Mitä Amerikka tekee ihmiselle

Ladataan...
Onnenpäivä

Olin kai kymmenen, kun ryhdyin iltapäiväkaakaon sijaan juomaan iltapäiväkahvit. Paria ensimmäistä vuotta lukuunottamatta join kahvini aina mustana, ilman sokeria. Ja olihan se pirusti katu-uskottavampaakin synkälle teinille, jolle ainoa olemassa oleva väri oli musta. Mustaa sen kahvin olla pitää, mieluiten sellaista, että siinä melkein lusikkakin pysyy pystyssä. Tässä mitään maitoa tarvita, vähän vaan vapisuttaa, ajattelin, kun päätimme kaverin kanssa opintoretkellä juoda kilpaa viiden litran kahvitermarin tyhjäksi.

Sitten jokunen vuosi myöhemmin alkoi työelämä. Mainostoimistomaailma palaveripullineen vaati mustaa kahvia useita kertoja päivässä. Ja jos ei oma sisäinen hype riittänyt, niin mustan kahvin virtaaminen sisuskaluissa kyllä paikkasi asian. Musta kahvi oli helppo ja ajaton valinta. Minua ei liikauttanut maidon loppuminen toimiston jääkaapista eikä minulle tarvinnut ojennella kermakkoa palavereissa. Mustana vaan, kunnes keksitään jotain tummempaa.

No ei sitten keksitty tummempaa, mutta muutettiin Yhdysvaltoihin. Kahvin ostaminen ei ollut koskaan aikaisemmin ollut niin hankalaa. Ruokakaupassa oli tarjolla hyllymetreittäin kahveja ympäri maailman, kymmenissä eri makukombinaatioissa, vaaleana, keskitummana ja tummana paahtona. Ai jaaha, sitä on muutakin kuin Presidenttiä, ajattelin etikettejä tutkiessani.

Niin ostin ensimmäiset makukahvini. Oli suklaanmakuisia, pähkinäisiä, erilaisia leivosmakuja, vaniljaa, kanelia ja mitä nyt ikinä kahvi-insinööri oli keksinytkään kahviporojen sekaan tunkea. Starbucksin ja kotona keitettyjen makukahvien jälkeen ensimmäiset Presidenttikahvit Suomessa käydessä olivat melkoinen kulttuurishokki. Herttileijaa mitä myrkkyä, tuumailin ja lantrasin kahviani kermalla ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien.

Ja niin johti yksi asia toiseen. Jouduttuani makukahvien turmiolliselle tielle ja hemmoteltuani itseäni satunnaisesti Starbucksin miljoonan kalorin kahveilla, ostin ensimmäisen valmiskermavaahto-purnukan. Niin, kyllähän aamukahvin päällä pitää kermavaahtoa olla, siis sen lisäksi, että kahvi itsessäänkin maistuu jo korvapuustilta. Tässä vaiheessa oli luisuttu jo aika kauas perisuomalaisesta kahvikulttuurista ja tämä oli vasta alkua.

Jokunen kuukausi sitten vakio-ruokakauppamme muisti meitä vinolla pinolla personoituja alennuskuponkeja. Tällä kertaa ansa oli viritetty ilmaisen kahvi creamerin muodossa enkä tietenkään jättänyt tarttumatta minulle tarjottuun ilmaisnäytteeseen. Ei muuta kuin pullo kainaloon seuraavalla kauppakäynnillä ja testaamaan miltä kahvi maistuu sekä kermavaahdon että vaniljanmakuisen creamerin kanssa. Oih ja voih ja nam! Kuinka olen voinut juoda kahvini ilman tätä kaikki nämä vuodet?

Että tässä sitä nyt ollaan. Aamukahvilla, joka maistuu omenamehudonitsilta jonka sekaan on lorautettu creameria ja päälle pursotettu kermavaahtoa. 

Minusta on tullut kermaperse.

Share

Kommentit

Corde

Ihanaa, mä olisin varmaan ruoka kauppa hurmiossa jos jenkkeihin pääsisin kauppaan, rakastan shoppailua niissä, tutkien ja ihmetellen kaikkea erilaista ja ihanaa.

Tyyne
Sukat makkaralla

Me too! :)

MillaMarjaana (Ei varmistettu)

No nyt kyllä meni uskottavuus. ;)

Mary Ihmemaassa (Ei varmistettu) http://maryihmemaassa.wordpress.com

Iski kahvikateus!

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Melkoisen makean näköinen kahvi! :p

Fakta kuitenkin on se, että suomalaiset juo paljon kahvia, mutta ihan kuraa sellaista. Presidentillä ja Juhlamokalla ei ole paljonkaan tekemistä oikean kahvin kanssa. :D Mä olen kahvin suhteen vähän hifistelijä ja ostankin kahvini nykyisin erikoiskaupoista.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Joo, olin tulossa sanomaan samaa, että suomalaiset juo aika huonoa kahvia paljon. Ja keittävät ja säilyttävät kahvin monesti väärin (esimerkiksi huonolla keittimellä).

En aivan vielä erikoiskauppojen kahveihin ole siirtynyt, mutta paahtoaste siirtyy kokoajan tummempaan. Pitänee alkaa osataa kahvini kohta muualta kuin paikallisesta Siwasta.

Ei tolla kyllä kahvin kanssa taida olla mitään tekemistä :D 

metalvenus
devakukkude

Denis Learyllä on sulle, Aksuli, asiaa:

 

;)

tiia_

Voi että, samaistun ihan täysillä! Sama ilmiö pätee ties mihin erinäisiin ruokiin. Ruokaostosten tekeminen Suomessa tuntuu vieläkin aneemiselta, vaikka paluumuutosta on jo yli vuosi... :D

Tiina - Fanni ja Kaneli (Ei varmistettu)

Kyllä, täälläkin samaistutaan täysin! Jenkeissä hyvän kahvin (vahvan, tumman) löytäminen on aina erityisen vaikeaa, ja sellaista kahvia haluavienkin. Hommassa kävi mullekin siellä vähän samalla tavalla!

Jääkarhu (Ei varmistettu) http://ominjaloin.blogspot.com

Jiiihaaa, aivan loistava kirjoitus :)

Starbucks on paha paikka. Se vie huonoille teille. Nimimerkillä: 'ennenkofeiinitontasoijalattearyystänyt-nyttiessunmitä'

Matkaaja (Ei varmistettu)

Minun teoriani Yhdysvaltojen länsirannikkoa jonkin verran kiertäneenä on se, että amerikkalainen peruskahvi on niin hirveää (jopa suomalaisiin juhlamokkiin verrattuna) että he tarvitsevat kahviinsa kermavaniljatiesmitä sörsseliä. Yhdessä hotellissa reissun aikana oli european roast kahvia aamupalalla ja voi hyvä ihme, että se oli hyvää. Ilman mitään ylimääräistä, ihan vain maidon kanssa ja sekin oli kylmää. Nam. :) Suomeenkin on tullut viime aikoina tummapaahtoisia vaihtoehtoja todella paljon ihan markettienkin valikoimiin ja usein se tummempi paahto on parempi kuin vaalea. Tuollainen sokerikermapommi heti aamusta ei ehkä meikäläiselle iskisi. Olen aamuisin makujen suhteen hyvin valikoiva, mutta iltapäivän väsymykseen menisi kyllä ihan täydestä. ;) Luulin pitkään, että tummapaahtoinen kahvi sisältää enemmän kofeiinia kuin vaalea, mutta jostain luin että se olisi juuri toisinpäin? Kuulemma tummaksi paahtaminen hävittäisi sitä jotain ainesta kahvipavusta missä on kofeiinia? Tämä olisi mielenkiintoista tietää, että miten asia on. Mutta kunhan aamulla saa kofeiinipitoista kahvia niin se on pääasia. :)

Tyyne
Sukat makkaralla

Tsihihi, johan on makuja :) Minä oon tykännyt kyllä Amerikassa kahvista ihan ylipäätään, mutta noi creamerit on aika usein half&half? Oliko tuo vanilla jauhe vai liuos?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tuo on nestemäistä. Normaalista ostamastani poiketen jopa ihan aitoa sokeria sisältävä :D

Paskapaiva (Ei varmistettu)

Niinno, jenkkien hotellijuomalla ei ole kahvin kanssa mitaan tekemista, aivan sama missa olomuodossa sita horppii. Kaupan pussit jo maistuukin kahvilta, ja saa ihan niin vakevaa kuin kunkin kurkusta alas menee.
Tosin, ei Starbuckin juomillakaan kahvin kanssa ole muuta tekemista, kuin, etta siella saattaa joissain mukana olla loraus kahviakin

Matkaaja (Ei varmistettu)

You have a point! Hotellikahvilla on varmaan yhtä vähän tekemistä oikean kahvin kanssa kuin suomalaisilla työ- tai opiskelupaikoilla olevien kahviautomaattien kahvilla.... Pienen kylän tyttönä muistan vieläkin kun 16-vuotiaana pääsi yksin kaupunkiin ja sai ison kirjaston kahvilassa tilata ihan oikean cappucinon. Ei silloin erikoiskahveja missään pikkukylillä edes saanut ja tuollainen kahvihetki oli juhlaa. :)

Rååssa (Ei varmistettu) http://rantapallo.fi/angata

Justiinsa äsken työkaveri tarjos mulle aamukahvin, joka oli ilmeisesti Brazil-kahvia maidolla. Ajattelin sitä juodessa just noin, et voi vitsi millasta kuraa, oonko mä oikeesti juonu tällaista käytetyltä teepussilta maistuvaa nestettä joskus monta vuotta putkeen! Kunhan tästä kotiin päääsen ni pyöräytän kyllä sellaset Caramel Latte Macchiatot, että tukka lähtee!

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi!

Tuosta omenasiideristä tuli mieleeni hassu asia, joka on vaivannut pitkään. Näin kerran (pitkän aikaa sitten) dokumentin, jossa oli selittämätön ruokamyrkytys yms. epidemia yleisötapahtumassa. Syylliseksi löytyi omenasiideri. Mutta tapahtuma oli perhetapahtuma ja lapsetkin olivat tätä siideriä juoneet. Se ei siis voinut olla sellaista alkoholipitoista siideriä, johon täällä on totuttu.
Onko Jenkeissä siideri erilainen juoma kuin täällä (eli aina alkoholipitoinen)?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Juu, apple cider on mehua. Hard cider on sitä suomalaista siideriä :)

ei niin herkkupeppu (Ei varmistettu)

Olipa hauska törmätä tähän blogiin! Muutin itse Yhdysvaltoihin kaksi kuukautta sitten (olen viettänyt täällä sitä ennen noin 6 kk pienemmissä erissä). Suomessa olin Makuunin ja muiden irtokarkkihyllyjen vakioasiakas, mutta täällä karkki on ihan kamalaa, joten varmaan onni onnettomuudessa :) Siippa ja hänen perhe on kyllä sellasia herkuttelojoita että mulla tulee sokerit korvista ulos. Katsovat minua kuin kajahtanutta kun bakeryssa otan bagelin, ilman raspberry cream cheesea. Ja uunissa paistetun bataatin päälle sokeria?! Ei uppoa. Saa nähdä, ehkä lannistun ja huomaan himoitsevani cinamon rolls ja jell-o salad. Onhan tässä koko elämä aikaa Amerikan ihmemaassa :) Saa nähdä maistuuko mummon puolukkasurvos ensi kesänä Suomessa

Viinisnobi (Ei varmistettu) http://viinisnobi.wordpress.com/

Hahahahah! Oh, miten hauska kirjoitus! Itse en oikein koskaan päässyt kahvin makuun Suomessa, join sitä silloin tällöin toimistolla kuten energiajuomiakin, mutta en mitenkään ymmärtänyt kahviin addiktoituneita ystäviäni joiden piti saada kahvit vielä ennen nukkumaanmenoakin! Kunnes sitten muutin Kaliforniaan ja aloin juoda täkäläisiä tummapaahtoja, toki maidon ja sokerin kanssa. Nyt olen itsekin ihan rehellisessä kahvikoukussa! Hyväksi paahtavat, täkäläiset kahvit! Noihin makukahveihin ja kermaperseilyyn en ihan noin syvälle ole (vielä) päässyt... :D

Kommentoi

Ladataan...