Ikuisuusprojekti haltuun, osa 1

Onnenpäivä

Täällä Lilyssä puhuttiin viime viikolla ikuisuusprojekteista ja niistä pienistä tekemättömistä asioista kotona, jotka päivä toisensa jälkeen pistävät ikävästi silmään, mutta joita ei kuitenkaan saa aikaiseksi hoitaa kuntoon. Virtuaalisen potkun jokaisen takamukselle antoi blogissaan Cougarwoman, joka haastoi kaikki bloggaajat hoitamaan ikuisuusprojektinsa pois päiväjärjestyksestä. Ajatus oli loistava, vaikka sitä aluksi vastustelinkin, minulla kun nyt sattuu olemaan tämä dieettikin ja sen myötä ehkä vähän muutakin tekemistä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Tuon haasteen jälkeen v-käyräni lähti entistäkin jyrkempään nousuun aina (eli aika monta kertaa päivässä), kun näin vieraskylppärimme allaskaapin. Hitto se on ruma.

"No eihän toi nyt niin paha ole, ovi vaan repsottaa. Säädät saranaa vähän ja se on ihan hyvä taas."
 

Katsotaanpa lähempää. Halkeilevaa maalia, ylimaalatut ja ruosteiset saranat sekä kosteuden turvottamaa lastulevyä. Ja entäs sitten tuo vessapaperiteline? Niin hankala ja ruma, että saa aikaan ummetuksen.
 

Kuvassa 70-luvulta lähtien laiminlyödyn siivouksen lopputulos sekä pienen putkirikon aiheuttama lastulevyn turpoaminen ja hyllypaperin li(i)mat.

 

Kun sitten koitti viikon ensimmäinen ja ainoa treenivälipäivä ja kuka tahansa muu järkevä ihminen olisi keskittynyt sohvalla makoiluun, marssin heti aamulla paikalliseen rautakauppaan maalien ostoon. Jossain syvällä mielen sopukoissa oli vielä herätessä käväissyt ajatus projektin siirtämisestä viikolla tai parilla eteenpäin, mutta itseni tuntien on hommaan parempi ryhtyä heti innostuksen iskettyä, se kun saattaa laantua aivan yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Niin, juuri sen takia tämä vessankaappi on ikuisuusprojektiksi leimaantunutkin. Kaksi ja puoli vuotta sitten nykyiseen vuokrataloon muutettuamme, hion ja maalasin kahden muun kylpyhuoneen kaapistot samantien. Kyytiä saivat myös alakerran kylpyhuoneen mintunvihreät ja oman kylpyhuoneemme vaaleansiniset seinät. Sen uurastuksen jälkeen minä kuitenkin laiskistuin, jäin luovalle tauolle eikä into sen koomin enää palannut. Lopulta siltä rumalta kaapilta ja vähän oudon värisiltä seiniltä onnistui sulkemaan silmänsä melko pitkäksi aikaa. No, ne silmät ovat nyt erittäin avoinna. Ja ne näkevät punaista. Argh!

Hyvä on, tarpeeksi kaukaa katsottuna kylppäri on ihan ok, kunhan vangitsee katseen kaikenlaisella pikkusälällä. Keltaiset seinät ovat kaunis ajatus, mutta kylpyhuoneessa ne saavat kaiken näyttämään keltaiselta. Enkä muuten tykkää tuosta tummasta graniittitasostakaan, mutta sille en nyt voi mitään.
 

Katsokaa nyt, minäkin näytän tuolla ihan keltaiselta! Pakkohan näille seinillekin on jotain tehdä.
 


Ja nuo laattojen saumat ovat joskus olleet vaaleat... ehkä. Eihän niitä voi tuollaiseksi jättää!

 

Kun lopulta pääsin ulos rautakaupasta, olinkin hieman yllättäen varustautunut koko vessan maalaamiseen vaadittavalla määrällä maalia sekä laattojen saumalaastin värjäykseen tarkoitetulla maalipurnukalla. Lajilleni tyypilliseen tapaan homma lähti siis käsistä heti alkuunsa ja operaatiosta tuli melko paljon arvioitua suurempi. Parempi siis pistää hihat heilumaan samantien ja hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä ennätysnopeasti. Niinpä kaksi tuntia myöhemmin olin suojateipannut katot ja lattiat, altaanreunat ja suihkukaapin. Tunti lisää ja tuo mieltäni nakertanut keltainen seinäväri oli poissa. Sushi-illallisen jälkeen, siinä iltakymmenen maissa, viimeistelin vielä seinät toisella maalikerroksella. Projektin ensimmäinen osa valmistui siis jo aloittamispäivänä ilman sen suurempaa tuskanhikeä.

Pissanväri ei ole enää in. Vaaleaa, kiitos!

 

Tee-se-itse -nainen hommissa = valmista kuudessa tunnissa.

 

Mutta se susiruma kaappi... Kun ryhdyin pakkeloimaan kaapin kolhuja ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa tulin katsoneeksi kaappia ensimmäisen kerran ajatuksella, muistin samantien miksi se silloin aikoinaan jäi kunnostamatta. Edessä olisi kaksi haastetta - ylimaalatut ruuvit sekä pari vuosikymmentä takaperin sattunut putkivuoto. Sen sijaan, että ryhtyisin valmistelemaan tuota vanhaa saastaa maalausta varten, teki mieli hakata se vasaralla... no, tiedätte kyllä minkä päreiksi. Tässä ei nyt taida päivä tai kaksi riittää.

 

...jatkoa seuraa ei-enää-ikuisuusprojektin seuraavassa vaiheessa!

 

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Mahtavaa! Aivan loistavaa!!! :) :) :) Mieti miten hieno siitä tulee sitten kun se on valmis ;) 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmm. Mä en ole ihan yhtä vakuuttunut siitä lopputuloksesta :D

Mindeka
Ma-material Girl

Hyvä sinä!

Olen sellainen, että jos/kun joku häiritsee, se hoidetaan välittömästi alta pois, eikä ikuisuusprojekteja ole päässyt syntymään. --Paitsi keittiön kaappien maalaaminen, mutta nyt kun muutto tulee, niin hups, ongelma odottaakin seuraavassa asunnossa. ONNEKSI en siis maalannut näitä tämän asunnon kaappeja kesällä, silä nyt saattaisi harmittaa niin paljon, että ruuvaisin keittiön kaapit mukaan muutossa ;)

Projetkti tuntuu vain niin työläältä (kaapinovien irroittaminen, hiominen, suojateippaus, primer, maalaus, kaappien kiinnittäminen takaisin), etten ehkä uskallakaan tehdä sitä itse. Olen jo laskeskellut, kuinka paljon maksaisi teettää työ jollain duunarilla, mutta uusien kahvojen ja vetimien kanssa, taitaa olla paras vielä odotella sitä kokoaikaista työtä ja palkkapussia ;)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo ja keittiönkaapit on vielä niin näkyvällä paikalla ja yleensä semmoista matskua, ettei niitä voi hyvännäköisesti maalata kuin ruiskulla... eli kyllä se ammattilaishommia melkeenpä on :/ Harkittiin sitä nimittäin joskus Suomessa itsekin.

Ei mullakaan kamalasti mitään "oikeita ja tärkeitä" hommia ole tekemättä, mutta mä keksin kyllä aina jotain mitä pitäisi tehdä. Mä muutenkin inhoan kaikkea keskeneräistä ja kaaosta. Siksi varmaan niin nopeati valmistuu tämä kylppärikin, kun se aiheuttaa niin paljon sotkua, että on pakko saada se nopeasti pois silmistä :D

lone star (Ei varmistettu)

On selvää, että vanhemmassa talossa asumisen jäljet näkyvät jo selvästi, varsinkin jos pintoja ei ole hoidettu ollenkaan. Meidän talo on rakennettu -97, ja jo tässäkin näkyy ärsyttäviä asioita, ja meillä onkin (ikuisuus)projekteja työn alla. Master bathroomissa on perusteellinen kunnostus menossa, ja valmistumisen takaraja on asetettu toukokuun loppuun. Homma on aloitettu vuosi sitten :), eli saa nähdä miten käy. Yksi makuuhuoneista vaatekomeroineen on kokenut uudistuksen, matto pitää vielä vaihtaa ja uudet listat asentaa. Matot pitää vaihtaa myös toiseen vierasmakuuhuoneeseen ja family roomiin, mutta sen tekee tietysti ammattilainen.

Inhoan näitä amerikkalaisia keittiön kaappeja, varsinkin näitä halpaversioita mitä tässäkin talossa on. Kuolaan aina Ikeassa heidän tarjoamiaan keittiövaihtoehtoja. Jospa sitä joskus. Keittiön kaappeja en menisi itse maalaamaan, sillä laskee talon arvoa, jos/kun maalauksen jälki näkyy amatöörimäisesti tehtynä. Valitettavasti usein näkyy, sen huomasimme kun itsekin taloa aikoinaan etsimme.

Usein sanotaan, että maalaaminen on pikku juttu, ja että jokainen sen osaa, mutta ihan niin se ei ole. Sekin työ vie aikaa kun huolellisesti tekee, ja jo maalin valintakaan ei ole ihan yksinkertainen juttu.

Puolisoni on sitä mieltä, että seuraava mahdollinen asunto mihin muutamme, täytyy olla uusi. Vaikka hän tykkää kaikesta remontti- ja kunnostustöistä, niin aiheuttaa ylimääräista stressiä. Kun nämä projektit tässä talossa ovat valmiit, niin ei kuulemma enää ikinä itse ala kunnostustöihin. Näin ajattelee todellinen perfektionisti.

CougarWoman
CougarWoman

:D Kaikki on niin suhteellista... Meidän talo on vm. 1927, ja viimeinen remppa oli ennen meidän tuloa toteutettu 70-luvulla. Väriskaala oli sen mukainen... Noh, onneksi tykätään rempata ja miehellä pysyy kädessä niin vasara kuin pensselikin (että maaliohjeita saa kysyä ;))!

lone star (Ei varmistettu)

En usko, että meillä olisi niinkään ongelmaa osaamisessa, vaan enemmänkin ajankäytössä. Eli ei haluta käyttää kaikkea vapaa-aikaa taloa kunnostaessa, pitäisi yrittää jättää aikaa huvituksiinkin, matkusteluun ja sellaiseen :). "Remonttireiskoja" voisi kyllä palkata, mutta sen hyvän ja luotettavan reiskan löytäminen on toinen juttu. On jo kyselty naapureilta ja tutuilta suosituksia, että kenet kannattaisi palkata, jos itsellä ei aika riitä.

Miten muualla Amerikan maalla, eli onko helppo löytää luotettavia ja osaavia työntekijöitä tilapäisiin töihin? Meillä päin on kyllä tarjontaa, siinä ei ole valittamista.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Meillä tehdään oikeastaan kaikki melkeen itse mitä tulee nikkarointiin. Kerran palkattiin pesukoneiden kuljetusavuksi handyman, joka paljastui työttömäksi jääneeksi koodariksi, joka sitten väliaikaisesti rahoitti elämisensä tekemällä erilaisia nikkarointi- ja kuljetushommia. 

Ostettiin kerran muuttopalvelu ryhmältä aasialaisia muuttomiehiä... olivat niin velttoa porukkaa, että oikein pisti vihaksi, kello kävi ja palkka juoksi. Rupesivat vielä siivoamaan autoaan niin, että sen aikaa pitivät vihoviimeistä sohvaa siellä, jotta ei mene veloitus poikki. Siinä vaiheessa kun ruinasivat vielä tippiä, käskettiin suksia suolle ja nopeasti.

Täällä muutenkin tulee kyllä pissityksi silmään hyvin helposti. Meillä kun kävi ilmastointiröörien putsaajat toteamassa, ettei niitä voi putsata, olivat myymässä mulle puoliväkisin kaikenlaista filtteriä ilmastointilaitteeseen hintaan lähemmäs tonni, tunkivat sen jo laitteeseenkin kiinni valmiiksi. Mä sitten sanoin, että en tee tommosia päätöksiä itsekseni, että juttelen ensin miehen kanssa ja mietitään vähän vaihtoehtoja. Tyyppi rupesi hiillostamaan, että mitä, etkö saa päättää mitään itse, ostat meiltä nyt vaan kaikki jutut ja kerrot miehelle sitten myöhemmin. Tein aika negatiivisen palautteen kyseisestä firmasta nettiin ja kävimme myöhemmin ostamasta Home Depotista samainen filtteri itse halvemmalla. Sitä vaihtaessa vielä todettiin, että nämä sankarit olivat vielä hajottaneet sen meidän vanhan filtterin.

Remonttihommissa taas paikallinen laatu ei vastaa suomalaisia standardeja alkuunkaan. On ihan jees, että maalit roiskuu pitkin jalkalistoja ja lattioita, vanha maali kuultaa seinästä läpi ja kaikki on vähän sinne päin, vinksin ja vonksin. Paikalliset ei tämmöisiä juttuja edes huomaa, vaikka itse pyörittelen silmiäni, että eihän noin voi tehdä. Joten, tämä tekee vielä hankalampaa kunnon duunarin löytämisestä tässä maassa. Siksi kai me tehdään kaikki itse, vaikkei aina olisi aikaakaan.

lone star (Ei varmistettu)

Samat ongelmat on ne on täälläkin päässä, joskin uskon että luotettavalta ystävältä tai luotettavalta naapurilta voisi saada hyviä vinkkejä jos tarvii kotona apua :). Meilläkin on kaikki tehty itse, sillä puolisoni perfektionistina ei voi kestää huonoa työn jälkeä. Mutta on aika raskasta ja aikaavievää lähteä korjaamaan Amerikan standardilla tehtyä työtä Suomen stanrardien mukaiseksi :), ja luulen että puolisokin alkaa pian sen asian uskoa :D.

Tuollaiset painostusmyynnit ym. hommat ei taida suomalaisiin paljon upota, sillä ollaan aika itsepäistä porukkaa :D. Me käytiin silloin alussa testauttamassa itseämme erilaisissa "myyntitapahtumissa", että miten osataan sanoa kohteliaasti ei :). Kerran kävimme sellaisessa esittelytilaisuudessa, jossa esiteltiin firmaa johon olisi pitänyt liittyä jäseneksi kalliilla jäsenmaksulla, että saa sitten muka halvemmalla kaikkea kotiin liittyvää tavaraa; lattiamateriaaleista huonekaluihin ja kodinkoneisiin. Huh, siellä oli painostus niin kova, että vaati hieman sitä suomalaista ...kele-mentaliteettia, että pystyi sanomaan kohteliaasti ja painokkaasti sen ei:n.

Naapurustossa olen huomannut, että naapurit käyttävät hyvin paljon kaikkia palveluita mitä erilaisimmissa tehtävissä. Hyvä niin, sillä tuohan se elantoa monelle jotka näitä bisneksiä ylläpitävät. Löytyy jopa koirankakan kerääjiä, jos tarvitsee sellaista palvelua :D. Meidän entisessä naapurissa kävi sellainen. Kerran puolisoni korjasi sprinklereitä pihalla, niin naapuri tuli sanomaan "leikillisesti", että viet työt muilta tuolla menolla. He ilmeisesti pitävät meitä jotenkin erikoisen aktiivisina ja osaavina kun tehdään pihatyötkin itse, kun siitä aina huomauttelevat.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Niin ja hei mieti, me pestään autokin itse! Vanhassa naapurustossa, joka oli tätä nykyistä vähän "hienompi" ja parempien ihmisten asuinaluetta, kävi viikonloppuisin autonpesijä puunaamassa naapureiden autot :D

helmeri (Ei varmistettu)

Haa! Aloitin Sportiassa työt hetki sitten ja tänään kuvastoa selaitessani oli sinun kuvasi yhdellä sivulla!!!
Tällee btw.. :D
Ja sun blogi on ehkä parasta ja mun arkipäivääni piristävä!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Oli vai :D mitenhän vanha kuvasto se oli ja mitä mulla oli päällä? Edellisestä kuvasto on nimittäin vierähtänyt jo tovi ;)

Kommentoi