Kotimatkakuume

Ladataan...
Onnenpäivä

Vielä viime viikolla täpötäyteen junaan hypätessäni ahdisti. Vaunu oli täynnä opintojen pariin palaavia tai uudessa koulussa aloittavia nuoria, mieli täynnä intoa, mutta samalla äänessään pientä haikeutta kotimaisemien vaihtuessa betoniviidakon varjoihin. Niin myös minä, matkalaukkuineni vaunun perimmäiseen kolkkaan sulloutuneena, olin toisaalta innoissani, toisaalta valmis purskahtamaan itkuun hetkenä minä hyvänsä. Kotiseudut oli tällä erää nähty, edessä olisi viikko lähityöpäiviä toimistolla ja sen jälkeen paluu kotiin ison meren taakse. Sillä hetkellä, juuri vanhempani hyvästelleenä, ajatus tuntui kovasti vaikealta. En minä voi lähteä.

Mutta niin vain viimeinen viikko Suomessa teki tehtävänsä. Oli aikaista arkea, oli myöhäistä juhlaa. Saapui syksyiset kelit vesisateineen ja moottoripyöräillessäkin tuli enemmän vilu kuin lämmin. Tuli kurkkukipu, tuli nuha ja mieskin pakkasi laukkunsa ja lensi kotiin minua odottelemaan. Tuli aika kypsäksi, kuusi viikkoa Suomessa päätökseensä. Kotona paistaa aurinko. Takapihan avocadopuu vaatii huomiota. Maantiepyörä tarvitsee ajajaansa. Lempipaita rypistyy kaapissa. Lähiravintolasta saa maailman parasta sushia. 

Tuli kotimatkakuume.


Viimeiset kuusi viikkoa Suomessa ovat olleet mahtavia, jälleen kerran. Ihania kyläpaikkoja, hyviä ystäviä, perhettä, sukulaisia, juhlia ja toimistoelämää. Paljon on mahtunut viikkoihin niin iloa kuin kostuneita silmäkulmiakin jäähyväisten hetkellä.

Nyt takki on tyhjä, sillä olen ripotellut sen alla muhineen rakkauden, ystävyyden, ilon, onnen ja pienen määrän suruakin ympäri Suomen. Ja kun takki on tyhjä, tuntuu hyvältä palata takaisin kotiin, ryhtyä täyttämään takkia seuraavaa reissua varten.

Kiitos Suomineidolle, kiitos vanhemmille, kiitos ystäville, kiitos sukulaisille, kiitos työkavereille, kiitos lenkkikavereille ja kiitos karvakavereille.

Tämä muuttolintu nousee siiville ja lentää kohti etelää.

 

 

Share

Kommentit

hanne_tasteofhoney

Tuttuja fiiliksiä, olin myös Suomen sateisen kesäkuun jälkeen ihan valmis palaamaan kotiin aurinkoon! Tervetuloa takaisin, me täällä haaveillaan miehen kanssa kahdenkeskisestä Calin reissusta... ties vaikka kylällä törmättäis ;) (no haha)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Jos Kalifornian suunnalle eksytte, niin let me know :) Isolla Kirkolla on meinaa sen verran jengiä, että siellä ei vahingossa voine törmäillä ;)

Upea kuva! <3 Niinhän se menee, että koti on siellä missä sydän on, mutta entä jos sydämestään on ripotellut elämän varrella osasia useampaan paikkaan? 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tuota minäkin olen miettinyt. Parhaimmassa tapauksessa on koti monessa paikassa, pahimmassa ei missään.

-K- (Ei varmistettu) http://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/

Tuttuja fiiliksiä. Itse suuntaan kuukauden suomireissun jälkeen kotiin ensi viikon alussa. Aina se paluu on yhtä aikaa haikeaa, mutta ihanaa.

Kommentoi

Ladataan...