Ladataan...
Onnenpäivä

Tiedetään, tiedetään, kyllästytte varmaan pian lopullisesti näihin suomihehkutuksiini, mutta otan nyt kuitenkin sen riskin. Veneretkellä kävi nimittäin niin, että poikasiaan suojellut joutsenpari järjesti meille melkoisen näytöksen.


Joutsenissa on aina ollut jotain ihan erityistä, maagista. Jo pelkkä ääni saa minut pysähtymään paikoilleen ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Tuo valkoinen lintu on niin kaunis ja koskettaa niin syvältä, että tekisi mieli itkeä. Kuinka ne matkaavatkaan auringon mukana, lentävät pareittain sinitaivaalla, lipuvat rinta rinnan halki tyynen veden ja palaavat takaisin synnyinseuduille vuosi toisensa jälkeen.


Pakahdun.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Onnenpäivä

Seison saunan jälkeen alastomana viileässä järvivedessä kamera kädessä. Järven pinnalla ajelehtiva sumu, metsän taa katoava aurinko, vaaleanpunaiseksi värjäytynyt horisontti ja järven yli lentävät joutsenet ovat käsittämättömän kauniita. Sillä hetkellä unohdan veden viileyden, sinertävät huulet, alastomuuden, huomisen ja eilisen. Vain se mitä on tässä ja nyt, on merkityksellistä.


Ei välii mitä eilen, ei välii mitä huomenna. Eletään hetkessä.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Onnenpäivä


Vetäisin eilen lenkkarit jalkaani ja suuntasin ohi Äänemäen, halki metsän, pitkin Äänejärven rantaa, ohi pienen sataman ja uimarantojen. Aurinko paistoi, pieni Äänekosken kaupunki oli kaunis, oli mäkiä, vettä, vihreyttä ja vehreyttä ja joku vanhempi rouvashenkilökin tervehti minua matkalla. 

Oih ja voih... tällaisessa paikassahan voisi melkein asua...


Takana on nyt todellinen kuherruskuukausi Suomessa. Neljä viikkoa täydellistä kesäkeliä, lomailua, kauan kaivattuja ihmisiä, uusia ystäviä, perinneruokia, kaunista suomalaista luontoa, mies mukana ja sydän täynnä rakkautta. Kesän parhaat kuukaudet Suomessa ovat petollisia, sillä missään muualla maailmassa ei kesä ole yhtä hyvä kuin se parhaimmillaan on Suomessa. Ja silloin minä unohdan lokakuun pimeyden, loskassa kastuvat kengät, korvia viiltävän tuulen ja kesäkuiset räntäsateet. Unohdan, että lomakin loppuu joskus, sukulaisten nurkissa ei voi norkoilla ikuisuuksia ja tilikin hupenee ennätysvauhtia pelkästään ruokakaupassa käymällä.


Paluu kotiin Kaliforniaan häämöttää vain kahden viikon päässä. Niihin aikoihin alkaa syksykin tehdä pikkuhiljaa tuloaan ja tunnen itseni muuttolinnuksi, joka pakenee viilenevien ilmojen tieltä. Ja niin minä tiedän jo nyt, että tänä vuonna lähdön hetkessä on enemmän kaihoa kuin niinä kesinä jolloin satoi vettä, oli riitaa enemmän tai vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa ja kaipasin kotiin jäänyttä miestä. Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa miettinyt, että onko minusta sittenkään ulkomailla eläjäksi.

Petollinen Suomen kesä.

 


Kuvituksena kännykkäräpsyjä Äänekosken lenkkimaisemista. Tänään seurueemme on jo siirtynyt Ähtäriin.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Onnenpäivä

Viime viikkoisesta Tallinnan matkasta jäi sen verran makoisat muistot, että halusin ihan ehdottomasti pyhittää huippuhyville ravintolakokemuksillemme ihan oman postauksensa. Jos siis satutte seikkailemaan lahden toisella puolella, kannattaa ehdottomasti ottaa neuvoista vaari.

En oikein ole sitä tyyppiä, joka turistien valloittamilla alueilla kävelee sokkona siihen ensimmäiseen ravintolaan, vaan käytän mielummin sopivan ruokapaikan löytämiseen hieman aikaa ja vaivaa. Parhaat ravintolat löytyvätkin yleensä turistioppaiden ja kaupunkiesitteiden ulkopuolelta. Missä ruokailee paikallinen, sinne kannattaa itsekin suunnata, on hyvä nyrkkisääntö. En kuitenkaan sano, etteikö Tallinnan turistirysistäkin löytyisi ihan kelpo ruokapaikkoja, mutta turisteille suunnatut ravintolat ovat valitettavan usein ylihinnoiteltuja (vaikkakin siitä huolimatta halvempia kuin Suomessa).

Kasvispihvi Till & Kummelin tapaan.

 

Koska Yhdysvalloissa saa pihvejä ja muita tuhteja ruokia ravintolasta kuin ravintolasta, halusin Tallinnan reissulla paneutua lähinnä skandinaaviseen, kauniiseen, värikkääseen ja raikkaaseen ruokaan. Seuraavassa siis niin maistuvuudeltaan, hintatasoltaan kuin palvelultaankin hyväksi todettuja paikkoja:
 

Till & Kummel
Nunne 7, Tallinna
Alkupalat 4,5-9 euroa, pääruoat 9-13 euroa

Aivan Vanhankaupungin laitamilta löytyy ihastuttava, kovasti kodinomainen ja käymistämme paikoista edullisin pikkuravintola nimeltään Till & Kummel. Ruokalista ravintolassa on melko suppea, joka helpottaa valinnan tekemistä kaikista herkullisista vaihtoehdoista. Tarjolla on niin liha-, kala- kuin kasvisherkkujakin ja jopa minä, normaalisti kasvisvaihtoehtoja karttava lihansyöjä, jouduin antamaan periksi kasvispihvin ja couscous-punajuurisalaatin kutsulle. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka lähellä Vanhaakaupunkia!

Possunkylkeä ja kaalisalaattia Till & Kummelissa

 

Moon
Võrgu 3, Tallinna
Alkupalat 2-12 euroa, pääruoat 10-19 euroa

Ravintola Moon sijaitsee aivan Linda Linen terminaalin kulmilla ja on näin osuva päätös reissulle ennen kotimatkalle lähtöä. Ravintolan lista on persoonallinen ja valikoimista löytyy erikoisuuksia aina viiriäisenmunista ankanrintaan. Itseltäni erityismaininnan saavat tartar-pihvi sekä siianmäti ja blinit, jotka ruokalistalta löytyessään ovat jotain sellaista, joita ei vaan voi vastustaa. Todellista gourmet-ruokaa hieman nolostuttavankin halpaan hintaan.

 

Kolm Sibulat
Telliskivi 2, Tallinna
Pääruoat 8-19 euroa

Ravintola Kolm Sibulat on syntynyt samoissa käsissä kuin ravintola Moon. Molempien ravintoloiden ruokalistoilla onkin paljon yhteisiä piirteitä, mutta kuitenkin sopivasti eri mauilla höystettynä niin, että molemmissa kannattaa käydä. Kolm Sibulat sijaitsee sen verran syrjässä keskustasta, Vanhastakaupungista ja satamista, ettei sen salissa juuri muita turisteja näkynyt. Vaikka menussa on vahvasti itämaisia ja välimerellisiä vivahteita, ilmestyi lautaselle silti oman mittapuuni mukaan skandinaavisen näköinen kaunis annos. Pääruoakseni valitsin jäniksenkoipea, joka yhdessä kanttarellikastikkeen kanssa oli suurta herkkua!

Jäniksenkoipea kanttarellikastikkeella Kolm Sibulatissa
 

Ankanrintaa Kolm Sibulatissa
 

Jos shoppailun humusta ravintoloihin lähteminen tuntuu hankalalta, löytyy läheltä keskustaa (ja Yhdysvaltain konsulaattia), kauppakeskus Solariksesta, varsin hyvä tapas-ravintola Tapita. Ravintolan listalta löytyy niin kylmiä kuin lämpimiäkin tapaksia ja takuulla jokaiselle jotakin. Annokset ovat reilun kokoisia jaettavaksi, joten muutaman hengen porukalla saa maistettua viittä, kuutta eri lajia. Hintataso on edullinen ja ravintolan kallein annos taisi pyöriä siellä kymmenen euron tietämillä. Vaikka ravintola ostoskeskuksessa sijaitseekin, ei palvelun nopeus ole Tapitassa, kuten koko Tallinnassa, pikaruokapaikan tasoa. Varaudu siis istahtamaan hetkeksi shoppailujen ohessa.

 

Mitkäs ruokapaikat teillä muilla ovat jääneet Tallinnassa mieleen, niin hyvässä kuin pahassa?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Onnenpäivä

Elettiin kesän alkupuolta, kun selailin hajamielisesti passiani. Passissani oleva, varsin epäonnistunut viisumikuva kiinnitti huomioni ja tulin vilkaisseeksi viisumin umpeutumispäivämäärää. No hupsista, viisumihan umpeutuu Suomessa oloni aikana! Parempi siis järjestää matkan varrelle viisumihaastattelu ja leima passiin, jotta pääsen kesän jälkeen takaisin kotiin.


Viisumiasioiden hoitaminen Suomen Yhdysvaltain konsulaatissa oli auttamattomasti poissa laskuista, sillä prosessi on syystä tai toisesta Suomessa auttamattoman hidas. Pelkkä haastatteluaika menee helposti kuukaudenkin päähän varauksesta ja tämän jälkeen passia saa odotella takaisin parisen viikkoa, pahimmassa tapauksessa vieläkin kauemminkin. Suuntasimme siis jo toistamiseen viisumimatkalle Tallinnaan, jonne haastatteluajan saa yleensä seuraavalle arkipäivälle ja passin voi noutaa konsulaatista heti seuraavana päivänä. Näppärää!


Mainitsemisen arvoista on sekin, että toisin kuin edellisellä viisumimatkalla Kanadaan, sujui haastattelu Tallinnassa paljon nopeammin ja rennommin. Konsulaatissa oli lisäksemme vain kourallinen ihmisiä, jonottaa ei tarvinnut, ihmiset hymyilivät ja osa virkailijoista puhui jopa suomea. Itse haastattelu kesti vain muutaman minuutin eikä meitä lähtökohtaisesti epäilty minkäänlaisesta kepulipelistä. Kun sitten tänään kävimme hakemassa passimme takaisin, vilkuttivat turvamies ja naisvirkailija minulle vielä iloisesti ikkunan takaa - ja se, jos jokin, on ennenkuulumatonta. Suosittelen siis lämpimästi kaikille jenkkiviisumia puuhaaville viisumimatkaa Tallinnaan!


Virallisen matkaohjelman lisäksi meillä on ollut myös rutkasti vapaa-aikaa ja täytyy sanoa, ettei juuri ole harmittanut viettää ensimmäisiä lomapäiviä juuri Tallinnan kaltaisessa kesäkaupungissa. Kovin on kauas tultu niistä ajoista, kun 90-luvun teini otti taksin suoraan satamasta Mustamäen torille, osti repun täyteen piraattilevyjä ja palasi nopeasti takaisin turvalliseen terminaaliin odottamaan laivan lähtöä. On ollut ilo huomata, kuinka suuren muutoksen kaupunki on viime vuosien aikana kokenut. Kadut ovat pikkuhiljaa alkaneet siistiytyä syrjempääkin, olo on turvallisempi, örveltäviä suomituristeja näkyy katukuvassa yhä vähemmän ja kaupungissa käy risteilyalusten mukanaan tuomien turistien vilinä muuallakin kuin Super Alkon edustalla.


Jo useamman viikon Suomen hintatasoa hämmästeltyäni tuntuvat Tallinnan hinnat ällistyttävän alhaisilta. Vaikka merkkituotteiden hinnat eivät vielä Amerikan hintojen kanssa kilpailekaan eikä näin ollen tarvetta ostoksien tekoon ole syntynyt, on tavara silti reilusti halvempaa kuin jorpakon takana. Jos siis asuisin edelleen Suomessa, kävisin varmasti säännöllisesti Tallinnassa täydentämässä vaatekaappini sisältöä, sen verran vaivaton on matka meren taa paremmille apajille. 


Suurimpana yllätyksenä on kuitenkin tullut ravintoloiden alhainen hintataso, joka turistirysien ulkopuolella vastaa ravintolahintoja Kaliforniassa. Voisinkin luonnehtia, että nämä muutamat Tallinnassa vietetyt päivät ovat edustaneet enemmän ruokailu- kuin shoppailulomaa. Itse asiassa olen Tallinnan ravintola-annista niin vaikuttunut, että aion omistaa viime päivien ravintolahelmille ihan oman postauksensa. Sen verran voin kuitenkin paljastaa jo nyt, että meikäläisen kategoriassa Tallinna kolkuttelee kovastikin parhaiden ruokakaupunkien kärkisijoja hinta-laatusuhteeltaan, kunhan vaan tietää minne mennä.

Mitenkäs te muut, joko shoppailu- ja ruokamatkat Tallinnaan kuuluvat teidän perinteisiin?

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Onnenpäivä

Voisin luonnehtia, että Suomimatkani ajoitus on ollut ilmojen puolesta täydellinen. Tykkään lämpimästä ja auringonpaisteesta, siitä, että voi kuljeskella kevyissä vaatteissa tai pelkissä bikineissä ja siitä, että nopeasti kyhätty nuttura on niskan hiotessa pitkätukkaisen ainoa oikea kampaus. Ja kun iltaisin lämpötila hitaasti laskee samaa tahtia auringon kanssa, laiturilla istuessa äkillinen viileys nostaa ihokarvat koholle ja on pakko paeta rantasaunan löylyihin, aletaan olla sellaisten asioiden ja suurien tunteiden äärellä, ettei niille löydy vertaista.


Harmillista kyllä, meillä itsellämme ei ole kesämökki-, tai edes rantasauna -nimistä ylellisyyttä, mutta onneksi kutsuja vetten äärelle saunomaan on sadellut meille Suomiloman aikana vähän sieltä sun täältä. Viime viikolla tartuimme ilomielin mahdollisuuteen viettää muutama aurinkoinen päivä Kustavissa meren äärellä ja täytyy sanoa, että uimaan, saunaan, saunan terassille, kylmää olutta ja sama uudestaan -yhdistelmällä höystetty rantaloma lähenteli ulkosuomalaisen mittapuulla kesän kohokohtaa jo kovastikin.


Vaikka en kovin kummoinen alkoholijuomien kuluttaja olekaan, sapetti minua silti toimintaan oleellisesti kuuluva, mutta sattuneesta syystä kohdallani väliin jäänyt saunaolut. Onneksi lähikauppa tarjosi tähänkin ongelmaan ratkaisun ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan alkoholittomaan olueen, jollaista en ollut uskonut Suomesta edes löytyvän. Mukaan saunareissulle tarttui lopulta useampikin tölkillinen alkoholitonta Ukko-Pekka -olutta, jonka maku Amerikan löysyttämille makunystyröille oli ihan riittävän lähellä aitoa tavaraa. Suosittelen siis lämpimästi niille, jotka eivät halua nauttia jokaista saunaoluttaan promilleilla.


Mutta mikäs teidän muiden mielestä on parasta Suomen kesässä? Mökkeily, kaupunkielo vai joku ihan muu?

 

 

Share
Ladataan...

Pages