti sitä, millaisen koiran haluaa ja miksi. Mitä ominaisuuksia haluaa ja mitä ei. Mitä pystyy koiralle tarjoamaan. Ja niiden perusteella tutustumaan rotuihin ja kasvattajiin. Ja sen jälkeen valitsemaan mukavan kasvattajan, joka kertoo rodusta ja sen ongelmista ja vanhemmista ja auttaa ja neuvoo ja voi olla tukena jatkossakin. En siis muutoin näe rotukoiraa parempana vaihtoehtona, mutta vastuullisen kasvattajan valitseminen tuo mukanaan niin paljon muuta positiivista, että varsinkin ensimmäistä koiraa ottavalle se voi olla parempi vaihtoehto. Muutama mielestäni fiksu aatos rescuekoirista
https://rantahiekkaa.wordpress.com/2011/01/31/kodinvaihtajat/

Sekarotuisten kanssa täytyy myös muistaa, että kahta sairasta yhdistämällä ei saa tervettä, vaikka kuinka olisivat eri rotuisia. Esim mopsin ja ranskanbulldogin tai vaikka näyttelysakemannin ja dobermannin sekoitus kantaa mahdollisesti molempien vanhempiensa heikkouksia. Koirarodut ovat puhtaasti ihmisten keksintöä eikä se rotu tai roduttomuus automaattisesti tarkoita mitään koiran terveydentilan kannalta. Kannattaa myös muistaa, että tutkimaton ja tällä hetkellä oireeton ei automaattisesti tarkoita tervettä. Rotukoira tai ei. Kaiken jalostuksen leimaaminen pahaksi taas on vain tietämättömyyttä. Kaikki koirat ovat jalostettuja. Jalostamaton koira=susi. Ihminen on konkreettisesti keksinyt ja luonut koiran.

Mä suosittelisin lisäksi tuohon "miten hankkia todennäköisesti terve koira"-listaan
-välttämään kaikkea liioiteltua (esim lyttykuono, ihopoimut, tappijalat, pitkä selkä, mulkosilmät, jättikoko, superminikoko jne.)
-jos rodun mukaan on nimetty joku oma sairaus, ei ehkä kannata
-ehdottomasti välttämään rekisteröimättömiä rotukoiria, koska siihen on joku syy, miksi pentuja ei rekisteröidä. Monilla roduilla on pakollisia tuloksia/terveystarkastuksia, mitä pitää jalostusta varten tehdä, jolloin on hyvin todennäköistä ettei niitä ole teetetty tai vanhemmat eivät läpäise rotujärjestön/pevisa ehtoja. Käytännössä tälläinen "kasvattaja" pyrkii maksimoimaan oman voittonsa ja minimoimaan käytetyn ajan/vaivan/rahan. Jos hankkii sekarotuisen, niin miksi ei sitten kunnolla sekarotuinen.

PlusMimmi (Ei varmistettu) http://www.plusmimmi.com

Minulla on lähempää vuosien omakohtaista kokemusta brakykefaalisista roduista vain mopseista, joten tuon kokemuksiani esille ainoastaan kahden mopsini osalta.

Alustuksena kerrottakoon, että perheeseemme kuuluu siis kaksi mopsia, 6,5-vuotias Jykä-uros, jonka olemme ottaneet reilu kuusi vuotta sitten pentuna "hyvältä kasvattajalta" Suomesta rotuun ennakkoon mahdollisimman paljon tuolloin perehtyen sekä reilun vuoden ikäinen järjestön kautta meille tullut löytömopsinarttu Espanjasta, jonka kanssa yhteiseloa takana meillä on nyt vasta pari kuukautta.

Kun aloimme vakavasti miettimään koiraa oli ystäväperheessämme tuolloin reilu kuusi vuotta sitten sekä mopsi että ranskis ja ihastuimme palavasti mopsin hurmaavaan luonteeseen, joten oma mopsi oli vain saatava. Mikään muu rotu ei tuntunut meille tuossa hetkessä yhtä omalta, kuin mopsi. Rakkaus rotuun tuli oikeastaan aivan täytenä yllätyksenä, koska minulla (=lapsuudenkodissani) on lapsesta saakka ollut bordercollie (ensimmäinen eli 17-vuotiaaksi, nyt menossa saman suvun jatkaja kolmannessa polvessa) ja mopsi nyt taas on rotuna aivan täysin erilainen. Jykä-mopsi on onneksi saanut elää meillä todella terveen elämän (kopkop), eikä tarvetta eläinlääkärikäynteihin yhtä pentuna tapahtunutta oksan silmäänraapaisua ja toisen pentukoiran naamaruttuun puremista lukuunottamatta ole koko kuuden vuoden aikana rokotuskäyntien lisäksi onneksi ollut. Jykä juoksee useamman kilometrin lenkkejä (6km-&gt;) mieheni kanssa ja koskaan ei esim. kesällä tähän mennessä ole ollut ongelmia koiran lämmönsäätelyn kanssa. Ennenkaikkea Jykä on todella viisas, rauhallinen, oppivainen ja ihan jokaisen tapaamansa ihmisen ystävä, aivan upea mopsiluonne, ei minulle yksin se "söpö ruttunaama", jonka ulkonäköön olisin palavasti alkujaan ihastunut.

Olen aina rotuun liittyvän usein kiivaankin keskustelun myötä pohtinut, että kiinnitänkö arjessa tavallista enemmän huomiota esim. omien koirieni kuntoon, painoon ja muihin mahdollisia jalostuksesta johtuvia rotukohtaisia ongelmia pahentaviin tekijöihin pyrkien kaikin keinoin välttämään niitä omalla toiminnallani ja valinnoillani, vai onko meille sattunut vaan harvinaisen terve mopsiyksilö, mutta olen jopa yllättynyt, kuinka paljon muutamana viime vuotena tapetilla asian tiimoilta olleen rodun edustaja on joutunut mistään joka kerta rodusta keskusteltaessa esiin nousevista ongelmista lopulta kärsimään. Asiasta puhuminen ja tietoisuuden lisääminen on äärimmäisen tärkeää, mutta itse en useinkaan jaksa puolustella rotuvalintaani tai kokea siitä huonoa omaatuntoa. Aikoinaan valintaan rodusta on vaikuttaneet aivan muut asiat kuin koiran ulkonäkö, mutta mielestäni en myöskään "vähättele" rotuun liittyviä ongelmia, kuten joillain ehkä on tapana.

Jo vuosia toisesta koirasta haaveilleena, on tietoisuus rodun ongelmien tiimoilta ehdottomasti vaikuttanut ajatusmaailmaani ja mopsipennun ottaminen ei ole tuntunut enää viime vuosina omalta jutulta, vaikka rotua rakastankin. Sen vuoksi päädyimmekin ottamaan toiseksi mopsiksi vuoden ikäisen rescuemopsin Espanjasta. En yksinkertaisesti halunnut ottaa enää sitä riskiä, että mopsigeenilotossa ei uuden pennun myötä olisi käynytkään yhtä hyvä tuuri kuin Jykällä ja olisimmekin saaneet rotukohtaisista ongelmista pahasti kärsivän yksilön. Mieluummin taas otin sen riskin ottamalla rescuemopsin, jonka menneisyydestä ja mahdollisista tulevista haasteista en myöskään voi etukäteen tietää.

On muuten ollut jännä huomata, että vaikka rotu molemmissa koirissamme on täysin sama, on suomalaiselta mopsikasvattajalta pentuna otettu Jykä aivan eri mallinen kuin Espanjasta adoptoitu Pike. Pike muistuttaa huomattavasti enemmän "vanhojen aikojen" mopsia pidempine jalkoineen, hontelomman ruumiinrakenteensa ja vähempiruttuisen naamansa ansiosta, joka taas tuo kovin konkreettisesti esille ne muutokset, jotka rotuun on jalostuksen myötä vuosien aikana tehty. Onneksi Suomesta löytyy myös niitä asialle aidosti vihkiytyneitä kasvattajia, jotka pyrkivät palauttamaan mopsia takaisin terveemmiksi "old school" mopseiksi.

Tämä on tärkeä postaus ja hyvä keskustelunavaus, toivottavasti joku toinenkin "ruttunaaman" omistaja uskaltaa avata omaa ajatusmaailmaansa ilman pelkoa julkisesta lynkkaamisesta. ☮

Erika Naakka
NUDE

Moi Mimmi ja kiitos tästä tarinasta! Tarkoitus ei tietenkään ole tarkoitus julkisesti lynkata ketään. Senhän takia en esimerkiksi julkaissut koko homman alulle laittanutta kuvaa tai sen julkaiseman henkilön nimeä.

Perimmäinen tarkoitukseni on ehdottomasti vain se, että yhä useampi osaisi ottaa tämän huomioon koiraa harkitessaan. Ja tiedon levittäminen, koska olen vain niin pöyristynyt niistä käsityksistä mitkä näihin rotuihin liittyy. Ja ehkä saada ihmiset edes ottamaan vaihtoehdoksi ja harkintaan koiran adoptoimisen sen teettämisen sijaan :)

A-e56 (Ei varmistettu)

Jos tarkoituksesi ei ollut julkisesti lynkata ketään, miksi sitten näin teit? Pelkästään otsikossasi teet niin, sekä ensimmäisessä kappaleessasi!
Ainoa mitä jätit tuosta pois, on nimenomaan kyseisen henkilön nimi.
Tiedätkö sinä itseasiassa sen henkilön käsityksiä kyseisestä koirarodusta? Onko tämä mielestäsi sitä oikean tiedon levittämistä?
Minä olen pöyristynyt sinun tavastasi tuoda tämä juttu esille sekä myöskin tavastasi vääristellä sitä.
Kirjoituksessasi usempi googlattu fakta ei pidä ihan niinkään paikkansa.

Mahdoton Nainen

Kertoisitko meille muillekin mitkä faktat ovat vääriä?

Cunsta (Ei varmistettu)

Komppaan!
Ja hiukan vielä lisäystä:
kauneusbloggarin kannattaisi nyt vaan pitäytyä huulipunabloggaamisessa. Pitäisi olla jokin laki, joka estäisi julkisuudenkirjoittelun perustuen vääriin tietoihin ja linkkeihin kun jotkut lukevat tarinoita kuin raamattua. Ottakaa ihmiset ensin itse asioista selvää!!ja uskomatonta on se, että lynkaat täällä tuon ihmisen joka pennun on ottanut. Tuliko mieleen ottaa selvää ensin kasvattajasta??Pentutehtailijat täältä pitää kitkeä pois.
Jos rotu kielletään niin mitä mielestäsi sitten tapahtuu? Otapa muista maista esimerkkiä. Tuo rescuekoiratouhu on myös jeesustelua, sen mukana tulee kaikkea muutakin kuin pelkkä koira. Eli perehdy myös ensin rescue-touhuun ensin kun suosittelet sitä täällä. Alla vähän tietoa:
Suomeen on tuotu ulkomailta entisiä kulkukoiria, joista ei voi olla varma, mitä kaikkia eksoottisia tauteja niiden mukana on Suomeen kulkeutunut. Leishmania-tapauksiahan on diagnosoitukin. Evira ei ylläpidä virallista listaa Suomessa esiintyvistä tai esiintymättömistä taudeista.

Erika Naakka
NUDE

En vastaa uudelleen samoihin asioihin, joihin olen näissä kommenteissa jo vastannut, muuta kuin että leishmania ei tartu koirasta toiseen.

Ihmettelyä (Ei varmistettu)

Hei!

Tämä on tärkeä aihe. Mietin kuitenkin, miksi kannustat ottamaan pennun vahinkopentueesta? Eikö se lisää pahimmassa tapauksessa pentutehtailua?

Erika Naakka
NUDE

Jos pentujen syntymiseen ei ole syytä eli niihin ei ole kysyntää ennen vaan kysyntä tulee vasta pentujen syntymisen jälkeen, ei näiden pentujen teettäjä ehkä uskalla tehtailla pentuja, joille ei valmiiksi ole ottajia. Voi olla että ajattelen tämän ihan nurinkurisesti? Ja ehdottomasti vahinkopentujen kohdalla pitää tarkistaa koirien taustat mahdollisimman hyvin, vierailla paikanpäällä ja nähdä myös koirien emo.

jiiaa (Ei varmistettu)

Valitettavasti sekarotuisille pennuille on aina halvemman hinnan takia kysyntää. Ja hinta ei taas missään nimessä saisi olla koiran hankinnassa ensimmäinen kriteeri.

Höps (Ei varmistettu)

Todella harvassa ovat oikeasti suunnittelemattomat vahinkopentueet. Suurin osa ns. vahingoista on ihan kaupallisessa tarkoituksessa tehty. Vaikka kävisitkin katsomassa "paikan päällä" ja näkisit "emon", et voi mistään tietää ovatko pennut syntyneet ja kasvaneet kyseissä paikassa vai onko ne tuotu vain myyntiä varten sinne jostain pentutehtaasta (mahdollisesti laittomasti Venäjältä tai Virosta). Myöskään paikalla oleva narttukoira ei välttämättä ole oikeasti emo, vaan myyntirekvisiittaa. Aina toiminta ei tietenkään ole näin suunniteltua, vaan paljon teetetään myös ns. kotikoirilla vahinkopentuja pienen lisätienestin toivossa (ja harvoin vaivaudutaan teettämään vanhemmille esim. pevisan edellyttämiä terveystarkkeja).

Tiia... (Ei varmistettu)

Se syy voi olla (viattomimmassa tapauksissa) ihan sekin, että se oma moppe on niin ihana ja täyttyyhän sen saada kokea "äitiyden riemu". Oikeasti vahinkopentuja tuskin kovin paljoa nykymaailmassa syntyy. Ainakaan Suomessa. Kyllä ne ovat sitten sellaisia, joiden on annettu syntyä. Ensinnäkin sen takia, että kai nyt jokainen tajuaa, että juoksuinen narttu hankkiutuu tiinneeksi keinolla millä hyvänsä oikeina päivinä. Ei sitä päästetä irti tai jätetä valvomatta! Ja toisekseen siksi, että koiran tiineys voidaan lääkkeillä keskeyttää hyvinkin turvallisesti, hyvinkin pitkälle. Kai nyt jokainen sen verran käsittelee koiraansa ja koskee siihen päivittäin,tai edes viikoittain, että huomaa sen olevn kantavana?!

Ja kummasti ne vahinkopentueet aina ovat joidenkin pienten muotirotujen sekoituksia. Harvoin niin, että naapurin ajokoira astui puudelin jänisreissulla, mikä olisi oikeasti se todennäköisin oikea vahinko.

(Ei varmistettu)

Mietin ihan samaa! Ainakin "oman rodun" piirissä iso osa vahinkopentueista on todellisuudessa pentutehtailua, eli en todellakaan lähtisi varauksetta suosittelemaan mistään vahinkopentueesta ottamista.. Ei oikein voi puhua vahingosta jos se sama tapahtuu suunnilleen kaikista juoksuista ja pentuja kaupataan iloisesti tonnin hintalapulla, ja tyhmät ostaa kun nopeasti saa ja "onhan se silti halvempi kuin paperillinen koira" :/

Rescuen ottaminen on tietysti hyvä juttu, mutta jos tiettyä rotua olevan haluaa niin joko kodinvaihtaja tai paperillinen pentu vastuulliselta kasvattajalta, jota kiinnostaa koiran ulkonäön lisäksi mm. terveys ja hermorakenne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aihe on kyllä tärkeä, enkä itsekään lyhytkuonoista koiraa ottaisi. Täytyy kuitenkin sanoa, että oli sunkin käytös alkuviikosta somessa aika tökeröä. Ihan antaumuksella annoit palaa ig-storyssa ja haukuit toisen ihmisen tekemää valintaa. Tätä "julkkista" ei ollut kovin vaikea selvittää ja mielestäni tollainen kollegan tai kenen tahansa toisen ihmisen julkinen lynkkaaminen on ihan todella ala-arvoista käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Sullakin on ig:ssä yli 9000 seuraajaa, haluatko antaa sitten omalla käytökselläsi tollaista esimerkkiä muille? Myötähäpeän määrä oli melko suuri.

Ihmiset tekee välillä kyseenalaisia valintoja, jokaisella on kuitenkin oikeus päättää omista valinnoistaan. Joku syö lihaa, toinen käyttää turkista, kolmas matkustaa epäekologisesti lentokoneella ja neljäs hankkii itselleen koiran. Joku hankkii ylijalostetun koiran, toinen ulkomailta "rescue-koiran", jonka sairaus- tai pentutehtailutaustoja ei ehkä kukaan tunne. Ei se silti oikeuta ketään julkisesti arvostelemaan toisen ihmisen tekemää valintaa. Olisit voinut hillitä itsesi ja hoitaa asiasi kahden kesken ko. henkilön kanssa keskustellen. Tällöin olisit jopa saattanut saada poistetun kommenttisi kysymykseen vastauksen.

mystery
Vision One

Ai että julkisesti ei saa arvostella toisen ihmisen valintaa, vaikka se olisi eläinrääkkäystä? Bulldogien kasvattaminen on ihan kiistatta tietyn asteen eläinrääkkäystä, koska rotu kärsii kivuista koko elämänsä. En ihan ymmärrä tätä että silti aiheesta pitäisi hiljetä ja antaa ihmisten vaan jatkaa toimintaansa. 

Erika Naakka
NUDE

Jos halusit itse selvittää kenestä henkilöstä oli kyse, se oli oma valintasi. En halunnut tehdä asiasta julkista lynkkaamista, siksi en nimenomaan julkaissut henkilön nimeä. Siksi pidän nämä kaksi asiaa erillään. Se, että esitin asiallisen kysymyksen henkilölle, ei ole lynkkaamista. Se oli julkinen, mutta mielestäni se oli täysin oikeutettu, sillä asia on niin tärkeä, eikä siinä ole kiistelynvaraa. En aio pitää suutani kiinni, jos julkisuuden henkilö polkee epäsuorasti koirien oikeuksia. Jonkun on pidettävä meteliä ja tässä asiassa päätin itse ottaa härkää sarvista. Toki on totta tuo mitä sanoit, jos olisin lähettänyt kysymykseni yksityisesti, olisin voinut saada siihen vastauksen. Toivon kuitenkin että mahdollisimman moni näki päätöksen kyseenalaistavan kommenttini ja ehkäpä se avasi muutaman ihmisen silmät.

Pages

Kommentoi