Narsismia
Onnenpäivää on viime aikoina syytelty narsismista. Olin aluksi hieman harmissani.
Mutta ehkä puheissa sittenkin oli jotain perää. Kyllähän tämä nyt aika narsissiselta näyttää. On narsissin kuvia edestä ja takaa, yltä ja alta. Ihaltavaksi minä nämä kuvat tänne latasin, sillä ihailuahan narsissi haluaa. Katsokaa vaikka, eikö olekin kaunis?
Tämä narsissi toivottaa nyt kaikille oikein ihanaa, munarikasta, kevääntuoksuista ja auringontäyteistä pääsiäistä! Nauttikaa pääsiäisen pyhistä ja ylimääräisistä vapaista minunkin puolestani.
Kommentit
Narsissismi :D
Voihan narsissi, antaa kaikkien kukkien kukkia;) Hyvää ja narsissin täyteistä pääsiäsitä :)
Hahaa, tää oli ihan paras!!:D Aivan oikea asenne muuten noihin hölmöihin väitteisiin... Samoin, oikein narsissista ja iloista pääsiäistä!
Haha, huh miten narsissista, mieti nyt vähän! :D
Mutta noin vakavasti puhuen, niin ei ole kyllä kenellekään mitenkään hyväksi, että nykyään on joidenkin mielestä narsisti heti, jos uskaltaa julkisesti tykätä itsestään (tai edes olla inhoamatta :P) tai lataa usein kuviaan internettiin (ööh, AIKA monet tekevät tätä nykyään). Oikea narsismi on niin hemmetin iso ongelma niin narsistille itselleen kuin hänen läheisilleenkin, että olisi hyvä, ettei tuota rajaa sekoiteltaisi miten sattuu. Koko termi menettää merkitystään, jos sitä huudellaan joka toiselle bloggaajalle.
Älä muuta sano. Jokaiselle tekisi hyväksi lukea tämä ennen sanan käyttämistä. Ja täällä narsisti kertoo itse millainen on. Teksti avaa aika hienosti sitä, kuinka empatiakyvytön ja harhaisessa maailmassa elävä henkilö narsisti todella on.
En kyllä itseäni tuosta tunnista.
Minä kuuluin syyttelijöihin, mutta en toivonut, että sinulle tulisi paha mieli tai tarkoittanut, että sinussa ihmisenä olisi jotain vikaa. Ja koska itse olen varsinainen luuseri, en ainakaan ajattele, että olisin jotenkin sinua parempi.
Minua vain yleisellä tasolla riepoo tämä maailma, jossa ihmisetkin tuotteistetaan ja jossa ihmiset rupeavat kokemaan tarvetta itsensä tuotteistamiseen. Tätä filosofiaa opetetaan jo jopa ylipistojen työnhakuohjeistuksissa. Tällainen maailma on minusta yksinkertaisesti sietämätön ja sinä heijastat sitä minun mielestäni hyvin elävästi. Tuskin edes yrität kiistää, etteikö sinusta tuntuisi mukavalta, kun teet kovaa treeniä ja ihmiset sinua siitä kehuvat. Kaikistahan se on mukavaa. On kuitenkin varottava sitä, ettei ala elää muille. Jos kerää kehuja muilta eikä itseltään, ollaan länsimaisen kelpaavuusongelman ytimessä. Nämä ovat niitä syömishäiriöiden ja muiden äärimmäisten käyttäytymismuotojen lähtökohtia.
Blogeihin liittyy myös se vaara, että niissä on helppo luoda ympärilleen pienoismaailma, jossa saa pääosin pelkästään tukevia kommentteja. Tällöin mielipiteiden kirjo ja asioiden eri puolet jäävät herkästi huomaamatta. Tämä ongelma ei koske ainoastaan ulkonäköä esiin tuovia blogeja vaan myös henkisempiä ja aatteelisempia tuotoksia, joissa yksi sanoo ja kuoro toistaa. Tällöin kirjoittaja saattaa ruveta tuntemaan, että hän on oikeasti oikeassa.
Mukavaa pääsiäistä!
Kukat ovat kauniita! :)
Meillä on ilmeisesti hieman eri käsitys tuotteistamisesta, sillä en koe tuotteistaneeni itseäni blogissani. Sen sijaan, jos esimerkiksi hakisin töitä, niin taatusti tuotteistaisin itseni. Mutta täällä blogissa minun ei tarvitse myydä itseäni kenellekään, joten myöskään tuotteistamiselle ei ole mitään tarvetta, eihän minulle edes makseta tästä.
Tottakai se, että joku sanoo jotain nättiä, tuntuu kivalta, tapahtuipa se sitten blogissa tai kaupan kassajonossa. Mutta en minä sen vuoksi bloggaa, aivan kuten en seisoksi siellä kassajonossakaan, että janoaisin ihmisten kehuja. Minulle kehu on plussaa, piristys päivään, ei syy elää, hengittää ja kirjoittaa.
Tämä on minusta hieman hassua, että pidetään pahana sitä, että bloggaaja saa kehun tai hänelle sanotaan jotain nättiä. Minusta kun ihmisten pitäisi enemmänkin kehua toisiaan, olla mukavia ja ystävällisiä eikä huudella pitkin kyliä tai internetiä miten joku on sitä ja tätä ja en kyllä tykkää. Mutta kun bloggaaja saa kehun, se on aina kalasteltu ja sen ainoa tarkoitus on pönkittää bloggaajan huonoa itsetuntoa. Minusta se on hirveän ahdasmielinen ajatusmalli, aivan kuin ei maailmassa olisi enää mitään pyyteetöntä, aitoa tai vilpitöntä.
Ja mitä tuohon viimeiseen lauseeseesi tulee, olen sitä mieltä, että useampi kuin yksi ihminen voi olla oikeassa, vaikka eivät samaa mieltä olisikaan.
Hyvää pääsiäistä sinne myös, annetaan kaikkien kukkien kukkia.
"Ja koska itse olen varsinainen luuseri, en ainakaan ajattele, että olisin jotenkin sinua parempi."
Se, mikä itseäni ihmetyttää, on tämä itsensä lyttäys -kulttuuri. Miten ihmeessä on terveempää halveksua, alentaa ja nimitellä itseään, kuin rakastaa ja arvostaa? Ei se ole ihme, että jonkun toisen saama arvostus tai kehu ärsyttää, jos itse ei kykene arvostamaan tai kehumaan edes itseään.
Luulen, että tämä onkin se asian ydin - ja valitettavasti usein juuri suomalaisten perisynti, ainakin vähän vanhemmalla sukupolvella; ollaan sitä mieltä, että kaikenlainen itsensä julkituominen positiivisessa mielessä on "väärin" ja automaattisesti narsismia. Pitäisi olla hiljaa omassa nurkassaan, ja vähätellä itseään - se kun tekee ihmisestä jotenkin "hyvän".
Aurinkoista pääsiäistä :)
plääh
Suomesta Sveitsiin muutettuani olen paininut asenneongelman kanssa: täällä kehutaan ja kiitetään!
Suomessa opin siihen, että asiat ovat hyvin niin kauan, kun mitään ei kuulu. Vasta epäkohdista huomautetaan. Täällä työyhteisössäni olen vasta nyt alkanut tottua siihen, että ulkonäköäni kehutaan, uusi kampaus huomataan heti (tai siitä mainitaan), tervehditään ystävällisesti ja hyvästellään kaikki, ei ainoastaan läheisintä työtoveria.
Ja tää kehuminen, sen jälkeen kun siihen on tottunut, tuntuu aivan mshtavan hyvälle. Myös Suomessa vousi ottaa saman käyttöön :)
Minua hieman ahdistaa tällainen ajatusmaailma, jossa kehuja saanut pitää jotenkin heti palauttaa maan pinnalle, ettei vaan kenellekään jäisi vahingossa liian hyvä mieli.
"Tuskin edes yrität kiistää, etteikö sinusta tuntuisi mukavalta, kun teet kovaa treeniä ja ihmiset sinua siitä kehuvat. Kaikistahan se on mukavaa. On kuitenkin varottava sitä, ettei ala elää muille. "
Miksi luulet että Sinivaara (tai esim. minä) treenaa muita varten, vaikka siitä blogia kirjoittaakin? Kyllä minä treenaan itseäni varten, jotta MINÄ pitäisin ITSESTÄNI, jotta MINÄ jaksaisin OMASSA elämässäni ja MINÄ pysysin terveenä. Jos joku muu sen huomaa ja siitä jotain positiivista sanoo, se on vain bonusta.
"Tällöin kirjoittaja saattaa ruveta tuntemaan, että hän on oikeasti oikeassa." Millä perusteella omasta elämästään kirjoittava ihminen on väärässä? Henkilökohtaiset blogit eivät ole sitä varten, että käännytetään muita ihmisiä elämään samalla tavalla.
En kyllä yhtään ymmärrä ihmisiä. Musta tää on piristävän elämän myönteinen blogi ja olen monta kertaa huomannut että kirjottajalla on fiksuja mielipiteitä monista asioista, ihan muistakin kuin treenaamiseen liittyvistä, siis samanlaisia suhtautumistapoja ja mielipiteitä kuin itsellänikin (taidan nyt olla aika narsisti, kun pidän omia mielipiteitäni fiksuina.. :P ) Enkä ymmärrä sitä miksi ihminen ei saisi olla ylpeä ja iloinen jostain asiasta minkä eteen on tehnyt paljon työtä intohimolla?! Bloggaajalla se on treenaaminen, jollin muulla jotain muuta. Kiitos hienosta blogista ja hauskaa kevättä!
Narsissit... Hihhiiiiii...
Haha, tulee mieleeni legendaarinen keskustelufoorumijuttu "Apua, mieheni on narsissi!" :D
Mitenköhän narsistina mua pidetään, kun blogini päätarkoitus on kuitenkin puhua kosmetiikasta ja kauneudesta ja ai kamala, onhan se myös täynnä mun pärstäkuviani. Ylipäänsäkin olen samaa mieltä siitä, että ihmisten pitäisi kehua toisiaan enemmän ja myös vastaanottaa kehuja paremmin. Olen omassa elämässäni yrittänyt toteuttaa tätä ja ilahtuneena olen huomannut, kuinka muiden katse kirkastuu ihan vain vaikka kivanvärisen paidan kehumisesta :)
Lukematta yhtään kommenttia, tulin ajatukseen, että jos elämän sisältö on pako, jostain joka ei ollut täällä Suomessa niin hyvää kuin oletit, niin nyt pako "jenkkilään" tarjoo munaa, puuhasteluu pihalla/salilla on kaiketi tarjonnut parastaan, joten mun..an mek..koon, prätkä alle ja!
Lisäänny MUNAKASTA pääsiäistä or what was the word in "punttisali"
Tää oli ehkä erikoisin kommentti ikinä :D Luin sen kymmenen kertaa enkä tajunnut alkua pidemmälle :) Mutta jos asuminenYhdysvalloissa on pakenemista, niin se pako sitten on kai se elämän sisältö juu :D Kohta muuten pakenen juurikin sinne pihahommiin.
Mutta tuota loppupuolta en sitten tajunnutkaan, paitsi sen oleellisimman - munan. Jollain tavalla siis ollaan aivan siellä asian ytimessä. Munakasta vaan sinnekin!
Siis mita tassa ajetaan takaa. Kuulostaa kun koko kommentti olisi tehty Google translaattorilla jolla ei todellakaan voi kaantaa englantia suomeksi. Mun kaveri kerran teki mun aitille joulukortin kayttamalla translaattoria ja kutsui mun aitia mother fuc---riksi....jooo, ei saanut poika papukaija-merkkia siita kaannoksesta enka antanut korttia aidillekkaan. Voi muna sentaan, hei Anne, ei kaikkea tartte tajuatakkaan. Me muut nautitaan sun blogista ihan sairaan paljon.
Blogia jonkin aikaa lukeneena (en ole ennen kommentoinut) sanoisin, että narsismia en aisti. Sen sijaan ajoittain tulee tunne, että blogin pitäjällä on melko heikko itsetunto, vaikka päällepäin tästä blogista ehkä päinvastaisen kuvan saakin.
Oli miten oli, itse luen tätä mielenkiinnolla, koska olen lapsena asunut yhden kouluvuoden verran USA:ssa (mm. juuri Kaliforniassa :) ) ja tunnustaudun samanlaiseksi treenihulluksi.
Kaikkea hyvää kevääseesi Anne :)
Mielenkiintoista, että aistit heikkoa itsetuntoa. Ihan suoriltaan en tuota kuitenkaan allekirjoittaisi, vaikken toisaalta itseäni pidä minään superihmisenäkään. Hirveän mielenkiintoista miten eri tavoin ihmiset minusta ajattelevat ihan vain blogitekstien perusteella :) välillä oikeasti tuntuu, kuin täällä ei puhuttaisi meikäläisestä laisinkaan.
"Sen sijaan ajoittain tulee tunne, että blogin pitäjällä on melko heikko itsetunto, vaikka päällepäin tästä blogista ehkä päinvastaisen kuvan saakin."
Kiinnostaisi tietää, että mistä olet tällaisen kuvan saanut?
Nimittäin minulla itselläni on erittäin heikko itsetunto, enkä voisi kuvitellakkaan, että tekisin asioita tai pohtisin niitä näinkin julkisesti nimenomaan arvostelun pelossa. Tällainen oman elämän eläminen ja erittäin avoimella mielellä palautteeseen tarttuminen mielestäni kuvaa juurikin hyvin tervettä itsetuntoa.
Kommentoi