Ladataan...
Olennaisuuksia

Me syötiin eilen sipsiä ja karkkia illalla pitkästä aikaa (ekaa kertaa varmaan kuukauteen itse ostettuna) ja aamulla mulla oli vahva tarve päästä vähän hikoilemaan niillä kerrytettyjä nesteitä pois. Lähdin salille, mutta ennen sitä katsoin uusimmat Jenny+-jaksot Areenasta. Niissä puhuttiin painoindeksistä lyhyesti, ja päätin käydä testaamassa painoindeksi.org huvikseni omani. Syötin pituuteni (164cm) ja tämänhetkisen painoni (82kg) ja sain tulokseksi 30,5, joka tarkoittaa merkittävää lihavuutta. 

Tässä kuvassa näette merkittävästi lihavan naisen. Normaalipainon ylärajaan minulla on sivuston mukaan matkaa 14,8kg. Ja nyt, koska osa lukijoista on varmasti sivuston kanssa samaa mieltä, tässä kaksi asiaa jotka tiedostan täysin; 
1. Olen ylipainoinen. Omasta mielestänikin minulla on n. 10kg pudotettavaa ja työskentelen (vaihtelevalla menestyksellä) tätä tavoitetta kohti. Tiedän myös sen, että jos haluaisin olla normaalipainoinen, eli alle 67,2kg, minun elämäni olisi pelkkää taistelua painonnousua ja luonnollista tilaani vastaan. Uskon syvästi, että hyvänolonpainoni joka olisi normaalilla liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ylläpidettävissä, olisi n. 70-72kg. 
2. Painoindeksien tosissaan ottaminen tai niistä mielensä pahoittaminen on typerää, sillä ne eivät pysty ottamaan juuri sinun henkilökohtaisia ominaisuuksiasi huomioon, vaan laskevat vain kylmän kliinisesti "faktoja".  

SILTI tuntuu jotenkin huolestuttavalta, että näiden painoindeksilukujen perusteella joku vähän enemmän vaikutteille altis henkilö saattaa määritellä oman olemisensa ja olemuksensa ja tuntea olonsa huonoksi tai epäonnistuneeksi. Vähemmästäkin on triggeröidytty (hieno termi). 

Musta on jännä, että näen peilistä niin eri asioita kuin mitä esimerkiksi valokuvat, painoindeksi ja vaatteiden koot kertovat minulle nykyään. Olen aikaisemmin jo kirjoittanut mun hoikan tytön mentaliteetista (en nyt jostain syystä löydä sitä postausta mistään), joka saa mut näkemään itseni paljon hoikempana kuin mitä ilmeisesti olenkaan. Se varmaan johtuu siitä, että olin teini-ikään asti tosi tosi hoikka, eikä vasta ns. "aikuis-iällä" kehitetty ylipaino-ongelma ole kerennyt pureutua mun identiteettiin niin vahvasti. Tarkoittaako se, että minulla on hyvä itsetunto vai että olen vähän harhainen? 

Yksi juttu, joka tuossa Jenny+:n terveysfasismi-jaksossa kalahti korvaan, oli lihavuus- ja diabetestutkija, professori Kirsi Pietiläinen sanoi, että jokaikisen epäonnistuneen laihdutuskuurin jälkeen keho treenautuu vastustamaan laihtumista entistä kovemmin. Sen perustehtävä on pitää kiinni rasvoista ja ylläpitää tai jopa kasvattaa ihmisen painoa, sillä se edelleen primitiivisesti ajattelee, että koska vaan voi ruuan tulo loppua hetkellisesti ja silloin on oltava varastorasvaa, johon tukeutua näiden rankkojen aikojen koittaessa. Varsinkin naisilla. Jojo-laihduttaminen (johon itsekin olen erittäin syyllinen) on siis ilmeisesti yksi iso syy siihen, miksi "elämäntapamuutos" on niin vaikeaa tehdä sitten loppujenlopuksi. 

Aina välillä heikkoina hetkinä mietin, että olenko vaan uskotellut itselleni, että esim. 65 kilon paino olis minulle mahdotonta saavuttaa, tai jossei nyt saavuttaa, niin ainakin ylläpitää. Vaatisiko se treeniä kuutena päivänä viikossa ja pelkkää rahkaa ruokavalioon? Kyllähän muutkin minun pituiseni ja vielä pidemmätkin naiset painavat viidestä- kuuteenkymmeneen kiloon ja elävät ihan normaalia elämää. Olenko minä vain laiska?

 

Share

Ladataan...
Olennaisuuksia

Kun olin kolmetoista, heräsin eräänä aamuna ja minulla oli rinnat. Samalla lailla kävi kainalokarvojen kanssa, tai näin ainakin muistan asioiden tapahtuneen, sillä en koskaan edes kerennyt odottaa innolla rintojen suurenemista kun se oli jo tapahtunut.

En koskaan muista käyttäneeni A-kupin liivejä, vaan (luultavasti virheellisesti) hyppäsin suoraan B-kuppiin, josta koko on hyvin epätasaisesti suurentunut nykyiseen G-H-kuppiin. 

Olin vielä ysiluokkaan asti hyvin hoikka, ja rintavarustuksenikin maltillinen, mutta hormonien iskiessä täysillä päin pläsiä sain massaa sekä lanteilleni, että rintoihini.

Voitte vaan kuvitella, mitä vääränlaiset liivit ja pisteenä i:n päälle raskaus, imetys ja loputtomat painonvaihtelut ovat tehneet mun rinnoille. Katselin tässä eräänä iltana Kauneuden hinta-ohjelmaa, jossa minua vähän vanhemmalle naiselle tehtiin rintojen pienennysleikkaus. Mietin mielessäni, että jos tuon naisen tissit olivat ammattilaisten mielestä niin pahassa jamassa, että ilmainen leikkaus tuli kyseeseen, niin mitähän he sanoisivat minun tilanteestani. Mun on ihan turha etsiä ketjukaupoista itselleni liivejä, joska mulla on kolmekymppisenä seitsemänkymppisen uimahallimummon rinnat. 

Ne roikkuvat ja painavat ihan tuhottomasti, ja mulla on jatkuvasti niska-hartia-alueen kipuja niiden takia. En voi käyttää kaulakoruja, halterneck-toppeja tai -bikineitä tai mitään, mikä painaisi niskaani yhtään enempää. Siksi hyvät alusvaatteet olisivat niin kertakaikkisen tärkeä asia, VARSINKIN treenatessa! Racerback-urheiluliivit eivät sovi mun niskalle, ja noin kolmen minuutin käytön jälkeen alan tuntea tuttua painetta päässäni, joka johtaa auttamatta tiukkaan päänsärkyyn. 

Menisin pienennys- ja kohotusleikkaukseen jos uskaltaisin (saattaisin saada jopa lääkärinlausunnon asialle), mutta olen nähnyt mitä niissä tapahtuu! NÄNNI LEIKATAAN IRTI!! Ei yksinkertaisesti riitä rohkeus. Siksi tartuin innolla tilaisuuteen päästä kokeilemaan oikeasti laadukkaita alusvaatteita kun Meritta Bra-alusvaateliike lähestyi minua yhteistyön merkeissä.

Meritta Bra:lla on kaksi kivijalkaliikettä, toinen Kotkassa Pasaatin kyljessä ja toinen Loviisassa. Heillä on myös TODELLA laaja verkkokauppa, josta minä pääsin tilaamaan muutaman tuotteen. 
 

Valitsin vasemman sivun palkista oman kokoni ja rupesin selaamaan tuotteita. Meritta Bra:n henkilökunta suositteli minulle PrimaDonna-merkkiä, joka on erikoistunut isoihin kokoihin. Minä haluan rintaliiviltäni tukea, nostetta, keveyttä, astetta paksumpaa olkainta (ohuet pureutuvat rintojen painosta ihoon) ja kuppi ei saa olla topattu! Tilasin myös vahvan tuen urheiluliivit mahdollisimman neutraalilla ulkonäöllä. Niistä otin yhden koon isomman kuin normiliiveissä.

Tilasin myös liivit päivittäiseen käyttöön, ja mustalla ei voi mennä vikaan. Primadonnalla oli myös herkullisia värejä tarjoava Twist-mallisto, joka pääsee syyniin lähempänä kesää! 

Koska pikkujoulukausi lähestyy, minua kehotettiin kokeilemaan myös muotoilevia alusvaatteita! Tilasin eräitä itsenäisyyspäivän juhlia varten läpikuultavan, ihonmyötäisen mustan paljettimekon, jonka alle tämä allaoleva nudenvärinen body istuu kuin hansikas! Olen vasta nyt "vanhemmalla" iällä oppinut arvostamaan hyvin tehtyjä muotoilevia alusasuja, ne yksinkertaisesti silottavat paletin niin, että mikä tahansa vaate näyttää paremmalta! 

 

Kun kaikki tuotteet oli valittu ja klikattu ostoskoriin, oli aika siirtyä kassalle. Koska olen paatunut ja parantumaton nettishoppailija, multa saattoi löytyä tili Klarnalta, jolloin tietenkin käytin Pikakassaa. 

 

Täytin kenttiin sähköpostiosoitteeni ja postinumeroni ja yhteystietoni ilmestyivät Klarnan syövereistä valmiiksi Tilaajan tiedot-osioon. 

Valitsin maksutavaksi Klarnan kampanjan, jossa tuotteet lähetetään heti, mutta maksu tapahtuu vasta helmikuussa. Näin joulun konkurssi on jo selätetty ja taloustilanne tasaantunut. HEI JA ARVATKAA MITÄ!? Mulla on teille oikein mukava ennenaikainen joululahja! Meritta Bra antaa -20% alennuksen uusista tilauksista, kun käytät koodia: olennaisuuksia17 joten nyt jos koskaan on hieno aika satsata siihen sinua lähimpänä olevaan asiaan, joka määrittelee hyvin pitkälti sen, miltä vaatteet päälläsi näyttävät.

 

Tämä postaussarja tulee olemaan kolmiosainen. Tämä on ensimmäinen osa, toinen osa käsittelee tuotteiden saamista ja niiden testausta treenissä ja töissä, ja kolmas osa juhlapukeutumista, jonka pohjana muotoileva body toimii. Muistutan vielä jokaisessa postauksessa tuosta tuntuvasta alekoodista, jottei se vahingossakaan jää käyttämättä! 

 

 

Share

Ladataan...
Olennaisuuksia

Minun kohta kaksi-ja-puolivuotiaani. 

Tykkää:

- sushista
- legojen rakentelusta
- suukoista ja haleista (jakelee niitä hyvin auliisti aina pyynnöstä. Kaikille.)
- Pipsa Possusta
- Kumisaappaista
- Herra Hakkarainen-hammasnameista

Ei tykkää:

- Sienistä (ollaan yritetty KAIKISSA muodoissa, ei uppoa!)
- Muumien möröstä
- Housujen käytöstä
- Liian pitkistä haleista. Alkaa heti ahdistaa.

Kauhean vaikea oli keksiä muita asioita, joista Elle ei pitäisi. Hän on kovin helppo ja vähään tyytyväinen lapsi. Nukkumaanmeno on vielä vähän vaiheessa, tavoitteena olisi piakkoin alkaa opettaa taaperoa jäämään itsekseen sänkyyn hyvänyönsuukkojen ja sadun (hän haluaa aina, että keksin päästä erilaisia "Olipa kerran pieni Elle-tyttönen..."-satuja) jälkeen. Nykyisellään nukutus kestää n. 15-30min. Hän nukkuu edelleen nätisti omassa sängyssään n. 20-30-7.30, mutta saattaa yöllä hipsiä meidän väliin, josta hänet palautetaan nukkuvana omaan sänkyyn. 

Mitään kummempaa uhmaa ei ole vielä näkyvissä. Hän toki ilmaisee omia mielipiteitään vahvasti ja saattaa kiukutella jos ei saa tahtoaan läpi, mutta toistaiseksi ollaan vielä selvitty neuvottelemalla (lue: uhkailu-lahjonta-kiristys :D). Heikkoina hetkinä ollaan turvauduttu "tontut kurkkii"-taktiikkaan (jollain olisi varmasti tällaisesta kauheasta lapselle valehtelusta sanottavaa.........) mutta Elle kuitenkin tuntuu ymmärtävän järkipuhetta kohtuullisen hyvin. 

Elle on tällä hetkellä vielä kotona isänsä kanssa ja minä käyn päivätyössä. Joulukuun alusta meillä olisi sitten edessä luultavasti päiväkoti. Olen hakenut paikkoja, mutta mitään ei vielä ole kuulunut. Pitäisi varmaan alkaa kysellä vähän, että mihinkäs sitä ollaan menossa sitten joulukuussa vai ollaanko mihinkään. Nyt ollaan varmaan kaikki siinä pisteessä, että meitä ei ketään jännitä päiväkodin aloitus. Elle on reipas ja sopeutuva, ja hyötyy varmasti tuhottomasti muiden lasten ja ammattilaishoitajien seurasta ja läsnäolosta. 

Puhetta tulee ihan taukoamatta, paitsi silloin kun kysytään jotain. Odotan sitä päivää, kun hän oppii vastaamaan "olen paikassa X ja teen asiaa Y!" kun huhuilen häntä kotona liian epäilyttävän hiljaisuuden laskeuduttua. Niin, ettei mun tarvitse lähteä etsimään lasta, ja löytää sellaista istumasta keskellä mun meikkejä vähän tupsuttelemassa. Tai piirtämässä seinään. You know!

L-kirjain (ja luonnollisesti R) on vielä vähän hakusessa, se ääntyy vielä ng:nä. Muuten kirjaimet melkeinpä tulevat oikein! Hän laskee sujuvasti kymmeneen ja ymmärtää niin valtavan paljon asioita, että sitä on vaikea käsittää. 

Mitä teidän kaksivuotiaille kuuluu? :)

Share

Pages