Nyt se sitten tapahtui

Onnenpäivä

Kun aikoinaan ensimmäistä kertaa painoin julkaisu-nappia ja herätin Onnenpäivän henkiin, niin pidin tätä sellaisena harmittomana, ihan tavallisen ihmisen kirjoitusharrastuksena, vaikkakin nyt sitten julkisena sellaisena. Tuo kaunis mielikuva koki kuitenkin kolauksen, kun eksyin linkin kautta keskelle pahamaineisen keskustelufoorumin ilkeäsävyistä sananvaihtoa, jossa päähenkilöinä olivat bloggaava ystäväni sekä pari muuta bloggaajaa. Hetkinen, siis ihan tavallisten ihmisten jutuista kirjoittavat tavalliset ihmiset, aivan kuten minäkin! Luin mykistyneenä toinen toistaan inhottavampia kommentteja, kunnes päässäni säkenöi. Sillä hetkellä ymmärsin, että bloggaaja, olipa hän miten tavallinen tahansa ja kirjoittipa hän miten arkisista asioista hyvänsä, on tuntemattomien käsissä julkista riistaa.

Ryhdyin valmistamaan itseäni henkisesti siihen, että jonain päivänä saattaisin törmätä samankaltaiseen ikävään keskusteluun, jonka kohteena olenkin minä itse. Koko ajatus tuntui kuitenkin absurdilta, olihan Onnenpäivä vielä kaukana Suomen seuratuimmista blogeista. Mutta lukijamäärät kasvoivat hiljalleen, tuli muutama juttu, joita luettiin ja jaettiin poikkeuksellisen monta kertaa ja Suomessa käydessä joku jo tunnisti minut salilla. Niin oudolta kuin ajatus tuntuikin, että jollain olisi muka mielenkiintoa puhua juuri minusta jossain netin syövereissä, alkoi todennäköisyys julkiselle mollaamiselle kuitenkin kasvaa.

Muutama päivä sitten se lopulta tapahtui. Ihmettelin itsekseni suurta lukijamäärää ikivanhassa kirjoituksessani ja ryhdyin tutkimaan yleisöryntäyksen alkuperää tarkemmin. Jäljet johtivat melko yllättävälle keskustelufoorumille ja kyllä, joukko tuntemattomia ihmisiä kirjoitteli siellä näppäimistö sauhuten siiitä, miksi julkaisen itsestäni kuvia omassa blogissani. Sen sijaan, että ruotisin tuon viestiketjun sisältöä tai sen paikkaansapitävyyttä sen enempää, keskityn nyt ihan muuhun. Nimittäin siihen, että miltä se sitten tuntui, nähdä itsensä arvostelun kohteena tuntemattomien ihmisten toimesta, vieraalla maaperällä?

Yllätyin reaktiotani itsekin, tai lähinnä sitä, etten reagoinut oikeastaan mitenkään. Vaikka olenkin melkoinen herkkis, ei koko asia tuntunut lopulta miltään, sillä mitä pidemmälle keskustelua luin, sitä selvemmäksi kävi, etteivät he puhu minusta. Tosiasia on nimittäin se, ettei ihminen, joka on lukenut tuottamaani tekstiä korkeintaan yhden, kahden jutun verran ja nähnyt siinä kappaleiden välissä kuvan tai pari, voi puhua minusta. Ei hän voi tietää millainen olen, mitä ajattelen tai kuten tässä tapauksessa, olenko kuinka itserakas, huono esimerkki tai narsisti.

 

Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta totta se on. Tärkeintä on, että tiedän itse mitä ja millainen olen. Ja myönnettäköön, että olen salaa hieman ylpeäkin itsestäni juuri nyt, sillä olen kasvanut tuntemattomien ihmisten ikävien sanojen yläpuolelle. Niin, se on nyt varmaan sitä itsevarmuutta ja itsetuntoa se. Aion siis jatkossakin julkaista entiseen malliin omia kuviani oman blogini kuvituksena. Jääköön jokaisen omaan harkintaan, että onko siinä kyse sitten itserakkaudesta, itsevarmuudesta, itsetietoisuudesta, itsetunnosta vai ihan siitä itsestään.

 

Share

Kommentit

A. Arokivi

Jos p*skapuheella olisi hautausmaa, se olisi ehdottomasti hevostalli.netin keskustelupalsta. Hevosihmiselle se on hullunkurisen kuuluisa. Ajattelisin positiivisesti, että jos pääset hevostalli.netin laatujournalistien ruodittavaksi sinun täytyy olla melkein yhtä kuuluisa kuin Rihanna ;).

Tsemppiä. Ei ole helppoa laittaa itsensä likoon. Hevostalli.net on paikka, jossa todellakin p*aska kulminoituu tekstiksi.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Olin jotenkin kuvitellut, että se hautausmaa olisi vauva.fi :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ja mä taas kuvittelin, että se ois kaksplus.fi. :D

A. Arokivi

Ei kyllä se on Hevostalli.net, se on ollut pystyssä kauan ennen vauvafoorumeita ja juttujen taso siellä laahaa kyllä joskus sellaisissa pohjalukemissa, ettei mitään rajaa ja yhdet jos toiset kunnianloukkassyytteet on sillä foorumilla jaettu jo kauan ennen kuin vauva.fi:n lukita löysi bloggaajat ja heidän elämänsä puimisen :D.  Se on ehkä vähän sellainen bermuudan kolmio kuitenkin, ei niin näkyvä, mutta totta uskomaton määrä bulshittiä lojuu sen syövereissä.

Tosin sieltä saa myös vuoden parhaat naurut. Kuten esimerkkinä tämä roikottava ruuna keskustelu...

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ai luoja, olin jo unohtanut ton irstaan hevosen. xD

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Oi, legendaarinen ruuna :DDD

AnnaB (Ei varmistettu) http://meininki.wordpress.com

Ja auta armias, jos olisit kaiken tuon ylimielisyyden lisäksi äiti! Silloin joka ikinen asia mitä blogissasi mainitset tehneesi laskettaisiin olleen lapseltasi pois. Kävit lenkillä - no nyt se ei ole taaskaan läsnä lapsensa elämässä. Söit ravintolalounaan - no kivahan se on kun on niin paljon rahaa että voi retostella kalliilla ravintola-annoksilla. Ostit uuden vaatteen - huolehtisit mieluummin lapsestasi kuin omasta ulkonäöstäsi.

Tää touhu on ihan absurdia. Luin juuri erään sisustusblogin (kyllä! SISUSTUSblogin) kommenteista keskustelua, kuinka blogisti ei selvästikään vietä tarpeeksi aikaa lastensa kanssa, kun on näemmä aikaa käydä kaikenmaailman tapahtumissa ja puuhastella sisustushommia kotona. Keskittyisi enemmän lapseensa, hyvänen aika!

Jotenkin se on tavallaan myös aika herttainen ajatus, että blogin (satunnainen) lukija kokee, että tuntee blogin kirjoittajan henkilökohtaisesti sen perusteella, mitä tämä on blogiinsa kirjoittanut. Jos kirjoitetaan "ostinpas kaupasta samppanjaa ja mansikoita", sehän luonnollisesti tarkoittaa, että blogistin elämä on noin hurmaavan glamouria joka päivä (eikä tosiaankaan sitä, että sen samppiksen ja mansikoiden lisäksi kärryssä oli vessapaperia, jauhelihaa, perunoita ja hammastahnaa). Ja kun blogisti kirjoittaa käyneensä tapahtumassa X, niin sielläpä ollaan taas huideltu korruptiobileissä perheen yhteisen ajan sijaan (eikä tokikaan niin, että mukana on ollut myös joka ilmansuuntaan poukkoillut taapero ja puoliso, joita nyt vaan ei sattumalta -eli tarkoituksella- näkynyt kuvissa).

Ja tosiaan - kuinka olet kehdannutkin laittaa OMAAN blogiisi kuvia ITSESTÄSI ja jopa kirjoittelet mitä olet ITSE tehnyt tai mitä olet ITSE asioista mieltä! Pöyristyttävää!

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Herramunjee tuota keskustelua. Ei sille voinut kuin nauraa :D

"En voi olla kateellinen, olen mies." NO MUTTA JOO!! Eiiiiiiiiiiiiiii. Ihmisten urpous on joskus aivan käsittämätöntä.

Tämä sun reaktio oli sen sijaan kivaa luettavaa. Mä voin vaan kuvitella, että itkisin silmät päästäni jos musta kirjoiteltaisiin jossain jotain. Onneksi mun blogi ei kiinnosta ketään muita kuin kauempana asuvia kavereita! :D

tiippa (Ei varmistettu)

Heh, toi sama mies tiesi, että salilla käydään vain ulkonäön vuoksi, tosi fiksu mies siis eikä ikinä kateellinen ;D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ja selvästi myös tiesi mitä tämä uusi muotisana "narsisti" tarkoittaa. Kokeilisi joskus elää sellaisen kanssa muutaman vuoden, niin saattaisi ehkä jättää sen pois arkisanastosta...

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No AAMEN tälle!!!

Tyhmyys on ainoa lisääntyvä luonnonvara. Ja A. Sinivaara: laita nyt vaihteeksi jonkun muunkin kuvia tänne, niin ei tuu ihmiselle paha mieli ja et vaikuta itserakkaalta...

Vierailija (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.com

Juu hienoa että suhtaudut noin terveesti asiaan. Luulen että minäkin järkyttyisin aika tavalla jos löytäisin itsestäni jotain kritiikkiä netissä. Jatka vaan samaan malliin, olet kaunis ja tsemppaava joten blogiasi on kiva lukea ja katsella :)

Eliin (Ei varmistettu)

Eihän tota keskustelua lukiessa voinut muuta kun nauraa! Perus tää "koska se treenaa niin sillä on syömishäiriö eikä se ajattele mitään muuta kun omaa kroppaansa ja varmaan kuolee kohta ja onpas huono esimerkki nuorille". JOO.

Oon lukenut sun blogia vasta pari kuukautta, mutta susta oon saanut todella maanläheisen ja pirteän vaikutelman! Jatka samaan malliin :)

Kävin hiukan tuota keskustelua kurkkaamassa :D Eihän sitä voinut kuin nauraa. Kun on seurannut sun blogia jo vuosia niin no eihän siinä ollu mitään perää tai muutakaan. Se on aina helppoa huudella ku lukee yhden tekstin tai näkee yhden kuvan. Mut itsestään ne vaan tyhmän kuvan antoi. Ja me muut saatiin naurut. Eli hyvä että otit asian ihan rennosti.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

No jopas oli keskustelulla aihe! :D

Musta on jotenkin aivan käsittämätöntä, kuinka vapaata riistaa ihmisestä ruudun toisella puolella tulee heti, kun se uskaltaa edes puolella sanalla mainita omia mielipiteitään julkisesti. Kyllähän sitä monesti on itsekin törmännyt teksteihin tms., jotka on nostaneet omat niskavillat pystyyn, mutta kertaakaan en ole mennyt ilkeästi arvostelemaan toisten valintoja. Jos esim. jonkun kuvat sen omassa blogissa mua ärsyttäis, niin mähän en vaan yksinkertaisesti kattois niitä. Huoh. Tää aihe aina vähän kuumentaa mun tunteita.

Hannushka

Heh, johan oli tekstiä. Millähän perusteella nämä tyypit ovat päättäneet että se on jotenkin parempaa julkaista TOISTEN (tässä tapauksessa sinun) kuvia ja ruotia niitä (kuten he tässä hevosblogissa siis tekevät).

Minun 'matikkapäälläni' ihminen joka julkaisee ja arvostelee ihan vain omia kuviaan on moraalisesti huomattavasti paremmassa asemassa kuin ne jotka julkaisevat TOISTEN kuvia, haukkuvat HEITÄ itserakkaiksi, 'luulee olevansa jotenkin parempi jnejne...'. Minusta tällaisesta tekstistä paistaa nimenomaan läpi että kyseinen kirjoittaja ITSE kokee olevansa jotenkin parempi, mukavampi, terveempi ja muutenkin täydellisempi kuin hänen julkaisemansa kuvan henkilö... 

Sitä minä en vain ole koskaan käsittänyt että miksi ihmeessä nämä trollaajat ja dissaajat lukevat ylipäätään blogeja jotka saavat heidät stressaantumaan/suuttumaan/tuntemaan-velvollisuudekseen-julkaista-vastalauseena-omaa-paremmuuttaan/tai-muuten-vain-ärsyyntymään? Säästäkää hyvät ihmiset verenpainettanne ja stressinsietokykyänne ja lukekaa vaikkapa kilpikonnien lisääntymisestä, älkää turhaan itseänne kiusatko itseänne  'itserakkailla narsisteilla'. Jos joskus eksyn itse blogiin joka ei minua miellytä, pidän vain huolen etten eksy enää sivustolle, ja palaan kipinkapin lukemaan Sinin tai jonkun muun hyvän bloggarin kirjoituksia, jotka saavat minut hymyilemään ;) 

Kissankieli
Hello Dolly!

Pakkohan tuo oli kurkata. Mua aina jaksaa hämmästyttää miten paljon skeidaa ihmiset kehtaavat kirjoittaa nimettömänä, kasvottomana. Olen lakannut käymästä keskustelupalstoilla, koska loan heittely ja päänaukominen aiheuttaa vaan huonoja viboja vaikkei se itseen kohdistuisikaan. (Saatika jos kohdistuisi...ärrh!) 

Tuo on kyllä ihan totta, että ei ne puhu sinusta. Jos näkisin vain tuon kyseisen blogitekstin kuvineen, voisin nopeasti tehdä samat päätelmät kuin nuo juoruajat. Että siinähän tuo viimeisen päälle treenattu ruskettunut beibe poseraa altaan reunalla: "Ah, tällainen minä olen!". :D Ja kyllä, olet viimeisen päälle treenattu tuossa vaikka mitä sanoisit. Ehkäpä se onkin se mikä tuossa on osaa ärsyttänyt. Se, että korostat tavallisuuttasi ja meikittömyyttäsi, mutta olet silti ihan älyttömän hyvänäköinen. Enpä näytä minäkään samalta meikittömänä aamutuimaan :) Blogiasi jo pari vuotta lukeneena tiedän kuitenkin että itse et ole julkaissut kuvaa esitelläksesi kuinka kuuma ja täydellinen olet myös ilman phoshoppia. 

kao kao
Kao Kao

Ahhahhaa.. Voi mikä keskustelu.. Oonkin tässä melkein anoreksiaan uponnut, kun oon sun treeniherkkuja katsonut :) :) :) 

Tsemppiä urpoille. Yleensä niitä treenauskuvia otetaan ja jaetaan siksi, että näkisi ja saisi jakaa kehityksensä muille asiasta kiinnostuneille. Koettakaa kestää..

Ninahoo (Ei varmistettu)

Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa. Tähän asti se on näyttäytynyt mulle aina hyvän mielen blogina, jonka kirjoittajalla on erittäin terve suhtautuminen omaan itseen ja treenaamiseen! Hyvin saa inspistä omaan tekemiseen ja välillä saa hiukan kateellisena seurata, kun siellä näyttää olevan hieman Suomea paremmat puitteet maasto- ja maantiepyöräilyyn! :)

puuha-pete (Ei varmistettu)

Siis aivan mahtavaa! Anna vaan hevostallin olla ja pitää omat mielipiteet, jokainen meistä tekee omat johtopäätökset. MINUN mielestäni sulla on kirjoitukset, jotka inspiroivat sekä miehiä, että VARSINKIN naisia, onhan sulla aivan upea kroppa. Väitän että sulla on sellainen kroppa jonka 9/10 naisesta haluis...

Suvi K.
Sisunainen

Blogin kirjottaja on todellinen henkilö, mutta se mistä lukijat lukevat, on fiktiivinen henkilö. Vähän sama juttu tapahtuu esim. tositv-sarjoissa. Blogin kirjottajan voi luulla tuntevansa samaan tapaan kuin voi ajatella tuntevansa romaanin päähenkilön, mutta ikinä ei pääse käsiksi siihen ihan oikeaan todelliseen persoonaan. Tietyllä tapaa se on lohdullistakin.

Suvi K.
Sisunainen

Ps. tarkennan termiä: piti sanomanin fiktiivinen henkilöhahmo.

Eka kertaa lukemassa (Ei varmistettu)

Heh, jos olisin noin nätti kuin sinä, laittaisin minäkin kuvani nettiin :D

No jopas sopan keitit!

Tää sun blogi (sekä luullakseni se toinen lyttyynhaukuttu) ovat ehdottomasti mielestäni parhaat. Lisää vaan narsissien kuvia (kun on pääsiäinenkin tulossa) ja syömishäiröisiä ruokakuvia, please ;)

Olen seurannut blogia parisen vuotta ja mulke ei ole tullut kuvaa omahyväisestä, itserakkaasta treenihirmusta, vaan paremminkin hyvän itsetunnon omaavasta, lämminhenkisestä ja asioihin jalat maassa suhtautuvasta Persoonasta isolla alkukirjaimella (meinasin kirjoittaa isolla P:llä, mutta siitä tuli vähän väärä mielleyhtymä tuon riettaan ruunan jälkeen).

 

Pystyäkseen rakastamaan muita, on uskallettava rakastaa itseään!

RainDrop (Ei varmistettu)

Tasta tuli mieleen se mita mietin tuossa yksi paiva blogien tiimoilta, etta se tahtoo olla niin etta jos kirjoittaa blogia joka kiinnostaa myos muita lukijoita kuin omia kavereita, taytyy vakisinkin laittaa omaa persoonaa peliin melko paljon ja mielellaan myos tuoda kasvot ja persoona sille kirjoittajalle. Valitettavasti sen "julkisuuden" kaantopuolena on sitten nama tallaiset kommentit ja kirjoittelut ties missa. Miten nuo kommentoijat osaakin aina irrottaa joitain yksittaisia kommentteja tai postauksia irti koko muusta blogista ja vetaa ihan omia johtopaatoksiaan yhden tekstin perusteella. Tai tietysti, jos vaivautuisi esim. tatakin blogia enemman lukemaan tajuisi etta oli taysin vaarassa. No, paaasia etta jatkat loistavan blogisi kirjoittamista jatkossakin :-)

Niin on miltä näyttää (Ei varmistettu)

Ei tämä blogi minusta aivan terveellä pohjalla ole. Treenaajien keskuudessa sekä aineiden käyttö että syömishäiriöt ovat yleisiä. Ulkonäkökeskuudesta on tullut varsinainen vitsaus, pojatkaan eivät ole siltä enää suojassa.

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=2659642&t=2659642

Jos treenaat mielihyvän vuoksi, niin siitä vain. Vallitettavasti tästä blogista ei voi kuitenkaan olla tekemättä johtopäätöstä, että merkittävä motiivisi treenaamisessasi on se, että tahdot näyttää hyvältä ja esitellä itseäsi muille. Miten muutenkaan harkitut kuvat itsestäsi selittyvät? Minusta olisikin hyvä, jos myöntäisit motiivisi itsellesi niin kuin joku tekee alle linkatun ketjun kommenteissa.

http://www.gojuttago.com/?p=1030

Kun pidät tällaista blogia, sinun on hyväksyttävä se, ettei tekemisiisi liitetä pelkästään myönteisiä merkityksiä. Jos tämän blogi luetuttaisiin mielenterveyden ammattilaisilla, he tuskin suostuisivat kommentoimaan suoraan sinua. Sen sijaan he kommentoisivat sairaaksi muuttunutta yksilökeskeistä kulttuuria, jonka tyyppiedustaja sinäkin olet. Kroppasi on sinulle projekti, jonka keskellä elämäsi pyörii. Tuollaista kroppaa ei näet saa ilman kovaa motivaatiota pyöriä ulkonäkönsä ympärillä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Meinasin ensin vastata tähän oikein aikaa käyttäen, rakentavasti. Mutta samasta syystä kuin en puutu keskusteluun alkuperäisessä kirjoituksessani enkä hevostalli-foorumilla, en aio käyttää energiaani aiheeseen täällä kommenteissakaan. Puille puhuminen tai päänsä seinään hakkaaminen kun ei käännä kapeakatseisen silmiä suuntaan tai toiseen. Jumissa mitä jumissa.

Sen sijaan käytän aikani ja energiani uusien juttujen kirjoittamiseen, joista sitten on lukijoilleni iloa ja hyötyäkin. Edellisestä lauseesta valppaampi löytää myös sen todellisen syyn blogien pitämiselle ja sille mistä bloggaajat saavat intohimonsa ja tarmonsa. Tätä syytä voi tietysti olla vaikea lauseesta paikallistaa jos on harhakuvilta mahdoton hyväksyä todellisuutta. Sillekin oireelle joku mielenterveyden ammattilainen saattaisi muuten keksiä diagnoosin.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Jos kirjoittaa lifestyle-aiheista blogia, millainen sisältö sitten olisi terveellä pohjalla?

Miten syömishäiriöt ja aineiden käyttö liittyy tähän blogiin? Olen ymmärtänyt, että bloggari ei douppaa, eikä kärsi syömishäiriöstä ja ainakin minulle on välittynyt kuva erittäin terveestä suhtautumisesta syömiseen. Siksi blogi toimiikin nimenomaan hyvänä esimerkkinä terveistä elämäntavoista ja hyvästä treenaamisesta. Mitä kuviin tulee, on hyvä, että bloggari uskaltaa paljastaa kasvot ja kropan sanojen takana.

Ehkä ammattilaiset saattaisivat aloittaa keskustelun fitnees-buumin ympärillä vellovista ääri-ilmiöistä, mutta on vaikea uskoa, että he käyttäisivät bloggaria negatiivisena esimerkkinä. Miksi omasta ulkonäöstä pitäminen on huono asia? Mun mielestä se vapauttaa resursseja nauttia kaikesta muusta, koska aikaa ei sen pohtimiseen, että mitä muut minusta ajattelevat.

Niin on miltä näyttää (Ei varmistettu)

"Miksi omasta ulkonäöstä pitäminen on huono asia?"

Itsestään pitäminen on aina hyvä asia. Huono asia sen sijaan on se, että esittelee kulttuurin luomaa erittäin korostunutta ulkonäköihannetta muille ja olettaa saavansa siitä pelkästään myönteistä palautetta.

Tällainen äärimmämisyys on monenlaisen ongelmakäytöksen lähtökohta. Kun asetetaan korkeat tavoitteet, jotka on vaikea tavoittaa, siitä seuraa mielen rikkoutuminen.

Kirjoitin vähän laajemmin aiheesta tänne:

http://www.pakkotoisto.com/seksi-parisuhteet-deitti/122005-tissikeskuste...

http://www.pakkotoisto.com/seksi-parisuhteet-deitti/122005-tissikeskuste...

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Eli itsestään saa pitää, mutta sitä ei saa kertoa muille? Eikös tuo nyt ole yksinkertaisesti tyhmää.

Äärimmäisyys? Tarkentaisitko, että missä tässä on menty äärimmäisyyksiin? Tässä blogissakin on ollut keskustelua palautteesta, siitä mikä on asiallista palautetta ja mikä ei. Luulen, että A.Sinivaara ei suinkaan oleta saavansa pelkästään myönteistä palautetta, vaan hän olettaa saavansa asiallista palautetta. Siihen on jokaisella bloggarilla oikeus.

Sinivaara edustaa yhtä ulkonäköihanetta ja mun mielestä vielä erittäin tervettä sellaista. Hän on ehkä keskimääräistä naista lihaksikkaammassa kunnossa, mutta tuo kroppa ei ole mitenkään erityisen suurien uhrauksien takana. Vähän katsoo, että kebabbia ei tule syötyä liian usein ja viitsii panostaa treenaamiseen. Jokainen asettaa itse omat tavoitteensa. Ikävä, että niitä jotka omiinsa pääsevät, sitten syytetään narsismista ym. ikävästä.

Suvi K.
Sisunainen

Niin mäkin mietin että missä vaiheessa kuntoilusta tuli narsismia? :o

 

Ei kai kukaan oleta esim. Kinuskikissankaan mättävän kaiket päivät kermakakkua; blogin aihe EI ole yhtä kuin bloggaajan koko elämän sisältö.

Mahdoton Nainen

"...mutta tuo kroppa ei ole mitenkään erityisen suurien uhrauksien takana. Vähän katsoo, että kebabbia ei tule syötyä liian usein ja viitsii panostaa treenaamiseen." Niin no, riippuu vähän siitä minkä kukakin kokee uhraukseksi. Mulle se monta kertaa viikossa treenaaminen voi olla suuri uhraus, koska onhan se treeniin käytetty aika jostain muusta pois. En sano että siinä on mitään väärää jos siihen aikaansa haluaa käyttää, mutta kyllä se jollekin voi olla suurikin uhraus.

Ja mitä tulee tuohon "vähän katsoo ettei kebabbia tule syötyä liian usein" -argumenttiin, niin kyllähän A. Sinivaara tekee aika paljon muutakin kuin jättää parit kebabit syömättä. Hänen esittelemänsä vartalonmalli vaatii aika paljon töitä ellei ole sattunut osumaan geenipoolin lottovoittajaksi. Se on ihan okei että haluaa käyttää aikaa ja energiaa kroppansa muokkaamiseen, mutta jos ei halua niin sekin on ihan okei.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

No okei, ehkä se ajankäyttö treenin suhteen voi tuntua uhraukselta. Mutta totesin myös, että pitää olla motivoitunut treenaaja. Toisaalta, jos treenaaminen tuntuu uhraukselta, ehkä kannattaa miettiä elämän prioriteetteja uudelleen. Mutta ainakin tämän blogin perusteella mulle on jäänyt kuva, että kirjoittaja tekee mitä tykkää tehdä. Jos treeni olis (jatkuvasti) pakkopullaa, olis kai siinä jo levinnyt pää.

Ruokavalion osalta olen käsittänyt, että Sinivaaralla on aika normaali ruokavalio, eli puhtaita raaka-aineita, tarpeeksi kasviksia, ei liian vähän rasvaa ja maitotuotteet ja viljat kuuluu ruokavalioon. Tietenkin, jos perusruokavalio koostuu pääasiassa eineksistä ja leivästä, isompia muutoksia ruokavalioon vaaditaan.

Mutta se mitä tässä halusin korostaa on se, että bloggari on asettanut tavoitteet ja tehnyt töitä tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta ei kuitenkaan niin, että se olisi mennyt äärimmäisyyksiin tai haitannut kovasti muuta elämää. Se, että siitä sitten tulee lokaa niskaan oikein urakalla on mielestäni nurinkurista. Toisaalta kannustetaan pyrkimään elämässä eteenpäin ja kehittämään itseään ja unelmoimaan ja sitten kun joku tekeekin niin (ja vielä onnistuu), siitä tuleekin potkuja päähän.

Mahdoton Nainen

Enkä mä yrittänyt millään lailla puolustella niitä päähän saatuja potkuja. Tarttui vaan korvaan (silmään?) toi A. Sinivaaran elämäntavan normaalittaminen/normittaminen. Uhraukset ja "normaali" kun ovat niin kovin suhteellisia asioita. A. Sinivaaralle tällainen elämäntapa on varmasti täysin normaalia eikä vaadi suurempia uhrauksia, toisille taas länsimaisen filosofian kirjallisuuden lukeminen 20 tuntia viikossa on normaalia. Se että jokin leimataan normaaliksi tarkoittaa että siitä poikkeaminen on jotenkin epänormaalia, ja sellainen saa helposti syyllistävän sävyn ("olis sullakin tollainen kroppa jos söisit ja liikkuisit normaalisti"). Enkä nyt ollenkaan väitä että se oli tarkoituksesi.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

"Tarttui vaan korvaan (silmään?) toi A. Sinivaaran elämäntavan normaalittaminen/normittaminen."

Mistä sitten päästäänkin siihen, että mikä on normaalia ja kuka sen päättää? Tai ehkä niin päin, että mikä on epänormaalia ja kuka sen päättää? Koska koko keskusteluhan periaatteessa on alkanut siitä, että ihmiset ovat tuleet siihen tulokseen, että tämän blogin sisältö ei ole "normaalia" ja sitä sitten kritisoidaan. Tottakai on olemassa sitten jotain tieteellisiä mittareita normaalista poikkeamiselle (esim. lihavuus tai äärimmmäinen laihuus nyt eivät ole normaaleja kehon tiloja), mutta kuinka kapea ihmisen maailmankuva on jos ajattelee, että tämän blogin sisällössä on jotain epänormaalia?

Ihmisen potentiaalia (tai sitä, onko voittanut geenilotossa), oli kyse sitten kvanttifysiikan ymmärtämisestä tai lihaksen kasvatuksesta, ei voi tietää ennen kuin kokeilee.

Mahdoton Nainen

My point exactly.

Suvi K.
Sisunainen

En toki ole näissä jutuissa lähelläkään Sinivaaran tasoa, mutta musta salilla käyminen on kiva harrastus, ja jos esim. perhe- tai työtilanteen vuoksi joutuisin sitä vähentämään, se olisi uhraus. ;)

Mahdoton Nainen

Joo, menee se toki noinkin päin :)

Niin on miltä näyttää (Ei varmistettu)

Eka linkki tuli väärin. Kokeillaan, onnistuisiko nyt.

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=2659642&t=2659642

Niin on miltä näyttää (Ei varmistettu)

Ei se näköjään toimi, linkkaa vain foorumille. Tässä linkki itse uutiseen.

http://www.hs.fi/elama/Poikien+uusi+ulkon%C3%A4k%C3%B6ihanne+Timmi+ja+ka...

Aisha J
Aisha

Olipas melkoisia kommentteja hevostallissa. Kaikesta ja kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kritiikinkin voi ilmaista asiallisesti. Kuinka moni noistakaan suunsoittajista olisi uskaltanut sanoa asiansa päin kasvoja. Jokin suodatin olisi hyvä olla pään sisällä.. :)

Kommentoi