Ladataan...
Olennaisuuksia

Viime vuonna sain kutsun tulla tutustumaan 22.4.16 Vaustin legendaarisiin viinimessuihin! Olin toki kuullut niistä jo aiemminkin, mutta koska minulla sattui olemaan kyseisenä päivänä sopivasti aamuvuoro töissä, pääsin vihdoin myös kokemaan ne ihan livenä. Vausti on normipäivänäkin tunnelmallinen, ja siksi messujen myötä kauniisti valaistu, ihmisiä täynnä oleva aula-alue huokui kotoisaa ja tanniinista tunnelmaa. Esittelijöinä olivat Arvid Nordquist Finland, Amka, Tampereen Viinitukku, Vinetum, Cisa Drinks, Malmgårdin Panimo, Takatalo & Tompuri Brewery sekä viiniseura Kotkan Munskänkarna ja keittiötarvikeliike Purnukka.

Maahantuojien ständeillä oli esillä Alkon normi- ja tilausvalikoimaa joka makuun. Itse en tykkää punaviinistä, ja jotten ihan "työtehtävien" aikana sytkähtäisi, pysyttelin vakaasti kameran takana ja erossa myös houkuttelevista valkkareista.

Ensimmäisenä minun aikataulussani oli luento viinien makujen ja tuoksujen määrittelystä. 

Pääsimme porukalla tuoksuttelemaan Aromabarin tippoja, jotka olivat siis erinnäisiä, puhtaita tuoksuja kuten kahvi, aprikoosi, tupakka, rusina jne. Saimme haistaa pieneen muovipurkkiin laitettua vanulappua, jolle oli tiputettu muutama tippa Aromabar-pulloista, ja arvata usein viineissäkin käytettyjä vivahteita. Luento oli supermielenkiintoinen, kun saatoit olla ihan saletti, että haistelet hubbabubba-purukumia ja oikea vastaus onkin kirsikka. 

Ravintojajohtaja Antti Pettinen luennoimassa

Välissä palasin pyörimään messualueelle, jossa jengi vaan lisääntyi ja menokin tiivistyi maisteluiden myötä. Olin häärinyt kaviaaripisteen ympärillä ahkerasti, ja samalla vilkuillut epäluuloisen kiinnostuneena Finlandia Caviarin ostereita. En ollut koskaan maistanut ostereita ylipäänsä, ja rehellisesti sanottuna ajatuskin vähän ällötti (ja se on paljon se, koska olen varmaan maailman ennakkoluulottomin syöjä..), mutta koska elän vahvasti "kaikkea pitää kokeilla kerran"-ajatuksen mukaan, päätin sinä iltana rohkaista itseni.

Tarjolla oli luonnollisesti muutakin herkullista!

Viinien lisäksi tarjolla oli olutmaistiaisia!

Ennen osterihommia osallistuin kuitenkin toiselle luennolle, jolla esiteltiin samppanjatalo A. Bergèren tuotteita. Vaustin viime kesän kesäsamppanja oli kyseiseltä talolta, ja sain maistaa sitä vain todetakseni, että se oli herkullista. Minähän en siis pidä kuohuviinistä tai samppanjasta. Olen pari kertaa vetäissyt niistä vähän vahingossa niin tuomiopäivän känneröisen/krapulan, että välttelen niitä kuolemaani saakka mikäli mahdollista. Yhden lasillisen voin juoda jos juhlistetaan jotain erityistä, mutta that's it. Olen enemmän valkoviini/G&T-naisia. 

Samppanjaesittelyn jälkeen palasin takaisin saliin, jossa vihdoin rohkaisin mieleni ja maistoin sitä perhanan osteria. Sain ohjeeksi hulauttaa sen suhuuni, puraista kaksi kertaa, nielaista ja sitten hengittää suun kautta sisään, jotta merellinen maku pääsisi oikeuksiinsa. Sain valita lisukkeista sitruunan ja viinietikka-salottisipulikastikkeen välillä, ja ensikertalaisena nössönä valitsin jälkimmäisen. Tein työtä käskettyä, hulautin, pureskelin (ja totesin, ettei rakenne olekaan niin ällö kuin kuvittelin), nielaisin ja hengitin sisään ja ohhoh, olipa herkkua! Maku oli jotain mädin ja graavikalan välimaastoa, ja sipulinen etikkasetti sopi sen kanssa kuin nenä päähän! En kehdannut pyytää toista jo ihan pelkästään sen takia, että yksi osteri maksoi varmasti kahdeksansataakaksikymmentä euroa (ei kuulemma kuitenkaan...), mutta osittain myös siksi, että luvassa oli muutakin herkkua...

Samalla ständillä sain nimittäin maistella myös kaviaaria! Sitä ihan oikeaa kaviaaria! Rakastan mätiä smetanan ja sibulan kanssa, joten olin ääri-innoissani tämän legendaarisen luksusherkun testaamisesta. Ensin sitä sipaistiin mun kämmensyrjälle ihan sellaisenaan, josta sen sitten huitaisin haaviin. NAM! 

Toisen satsin sain tryffelivoilla voidellun suolakeksin päälle, ja se oli kyllä vielä miljoona kertaa parempaa. So boujee! Mainitsinko muuten jo, että tapahtumaan oli maksuton pääsy, mutta maistiaisia pystyi ostamaan lipukkeilla (4€/kpl)? Näin korttia tai käteistä ei jatkuvasti tarvinut kaivaa taskusta jos halusi testata vaikkapa hyvältä kuulostavaa uutta punkkua tai esimerkiksi osteria.

Saatoin itsekin napsia tuollaisen Polven juustolan juustolautasen. Olikohan se Polven juustolan? Sovitaan, että oli! 

Mulla oli niin kivaa "työtehtävissäkin", että olen sytkytellyt lähipiiriä koko vuoden lähtemään mun kanssa uusiksi ihan muuten vaan! Mulla jäi vielä muutama lipuke viime vuodelta, ja olisihan se sääli jos ne menisivät hukkaan ;) Suosittelen ihan täpöllä Vaustin viinimessuja kaikille täysi-ikäisyyden saavuttaneille, siellä oli jokaiselle jotakin! <3 Tänä vuonna viinimessut järjestetään 13.-14.10, joten ehdottomasti messiin!

 

Toim. Huom! Elin tosiaan siinä luulossa että olen osallistunut syksyn messuille. Todellisuudessa olin mukana keväällä. Huoh näitä äitiaivoja! Pari korjausta mukana olleisiin yrityksiin ja päivämääriin tehty.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Olennaisuuksia

Musta on ihan käsittämätöntä edelleen, miten siistiä on, kun työviikon jälkeen on viikonloppu! Viikonloppu, jolloin on OIKEASTI vapaata! Koska mulla on nyt säännölliset työajat, olen voinut haalia itselleni (ja Elpalle) harrastuksia, joihin voi sitoutua. Ellen kanssa käydään tiistaisin aikuinen+lapsi-tanssissa, ja itseäni hemmottelin tankotanssin alkeiskurssilla. Tai no hemmottelusta ei kyllä voi oikein puhua, sillä hommahan on ihan kamalan vaikeaa ja rankkaa! 
Mulla oli lauantaina siis ensimmäinen tunti. Kävin aamulla suihkussa, mutta vaikka mulla on ihan terve itsetunto, niin halusin kuitenkin tehdä kevyen meikin, jotta edes naama olisi jollain mallilla ja voisin keskittyä siihen jalkojeni sijaan. 

Kurssin ohjeistuksessa käskettiin pukemaan päälle mikroshortsit. Voi luoja, ajattelin. Mun jalat ei todellakaan ole mikroshortsikondiksessa! Siksi päätin ottaa pari kuvaa itsestäni shortseissa, jotta mun olisi sitten helpompi luopua pitkistä housuista tunnilla. Mun pukeutumishuoneessa on tosi kaunis valo, ja selluliitista huolimatta tykästyin kuviin. 

Noh, minäpä sitten kivoista kuvista voimaantuneena marssin tunnille, ja sen edetessä tajusin, etten kykene yhteenkään liikkeeseen pyörähdyksiä lukuunottamatta. Olin liian painava. Mun olemattomat käsivoimat eivät jaksaneet kannatella noin kahdeksaakymmentä kiloa ehtaa naista. Ohjaaja tsemppasi ja auttoi kokeilemaan liikkeitä, ja vannoi, että kahden viikon päästä pystyisin tekemään niistä jokaisen ilman apua. Kykenin pitämään reippaan hymyn kasvoillani tunnin loppuun asti, mutta parkkipaikalla autoon päästyäni pillahdin itkuun. Itkin räkä roiskuen omaa nolouttani, pettymystäni, turhautuneisuuttani ja ekaa kertaa ehkä ikinä, painoani. Itkin koko matkan kotiin, ja yritin kotipihalla rauhoittua, mutta eihän siitä mitään tullut. 

Menin sisään niiskuttaen ja kyyneleitä hihaan pyyhkien, ja sain selitettyä Markolle mitä oikein vetistelen. Marko halasi ja sanoi, että olen ihan pöljä, ja että tankotanssi on tekniikkalaji, eikä voimalaji. Märisin hiljaa vielä hetken huolestuneen Ellen hyöriessä ympärilläni silittelemässä ja hokemassa "äiti ikkee, ole iloinen!" ja lopulta sitten vaan lopetin, kun olin saanut asian purettua. Paremmilla mielin lähdettiin käymään Pyhtäällä, ja sieltä suunnattiin viiden pintaan mun isän luokse lettukesteille! 

Lettukestit ovat lähes vuosittain järjestettävä illanvietto, jossa ensin syödään mahat pinkeiksi suolaisia ja makeita lettuja, ja sitten nautitaan nestemäisestä puolesta, kunnes on liian kylmä olla enää ulkona. Tänä vuonna juhlittiin Ellen mummun synttäreitä ja mun siskon ja sen poikaystävän 1v.-juhlapäivää! Elle oli tietenkin mukana, ja me lähdettiin yhdeksän pintaan kotia kohti, Markon jäädessä vielä katsomaan matsia ja viettämään iltaa. 

Ruoka oli jälleen kerran erinomaista, seurasta puhumattakaan <3 Kotona sänky kutsui kovempaa kuin pitkään aikaan, ja vaikka luulin/toivoin, että vähän myöhempään valvominen tarkoittaisi sitten pidempään nukkumista sunnuntai-aamuna, niin unen näin. Minä luonnollisesti heräsin puoli kahdeksalta, ja ajattelin, että oi miten oivallinen tilaisuus tehdä vähän kuvankäsittelyhommia omassa rauhassa! Pääsin sohvalle, avasin koneen ja tarvittavat ohjelmat, ja makkarista kajahti "äääiittiiiiiii?". Se siitä sitten. Koska mulla oli vapaapäivä (niin omituista!!) niin paimensin koko pesueen autoon ja kohti Jumalniemeä, jossa ostin pienen paistinpannun, pari dvd:tä Ellelle, muratin, parit verhot olkkariin ja sitten ihan tosta noin vaan uuden sohvan! Mitä hittoa? En yhtään tajua, mitä tapahtui.

Impulssiostosten jälkeen käytiin kotona syömässä, Elppa nukkui päikkärit ja minä tein vähän kuvahommia. Illemmalla lähdettiin vielä ajelemaan Räskiin, jossa mun sylikummin mökki sijaitsee. He suunnittelevat sen vuokraamista, ja lupasin käydä nappaamassa muutamat kuvat vuokrailmoitusta varten. Mökki on aivan ihanalla paikalla, ja niin kodikkaasti ja kivasti sisustettu, katsokaa nyt:

Kyllä tuolla kelpaa! <3

Onko kukaan teistä käynyt tankotanssitunnilla? Helpottiko se ajan myötä, vai onko mun myönnettävä tappioni?

Share

Ladataan...
Olennaisuuksia

I'M BACK!

Voi kuinka hyvältä tuntuukaan kirjoittaa tänne pitkästä aikaa! Olennaisuuksia-blogi siis siirtyy takaisin sen alkuperäiseen blogikotiin, Lilyyn, ihan vaan vaikka siksi, että täällä mun sydän oikeastaan koko ajan oli. Viihdyin toki Starboxissa mainiosti, mutta jotenkin sitä kaipasi alitajuntaisesti tätä pohjaa, tätä porukkaa ja tätä kuvienlataussysteemiä (eheh.)

MIKÄ ON MUUTTUNUT?

Ei oikeastaan mikään, ja toisaalta kaikki. Olen edelleen kotkalainen, edelleen valokuvaaja, edelleen äiti (vähän isommalle naperolle tosin) ja edelleen vaimo. Edelleen pahoillani instakuvista paluupostauksessa, jonka näppäilin innostuksissani työpaikalla. 

 

Niin joo se työ! Olen tämän viikon maanantaina aloittanut office managerin ja social media coordinatorin työt yrityksessä nimeltä Nitro Games Oyj! Olen asiasta niin pähkinöissäni, etten saa edes nukutuksi tai syödyksi kunnolla, kun opittavaa, omaksuttavaa ja intoiltavaa on niin paljon. Tämä tuntuisi nyt ainakin toistaiseksi olevan mun unelmaduuni, ja mun täällä aloittaminen kokopäiväisesti tarkoitti myös sitten Markon (mun miehen) koti-isäksi jäämistä hetkeksi aikaa. Hän on myös asiasta oikein innoissaan. Koti-isyys mahdollistaa nimittäin lukemattomia pikku remppoja ja hommia meillä kotona, jossa edelleen sisustelen ahkerasti! 

Maailman ihanin kaksivuotias, Elle-pelletti, kasvaa, kehittyy ja hurmaa meidät uudestaan ja uudestaan joka päivä. Tällä hetkellä hän ei vielä esitä valtavia uhman merkkejä, mutta olemme valmistautuneet kilvin, Hakkarais-namein ja pitkäjänteisyyden treenauksen keinoin. Hän puhuu taukoamatta, paitsi silloin kun jotain kysytään. Hänellä on ihan hulvaton huumorintaju, ja sitä viljellään mm. nauramalla omille "pianuinne" makeasti ja Lumikki-elokuvan rappuset alas lierinyt kilpikonna oli parasta ikinä. 

Noniin, nyt olette ns. up-to-date. Tästä jatketaan, rennosti ja mukavasti tän viikonlopun häiden merkeissä! <3

Share

Pages