Motivoidu oikein

Ladataan...
Onnenpäivä

Minua on aina välillä kiitelty motivaation jakamisesta, motivoivista treenijutuista ja inspiroivista kuvista. Olen aidosti onnellinen siitä, jos joku oikeasti kokee puuhasteluni motivoivana ja saa siitä lisäpuhtia omaan treenaamiseensa. Mutta motivaation etsimisessä itsensä ulkopuolelta piilee kuitenkin vaara, jonka tajuttuani lakkasin vajaa vuosi sitten seuraamasta hetkeksi lähes kaikkia Instagramin fitness-typyjä ja blogimaailman superihmisiä. Minä nimittäin huomasin itsessäni omituisen reaktion kaikkia niitä lihassäikeiden ja vatsalihasten värittämiä kuvia selaillessani. Sen sijaan, että olisin tuntenut sisälläni positiivista energiaa, tunsinkin negatiivisten aatosten hiipivän mieleeni takavasemmalta.

Mä en ikinä pääse tohon kuntoon. Ei ole fyysisesti edes mahdollista, että vyötäröni olisi noin hoikka. Miksei mulla vieläkään näy vatsalihakset? Ei tästä mun tekemisestä tuu yhtään mitään. Mä en treenaa tarpeeksi kovaa. Ehkä mä en edes yritä tarpeeksi?

Kyllähän noista ajatuksista syntyi sisuuntumista, kiukkua ja sitä kautta muutaman kilon lisäpainon heittäminen tangonpäihin, mutta ei, se ei ole se tie mitä minä haluan kulkea. En halua mennä treenaamaan sisimpäni itseinhoa kiehuen, puristella pukuhuoneen peilin edessä vatsamakkaroitani jonkun toisen vatsalihaksia muistellen ja tuntea itseäni heikoksi ja surkeaksi kyykätessäni vähemmän kuin se blogin tyttö. Vaikka negatiiviset tunteet itseään kohtaan ajaisivatkin treenin verran eteenpäin, ei negatiivinen motivaatio voi millään johtaa hyvään oloon.

Niin myös itsensä vertaaminen muihin, on sekin usein umpikuja. Genetiikan ja eri elämänvaiheiden ja -tapojen vuoksi on lähes mahdotonta kopioida toista. Toisella kuoriutuu ensin näkyviin vatsalihakset, toisella piirtyy esiin reisilihakset. Toisen vahvuus on olkapäät, kun taas toinen ei millään saa lihaa luiseviin hartioihinsa. Toiset ovat luonnostaan siroja, toisilla on leveä selkä ja leveä lantio. Toisilla on yleisurheilutausta, kun toiset taas käyttivät nuoruutensa mopolla rälläämiseen. Ja kyllä, toiset nyt vaan tykkäävät enemmän suklaasta. Tämän takia ei realistisena tavoitteena voi lopulta käyttää muita kuin itseään ja mielikuvitusta.

Yllätettyäni itseni näistä varsin negatiivisista ajatuksista, ryhdyin muuttamaan ajatustapaani lempeämmäksi ja tarttumaan ulkopuolelta tulevaan motivaatioon positiivisesti. Otan opiksi, kannustan, tunnen kanssailoa ja riemuitsen muiden saavutuksista väheksymättä kuitenkaan itseäni ja sitä mitä olen itse saavuttanut. Ammennan sen kovakuntoisen kanssatreenaajan jutuista ja kuvista sitä energiaa, jolla hän on saanut tuloksia aikaan. Samalla tavalla toivon, että tekin lukisitte minun treenijuttujani, positiivista motivaatiota ammentaen.

 

 

Share

Kommentit

huopis
Merennoita

Hyvä teksti. Kiitos tästä. Pitäs aina muistaa se, että oma ruumiinrakenne on mitä on, eikä pitäs verrata toisiin. Ja että omat tavoitteet pitäs pitää mielessä, eikä pölliä niitä joltain toiselta.

Ite oon huomannu viime aikoina (kun kaikenlainen liikunta on erinäisistä syistä ollu enemmän ja vähemmän jäissä) saman. Oonkin huomannu, että scrollaan treenipostausten yli ja luen sit ne postaukset, joissa puhutaan muustakin kuin tehdystä treenistä. Ne (te) pari treenibloggaajaa keitä seuraan tuntuu kuitenkin liian rakkailta :D että lopettaisin seuraamisen kokonaan, ja kun juttua tulee muustakin kuin treenistä, niin jaksan roikkua mukana. :)

Ja siis hyvä myös tietää, että tollanenkin tyyppi ku sinä ajattelet näin! Mä nimittäin pidän sua ihan supernaisena. :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Viime vuonna kun olin paljon sairaana enkä voinut treenata, en pystynyt oikein lukemaan mitään treenijuttuja, koska ärsytti niin paljon, että oma kroppa kääntyi itseä vastaan. Silloin kyllä päätin pakko-positiivisen ajattelun sijaan jättää homman suosiolla sikseen ja palata asiaan vasta, kun olen terve.

Suvi K.
Sisunainen

Aloin vasta vähän aika sitten seurata blogiasi, mutta tämä ainakin oli oikeasti motivoiva ja ajatuksia herättävä juttu. Meinasin nimittäin itsekin katsella kuviasi jos-tuokin-alkaa-laihduttaa-niin-entäs-minun-läskini-asenteella, mutta oli hyvin lohduttavaa kuulla, jos itsekin olet katsellut muita samoja miettien. ;)

Itsensä vertaileminen muihin on yleensä huono lähtökohta, koska aina löytyy joku vielä parempi/ vahvempi/ laihempi/ taitavampi jne., ellet sitten satu olemaan oikeasti maailmanmestari ja moninkertainen olympiavoittaja omassa lajissasi. Sen sijaan mielestäni muiden, mukaanlukien sinun, treeneistä yms. lukeminen voi olla inspiroivaa, jos siihen asennoituu minä-haluan-myös! tai jos-tuo-pystyy-niin-kyllä-minäkin-ajatuksella. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tuo on kyllä totta, että aina joku on paremmassa kunnossa. Ja se on tavallaan kivakin, koska ketä me muuten ihailtaisiin :)

hanz (Ei varmistettu)

:O nyt pääsit kyllä jotenkin tosi hyvin asian ytimeen, etenkin noi kolmen ekan kappaleen ajatukset on jotenkin pyöriny taustalla, mutta enpä oo saanu niitä puettua sanoiksi tai ajateltua noin... valmiiksi? Jos tästä nyt ymmärtää mitä tarkotan :D Mutta kiitos tästä, oli todella tarpeessa, itselläkin kun on vähän enemmänkin ongelmia asian kanssa. Oot ihana :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hyvä jos tämä kirjoitus avasi sulle omia tuntemuksiasi :)

AnniS. (Ei varmistettu)

Mä oon kyllä yksi näistä, joille blogisi on antanut kivasti lisämotivaatiota omalle polulle :) Mä kokisin sun jutuista kyllä saaneeni pelkkää positiivista inspiraatiota, ja ennenkaikkea ajateltavaa omaan elämään! Mulla erityisesti herännyt ajatuksia ajankäytöstä, hetkessä elämisestä, ja etenkin pienistä asioista iloitsemisesta. Sun blogin bongaaminen siinä mun elämäntaparemontin alussa oli kyllä ihan super kiva extra!

Loppuun ehkä pakko vielä kertoa yksi siisti juttu... ;) Noh, pieni asia maailmalle, mutta ihan maailman siistein juttu mulle: mä jaksan vetää leuan! Yhden tosin, mutta mitä sitten, en jaksanut vielä kuukausi sitten!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei se yksi leuka on enemmän kuin ei yhtään! Ja ensin pitää tehdä se ensimmäinen jotta voi tehdä toisen ja kolmannen :) Superia!! Ja hei, tosi hienoa, että olet saanut tästä mun blogista jotain lisämaustetta elämäntaparemonttiin :) Sellaista minä tässä itsekin teen, pikkuhiljaa, vuosi kerrallaan :)

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Joo, en minä niinkään motivoidu kuvistasi (ei pahalla, vaan hyvällä, olet kaunis) vaan enemmän siitä aurinkoisesta asenteesta, mikä sinulla on treenaamista kohtaan. Eli jos sinulla on kivaa, miksei minullakin voisi olla? Ja tuosta Kalifornian auringonpaisteesta, joka kuvista paistaa tänne Suomen pimeyteen asti. Enemmänkin tuntuu, että olisit treenikaveri, kuin treenipiiskuri.
Jos tähän ikään on mitään oppinut, niin sen, että toisiin vertailu saa aina mielen matalaksi (sitä en ole vielä oppinut, että miten sen voi lopettaa, ehkä se on neljänkympn kriisin aihe se...). Kun aina tapaa ihmisiä, jotka on fiksumpia, kauniimpia, paremmassa kunnossa, isommalla asunnolla, rikkaampia etc. Yritän vain voittaa itseni.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ai vitsi, mun mielestä onkin paljon kivempi ja parempi, että nimenomaan se positiivinen asenne puskee jutuista läpi eikä pelkästään jotkin kuvissa näkyvät lihassäikeet :) Ja joo, olen paljon mielummin treenikaveri kuin -piiskuri :)

dea (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta. En treenaa, enkä ole aikeissa aloittaakaan, mutta tuo kuvailemasi negatiivinen ja positiivinen motivaatio sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni muuten niin hyvin, että piti lukea postaus ihan kahteen kertaan. Liian helposti alkaa vertailla elämäänsä muiden ihmisten elämään, vaikka kuten sanoit, pitäisi riemuita muiden ihmisten saavutuksista väheksymättä itseään ja omia saavutuksiaan. Ihanaa! Niin yksinkertaista, mutta kun joku "sanoo" (kirjoittaa) sen yhdellä lauseella ehkä minäkin opin sisäistämään asian ja motivoitumaan enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ah, meinasinkin tuohon juttuun lisätä, että tämä sama negatiivinen ja positiivinen ajattelutapa sopii melkein tekemiseen kuin tekemiseen, olipa kyseessä sitten treenaaminen, opiskelu, työ, bloggaaminen tai vaikka kurpitsankasvatus.

Se ajattelutavan muuttaminen ei muuten ole niin kamalan vaikeaa sen jälkeen, kun oivaltaa mikä ero sillä negatiivisella ja positiivisella ajattelutavalla on :)

Vau mikä vauva!

"I don't work out because i hate my body, i work out cause i love it", vai miten se meni. Mä en varsinaisesti work out, mutta painon pudottamisessa ja niissä kuuluisissa elämäntavoissa koitan muistaa ja sisäistää ton. En siis jätä sipsipussia hyllyyn siks että hyiii oon niin läski ja ällö pakko laihduttaa, vaan koska mulla on hieno toimiva vartalo jonka haluan voivan hyvin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Just noin! :) Olette asian ytimessä.

Kommentoi

Ladataan...