Plussan puolella

Onnenpäivä

Hymyilytti. Eilen aamu valkeni pilvisenä ja aamukahvia juodessani huomasin, että ulkona satoi; ensin vain muutaman pisaran ja hetken päästä jo niin, että maa kastui. Ensimmäinen sade sitten toukokuun. Tätä oli kaiken kuivuuden jälkeen odotettu. Päivä oli erityinen muutenkin, sillä olin viimein ryhtynyt työstämään erästä elämäni melko suurta epäkohtaa, joka on nakertanut mieltäni jo pitkään. Olin valtavan onnellinen siitä, että olin vihdoin saanut itsestäni niskaotteen. Hyvä tästä vielä tulee.


Sitten tapahtui jotain. Ei maailmanlopun kaltaista, mutta jotain sen verran isoa ja ikävää kuitenkin, että se aiheutti hetkessä v-käyrän piikkauksen yli asteikon. Voi hemmetin hemmetti, kirosin ja näin punaista.

Istuin hetken ja painoin pään käsiini. Aamu oli ollut täydellinen, juuri sellainen, jollaisen soisi jokaisen aamun olevan. Kaikki oli näyttänyt hetken hyvältä ja sitten, yksi ainoa ikävä asia, jolle ei sujuessaankaan haluaisi uhrata ajatuksen ajatusta, vei kaikelta ilolta pohjan, pudotti pään pilvistä niin, että kolina kävi. Se, mikä hetki sitten tuntui iloitsemisen arvoiselta, ei tuntunut nyt miltään.

***

Mikä siinä on, että meillä ihmisillä on taipumus antaa valta juuri negatiivisille asioille? Yksikin pettymyksen hetki, vihaisesti lausuttu sana tai vastoinkäyminen kääntää helposti koko päivän miinuksen puolelle. Olipa paska päivä, mietit nukkumaan mennessäsi, vaikka oikeasti oli paistanut aurinko, on nätti koti ja kivat lapset, radiosta tuli lempibiisi ainakin kolmesti, ruoka oli hyvää, tukka oli ollut nätisti ja se edellisviikon finnikin oli vihdoin hävinnyt keskeltä otsaa.

Seuraa oppitunti elämästä, osa melko mones: Sen, jääkö päivän lopulla plussan vai miinuksen puolelle, voi päättää itse. Niin kauan kun kukaan ei ole kuollut ja terveenä ollaan, sitä voi itse päättää mitä tästä päivästä haluaa muistaa. Haluaako muistaa ne mätkyt, ääliön kanssa-autoilijan, sängynjalkaan potkaistun isovarpaan vai sen, että mies sanoi jotain nättiä, makaronilaatikko onnistui poikkeuksellisen hyvin ja telkkarista tuli illalla lempileffa. Tuleen on helppo jäädä makaamaan, mutta miksi jäädä, kun voi kerran elääkin?

***

Niin minä nousin ylös yhtä päätöstä viisaampana. Tapahtunut mikä tapahtunut, huonot uutiset vastaanotettu, asia käsitelty ja arkistoitu. Päätin, että tuosta päivästä jäisi kaiken kiukun sijaan mieleeni syksyn ensimmäinen vesisade ja ensimmäinen koulupäivä.

Eilen oli hyvä päivä.

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Mä odotin jo otsikon perusteella raskausuutisia, mutta oikeassa olet. :D Mulla on ollut viime aikoina paha tapa synkistellä, mutta esim. tänään kyllä mm. takapihatreenit ja erikoisen onnistunut kanapasta vie päivän plussalle naapurien keittiöremontista ja takkuilevasta tietotekniikasta huolimatta. 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Teki mieli laittaa tuohon tekstin loppuun, että: 
ps. Moniko kuvitteli mun ilmoittavan raskaudesta tai alkavasta massakaudesta? :P

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Lesson learnt. Olen tehnyt hiljattain aivan saman oivalluksen. Sen sijaan, että menisin iltaisin sänkyyn kuin v***ntunut orava, joka on taas unohtanut minne piilotti sen kuppaisen kävyn, olen ottanut tavaksi kiittää hiljaa mielessäni kolmesta mukavasta asiasta, jotka tapahtuivat päivän aikana (ihan aina en kyllä muista, mutta useimmiten kuitenkin). Ne asiat saavat olla miten pieniä tahansa ja vaikka samat joka ilta. Yllättäen olen kuitenkin huomannut, että elämässäni on paljon enemmän kiitettävää, kuin mitä nääntynyt orava osasi aavistaakaan. Tänään olen kiitollinen siitä, että sain pyöräillä töihin, kun ulkona oli +15 lämmintä. Siitä, että punajuuri-kikhernepihvit pysyivät kasassa vastoin kaikkia universumin todennäköisyyksiä, ja siitä, että minulla on maailman ihanin sisko.

Huolimatta siitä, että töissä oli (vähän liian) kiire ja että kastuin kotimatkalla, jäi päiväni plussalle. Ja omalla kohdallani se on ainakin puhtaasti asennekysymys; valinta, jonka minä, ihan tavallinen ihminen tein tänään :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tuohan kuulostaa erinomaiselta tavalta! Tuota aletaan harrastamaan meilläkin, pakotan miehenkin mukaan :D

Finski (Ei varmistettu)

Jos auttaa niin halusin vaan sanoa etta Onnenpaiva on mulle niita plussia joka paiva ja jos taalla on uusi postaus, tupla-plussa. Ei pida synkistella, aina asiat voisi olla huonomminkin. Aiti sanoi aina etta kun on viela elamaa, on toivoa. Kun se vaan muistaisi myos kun pikku jutuista menee paiva peeksi.Tsemppia, siskot!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kiitos ihanista sanoista <3 Sun kommentit on aina kultaa <3

Ranja
Haavekuvia

Oi oi. Olen yleensä niitä positiivisia ajattelijoita. Pienet ja isot vastaankäymiset eivät paljon hetkauta. Tänään sain kuitenkin ikävää palautetta työstäni, ja vaikka heti perään sain myös tuplasti hyvää palautetta, olen vellonut kielteisissä tunteissa tapahtuneesta saakka: siis lähes viisi tuntia jo. Tuli tämä postaus siis tarpeeseen - ennen nukkumaanmenoa voisi yrittää päästä tästä alhosta pois.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Työ on varmasti meille monelle aika arka paikka, etenkin ehkä luovalla alalla. Itse kun teen työssäni lähinnä graafista suunnittelua ja työn jälki saa alkunsa omasta päästäni, omista mielensopukoista, niin on joskus tosi, tosi vaikea suhtautua negatiiviseen palautteeseen tai takapakkeihin. Siitä voi jäädä pitkäksikin aikaa paha mieli, kun on tehnyt mielestään jonkun tosi hienon jutun, josta asiakas ei sitten pidä tai se on muutoin vääränlainen. Ja joo, siinä saa kyllä päivä näyttää parastaan, että jäädään sinne plussan puolelle. Mutta ehkä tämä kertoo jotain työntekijästäkin ja hänen motivoituneisuudestaan, ettei työ ole vain "ihan sama" vaan siinä on oikeasti tunnettakin mukana.

Ranja
Haavekuvia

Tuo on kyllä kivasti ajateltu, että tuntemukset liittyvät työstä välittämiseen. Olen ollut myös aikamoinen jännittäjä, ja silloin joku lohdutti minua juuri tällä: jännittämään nen johtuu siitä, että asia on tärkeä.

Ja todellakin, kun työssä on niin vahvasti oma persoona läsnä, palaute osuu syvemmälle kuin jos vaikka pakkaisi paketteja H&M:n varastolla.

Eilisen lupaukset

^ Ranja, jostain syystä olen itsekin herkkä reagoimaan työhöni kohdistuvaan arvosteluun hyvin voimakkaasti. Juurikin niin, että vaikka saisin kiitosta, niin se yksi ikävä palaute nollaa ne positiiviset jutut.

Parhaiten auttaa pään nollaus. Ja se tapahtuu usein ulkoilemalla tai liikkumalla. Jossain vaiheessa jopa varailin sulkapallovuoroa mahdollisimman lähelle työpäivän loppua, että olisi sitten mukavaa ja rauhallista iltaa jäljellä, silloin oli ilmeisesti töissä stressiä. 

Joskus positiivinen ajattelu ei vaan omalla kohdallani riitä, vaan pitää saada myös elimistön "kemia" puhdistettua kuluttamalla stressihormonit liikunnalla. 

Ranja
Haavekuvia

Joo, miten se onkin näin! Arvostan kehuja ja liikutun kauheasti hyvästä palautteesta, mutta huono palaute saattaa suurentua mielessä moninkertaiseksi.

Pitäisikin varmaan noudattaa sun neuvoa ja mennä vaikka juoksulenkille. Oon yrittänyt nollata kaunokirjallisuudella, mutta en ole pystynyt keskittymään. Kehittelen vaan defenssireaktiossani vastaväitettä sille mokomalle ukolle, joka kehtasi minua moittia. :D (Jep, yli vuorokausi on mennyt, ja ajattelen asiaa edelleen...) Pitäisi olla tekemistä, jonka parissa ei pysty ajattelemaan muuta, tai päättäväisyyttä komentaa itsensä keskittymään muuhun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei olenko ihan pihalla mutta siis "nätti koti ja kivat lapset", onko teillä lapsia?

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin uudestaan:) Mietit, ei Mietin, hih!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Siis kirjoitin kuvainnollisesti, että ehkä jollakulla on. Minulla siis ei ole lapsia :) Anteeksi jos ilmaisin itseni epäselvästi, sitä tapahtuu aika usein :P

Kommentoi