Nainen, syö vieläkin vähemmän

Onnenpäivä

En tiedä onko lähimenneisyyden pitkällä dieetilläni ja sen aiheuttamalla kyllästymisellä koko aiheeseen jotain tekemistä asian kanssa, mutta minusta näyttäisi vahvasti siltä, että meitä naisia kannustetaan, ainakin täällä Yhdysvalloissa, jo liiaksikin nipistämään ne viimeisetkin kalorit ruokavaliosta.

Kun paikallisissa, naisille suunnatuissa liikunta- ja terveyslehdissä kehoitetaan paistetusta jauhelihasta huuhtelemaan rasvat pois vesihanan alla, kaikkiin ruokaohjeisiin piirakoista lähtien lisätään etuliite "fitness"  ja julkkisnaiset kertovat haastatteluissa ruokavalionsa koostuvan lähinnä salaatinlehdistä, ajaudutaan mielestäni aika kauas kohtuudesta ja terveistä elämäntavoista. Ei ihme, että erilaiset syömishäiriöt lisääntyvät, ne oikeasti ylipainoiset ihmiset eivät tunne mielenkiintoa dieetille ryhtymiseen ja tavallisten naisen minäkuva heittää täydellisesti häränpyllyä.

Beyoncékin sen tietää - lakkaa syömästä niin laihdut.

(kuva: Shape Magazine)


 

Siinä naistenlehtiä selaillessani ja päivällistä perunamuusin ja lihapullien muodossa nautiskellen, luin Lilyn bannerissakin patsastelevan Beyoncén henkilöhaastattelun. Kun toimittaja kysyi, kuinka hän onnistui pudottamaan raskauskilot ennätysvauhtia, oli vastaus selvä. Hän kertoi syöneensä dieettinsä aikana hyvin, hyvin vähän. Heti perään Beyoncé vielä lisäsi, että liikunnan osuus painonpudotuksessa oli minimaalinen ja korosti hieman lisää ruokavalionsa askeettisuutta. Ahaa. Onpas liikuntaan kannustava haastattelu. Kun toimittaja vielä tiedusteli Beyoncén dieetin jälkeisestä, normaalin ruokavalion sisällöstä, olin tukehtua lihapulliini. Hänen aamiaisensa koostuu paistetuista kananmunanvalkuaisista kasvisten kera ja lounaaksi sekä päivälliseksi nautitaan kalaa ja vihanneksia. Nopeasti pääteltynä Beyoncé siis syö normaalistikin vielä vähemmän, kuin itse söin dieetillä ollessani. Milloin hiilihydraatiton tai erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio muuttui normaaliksi? Ja mitä hän dieetillä ollessaan söi, kynsiäkö? Tunsin pienen syyllisyydenpiston rinnassani, kun vilkaisin sivusilmällä omaa ruokalautastani ja jäljellä olevaa perunamuusiröykkiötä.

Suunnilleen samanlaisista, järjettömistä julkkisnaisten ruokavalioista saa lukea paikallisista naistenlehdistä tämän tästä. Jokin aika sitten sattui silmääni takavuosien huippumallin haastattelu, jonka perusteella hänen ruokavalionsa noudatteli samanlaista kananmunanvalkuaisteemaa kuin Beyoncéllakin. Kun toimittaja kysyi hänen ruokapaheestaan, vastasi ex-malli nolona tämän olevan pasta. Pasta, hyvänen aika! Olisi ollut edes hampurilaisateria triplana tai miljoonan kalorin suklaakakku, mutta ei, hänelle epäterveellinen on yhtä kuin pasta-annos. Jutun ainoa epäterve asia taisikin löytyä haastateltavan henkilön korvien välistä.

Totuus on, että lukijoita sumutetaan armotta. Todellisuutta ei nimittäin takuulla lehtien palstoilta löydy. Missään ei ole mainintaa viikottaisista kavitaatiohoidoista, ultraäänellä hajotetuista rasvasoluista, lukuisista selluliittihoidoista tai viime syksyisestä rasvaimusta, puhumattakaan erilaisista laihtumista tehostavista, epämääräisistä lisäaineista, HGH:sta, clenbuterolista tai vaikkapa efedriinistä. Näennäisesti kaikki kyllä treenaavat kolmesta neljään tuntiin päivässä pelkkien itujen voimalla. Ja mitä ei kuurit ja hoidot sulata, sulattaa kyllä kuvankäsittelijä.

Samaan aikaan, kun tutkimusten perusteella pysyvimpään lopputulokseen päästään laihduttamalla maltillisesti ja hitaasti, ihannoivat naistenlehdet estoitta niitä superäitejä, jotka pudottavat raskauskilot kuukaudessa. Mistä lähtien naisen velvollisuudeksi on tullut palautua raskauden jälkeen entisiin mittoisiin muutamassa viikossa, terveyttä uhmaten? Ei missään lehdessä mainita, kuinka julkkisnaisen vastasyntyneelle lapselle palkataan yösyöttäjä, jotta äiti itse saa nukkua rauhassa ja nousta aamulla virkeänä treenaamaan, kun lastenhoitaja jää huolehtimaan jälkikasvun aamupalasta.

Löytyy lehdistä toki niitä hyviä, oikeasti motivoiviakin esimerkkejä, kuten vaikkapa iki-ihana, hyvää oloa huokuva, oman keittokirjankin julkaissut Gwyneth Paltrow, jonka ravinto- ja terveysvinkit ovat tasapainoisia, monipuolisia ja ennen kaikkea täyspäisiä. Tai räväkkä Kelly Osbourne, joka onnistui pudottamaan puolikkaan naisen verran painoa vyötäröltään, mutta myöntää silti syövänsä aika usein pizzaa aamupalaksi ja treenaavansa ainoastaan lajeja, jotka ovat hauskoja.

On ihan hienoa, että terveellisiin elämäntapoihin kannustetaan entistä enemmän eri medioissa täällä Yhdysvalloissa, missä ylipaino on kasvava ongelma, mutta joku siellä toimituksessa voisi silti hetken miettiä, että tarjoavatko kaikki lehdessä julkaistut jutut oikeasti terveellisiä, järjellisiä ja ennen kaikkea totuudenmukaisia mielikuvia. Mikä logiikka on työntää samaan lehteen hyvien reseptien ja liikuntavinkkien sekaan Beyoncén kyseenalaiset ravinto-opit ja liikunnan merkityksen vähättely painonhallinnassa? Kysynpähän vaan. Toivottavasti teillä Suomessa ei vielä olla luisuttu ihan näin alas terveys- ja liikuntalehtien sisällön kanssa.

Lopuksi vielä, muistetaan nyt kaikki pitää projekteissamme joku järki mukana, vaikka media muuhun kehottaisikin. Mikään vaakalukema tai näkymä peilissä ei ole menetetyn terveyden arvoinen.

 

 

 

 

Share

Kommentit

Tyyne
Sukat makkaralla

Hyvä juttu! Juuri tuossa äsken luin naistenlehteä, jossa oli haastattelu Painonvartijoiden dieetillä olleista "Vuoden laihduttajista". Äkkisilmäyksellä vain yksi henkilö oli pystynyt pitämään kilot poissa tiukan kuurin jälkeenkin. Muut olivat lihonneet suurinpiirtein samoihin lukemiin pikkuhiljaa. Ja koko Painonvartijat lopettaneet Suomessa muutama vuosi sitten.

Ajattelinkin mielessäni, että vaikka välillä vähän jumittaakin, niin kyllä tämä kokonaisvaltainen elämäntapamuutos on parempi & toivottavasti pysyvämpi, kuin jokin äkäinen dieetti :)

Maapu (Ei varmistettu)

Mutta eihan se personal trainer tee tyota puolestasi, ihan yhta rankkaa on treenaus, vaikka joku huutaakin vieressa :)

häkkilintu

Hyvä teksti jee! 

Eikö hiilihydraatti ole nyt samanlainen pahis kuin rasva oli 80- ja 90-luvuilla? Kohta ne keksivät ruveta dissaamaan sitten proteiiniä ja mainostamaan, että tohtori Atkinskin kuoli liian biffin aiheuttamaan veritulppaan. Tasapainoinen ruokavalio nyt on vaan liian tylsää kaupallisille julkaisuille, extreme, ultra, super ja extra light sun muu on paaljon paaaaaljon jännempiä. 

Ps. Gwynethkään ei ole ihan paras mahdollinen esimerkki, kun on ehtinyt osteoporoosinkin hankkia liian raakaruokapitoisella ruokavaliollaan ja turhan tiuhalla treenillä. Lienee tosin järkevöitynyt sitten vuoden 2010. 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo, vielä pari kolme vuotta sitten Gwynethillä meni aika kurjasti terveyden puolesta ja kuten kaikki varmasti tietävät, niin eipä kovin terveyden aallonharjalla ratsastamista ole ollut Kellynkään elämä. Niin se vain on, että vahingosta oppii. Harmi vain, että usein se oppi tulee kantapään kautta.

iity-
Puolivahingossa

Iso peukku! 

Hahah, nuo pasta-paheet on oikeasti niin huvittavia :D Tulee mieleen ehkä vuoden takaa jonkun suomalaisen missin/mallin haastattelu missä hän kertoi, että "Herkuttelen ehkä kaksi kertaa kuukaudessa, silloin nautin lasillisen viiniä ja pari palaa tummaa suklaata."

Oikeasti, kutsuuko joku tuota herkutteluksi? Itselle kun herkuttelu tarkoittaa lähinnä jättipussia karkkia tai vähintäänkin levyllistä suklaata, eihän parista palasta tule kuin paha mieli :D

Kelly Osbourne on kyllä upea, siinä on nainen joka on nostanut ulkonäkönsä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tämä muutos tainnut tapahtua vieläpä terveellisellä tavalla, ainakin sen verran vähitellen paino on pudonnut että tuskin on ollut kyse mistään pikadieeteistä :)

Tykkään blogistasi todella paljon. Tartut hyviin aiheisiin ja kirjoitustaitosi aina hämmästyttää minua.

Maryism (Ei varmistettu) http://maryihmemaassa.wordpress.com

Word!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ne superäidit unohtavat kertoa lehtijutuissaan että paino putoaa nopeasti (varsinkin ilman sitä lastenhoitajaa), kun lapsi valvoo 19 tunti päivässä, oppii kävelemään ennen kuin täyttää 8kk ja on hyvin, hyvin energinen tapaus.

- 10 kg lähtenyt painosta koska ei yksinkertaisesti kerkeä syömään. Ei sillä, kyllä sitä ylimäärä oli muutama kilo ja vieläkin olen terveen mitoissa.

Onneksi Suomessa kukan ei kato kieroon kun menee raflaan ja tilaa isoimman pihvin mitä löytyy.. =)

ex-NorCal (Ei varmistettu)

Kiitos tuosta viimeiseta lauseesta;
Mikään vaakalukema tai näkymä peilissä ei ole menetetyn terveyden arvoinen.
Teetan siita itselleni rannekkeen, jotta muistan sen koko ajan ;-)

FFFifi
Fitness Führer

Suomessa tämä ilmiö on vähän erilainen. Hyvin harva sanoo haastattelussa/blogissa/keskustelupalstalla/missä vaan olevansa laiha, koska syö vähän. Meillähän on ihan älytön määrä ihmisiä, jotka syövät ihanmitävaan ihanmitenpaljonvaan ihanmitämielitekee ja ovat langanlaihoja. Tämä koskee siis sekä julkkiksia, malleja että ihan tavallisia ihmisiä.

Naistenlehdet ja ne naisten treenilehdet, joita luen (MN Sport & Fit) taas ovat mielestäni aika tolkullisia. Lähinnä niissä ottaa päähän typerä rajoittaminen, kuten viime kesäisessä Annassa ollut ohjeistus siitä, että lyhyitä sortseja käytettäessä täytyy olla tietynlaiset sääret ja vastaavat jutut. Treenilehdissä rassaa kalorien kulutukseen ja kropan muokkaamiseen keskittyminen sekä liikunnan mahdollistama syömisen "salliminen" ym. lässytys. Ja olen aika pettynyt myös suurimpaan osaa mallivalinnoista niissä lehdissä. Jossain käytetään lukijoita malleina, mikä on hienoa, mutta ne "lukijat" ovat jostain syystä aina sekä iältään että painoindeksiltään alle 21. Kyllä mä mieluummin näkisin liikkeitä esittelevissä kuvissa 55-vuotiaan triathlonia harrastavan Marja-Liisan, huomattavasti enemmän se motivoisi. Mitä tulee treenilehtien muotiosuuksiin, olisi niissäkin paljon kivempaa nähdä oikeasti treenatun näköisiä ihmisiä "sporttimallien" sijaan vaikka ei mihinkään bodattuihin asti tarvitsisi mennä. Esmes Sportian alkuvuoden mainoskuvastossa oli hyvät mallit.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kerrankin ei tullut aamupullaa mussuttaessa huono omatunto tätä lukiessa :D

Kath

Nythän suomessa jyllää toi fitness intoilu. Kaikki bikini fitness ja fitnessmalli-kisat saa nuoret tytöt innostumaan treenaamisesta ja terveellisestä ruoasta! Minusta se on hienoa! 

Mulle tuli raskauskiloja huimat 21kg ja vaan se 12kg lähti imettäessä. Ja hyvin minä ainakin kerkeen syömään, ei mitään ongelmaa :D alotin toissa päivänä jutan superdietin, 8krt vko urheilua ja huimia määriä ruokaa. Imettämisen takia mun täytyy käyttää miesten ruokavaliota, jotta maidon tuotanto on taattu. Ja huh sitä ruokamäärää! Pelkkä aamupala painaa reippaat puoli kiloa :D

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Oot kyllä mahtava bloggaja. Hienoja juttuja! :)

AnnaAusseista (Ei varmistettu)

Mullaki nousee aina karvat pystyyn kun kirjoitetaan, että urheilemalla on "ansaittu" safkaa ja "sallitaan" välillä herkuttelua eli juurikin sen kaksi palaa tummaa raakasuklaata kerran vuodessa. Tai kun kaiken maailman fitness-pannukakkujen kanssa voi "herkutella ilman huonoa omaatuntoa"...

Sallamaari (Ei varmistettu)

Aijjai mahtavaa!! Olen jo pidemmän aikaan seurannut blogiasi ja nyt on vaan pakko ylistää!! Oon jo monta kertaa referoinu miehellekkin sun hyviä juttujasi mut nyt se joutu kuuntelemaan koko virren :D Keep up the good work!

JG (Ei varmistettu)

Hemmetin hyvä postaus!

gingermint

Vaikka olinkin alkuun skeptinen ruuan määrästä niin oma PT:ni taitaa olla sitten ihan oikeilla jäljillä, sillä oma ruokalautaseni pursuilee ruokaa ja kuusikertaa päivässä pitäisi mättää. Olen huomannut että aineenvaihdunta on alkanut toimia paremmin, sillä hikoiluttaa aikalailla:) 

T: Hyppynaru solmussa

 

ei nyt omalla (Ei varmistettu)

Ja sitten vielä ihmetellään miksi nykypäivänä syömishäiriöt on niin yleisiä..

Itsekin syömishäiriön sairastaneena, oikeastaan vasta viime vuoden joulukuussa parantumispäätöksen tehneenä oon aika iloinen nykyään suomen blogiskenessä valitsevasta fitness-villityksestä. Ok, joukossa on TODELLA paljon bloggaajia, jotka syö ihan liian vähän, mutta itse olen päättänyt ottaa mallia järkevistä bloggaajista ja heidän ruokavalioistaan. Mm Steffit, Elämäni kunnossa, Baniina ja SUN blogis on saanut tajuamaan, että ei paljon treenaavalle ihmisille nyt jumalauta riitä se 1200kcal/pvä!

Vieläkään en jotenkin pysty syömään ihan niin paljon, kuin pitäisi. Vika on enimmäkseen korvien välissä ja toisaalta vuosien kitudieettien ansiosta olen todennäköisesti auttanut kilpirauhasen vajaatoiminnan puhkeamisessa.. Maanantaina saan tulokset verikokeissa, mutta täytyy sanoa että olen todella hämmentynyt jollei tulokset viittaa kilpparin vajaatoimintaan.

Että jumalauta ihmiset, älkää eläkö millään saatanan kitudieeteillä, mä olen varoittava esimerkki siitä. Teillä menee vaan pääkoppa ihan sekaisin vuosiksi, itsetunto on nollassa ja pahimmassa tapauksessa edistätte elinikäistä lääkitystä vaativan sairauden muodostumista itsellenne.

Tällä kertaa en uskalla omalla nimellä kirjoittaa, en ole vielä ainakaan uskaltanut blogissani avautua syömishäiriötaustastani, joten avaudutaan nyt vaan anonyymisisti täällä :)

tiippa (Ei varmistettu)

Itse asiassa Iltalehti julkaisi joku aika sitten Vikon laihduttaja -sarjassaan hyvin arveluttavan tapauksen. Kyseessä oli siis nuori mies jonka laihdutusneuvo oli, että syö vähän ja vältä kaikkea liikkumista, koska se lisää ruokahalua! Lisäksi tämä mies oli jo hyvin laiha, mutta hänen tavoitteenaan oli laihtua lisää.. tavoitepaino taisi olla 50kg ja pituutta oli jtai 170. Hitsi, en löytänyt netin syövereistä tätä juttua, mutta oli kyllä karut neuvot ja huomasi että oli "hiukan" vääristynyt kehonkuva..

Kath

Papyli, tiiän kyllä. Sanoinki et innostunu terveellisestä ruoasta, kaikkivan nyt ei kisoihin tähtää. Ja kun sen elämän tavaks ottaa, se ei ole pelkkää diettiä ja massakautta. Mullakin on ystävä joka harrastaa body fitnesstä :)

beautifulsmile (Ei varmistettu)

tiippa: Tarkoitat varmaan tätä: http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2013022616721640_lh.shtml

...ei kauhean hyvä esimerkki ihmisille jotka haluavat pudottaa painoa, mutta eivät omista vielä tarpeeksi tietoa miten tehdä se terveellisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei A. Sinivaara ja lukijat! Kiitos kirjoittajalle ja kommentoijille hyvästä ja mielenkiintoisesta palstasta!

Mitäs mieltä olette juuri tällä viikolla aloitetusta massatapahtumadieetistä, jonka on lanseerannut julkisuudesta tuttu fitnessurheilija tiimeineen? Päivittäiset kalorit ovat alle 10kg:n painonpudotusta tavoittelevien naisten ohjelmassa n.1300 ja ruokavalioon kuuluu rahkaa, raejuustoa, kevyttä lihaa, kananmunanvalkuaista, marjoja, leseitä, mehukeittoa, pähkinöitä, vihreitä kasviksia ja hiukan oliiviöljyä.

Ruokailukertoja on päivässä viisi ja tempauksen kesto on kuusi viikkoa. Lisäksi vielä tosiaan nuo treenit eli tunnin aerobinen aamulla ja jumppailut päälle. Itseä ajatuskin tästä setistä fyysisen työn tekijänä pyörryttää..

"Ei nyt omalla" tähän jo oikeastaan vastasikin mutta olisi kiinnostavaa kuulla lisää mielipiteitä ilmiöön liittyen.

Hyvää kevättä kaikille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka :)
Olen 18-vuotias tyttö Helsingistä ja eksyin lukemaan blogiasi ja tykästyin siihen kovasti. Olen suunnitellut nyt monta vuotta lähteväni kaliforniaan kesäksi, mutta se on aina tyssännyt siihen ettei minulla yksinkertaisesti ole ketään joka sinne kanssani lähtisi. Olen siis lukiossa, mutta kesälomalla olen vapaa lähtemään minne tahansa. Vanhempani eivät ole pätkääkään kiinnostuneita eivätkä kaverini myöskään. Mietinkin, että olisiko sulla mitään tietoa että minne voisi majoittua kun ei oo rahaa mihinkään hotelleihinkaan? Onko sulla ketään tuttavia jotka tarvitsisivat lastenhoitajaa kesäksi? Tarttisin tosi tosi paljon apua sillä oon yrittäny jo kaiken mahollisen mutta eipä vaan oo onnistunut.

MirjaJ (Ei varmistettu)

Juuri vähän aikaa sitten selasin pari amerikkalaista naisten fitness/terveys/kauneus -lehteä ja mietin ihan samaa. Niissä oli tosi paljon laihdutusjuttuja ja kesäksi kuntoon dieettejä. Ne ruokamäärät oli tosi vähäisiä. Tuli sellainen olo, että miten joku voi jaksaa yhtään mitään sellaisilla ruokamäärillä ja kylläpäs itse syön "paljon".

Vierailija (Ei varmistettu)

Massatapahtumadieettaus 1300cal/pv vakiolla - kylla silla varmaan tuolla liikuntamaaralla saa laardia sulamaan, mutta on melko turha odottaa mitaan kaunista muotoilua minkaan lihan muodossa. Toisaalta, jos tavoite on olla hoikka kuin kuivan kesan orava, se varmasti onnistunee tuolla tavalla.
Eihan (raaka yleistys) Auswitsissakaan kauheasti noita ylipainoisia tavattu - mita historian kirjat nayttavat. Etta juu, vetta juomalla ja syomatta varmasti laihtuu ajan mittaan.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Onpas tullut kommentteja yön aikana :) Kiitos kaikille!

Tyyne: Joo, yllä se paino varmasti hiipii takaisin pikkuhiljaa jos ihmiset keskittyvät vain elämään jonkin valmiin ohjeistuksen mukaan, mutta eivät varsinaisesti muuta tavallisia elintapoja. Eli, sen ylipainoisen ihmisen kyllä pitäisi laihtua elämäntapamuutoksen kautta, ei jonkin hetkellisen "kuurin", josta sitten palataan takaisin samaan vanhaan. Tottakai se paino tulee sitten takaisin.

Papyli: No, vaatii se toki sittenkin työtä, jonkun se liikkuminen on kuitenkin tehtävä :D Mutta helpottaahan se kummasti, jos joku muu hoitaa lapset, joku kertoo vieressä salilla miten treenataan ja joku kantaa vielä ruoatkin valmiiksi nenän eteen. Mutta kyllä toisaalta noilla julkkisnaisillakin töitä piisaa, ainakin pr-hommia jos ei muuta.

Jasmin88: Itselläni tulee aina mieleen, kun joku sanoo, että "herkuttelee" yhdellä suklaapalalla ja lasilla viiniä, että nyt kyllä siloitellaan totuutta. Tai ehkä en vaan voi uskoa, että on sellaisiakin ihmisiä joille se riittää, kun itse olen tämmöinen herkkurohmu. Toisaalta itselleni herkuttelu tarkoittaa aika monesti myös ihan ruokaa... jotain erikoishyvää, seafood risottoa, sushia...oh naamm... joskus suolanen ruoka on parempaa kuin sokeriset herkut :D

BellaQ: Vautsi, ai että olen onnistunut oikein hämmästyttämään, kiitos :)

Vierailija 1: Sehän on hyvä, jos paino katoaa ikään kuin itsestään. Mutta toivottavasti se ei tule takaisin sitten, kun ehtii taas syödä ;)

ex-NorCal: Lausahduksen voisi liimata myös peiliin ja vaakaan ;)

FFFifi: Juu, ne Sportian mallit oli hyviä myös mun mielestä! Onhan toki oikeasti olemassa myös niitä ihmisiä, joiden aineenvaihdunta pitää huolen siitä, että pysyy sirona vaikka söisikin paljon, tunnen itsekin muutaman tuollaisen ihmistyypin. Mutta... aika usein ehkä myös tässä ääripäässäkin on pientä sievistelyä mukana. Tai ehkä heidän "mitävaan mitenpaljonvaan" on luonnostaan terveellistä ja oikeanlaista ruokaa eikä mitään sipsipusseja.

Vierailija 2: Haha, syö vain ihan hyvällä omallatunnolla!

Kath: Fitness on tosiaan ihan hyvä harrastus, kunhan siinäkin pitää järjen mukana ja tekee asiat, etenkin ravinnon kohdalla, oikein. Vaikka olenkin vähän skeptinen tuota Jutan superdieettiä kohtaan, niin kyllä se varmasti osalle porukasta toimiikin tosi hyvin.

sinisiipi: Kiitos sinulle :)

AnnaAusseista: Haha, näin jossain tosiaan jotain fitness-piirakka -juttuja. Ihan kuin se etuliite fitness tekisi niistä jotain muuta kuin piirakan. Piirakka se on silti. Ja jos se on tehty jostain muusta kuin rasvasta, sokerista ja vehnäjauhoista, niin se ei ole piirakka. Piste.

Sallamaari: Voi mies-parkaa :D Kiitti paljon!

JG: Joskus pitää paatostaa :) Kiitti!

gingermint: Joo, varsinkin kaikenlaisten projektien alussa on hyvä antaa sille elimistölle ruokaa, jopa tavallista enemmän. Eihän muuten ole mitään mistä vähentää.

Ruusu: Juu, pisteet totuudesta. Mutta olisi mielenkiintoista tietää, että mitä muita apukonsteja on käytetty.

ei nyt omalla: Tuttu ilmiö. Itse asiassa minäkään en todennäköisesti syö normaalistikaan niin paljon, kuin perusaineenvaihdunta ja kulutus vaatisi, kiitos epämääräisten ruokailutottumusten aikojen alussa. Jos yritän nostaa ruokamäärää lähellekään todellista kulutusta, niin paino syöksyy samantien ylös, eikä todellakaan lihasten muodossa. Joten, se vahinko voi tapahtua ihan tavallisellekin ihmiselle, ilman syömishäiriöitä :(

tiippa: Kuulostaa pahalta :/ Miksi lehdet julkaisee tuollaisia älyttömyyksiä?

Papyli & Kath: Kokemuksen perusteella on sanottava, että kyllä se mun dieetin viimeinen viikko oli kaikkea muuta kuin terve. Se nyt onneksi oli vain lyhytaikainen juttu ja siihen saakka homma oli vielä jokseenkin järkevämpää. Mutta se viikko... ensin juodaan kuin hullu ja ajetaan hiilareita alas, sitten mennään nollahiilareilla ja lopetetaan juominen ja sitten tankataankin elimistö täyteen hiilaria, mutta juoda ei saa edelleenkään :D

beautifulsmile: Kiitos linkistä. Aika häijyä luettavaa.

Vierailija 3: En ole seurannut taas Suomi-mediaa niin paljon, että tietäisin tuosta massatapahtumasta enempää kuin kerrot. Mutta jos todella on näin, että kalorimäärä on kaikille lähtökohtaa, aktiivisuustasoa ja mitään muutakaan huomioon ottamatta sama, mennään jo ihan suoriltaan metsään. Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miten kuvitellaan, että on yksi ainoa tapa laihduttaa joka sopii kaikille. Ja mikä sopii yhdelle, sopii toisellekin. Esimerkiksi tuolla ravinnolla en kyllä itse pystyisi treenaamaan. Minä tarvitsen ihan reilusti hiilaria, että kone (ja aineenvaihdunta) pysyy käynnissä. Toki tämäkin on yksilöllistä.

Vierailija 4: Laitan sulle sähköpostia :)

MirjaJ: Eikös vain olekin ärsyttävää, että noiden juttujen perusteella alkaa heti kyseenalaistamaan oman ruokavalionsa ja tulee vähän sellainen olo, että "kai minä nyt sitten olen läski, kun en syö niin vähän kuin hoikkien pitäisi syödä."

Vierailija 5: Joo, kyllä se painoa varmasti putoaa kun lakataan syömästä. Harvoin sitä näkee lihavaa nälkiintynyttä.

 

 

Kath

Joo en oo koskaan kuullukaan mitää hyvää noista diettien vikoista viikoista. Tai ylipäätään dieteistä ennen kisoja :D mut tosiaan meinasinkin sitä fitness harrastusta just siinä mielessä et pitää sitä enemmänkin vaan elämäntapana ja just vaan harrastuksena. Monikaan ei edes pyri mihinkään kisoihin. Vaan terveellistä ruokavaliota ja treeniä. Siinä mielessä musta on hienoa, et nuoret tytöt on saanu mallia bikini fitneksestä ja bikinimallikisoista. Terveellisempää kun se joka viikonloppuinen ryyppääminen ja roskaruoan syönti :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lisäys aiemmalle: Tuossa massatapahtumassa saa syödä lepopäivänä 40g riisiä/pastaa ja treenipäivänä vielä 60g lisää toisen aterian yhteydessä.

tiiti
ite puin

Massatapahtuma lienee siis Fitfarmin Superdieetti? Tuohan on tosiaan määrämittainen (6 viikkoa?) tiukka dieetti, jolla tiputetaan nopeasti painoa, ei sillä ole tarkoitustaan sitkuttaa sen pidempään, tai ottaa elämäntavaksi. Voi olla ihan toimiva niille, jotka haluaa ison painonpudotuksen tsempatakseen pidempää projektia tai eivät muuten ole kiinnostuneita mistään elämäntapamuutoksesta, haluavatpa vain pudottaa painoa. Jokainen niinkuin tykkää.

Tiitula (Ei varmistettu) http://www.tiitula.com

Minustakin tuntuu, että Suomessa on kova fitness-villitys meneillään ja siihen ei kuulu syömättömyys. Itse tykkäsin kovasti esim. Jutta ja puolen vuoden superdieetti -tv-ohjelmasta. Haavailen itsekin osallistuvani Jutan nettivalmennukseen Superdieetille. Rakas sinusta on tullut pullukka -ohjelma taas on ihan sairas, kun porukkaa kannustetaan laihduttamaan 7 viikossa se 15 kiloa. Nykyään on hirveästi myös blogeja, jotka keskittyvät treenaamiseen ja terveelliseen ruokavalioon.

Siitä raskauskilojen tiputtamisesta vielä, että kaipa ne tosiaan nopsaan tippuu, jos on oma personal trainer, kokki ja lastenhoitaja. Niin ja ei imetä. Tai sitten jos imettää, niin sehän on tosi itsekästä laihtua nopeasti, kun tällöin maitoon voi liueta kaikkia myrkkyjä, jotka ovat vauvalle pahaksi ja myös maidon määrä vähenee. Eri asia tietty jättää herkut herkut pois ja syödä terveellisemmin ja monipuolisemmin ja lisätä liikuntaa. Siitä tuskin on imetyksellekään haittaa.

Banski (Ei varmistettu)

Ihanan tervejärkistä puhetta ruoasta ja liikunnasta! Luin vasta vähän blogiasi, kun sen vasta löysin, mutta ehdottomasti kahlaan läpi ja jään seuraamaan! Kirjoitat todella mukaansatempaavasti!
Olen itse reilu kolmikymppinen kolmen lapsen äiti, jonka intohimona on urheilu. Lähinnä sydäntä tennis, mutta kaikki muukin käy ja aiheuttaa endorfiiniryöpyn.
Olen niin kyllästynyt tähän nykytrendinä olevaan hörhöilyyn ruokavalioista ja naisten vääristyneeseen kehonkuvaan, joten on kiva lukea, kun joku kirjoittaa aiheesta jalat maassa-tekstiä.
Tsemppiä jatkoon, olet upea nainen!

hur-rur (Ei varmistettu)

Okei, myönnetään, tämä on PITKÄ vuodatus.

Tuosta listasta tärkein yksittäinen tekijä lienee juurikin tuo photoshoppaus joka pitäisi vinouttavan kehonkuva- sekä terveyskäsityksen nimissä kieltää oikeastaan kokonaan.
Meistä aika moni varmasti tietääkin, että monissa aikakauslehdissä, kuten vaikkapa jossain Cosmopolitanissa, ainakin kaikki kanteen päätyvät mallien kuvat ovat lähtökohtaisesti digitaalisesti retusoitu.

Onhan kansi kuitenkin ainoa keino yrittää kiinnittää potentiaalisen ostajan huomio. Kaikissa kulttuureissa ja kaikissa tilanteissa näyttävän näköiseen naisihmiseen kiinnitetään automaagisesti huomiota.

Ja tämän tekevät molemmat sukupuolet, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Uskon, että näyttävän näköiseen mieheen katseet kohdistuvat varmaankin aika samalla tavalla. Sillä erolla tietysti, että miehet vilkaisevat mahdollisimman nopeasti ettei kukaan vaan homona pitäisi.

Keskivertomies ajattelee tuollaista naista potentiaalisena parittelukumppanina ja keskivertonainen taas arvioi tämän viehätysvoimaa mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen suhteessa omaansa vastaavaan.

Siis aivan normaali millä tahansa markkinoilla jatkuvasti käynnissäoleva evaluaatioiden sarja joissa tehdään joskus virhearviointeja mutta jotka keskimäärin näyttäisivät osuvan oikeaan.

Ongelma piileekin siinä, että me emme kykene aktiivisesti muistamaan juuri sillä hetkellä kun näitä kuvia katsomme, että se mitä katsomme on kuvamanipulaation - toki myös taitavan valokuvauksen - tulosta eikä siis vastaa todellisuutta.

Väitän, että ihminen ei kykene psykologisella tasolla mieltämään kuvaa manipuloiduksi koska luonnossa tällaiselle erottelukyvyntarpeelle ei ole ollut mitään faktista syytä edes kehittyä: näemme asiat sellaisina kuin ne ovat. Piste.

Printtimedian myötä koko pelinhenki tietysti muuttui vaikka ihmiset ovat tällaisissa nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa edelleenkin liskoaivojensa vankeja.

Vaikka modernimpi osaa aivoistamme yrittääkin viestittää alitajuntaan, että nenä on leikattu, tissit suurennettu, huulet pumpattu, kasvonpiirteet peitetty meikeillä sekä tiimalasivartaloa korostettu retusoinnilla, sama liskoaivo vaan jatkaa huutamista: ”No, vittu hei, en minä näitä keksi, katso nyt noita tissejä, peräsintä ja tota pärstää, eikö muka ole täydellinen yksilö siinä, häh!?”

Kuvien retusointi lienee myös yksi iso syy siihen miksi julkimot - varsinkin jo hieman ikääntyneet sellaiset - eivät juuri koskaan näyttäydy julkisesti siten, että tavisten olisi edes mahdollista arvioida ollaanko sitä tosiaan sellaisessa rantakunnossa, niin kuin uusimmasta naistenlehden numerosta saamme kaikki aina vuodesta toiseen lukea...

***

En kyllä ainakaan itse ottaisi syömisvinkkejä yhdeltäkään julkimolta, enkä suosittele kenenkään muunkaan näin toimivan. Eipä sillä, että he itse näitä kirjoja edes kirjoittaisivat... joten aina on mahdollista, että joukkoon on saattanut jokunen oikea tiedon murunenkin eksyä - ihan vaikka vaan vahingossa.

Tuo ns. rasvasota on oikeastaan hyvin looginen juttu. Meillä kaikilla on vain sisäsyntyinen tendenssi uskoa asioita kun niitä tarpeeksi voimallisesti meille tuputetaan ns. auktoriteettilähtöisesti.

Eiväthän esimerkiksi sakemannit ole luonteeltaan sen vikaisempia kuin muutkaan kansat. Hitler vain oli taitava oraattori (taito jonka joutui kantapään kautta itsekin opettelemaan).

Kun jotain - mitä tahansa - tolkutetaan päivästä ja vuodesta toiseen, niin siihen messageen yksinkertaisesti turtuu jolloin se alkaakin tuntua järkevältä maailmanselitykseltä, jopa todennäköiseltä sellaiselta.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Saksan alho oli luonnollisesti juutalaisten syytä, koska se nyt vaan oli juutalaisten syytä, koska he nyt vaan ovat sellaisia, kun me taas olemme ihan päinvastaisia… ja tätä ad infinitum.

Kun prosessi saadaan ensin kunnolla pyörimään, on sitä usein mahdotonta edes yrittää toppuutella, saati pysäyttää. Se loppuu kun usko prosessiin loppuu.

Jotain tällaista on nyt tapahtumassa Virallisten Ravintosuositustenkin kohdalla. Usko siihen, että syypää on rasva ja lääke on liikunta, on tänä päivänä yhä huonommissa kantimissa.

Jos em. kombo todella toimisi, meillä ei enää pitäisi olla oikeastaan muunlaisia ihmisiä kuin hyvinvoivia superhoikkia. Käytämme miljardeja liikkumiseen sekä vähärasvaiseen tai kokonaan rasvattomaan ruokaa ilman näkyviä tuloksia.

Päin vastoin: liikalihavuus on pikemminkin räjähtämässä käsiin ihan kaikkialla - jopa aliravitussa Afrikassa.

Minkä ei pitänyt vallitsevan teorian mukaan edes olla mahdollista, näyttäisikin olevan totta: ihminen voi samanaikaisesti kärsiä sekä vakavasta ylipainosta, että kärsiä pahasta aliravitsemuksesta.

Ihmiskunta on aina saanut hyvin vähän hiilareita ruokavaliostaan aina siihen asti kunnes päätimme asettua aloillemme ja alkaa viljellä maata (~10,000 vuotta sitten) - ja ennen kaikkea jalostaa näitä kasveja yhä hiilihydraattipitoisemmiksi.

Tämä ei ole mielipide vaan fakta.

Luonnossa makea hedelmä on normaalioloissa anomalia, poikkeusyksilö. Nyt me saamme kaupasta 24/7 huippuunsa jalostettuja supermakeita hedelmiä ja näistä puristettuja 100% hedelmämehuja.

Ihmisellä ei yksinkertaisesti milloinkaan aiemmin ole ollut pääsyä käytännössä rajattomasti saatavilla oleviin, äärimmäisen helposti ja nopeasti nautittaviin, erittäin energiarikkaisiin hiilarilähteisiin.

Nyt meillä on faktisesti katkeamaton satokausi, ja erittäin satoisia lajikkeita - jotka on siis vielä kaikki järjestään jalostettu supermakeiksi.

Miten liha taas on puolestaan muuttunut?

Siten, että jokseenkin kaikki syömämme elukat on nykyisin jalostettu lähes rasvattomiksi. Esim. normisian rasvaprosentti on jo niin olematon, että se vähäinen rasvamäärä jota sen elimistöstä vielä löytyy ei riitä edes pitämään eläintä itseään lämpimänä.

Tuottajat tarjoavat ihmisille tasan sitä mitä he haluavat vaikka suurin osa heistäkin - luullakseni - tiedostanee, että rasvattomaksi jalostettu eläin on anomalia - epäolento jonka ei pitäisi olla oikeasti edes elossa (eikä luonnossa olisikaan).

Tämä kaikki oikeastaan vain siksi, että tutkijatkin ovat langenneet siihen kehäpäätelmään, että koska ihminen lihoessaan kerryttää kehoonsa rasvaa - jota ihmiskunta on siis nauttinut aikojen alusta asti ilmeisen menestyksellisesti koskapa olemme edelleenkin täällä - on rasvan syömisen tietysti oltava automaagisesti syy siihen, että rasvaa ylipäätään voi kroppaan kertyä...

Suurin osahan meistä tietää (tai ainakin voi muistaa), että rasva tuo kylläisyyden tunteen joka kestää pitkään. Ihmisen keho tietää miten rasvan kanssa toimitaan kun sillä on rasvan nauttimisen ajalta niin pitkältä ajalta kokemusta. Yksinkertaista eikä ollenkaan monimutkaista.

Sen sijaan huippuunsa jalostetut sokerit (puhdistettu valkoinen jauho on käytännössä samaa tavaraa; vähemmässä määrin myös normitärkkelys) ovat elimistölle - yhä edelleen - enemmän tai vähemmän vierasta tavaraa.

Varsinkin sokerit nostavat välittömästi veren sokeripitoisuuden ns. tappiin, jonka vaikutuksen kroppa puolestaan yrittää negatoida tuottamalla nopeasti ja paljon lisää insuliinihormonia. Insuliini on käytännössä pikataksipalvelu jonka toimeksiantona on siis kuljettaa liika sokeri lihaksiin sekä rasvasoluihin.

Insuliinintuotanto alkaa jo kun ajattelemmekin ruokaa - erityisesti hiilaripitoista sellaista. Elimistö siis pyrkii valmistautumaan jo ennakolta tulevaan verensokeripitoisuuden nopeaan nousuun, haittoja minimoidakseen.

Ja koska tavallisilla tallaajilla on useimmiten enemmän rasvaa kuin lihaksia, niin yhtälö on aika selvä, että mihin osoitteeseen toi taksipalvelu lähinnä kulkee...

Syy siihen miksi kylläisyyden tunne katoaa paljon nopeammin hiilaripitoisella safkalla johtuu sekin yksinkertaisesti siitä, että insuliinin eritys jatkuu kropassa vielä jonkin tovin sen jälkeenkin kun verensokeritaso on jo saatu normaaliksi.

Eli suomeksi tilaaja (ne sun liskoaivot) joutuu hätäpäissään tekemään summittaisin tilauksen mikä ihan normielämässäkin yleisesti tarkoittaa sitä, että tilataan "varmuuden vuoksi" mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Ja koska noilla joutilailla taksikuskeilla (=ylijääneellä insuliinilla) on kuitenkin korkea työmoraalini, niin ne alkavat äänekkäästi vaatia, että saavat tehdä sen duunin mitä varten ne on alunperin paikalle kutsuttukin...

Eli mitä tekee aivomme?

No, sillä ei tietenkään ole sydäntä laittaa kuskeja ajelemaan tyhjinä takaisin, joten se päättää tilata lisää niitä hemmetin maistuvia nopeita hiilareita...

Vaikka todellisuudessa kaloritarpeemme on siis jo tyydytetty (ja suurella todennäköisyydellä enemmän kuin tyydytetty). Kaikki ylimääräinen sokeri hakeutuu rasvasoluihin odottamaan aikaa jolloin niille olisi taas oikeasti kysyntää.

And so if we go up fast, we tend to come down even faster...

Suurin osa jengistä ei voi sietää "nälän" tunnetta, joten tietysti ne käy vielä iltapalaksi vetämässä jonkun lätyn naamaan vaikka olisivatkin päivemmällä ahtaneet ruoka kupuunsa kahden ihmisen - tai kahden päivän - edestä.

Toisin sanoen, sillä nyt vaan on merkitystä minkälaisia hiilareita kupuusi ahdat. Mitä jalostetummasta kamasta on kyse, sitä suurempi insuliiniresponssi, ja sitä nopeammin myös se aallonpohja saavutetaan. Siksi termi "nälän vuoristorata" kuvaa em. prosessia erittäin osuvasti.

Sekin ”ongelma” liiallisessa insuliinin määrässä elimistössä on se, että elimistö alkaa sietämään yhä paremmin yhä korkeampia pitoisuuksia, jolloin nurkinkurisesti se myös joutuu samalla tuottamaan sitä entistäkin enemmän. Normaali säätelymekanismi siis lakkaa toimimasta ja noidakehä on syntynyt.

Itse asiassa ravitsemustieteen historiaan perehtyessä ollaan yllätytty siitä miten jo ennen toista maailmansotaa ravitsemustieteilijöiden keskuudessa vallitsi pitkälti samanmielisyys joistakin perusasioista kuten nyt esimerkiksi siitä, että:

A) rasvan syöminen ei ole syy lihavuuteen, että

B) liikunnan merkitys painonhallinnassa on joko olematon ellei sitten negatiivinen (koska kulutettujen kaloreiden ylikompensointia on käytännössä melkein mahdotonta välttää maailmassa jossa ruoanhankinnan eteen ei tarvitse nähdä käytännössä enää yhtään vaivaa, minkä lisäksi ihmisillä on sisäänrakennettu psykologinen palkitsemisjärjestelmä, jota on äärimmäisen vaikea olla noudattamatta), ja että

C) oikea kysymys ei ole kysyä, että miksi jotkut ihmiset lihovat, vaan kysyä, miksi emme kaikki liho koska on lähes mahdotonta olla saamatta päivittäin ylimäärä kaloreita?

Ei mielipide, uskomus, mutua, vaan FAKTA:

~20 ylimääräistä kaloria päivässä ~20 vuoden ajan muuttaa väistämättä sen parikymppisen laiheliinin läskiksi nelikymppiseksi.

Nuo 20 kaloria saa pelkästään sillä, että söisi kolme (3) perunalastua _TAI_ haukkasi kolme (3) pientä palaa omenasta. Eli jos syöt vain puolikkaan omenan päivittäisen henkilökohtaisen kaloritarpeesi LISÄKSI: you're pretty much fucked.

Jos noin toimii joka päivä niin joka vuosi vyötärölle kertyy se palttia rallaa 1 kg:n verran lisää painoa.

Ellet siis ole sattunut perimään - nykymaailman mittapuun mukaan - ”hyvät” geenit. Oman lajimme säilymisen kannalta kykymme säilöä mahdollisimman tehokkaasti vararavintoa oli kaikki kaikessa.

Siinä ympäristössä jossa ruoasta oli aina niukkuutta ”tuhlaava” kroppa oli pelkkä rasite. Todennäköisesti tällaiset yksilöt säilyivät hengissä muun yhteisön harrastaman altruistisen ruoanjaon seurauksena.

Em. kolmen omenapalan ”ongelman” takia urheilusta on painonhallinnan keinona todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä koska normijengi automaagisesti ensin yliarvioi kulutetut kalorit ja sen jälkeen aliarvioi urheilusuorituksen jälkeen nauttimansa ruoan (tai vaan herkkujen) sisältämän kalorimäärän.

Suurin osa meistä ylikompensoi aina. Huippu-urheilijat eivät koska he ovat äärimmäisen motivoituneita äärimmäistä kurinalaisuutta vaativan dieetin noudattamiseen. Aktiiviuran jälkeen heistä kaikista tulee samanlaisia pullukoita kuin meistä muistakin.

Sillä jos se olisi helppoa, kaikkihan siihen pystyisivät. Suurin osa jengistä säikähtää jo siitä kun kuulevat mahan vähän murisevan. Sen voi vielä ignoorata aika helposti, riittää kun tekee jotain itselleen mielekästä, keskittymistä vaativaa puuhaa.

Kannattaa liikkua - tosin kohtuudella - siksi, että se piristää mieltä (mielihyväkemikaalikeitoksen ansiosta) ja pitää peruskuntoa yllä.

Voi aivan mainiosti olla hoikka tai jopa laiha ja olla silti terveydellisessä mielessä huonossa hapessa. Mutta jos ajattelit liikunnalla karistaa ylimääräiset kilot niin sen jutun voit unohtaa: just ain't gonna happen.

***

Itse olen aina voinut syödä käytännössä mitä vaan ja milloin vaan ilman, että se olisi juurikaan vaikuttanut painooni. Tiedän, että tällaiset kommentit ärsyttävät monia, mutta näin se vaan on omalla kohdallani sattunut - nimenomaan sattunut - käymään.

Nyt kun kolmenkympin rajapyykki on jo aikapäiviä sitten ohitettu, sitä kuitenkin huomaa, että kroppa ei enää annakaan anteeksi samalla tavalla. Nyt pitää jo enemmän alkaa kiinnittää huomiota mitä suuhun laittaa.

Viimeiset kymmenen vuotta olen pääasiassa syönyt kasvisvoittoisesti, kalalla, kananmunalla sekä maitotuotteilla täydentäen.

Tyttöystäväni ei nimittäin syö lihaa ollenkaan joten en ole myöskään itse kokenut tarpeelliseksi alkaa erikseen duunata lihavaihtoehtoa - ikään kuin en minäkin voisi kasviksilla mainiosti elää.

Lihaa duunaan harvoin, käytännössä ehkä kerran pari kuussa aina silloin kun fiksumpi osapuoli on vaikkapa viikonlopun jossakin reissussa ja itse olen käyttänyt option jäädä kotiin.

"Kasvissyöjänä" eli käytännössä sekasyöjänä joka on kuitenkin minimoinut punaisen lihan syömisen yli kymmenen vuoden ajan, voin omakohtaisesti todeta, että näinkin voi elää ilman, että kohtuuttomiin mittoihin vielä paisuisi.

Nykyinenkin pieni vararengas varmaan kuihtuisi olemattomiin mikäli lopettaisin marjapiirakoiden ym. herkkujen kokkaamisen, Geisha-suklaan syönnin sekä dallaspullien ja juustokakkujen ostamisen...

Mutta itse en tarvitse sixpackiä mihinkään, enkä muutenkaan ymmärrä, että miksi kurjuus pitäisikään maksimoida syömällä kuin entisaikojen vangit.

Itse olen ollut pienen ikäni sellainen funktionaalinen masuntäyttäjä, ja olen alkanut kiinnittää huomiota makuihin oikeastaan vasta muutamien vuosien ajan.

Voi olla, että tässäkin on taustalla jokin biologis-mielellinen komponentti olemassa. Kenties ”viehätykseni” ruokaa kohtaan on - syystä taikka toisesta - keskiarvoa alhaisempi, tai ehkä sille olisi löydettävissä jokin tavanomaisempi elimellinen selitys kuten vaikkapa huonosti kehittynyt maku- ja/tai hajuaisti.

Tai ehkä kyse on niinkin simppelistä asiasta kuin keskittymiskyvyn puutteesta ja/tai liian korkeista odotuksista joita on koskaan mahdoton todella täyttää.

On ihan jees istahtaa notkuvan pöydän ääreen muutaman kerran vuodessa, vaikka itse tulenkin kai aika nopeasti täyteen, ja pelkkä ajatus ruoasta alkaa syömisen yhä jatkuessa enemmän tai vähemmän etoa.

Buffet -tyyliset ateriapalvelut pitäisi oikeastaan kieltää kaikilta. Niissä haaskataan käsittämättömät määrät ruokaa. Olen ollut kesäpoikana ruotsin- ja tallinnanlaivoilla keittiöissä patatiskarina, joten tämä on faktaa, ei mutuilua.

Miettikääpä muuten sitä hetki kun funtsitte pitäisikö seuraavan kesän lomamatka tehdä "ekologisesti" näillä pienehkön kaupungin verran hulabaloota tarjoavilla AUTOlautoilla lentämisen sijasta...
Se miten asioita tilastoidaan ja luokitellaan lienee yksi luovimmista aloista mitä tiedän.

Anyways, olen nyt reilun kuukauden kokeillut voittopuolisesti lihakuuria, ja voin todeta, että noita ns. hunger pangs:ejä ei kyllä tule samalla tavalla kuin hiilarivetoisemmassa ruokavaliossa.
Lisäksi nuo arkielämää sulostuttavat "ilman päästämisetkin" ovat loppuneet käytännössä kokonaan.

Lumevaikutusta tai ei, mutta ainakin olo myös _tuntuu_ energisemmältä.

Ruokaankin kuluu vähemmän rahaa kun olen yllätykseni saanut huomata, että liha on - kaikesta standardikitinästä huolimatta - erittäin edullista ja käytännössä jokin lihatuote on aina tarjouksessa.

Myös liharuoanvalmistus on usein nopeampaa ja vaivattomampaa. Liha paistuu pannulla muutamassa minuutissa, ja valmiiksi marinoidut voi dumpata suoraan uuniin. Done. Kalan valmistamisen kätevyys minulle onkin jo tuttua.

Entäs kasvissafka?

Ensin kaupassa pitää silmämääräisesti arvioida mitkä tuotteet ovat vielä syömäkelpoisessa kunnossa, minkä jälkeen sopivat arvotaan vielä käsin kokeilemalla.

Kotona on sitten edessä kuorintaa, pilkkomista, raastamista, ehkä esiliotusta, hauduttamista. Käytännössä aika usein joutuu päivystämään hellan ääressä jota kuinkin koko session ajan.
Kyllä siihen tyypillisesti - ainakin meillä - palaa aikaa ihan eri tavalla.

En myöskään enää ihmettele miksi amerikan köyhälistö mättää dollarin burgeriaterioita sen sijaan, että ostaisi tuoreet ainekset salaattiin. Tuorevihannekset ovat kalliita, myös meillä Suomessa. No, juureksista ei sentään tarvitse juurikaan maksella.

Oikeastaan ainoa negatiivinen puoli mikä tulee välittömästi mieleen, on se, että planeetan kantokyvyn kannalta tällainen tilanne, jossa liha ei maksa sitä mitä sen faktisesti pitäisi maksaa (monin tavoin subventoitu ala), on kestämätön.

Jos olen rehellinen, niin itselleni eläinten syöminen ei ole millään tavoin vastenmielistä puuhaa, päin vastoin, hyvää lihaahan syö mielellään.

Mutta vastenmielisenä pidän kyllä monia niitä käytäntöjä joiden kautta liha lautasillemme päätyy.
Ja juuri tässä on se suurin selitys halvalle lihalle: kohtelemme eläimiä kuin saastaa.

Jostain kumman syystä ”tuotantoeläin” ei olekaan samalla tavalla tunteva, yksilöllinen, kenties persoonallinenkin luontokappale kuin mitä kotona odottava Musti tai Mirri on.

Ei, se on redusoitu pelkästään kiloja ja litroja tuottavaksi koneeksi josta saa pyynnöstä juuri sellaisia palasia kuin haluaa, ja plussakortilla vielä tuntuvan alennuksen kaupan päälle.

Minusta onnellisten kanojen munat on samanlaista epä-älyllistä huonon omantunnon poispesemistä kuin reilun kaupan kahvikin.

Jos tarkoitus on kumminkin jatkaa lyömistä niin tehtäköön se sitten avoimesti kirkkaassa päivän valossa eikä piilotellen ja asiaa vähätellen tyyliin ”kyl se kuitenkin vähä auttaa ja sillee”.

Ei auta. Se vaan tekee vaikeammaksi oikeasti puuttua valuviasta kärsivien rakenteiden uudistamiseen kun mieliin jää vain kuva hymyilevästä kahvia viljelevästä papparaisesta ja sievästä pikkupossussa jolla on tuplasti, tai triplasti tai - oumaigaad - neljänneksen isommat tilat vapaasti temmeltää.

Dude… it’s still a fucking prison - only difference is that the walls are just further away.

”Mitä sviddua tää latte oikein on? Tänhän pitäs olla reiluu kauppaa, ja tää - anteeksi nyt vaan - maistuu ihan kuralle!”

***

Historiallisestihan liha on aina ollut niukassa. Silloin kun antilooppi on saatu saaliiksi on pidetty koko kylällä kemut.

Jos on onnistuttu kaatamaan toinenkin mokoma niin se lienee säilötty tulevan varalle niin hyvin kuin sen ajan tietämyksellä ja käytettävissä olevin tekniikoin on suinkin osattu.

Se kuva, että metsästäjä-keräilijä olisi syönyt sisäfilettä päivästä toiseen on täyttä fuulaa. Valtaosan ajasta ihmiskunta on lähinnä opetellut sietämään näläntunnetta.

En ole vielä tehnyt päätöksiä sen suhteen, että aionko muuttaa ruokavaliotani jatkossakin enemmän lihaa painottavaan suuntaan.

Mietitään vaikka hetki jotain Uuden-Seelannin hyvinkin kylmiin ja muutenkin ihmisen mielestä varmasti melko penseihin oloihin sopeutunut merinolammasta.

Lammas viettää käytännössä koko elämänsä ruohoa kasvavilla vuorilla josta se haetaan alas laaksoon pari kertaa vuodessa kerittäväksi sekä tietysti silloin kun se viimein päätetään panna lihoiksi.

Lihan lisäksi yksi takkuturkki kykenee elämänsä aikana vaatettamaan monet ihmiset luonnon omalla teknisellä kuidulla jota ei periaatteessa tarvitsisi edes pestä ikinä - riittää kun tuulettaa aika ajoin sekä antaa auringonvalon hoitaa desinfioinnin.

Perusnormisikanaudan elättäminen sen sijaan vaatii aika paljon enemmän sekä ihmistyötä että infraa ympärilleen - laajoista laidunmaista sekä rehunviljelystä puhumattakaan - jotta ”tehdas” ylipäätään voisi pyöriä voitollisesti.

Ei tietenkään ole olemassa mitään toimintaa joka olisi ekologista, voidaan korkeintaan esittää, että toiminta A on X-verran ekologisempaa kuin toiminta B kun asiaa tarkastellaan muuttujien C, D ja E rajaamina, mutta jos niitä tarkasteltaisiinkin sen sijaan muuttujien F, G ja H rajaamina, kuvio voisikin näyttää täysin päin vastaiselta.

Tämä ei tietenkään voi tarkoittaa loputonta relativistista saivartelua. Kukaan ei esimerkiksi kyseenalaista sitä, etteikö yhden naudanlihakilon kasvattaminen ole moninkertainen ympäristöhaitta verrattuna tilanteeseen jossa sen saman kauran söisi alunperinkin ihminen suoraan.

Kokonaan toisen luokan kysymys on tietenkin se, että onko hiilarivetoinen ruokavalio sitten meille henkilökohtaisella tasolla terveellinen ratkaisu vaikka se ympäristörasitteiden kannalta sitä ehkä olisikin…

Jonkun riistan hakeminen omatoimisesti metsästä on niin kauan jees kun jengi vielä ymmärtää, ettei se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitä riittäis oikeasti kaikille - saati jokaiselle päivälle.

Joka ikinen syötäväksi kelpaa elukka tulisi tapetuksi sukupuuttoon Suomesta varmaan alta kuukauden jos se lähtöajatus olisi tämä.

Tämä joka päiväisen lihansyönnin saaminen first world problem ratkeaa vasta silloin (jos silloinkaan) kun labrassa kasvatettu liha saadaan ensiksi A) näyttämään, tuntumaan sekä maistumaan riittävässä määrin perinteiseltä lihalta, ja sitä B) kyetään valmistamaan kustannustehokkaasti massatuotantona.

Ensimmäinen kriteeri alkaa olla pian täytetty, jälkimmäistä en lähde ennustamaan kun teknologinen kehitys ei tästä ainakaan hidastumaan päin ole menossa, pikemminkin päin vastoin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Voi hyvinkin olla, ettei nykyisten ”kettutyttöjen” jälkikasvun tarvitse enää itse aktivoitua äitiensä ja isiensä tavoin - ainakaan tässä asiassa.

Em. kehitys tulee tietysti jakamaan kansalaiset nykyistä vielä paljon selkeämmin kahtia eli niihin joilla on varaa maksaa ”oikeasta” lihasta ja niihin joilla massit riittää vain labrassa kasvatettuun - jos siihenkään.

Luonnollisesti labrat tulevat ”profiloitumaan” eli toisissa suolletaan kakkoslaatuista Pirkka/Rainbow/FirstPrice/jne. lihaa, ja siinä toisessa ääripäässä epäilemättä julkkisstatuksen saavuttaneet liha-designer-artesaanit pipertävät mitä kummallisempia tuotoksia sen ajan hipstereiden kulutettavaksi.

Näistä saamme sitten lukea ehkäpä Isyyspakkauksen Tommin tyttären bloggaamana (jolloin tuota päiväkirjaan jutustelua tullaan toki kutsutaan jälleen jollain toisella nimellä), vaikka tähän tyyliin:

” Viimeksi kun söimme Herran kanssa (joka muuten odottaa jo kovasti pääsyä takaisin työelämään hoidettuaan lapsiamme pian viisi vuotta putkeen, mistä tietysti iso käsi hänelle) Helspoon edelleenkin ainoassa puolikkaan Michelin tähden ravintolassa (jossa voi muuten silloin tällöin nähdä vilaukselta charmanttia, tosin nyt jo puolihöperöä, legendaarista Hans de Välimäkeä), partamakaki-iguaani-heinäsirkka souvlaki oli jotenkin latistava kokemus.
Herran mielestä partamakakin liha maistui oudolta, ikään kuin siihen olisi designattu snadisti nautaa joukkoon. Selvitimme asiaa keittiön kanssa, tuloksetta. Ei ilta täysin pilalle mennyt, sillä talon klassikkojälkkäri eli panna cotta oli jälleen juuri niin hyvää kuin muistelinkin.
Herra tosin on edelleen sitä mieltä, ettei aitoa karamellisiirappia pysty mitenkään erottamaan ”keinotekoisesta”, mutta itse olen kyllä huomaavinani eron (tai sitten vaan perustelen sillä itselleni, noh, sanotaan se suoraan: melko suolaista hintaa).
Tästä illasta tulee varmasti kiva kun saimme kummitädin lastenvahdiksi, joten voin viedä Herran kahdestaan ulos syömään. Voihan olla, että Herra on liiaksi pilannut makunystyränsä lusikoimalla omaan nassuun vähän turhan usein Nuorelta Herralta ylijääneet pöperöt. :)
Joka tapauksessa on tosi ihanaa kun voi tällä tavoin hemmotella Herraa, jonka arki pyörii muuten pitkälti Nuoren Herran ehdoilla. Joudun ikävä kyllä toistaiseksi jättämään trööttäämisen joksikin aikaa vähemmälle, kun pitäisi noita töitäkin ehtiä tekemään jossain välissä. ;)
Joudun tavallaan painamaan jonkin aikaa duunia kahden edestä, sillä saimme rekryttyä toimistollemme vihdoinkin monen vuoden tauon jälkeen miespuolisen - kyllä, luit ihan oikein! (tämä vaatii oman trööttäyksensä, onhan kyseessä kuitenkin sangen epätyypillinen tilanne nykyään) - työntekijän, jonka mentorina siis tulen toimimaan kunnes hän alkaa suoriutua hommista itsenäisemmin.
Silläkin uhalla, että vaikutan seksistiseltä: akateemisesti koulutettuja miehiä soisi olevan paljon nykyistä enemmän yksityissektorilla töissä.
Lasten- ja vanhustenhoito on tietysti äärimmäisen tärkeää työtä, mutta onko meillä tuottavuuden sekä kilpailukyvyn kannalta oikeasti varaa siihen, että akateeminen mies on nykytyöelämässä lähes tulkoon kummajainen?
Olen yhä vakuuttuneempi, että ei ole. Myös miehillä olisi varmasti paljon tarjottavaa ns. korkean tuottavuuden aloilla kunhan se potentiaali vain kaivetaan ensin jotenkin esille.
Tästä olisikin kiva kuulla muiden näkemyksiä - ja erityisesti juuri miesten.
PS. Ihanaa kesää kaikille! ”

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vau. Kiitos pisimmästä kommentista mitä koskaan olen saanut. Itse asiassa taisi kommentti olla heittämällä pidempi kuin yksikään postaukseni. Yhtiömme kiittää vaivannäöstä, joka epäilemättä vaati hetken jos toisenkin.

Monta hyvää pointtia myöhemmin todettakoon, että olet varmasti pitkälti oikeassa. Ravinnon merkitys painonhallinnassa on ratkaiseva tekijä, mutta oikein (mikä sitten kenellekin on oikein...) suoritettuna liikunnalla on omien kokemuksieni mukaan kovastikin tekemistä lopputuloksen kanssa. Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, täytyy ravinnonsaannin ja liikunnan kulkea saumattomasti käsikädessä. Ylilyönti jommassa kummassa johtaa pirunmoiseen härdelliin. Ja jotta asia olisi vielä monimutkaisempi, toimii jokaisen elimistö luonnollisesti eri tavalla. Vuosi sitten sain "ammattilaiselta" neuvoja ruokapuolen kanssa, jotta pääsisin eroon ylimääräisestä rasvasta. Lopputuloksena ihmiseltä, joka treenasi salilla 4-5 kertaa päivässä, kävi juoksemassa ja pyöräilemässä parin kolmen tunnin lenkkejä, nipistettiin hiilarit minimiin ja työnnettiin jauhoilla koneisto täyteen proteiinia. Lopputuloksena kunnon romahdus, motivaation katoaminen, painonnousu ja elimistön aineenvaihdunnan sekoaminen, jonka seurauksena kroppa imi kuin sieni kaiken saamansa energian varastoiden sen rasvaksi heti kun ravintoa oli tarjolla. En ole ihan varma onko tilanne korjaantunut vieläkään. Takana on nyt huomattavasti fiksummin suoritettu, vaikkakin raskas viiden kuukauden dieetti.

Koska kroppani on tottunut siihen, että liikun paljon, lähes joka päivä ja näin ollen myös syön ihan reippaasti, olen ollut viikon verran lirissä maatessani sairaana kotona. Kroppa kiljuu energiaa vanhasta muistista, vaikken ole liikkunut sohvalta jääkaappia pidemmälle. Kroppa on ovela. Kaksi päivää nälässä riuduttuani ja syötyäni vain sen mitä tarvitsen, kroppa lopulta luovutti. Nälkä katosi. Taas on todistettu, että nälkä voi olla ilman todellista ravinnontarvetta.

Olen ajatellut koemielessä karsia ravinnosta lihan ja kanan pois ja keskittää proteiinin saannin kalaan ja maitotuotteisiin. Tästä syntyisi mukava ihmiskoe, kuinka ravinnonmuutos vaikuttaa rautaa nostavan ja paljon liikkuvan ihmisen suorituskykyyn vai vaikuttaako se lainkaan. Hmm. Nyt kun olen vetänyt julkisesti läpi viiden kuukauden dieetin, voisi tämä olla seuraava tempaus. Mutta piru, ku on kala hintavaa täällä rapakon takanakin. Valikoima on onneksi varsin laaja.

 

i am kitty i
i am kitty i

Ihmiskunta on aina jostain syystä halunnut monimutkaistaa niitäkin asioita jotka eivät ole luonteeltaan monimutkaisia. If it ain't broke, don't fix it. 

Jos ja kun ihmiskunta kerran on aina preferoinut rasvaisimman lihan syömistä mitä suinkin on käsiinsä löytänyt 99% olemassaolossaoloajastaan, opetellut vain 12000 vuotta tulemaan toimeen viljan kanssa, ja siitä vasta viimeiset 200 vuotta puhdistettujen sokereiden ja jauhojen kanssa, niin eipä tuota paljon selkeämmin voi esittää miksi Pekka Puskan ja kumppaneiden teoriat eivät vain toimi käytännössä.

Haluaisin itse kovasti uskoa kasvissyöntiin, monestakin syystä, mutta sitäkin enemmän haluan pysyä terveenä ja elää mahdollisimmaan pitkään.

Jos on iltalukemistosta puutetta niin tiedetoimittaja Gary Taubesin ravintotieteen historiaan ja tutkimukseen syvälle sukeltava kirja "Why We Get Fat: And What to Do About It" (suom. Miksi lihomme ja mitä voimme asialle tehdä 2010) tarjoaa liikaakin ajatuksia joita on hemmetin vaikea enää torjua.

Kirjasta tuli vihainen, surullinen tai vain voimaton olo kun tajuaa miten systemaattisesti vuosikymmeniä vanhempia valideja tutkimuksia on jätetty huomioimatta, miten heikolla tieteellisellä kompetenssilla ja ymmärryksellä moni ns. asiantuntija on varustettu, kuinka heppoisilla tutkimuksilla ns. asiantuntija on mahdollista saada vakuuttuneeksi teoriasta X, miten helposti fysiologinen ongelma on uudelleentulkittavissa mielen ongelmaksi ja kuinka rahoituksella sekä politiikalla on mahdollista sotkea pakkaa entisestään.

On hirveän vaarallista, että jengille ylipäätään annetaan virallisia ravintosuosituksia kun ristiriitaista, hyvin tutkittua, näyttöä on tehty niin valtavasti. Jokainen tutustukoon itse tutkimustuloksiin ja vetäköön niistä itse johtopäätökset.

I'd hate to be a (nutritional) physician right now...

 

Parempaa jatkoa! If it seems too hard, that's probably the wrong way to do it.  : )

VierasMies (Ei varmistettu)

Onnea on olla mies, ja omata reippaan kotletin muodot. Saa treenata ja syoda.
Tastapa sitten suuremmitta aasinsilloitta miehiseen ruokavalioon, ollos hyva

https://sphotos-a.xx.fbcdn.net/hphotos-ash3/487154_518854444822149_82044...

Juuri näin!

 

Mieluummin sitä lukee tosielämän juttuja täältä blogeista jossa jutut on ihan kerrottuna niin kuin ne ovatkin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin joskus, että Gwyneth Paltrow'n ruokavalio ei hirveen terve ole ollut, jonka seurauksena häntä taitaa uhata osteoporoosi. Mutta mistä näistä tietää mikä on totta.

little star (Ei varmistettu)

Moikka.
Tätä sun postausta lukiessa tuli hyvä siitä, että on vielä olemassa ihmisiä, jotka kannustaa normaaliin syömiseen ja elämiseen. Samalla tuli itselle kuitenkin outo olo, joka alkaa olla mulle jo aika tuttu..
Sairastuin anoreksiaan lukion puolessa välissä, siinä vuoden 2 ja parannuin (fyysisesti) vuoden 2010 lopussa. Nyt on tässä muutama vuosi menty vaihtevasti. Painoa tuli vuodessa kymmenen kiloa, mikä oli aika kova paikka. Pää ei ihan pysynyt kropan tahdissa ja olin koko ajan alakuloinen suurenevasta vaatekoosta. Asiaa vähäteltiin lääkärin ja psykologin taholta. ''Kyllä se siitä'' sanottiin. Niinpä niin....Nyt painan pituuteeni nähden BMI:llä mitattuna (BMI 22) normaalin verran. Olen hankkinut sairauden takia kuihtuneita lihaksia kiitettävästi salilla takaisin. Tykkään ihan kivasti nykyisestä ulkomuodostani: minulla ei ole tikkujalkoja eikä teinipojan lantiota (en nyt mikään norsukaan ole, ihan normaali, mikä sitten on normaali) mutta sen sijaan kapea vyötärö, treenattu, litteä vatsa ja selkä- ja käsilihakset. Avomies (ja hänen veljensäkin :D) sanoo takapuoltani ihanaksi, onhan sitä treenattukin. Jaloissa kiitettävästi lihaksia. Kroppani pystyy urheilusuorituksiin, joihin ei tikkujalkainen laiheliini välttämättä kykene. Pitäisi siis olla tyytyväinen, mutta ei, en ole. Joinain päivinä anoreksia iskee takaisin ja lamaannuttaa. En haluaisi mennä minnekään, en haluaisi pukea koska pelkään olevani lihava ja näyttäväni rumalta vaatteissani. En voi edelleenkään syödä herkkuja, koska nauha pyörii päässä ja pelottelee lihomisella. En voi oikein puhua kenellekään tästä, avomieheni ei ymmärrä, koska hänen mielestään olen jo täydellinen ja hyväkokoinen ja hyväkuntoinen. Toiveeni on, että kukaan, ikinä, koskaan, ei sairastu syömishäiriöön, koska oman kokemukseni perusteella se seuraa mukana aina, vaikka koettaisitkin päästä siitä eroon. :( BMI.tä muuten katsotaan mun mielestä turhan usein hyvänä mittarina paino-pituushommeliin, kun se ei ota huomioon kaikkea. Esim mulla pituus jää alle 155 sentin niin pienikin ylipaino näyttäis aika suurelta.

Kommentoi