Puhutaanpa rinnoista

Ladataan...
Onnenpäivä

Koska rintani ovat taas viime päivinä puhuttaneet lukijoita, on lienee hyvä hetki nostaa kissa pöydälle. Eli puhutaanpa nyt sitten niistä tisseistä, vakavasti ja oikeilla nimillä.

Silikoneista huolimatta ei tarjolla ole tissikuvia,

mutta nauttikaa vaikka näistä donitseista.


Ottaen huomioon, että puhumme nyt paitani alla piilossa olevista muhkuroista, joita harva on edes paljaana nähnyt, on rintojeni saama huomio täällä blogissa tullut pienenä yllätyksenä. Tuntuu omituiselta, että kansa, joka on tottunut näkemään niin tuttuja kuin vieraitakin ihmisiä alasti saunassa, kiinnittää nyt niin paljon huomiota vaatteet päällä olevan naisen rintavarustukseen ja on aikansa tuijoteltuaan valmis kommentoimaan asiaa sen enempää miettimättä, suorasanaisesti ja syytellen. Se, kommentoiko asiaa internetissä anonyymisti vai vasten kasvoja tuntemattomalle ihmiselle kadulla, on lopulta se ja sama. Kummastakin on kokemusta ja se tuntuu melko samalta.

Niin, rintani ovat jälkiasennetut, implantit, silikonia, kuinka sen nyt haluaa sanoa. Minulle ne ovat vain rinnat. Tässä kohden voin jo melkein kuulla, kuinka suuri joukko lukijakunnastani haihtuu savuna bittiavaruuteen. Teidän kanssanne, jotka tämän persoonani täysin uuteen valoon saattaneen tietoiskun jälkeenkin päätätte vielä jatkaa lukemista, voimme keskustella aiheesta hieman syvällisemmin. Aloitetaan siis ihan alusta.

Olin kai kolmetoista, kun ensimmäisen kerran kiinnitin erityistä huomiota rintoihin. Neljäntoista vanhana odotin jo kärsimättömästi milloin omani kasvaisivat ja taisinpa olla hieman huolestunutkin, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. Täyttäessäni kuusitoista, minä lopulta luovuin toivosta. Monta itkua myöhemmin oli pakko todeta, että ne olivat nyt siinä, toinen pieni ja toinen vielä vähän pienempi. Kun sitten lähdin jatko-opiskelemaan ja pyöristyin hieman, kertyi rasvakudosta myös rintoihin tasoittaen niiden kokoeroa. Noihin aikoihin olin kai vähiten tyytymätön rintoihini.

Alkoi työelämä ja urheilu astui mukaan kuvioihin. Sählyn pelaaminen ja säännöllinen kuntosaliharjoittelu pienensivät rasvakudosta myös sieltä mistä ei olisi tarvinnut, rinnoista. Lopputuloksena kokoero palasi entistä suurempana ja rinnat muuttivat muotoaan pyöreämmästä pitkulaiseksi. En enää tuntenut oloani mukavaksi alastomana, välttelin julkisia saunatiloja ja häpesin rintojani. Muutama vuosi myöhemmin liikkuminen väheni ja lihoin jälleen, mutta rintani eivät enää palautuneetkaan entisiin mittoihin. Muutoin pyöristyneessä naisvartalossa oli kaksi erikokoista, suippoa uloketta, joista toivoin vain pääseväni eroon. Kun silloinen parisuhde ajautui karille ja uusi sai alkuunsa, minä palasin takaisin kuntosaliharjoittelun ääreen, enemmän tosissani kuin koskaan aiemmin. Minä todella toivoin ja tein kovasti työtä sen eteen, että rintani pienenisivät treenin myötä olemattomiksi ja asettuisivat sporttisen kauniisti rintalihaksieni päälle. Olisin ollut siihen täysin tyytyväinen, mutta toisin kävi. Rintani näyttivät olevan väärässä paikassa rintalihaksien alapuolella ja kokoero sekä suippo muoto olivat korostuneet entisestään. Niin monta kertaa seisoin peilin edessä ja itkin. Muuta kroppaa saatoin muokata treenillä haluamakseni, mutta rinnoilleni en vain mahtanut mitään. Silloin päätin, että jonain päivänä vielä ostaisin itselleni oikeat rinnat.

Se päivä sitten lopulta tuli, melkolailla tasan kolme vuotta sitten. Olimme muuttaneet vasta Yhdysvaltoihin ja tunsin, että leikkaus on tehtävä nyt tai ei koskaan. Lopullinen ratkaisu oli helpompi tehdä maassa, jossa asia on niin pelottavankin arkipäiväinen, etten kadulla kävellessäni koe tulevani tuomituksi. Silti harkitsin asiaa vielä leikkausajan varaamisenkin jälkeen. Pelotti, ei niinkään leikkauksen vuoksi, vaan koska tiesin kuinka negatiivisesti asiaan Suomessa asennoidutaan ja tekoni myötä minuun suhtauduttaisiin ihmisenä ihan eri tavalla kuin ennen. Halusin kuitenkin lopulta tehdä niin kuin itsestäni parhaalta tuntuu, välittämättä ihmisten mielipiteistä tai halveksuvista katseista. Pukeutuisin sitten vaikka säkkiin aina Suomessa käydessäni, jos täyspäisen naisen maineeni olisi siitä kiinni. Ja niin olin sovittuna päivänä leikkauspöydällä.

Pari viikkoa myöhemmin, kun siteet ja laastarit olivat poissa, minä tiesin tehneeni oikein. Tätä on ehkä vaikeaa ymmärtää, jos hyväksyy oman vartalonsa, mutta en voi sanoin kuvailla kuinka iloinen olin aamuisin, kun vaatteet ensimmäistä kertaa elämässäni istuivat päälleni. Tai se tunne, kun katsoin peiliin ja tunsin itseni vihdoin naiselliseksi jokaista neliösenttiä myöten. Uusista rinnoistani tuli heti osa minua enkä ajatellut hetkeäkään, että sisälläni olisi jotain sinne luonnostaan kuulumatonta. Näin sen kuuluikin olla, olisi kuulunut olla alusta pitäen.

Sain siis vihdoin naisellisuuteni 27-vuotiaana. Kolikon kääntöpuolena sain itserakkaan, huomionhakuisen ja tyrkyn bimbon leiman otsaani siitäkin huolimatta, ettei rintojani maksanut Hymy-lehti, en joutunut vastalahjaksi tatuoimaan Jallun logoa rintaani eikä minun tarvinnut rinnoista korvauksena poseerata alasti roskalehtien keskiaukeamalla. Minä säästin leikkausrahat itse, harkitsin asiaa useita vuosia ja päätin parantaa elämänlaatuani tulevasta bimbon maineesta huolimatta. Kuljen edelleen samanlaisissa vaatteissa kuin ennenkin, en esittele rintojani julkisesti enkä kuvittele olevani mikään seksin jumalatar muovisine rintoineni. Olen ihan tavallinen nainen, työläinen, treenaaja, bloggaaja ja vaimo, joka ensimmäistä kertaa elämässään on onnellinen omassa vartalossaan.

Minua on nyt rintojeni vuoksi nimitelty narsistiksi, sairaaksi, miestennielijäksi, huomionhakuiseksi, itsekkääksi, tyhmäksi ja syytetty jopa rintasyöpään sairastuneiden halveksumisesta. On sanottu suoraan, että on oksettava ajatus, että ihoni alla on jotain sinne kuulumatonta ja kehotettu hakeutumaan itsetunto-ongelmien vuoksi hoitoon, joka periaatteessa sekin olisi voinut olla vaihtoehto, ellen tietäisi että kallonkutistajilla on Suomessa taatusti parempaakin tekemistä, kuin taikoa eriparia olevat rinnat kantajansa silmissä samankokoisiksi.

En vaadi, että ihmiset ratkaisuani hyväksyisivät enkä minä heidän hyväksyntäänsä tarvitsekaan. Haluaisin vain, että jokainen pohtisi asennettaan hetken mielessään ja ymmärtäisi sen, etteivät syyt rintojen korjausleikkauksiin ole aina niin mustavalkoisia. Ei implantit hankkinut nainen ole välttämättä muuten itsetunto-ongelmainen, pyri roskalehtien juorupalstoille, hakeudu rikkaan miehen syliin tai muutenkaan hae erityistä huomiota tai suosiota. Todellisuudessa syitä on yhtä monta, kuin asennettuja implanttipareja, ja on muistettava, että toiselle vähäpätöinen virhe ulkokuoressa voi toiselle olla valtavan suuri. Tuntuu käsittämättömältä, että päätös, joka on tehnyt minut onnelliseksi ja joka koskettaa vain itseäni, omaa kehoani ja on vieläpä piilossa vaatteiden alla, saa ihmiset näkemään punaista, vaikka itseäni vain hymyilyttää, kun kaikki lopulta järjestyi.

No, nyt se on sanottu ja minusta tuntuu aivan yhtä älykkäältä tai tyhmältä kuin ennen tekstin kirjoittamistakin. Silti niin monen ruudun takana, luonnollisesti täydellisten ja fiksujen ihmisten silmissä, älykkyysosamääräni ja ihmisarvoni putosi juuri rinnanmitan alaspäin. Ja ne samat, itseäni älykkäämmät ihmiset, ihan vakavissaan kuvittelevat, että tein tämän vain, jotta näyttäisin paremmalta heidän silmissään.

 

 

Share

Kommentit

Leben und leben lassen! 

Voi kun saavuttaisimme sen ajan, jolloin ulkopuoliset eivät edes kuvittelisi tietävänsä toisten puolesta. Silloin henkilökohtaisia valintoja ei tarvitsisi perustella ulkopuolisille. Toisaalta kirjoituksestasi oli varmasti hyötyä monelle asian kanssa kamppailevalle tai asiaa pohtiville.  Ehkä myös jokunen, jonka pitäisi harkita, ennen sanomista tai kirjoittamista, oppi myös vähän.

Silikonisi eivät takuulla toisia vahingoita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun silmissä oot edelleenki aivan tajuttoman hyvännäkönen nainen (ja fiksu myös). Siihen ei kyllä vaikuta ollenkaan se, että sulla onkin silikonit. Näytät kuitenkin niin luonnolliselta. Sä näytät itteltäs, sama se, onko pieni osa siitä silikonia.

tiippa (Ei varmistettu)

"Suipot" rinnathan ovat lääketieteellisesti tubulaariset rinnat ja Suomessa jopa jukisella puolella korjattavia ja leikkauset Kela-korvattavia. Eli ihan tunnustettu kehityshäiriö johon saa "luvan" kanssa laittaa silarit hoitokeinoksi ;) inhottavaa yleensäkin, että porukka jaksaa arvostella oli syy mikä tahansa!

TV (Ei varmistettu)

Aivan mahtavaa, että ihmiset tekee juuri sen, mikä tekee heidät onnelliseksi! Voisinpa itsekin olla aina niin rohkea... Blogisi on yksi parhaista ja kirjoituksesi mielenkiintoisia! kiitos:)

annemi

Täällä internetin ihmeellisessä maailmassa on niin helppo arvostella toisia ja kyseenalaistaa toisten päätöksiä ja elämäntyyli. 

Jos joku silikonien takia lopettaa tämän inspiroivan palstan lukemisen, se ei ole sinun häviösi :) 

Tsemppiä ja todella, onneksi olkoon päätöksestäsi ja siitä että olet uskaltanut tehdä päätöksen joka teki sinut onnelliseksi. 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Erinomainen kirjoitus. Normaalisti suhtaudun silikoneihin perusepäluuloisesti. Luulen, että syy siihen on omassa varustuksessa (70E tai F, riippuen liivien mallista), jonka lähinnä toivoisin vain pienemmäksi. On iso, painava, tiellä ja haittaa urheilua ellei sitä rusenna likkumattomaksi urheiluliiveillä. En varmastikaan osaa kuvitella, miltä tuntuisi olla pienirintainen tai lähes rinnaton. Tämän lisäksi kaikki silikonit, jotka olen silikoneiksi tiennyt ja nähnyt, ovat olleet törkeän näköisiä (ja lähinnä jossain Iltalehti- tai BB-tasoisessa kontekstissa).

Onkin virkistävää nähdä luonnollisen oloiset silikonit, jotka on otettu huolellisen mietinnän jälkeen. Uskon, että kirjoituksestasi on paljon apua moneen suuntaan. Niille, jotka kamppailevat oman etumuksensa pienuuden kanssa, sekä meille, jotka olemme epäluuloisia silikoneja kohtaan. Silikonit eivät ole automaattisesti, rumat, törkeät, tai muuten silmiinpistävät.

Vierailija (Ei varmistettu)

silarit tai aidot, who cares, kunhan on tyytyväinen itseensä ja iloinen. Hyvä sinä ! Inspiroit kirjoituksillasi, kiitos siitä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko joku oikeasti vaivannut päätään sillä, onko sinulla silikonit? Herrajee. Minun mielestäni olet upea nainen niin ulkoisesti kuin blogin perusteella myös sisäisestikin. Eihän sen pitäisi kenellekään kuulua, onko sinulla silikonit vai ei. Samat ihmiset varmasti värjäävät hiuksiaan ja meikkaavat. Mielestäni silikonit eivät sen kummempi asia ole kuin nuo edellämainitutkaan. Ystäväni laitatti silikonit joulukuun alussa ja olen huomannut hänessä muutoksen. Hän on selkeästi iloisempi, avoimempi ja seurallisempi kuin aikaisemmin. Hän tuli raskaaksi 16-vuotiaana ja raskauden ja imetyksen jälkeen hänen rintansa pienenivät D-kupista AA-kupiksi ja jäivät vain "tyhjiksi pusseiksi". Hän kärsi asiasta kymmenen vuotta ja säästi rahaa leikkaukseen. Jos hän tuntee nyt itsensä kokonaisemmaksi niin en voi kuin olla iloinen hänen puolestaan. Sama juttu kuin sinun kohdallasi: sinun kroppasi, sinun tissisi, sinun päätöksesi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun silmissäni sinun älykkyysosamääräsi ja ihmisarvosi kasvoivat tämän kirjoituksen myötä entisestään.

Kristaliina
Puutalobaby

Hienoa, että olit rohkea ja ns. nostit kissan pöydälle - toivottavasti tämä rehellinen kirjoitus nyt vihdoinkin lopettaa ne omituiset silikonikyselyt. Vaikka mitä se nyt kenellekään kuuluu, uhhuh...

Silikoninottamismotiiveja on niin monia. Esimerkiksi minulle itselleni on tosi vierasta sellainen "oo haluan megabosat" -motiivi, mutta itsetuntosyistä olisin itsekin kyllä varmaan valmis moiseen. Jos esimerkiksi imetys tekee rinnoilleni kovat tuhot, olen aivan valmis (sitten kun perhekokomme on suht "valmis") harkitsemaan samaa - jos siis tuntuu, että muutos on kova isku itsetunnolle. Mutta jos muutos ei tunnu missään, hyvä niin.

En ymmärrä, miten silikoneja voidaan pitää jotenkin niin moraalisesti vääränä. Joissain kulttuureissa venytetään kaulaa tai korvia kauneussyistä, hemmetti vie. Oma kroppa, oma päätös. Tärkeintä on, että itse tuntee olonsa hyväksi - se ei ole keneltäkään muulta pois.

Joo en mäkään oo edes tajunnut :) Ja vaikka oisinkin niin mitä väliä. Eiköhän jokainen meistä saa päättää ihan itse omasta kehostaan (tai näin ainakin toivon). Luonnottaman suuria en ehkä itse ymmärrä mutta sinun kantasi sitäkin paremmin... Ja sillä ymmärränkö jonkun valintoja vai en ei oikeasti ole mitään väliä. Tärkeintä on se, että ihminen on itse valintoihinsa tyytyväinen.

Gemma (Ei varmistettu)

Eläköön tissit! Isot, pienet, littanat, pullukat, pyöreet, soikeet, ihanat, kamalat, silikoneilla tai ilman! Aivan sama mitä noista edellisistä, kunhan on itse niihin tyytyväinen! :)

Ymmärrän täysin pointtisi ja uskon että moni samassa tilanteessa oleva tekisi juuri niinkuin sinä. Itsetunto on tosi iso ja tärkeä juttu ja jos se on huono, se vaikuttaa koko ihmiseen, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Vilma (Ei varmistettu)

Hei! Minun tilanteeni kuulostaa suunnilleen samalle kuin sinun, tosin vaikka kuinka olisi rasvakerrosta "pyöreimpinä" aikoina ollut, ei se rintoihin ole kerääntynyt laisinkaan, vaan kaikki vyötärölle ja reisiin. Ja treenattuna ne näyttävät silmääni täysin samanlaisilta, kuin treenamattomina aikoinani.
Olen jo harkinnut operaatiota pitkään, ja päätös alkaa vahvistua, päivä on vain lyömättä lukkoon. Minua kuitenkin kiinnostaisi omat kokemukset itse leikkauksen ns.ikävistä puolista. Oliko toipuminen kipeää? Entäpä arvet, kun ne ovat nyt parantuneet ovatko ne kovinkin huomaamattomat? Entäpä todellinen vaikutus treenaamisenn?Olen keskustellut asioista jo kirurgin kanssa, mutta kaipaisin ns.todellisia kokemuksia, luotettavasta lähteestä ja REHELLISESTI!
Vielä muuten:
Olen lukenut blogiasi vasta puoli vuotta, jäätyäni auttamattomasti koukkuun! Olet aito, kiinnostava, upea nainen, joka on rohkeasti oma itsensä! Ihailen sinua suuresti. Toivottavasti jonain päivänä voisin olla edes puoliksi samassa kunnossa kuin sinä!;)

Vierailija (Ei varmistettu)

uh, ih-hana ih-hana suomalaine naine! (karimia lainatakseni)
mahtavaa että lopulta olet tyytyväinen rintoihisi:) ja löysit siihen ratkaisun! aika pitkä aika olisi inhota rintojaan lopun ikää. mielestäni teit oikein, nyt voit elää rauhassa eikä sinun tarvitse murehtia rintojasi..elämä on siihen kuitenkin liian lyhyt ja elämä on tässä ja nyt.

Good for you!

Ilana (Ei varmistettu)

Olen seuraillut juttujasi nyt jonkin aikaa ja tullut niistä iloiseksi (ajattelen tätä nimenomaan sellaisena hyvän mielen blogina). Vaikutat sympaattiselta, aidolta, hyvältä tyypiltä! Ja ei tähän mielikuvaan mitkään tissit vaikuta. En ymmärrä miksi vaikuttaisi. Ja hei, olet samalla saanut yhden mieslukijan lisää: mun miehen :)

Julia Hoo
Kympin joukko

Sunnuntai-illan ratoksi aivan mielettömän hyvä teksti! 

Itse olen kokenut samoja reaktioita jo siitä, että olen harkinnut ääneen leikkausta (tällä hetkellä ovat asialistalla kohdassa "sitten joskus"). Kun aiheesta puhuttiin opiskelijakollegoiden kanssa, koin että valtiotieteilijän "uskottavuuteni" katosi savuna ilmaan ilmaistessani haluni ottaa lisää täytettä (missä kohtaa se silikoni vaikuttaa minun aivoihini tai kykyyni suoriutua tulevaisuudessa työelämässä?), samaiset henkilöt myös kysyivät mihin täytettä tarvitsen, kun kerta olen jo naimisissa (suunnitelmissani oli tietääkseni ottaa implantit  itse itselleni ja mieheni kanta asiaan on täysin neutraali). Ihanaa että asioista puhutaan järkevästi ja niiden oikeilla nimillä. 

ps. Näin kuvien perusteella, tissisi ovat tällä hetkellä kadehdittavan hyvän näköiset! :)

wasp (Ei varmistettu)

Upea kirjoitus vaikeasta aiheesta. Ehkä edes muutama lukija tajuaa, että silikonien ottaminen ei todellakaan tarkoita megamegaboobseja, vaan ne voivat olla ihan normaalien rintojen kokoiset. Käsittääkseni suurin osa rintaimplanteista onkin ihan normikokoa, julkisuushakuiset suurtissikkäät ovat "pilanneet" tämänkin operaation maineen...Ilkeilijöille tämäkään paljastus tuskin kelpaa/riittää, aihetta narinaan ja nillitykseen löytyy aina ja oman pahan olon purkamiseen oiva paikka on esimerkiksi blogin kommenttiboksi. Mahtava mimmi olet, tsemppiä treeneihisi : )

Enni

Paras kirjoitus aikoihin! oot huippu, niin aito ja oikea ihminen!

Ei mulla kyllä muuttunut mielipide yhtään! Yli puoli vuotta olen sun blogiasi lukenut ja nyt vasta kun muutama päivä sitten jonkun jutun kommenteissa joku mainitsi tissit, niin tajusin katsoa että oho, onhan sillä. Mietin, että hyvinkin voivat olla silikonia, mutta enpä jäänyt asialla päätäni vaivaamaan enkä pohtimaan motivaatoitasi mahdolliselle leikkaukselle. Jokaisella itseään parannelleella kuitenkin on omat syynsä sille miksi niin on tehnyt. Huvikseen tuskin kukaan lähtee leikkauspöydälle makoilemaan. Toki olin hiukan utelias tietämään miten asia on, mutta eipä olisi elämä eikä edes blogin lukeminen mennyt pilalle jos et olisi ikinä asiaa paljastanut :) Kiitos mahtavasta blogista!

Rinnat on tosiaan siitä ärsyttävät ettei niitä voi treenata minkäänlaisiksi :D ne vaan on siinä ja joillain ne on luonnostaan upeat ja joillain ei, vaikka niillä ei periaatteessa mitään väliä olekkaan. Jos muuhun kroppaan on tyytyväinen niin onhan se kiva olla sitä myös 100%, ymmärrän päätöksesi.

Vierailija (Ei varmistettu)

" "Suipot" rinnathan ovat lääketieteellisesti tubulaariset rinnat ja Suomessa jopa jukisella puolella korjattavia ja leikkauset Kela-korvattavia. Eli ihan tunnustettu kehityshäiriö johon saa "luvan" kanssa laittaa silarit hoitokeinoksi ;) inhottavaa yleensäkin, että porukka jaksaa arvostella oli syy mikä tahansa! "

Ironista, miten jotkut onnistuvat tekemään ihan sitä samaa, mistä itse kitisevät. Aivan kuin luomuna muualla maailmassa ei olisi samoja lörppiä kuin täällä.

Ei sen puoleen, että silikonien ottaminen olisi huono asia.

Projekti -30/2013

Miulle tuli ekaks kiukku ja halveksinta arvostelijoita kohtaan tästä siun tekstistä. Oli pakko katsoo muutama kuva, eikä nuo siun tissit miusta silikoneilta näytä. Eli ellet ois tätä kirjoittanu en ois ikinä huomannu. 

Itsellä miulla on sellanen ajatus että joskus lasten jälkeen haluan käydä korjauttaa rintani. Eikä se miusta muuta miuta ihmisenä mitenkään.

huopis
Merennoita

Hieno kirjoitus. Ja hyvä että teit tämän tekstin - jos meinaan noin paljon jengiä kiinnostaa kommentoida sun tissejä koko ajan.

Sitä argumenttia en ihan ymmärrä, kun sanotaan, että "hyi ompa epäluonnollista laittaa muovin palat kehoon". Hm, nämä näin sanojat varmaankin tuomitsevat samalla tavalla myös kaikki jolla on korvakorut korvissa tai varsinkin lävistyksiä ("hyi miten epäluonnollista tehdä reikä ihmisen kehoon"). Myös tatuoinnit ja hiusten värjääminen menevät kaiketi epäluonnillisuuksien kategoriaan. Ja jos tälle tielle lähdetään, niin mites sit silmälasit, kännykät ym. apuvälineet... tai hei vaatteet. Miten epäluonnollista siis tehdä vaatteita jostain muoveista hei hyi yök!

Pukeudutaan turkiksiin ja eletään luolissa. Whoo hoo. Oisko se sit sitä luonnollista?

(Joo, meni vähän överiksi nämä mun vertaukset, mutta menkööt. Överiä on tuo luonnollisuus-argumentointi ylipäänsä.)

FFFifi
Fitness Führer

Hyvä juttu ja samaa mieltä, kuten aiemminkin totesin :) Kuulostaa tutulta tuo alkutilanteesi.

jukuri (Ei varmistettu)

Jokaisella on oikeus olla tyytyväinen omaan kroppaansa! Kyllä minullakin on käynyt mielessä että jos rintani eivät palaudu suht normaaleiksi imetyksen jälkeen, saatanpa alkaa harkita lisätäytteen laittoa. C-kuppilaisena olisi mukava jos rinnat säilyisi, en osaisi olla tyhjillä pusseilla!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta. Itselläni on sama ongelma rintojen kanssa kuin sinulla oli ja se todella tuntuu itsetunnossa. Ehkä jonakin päivänä saan ongelman ratkaistua tavalla tai toisella.

Olen lukenut blogiasi jo pidempään ja saanut sinusta hyvin positiivisen ja sympaattisen kuvan. Sama kuva minulla on edelleen tämän kirjoituksen jälkeen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kauneusleikkaukset on niin monimutkainen asia, herättää ihmisissä tunteita laidasta laitaan. Itse toisaalta pidän turhamaisena tuhlata terveydenhuollon resursseja ulkonäön muotoiluun ja olen huolissani siitä että naisen ulkonäkö muuttuu päivä päivältä muovisemmaksi ja kaikenmoisilla lisäkkeillä jatketuiksi, mutta toisaalta samaan aikaan mieletöntä kun voimme manipuloida ulkonäköämme enemmän omaa ihannetta vastaavaksi, sen sijaan että pitäisi tyytyä siihen mitä sattuu olemaan, vailla vaihtoehtoja. Ja entä jos ulkonäkö vaurioituu vaikkapa onnettomuudessa, raskaus rupsauttaa mahan, rinnat eivät ole sellaiset kuin haluaisi, nenä on vinossa jne.

Eniten kauneuskirurgiaa tuntuu tuomitsevan sellaiset henkilöt joilla itsellään on jo ennestään lähes täydellinen ulkonäkö eivätkä he mitenkään ymmärrä millainen itsetunto-ongelma ja negatiivisuuden aihe joku vääränlaiseksi koettu osa omassa ulkonäössä voikaan olla. Itse olen koko ikäni masennellut nenäni vuoksi, se kun on lyhyt leveä possunokka. Muutoin olen melko tyytyväinen ulkonäkööni, mutta tuo nenä, se vaan jaksaa masentaa ja ahdistaa. Nenä on kuitenkin keskellä naamaa eikä sitä voi peittää mitenkään. Kauniilla nenällä varustetut eivät voi mitenkään ymmärtää tätä nenäkompleksia, eihän heidän kasvoissaan välttämättä ole minkäänlaisia rumuustekijöitä.

Itse pidän todennäköisenä etten kuitenkaan tule koskaan rumaa nenääni korjauttamaan, se on osa sukuni ulkonäköä ja tekee minusta myös sukuuni kuuluvan. Mutta meillä on vain tämä yksi elämä eikä sen pitäisi kenellekään kuulua yhtään jos joku omin varoin korjauttaa ulkonäköään. Vaikka kyllä minua silti vähän pelottaa millaiseksi ideaali naisen ulkomuoto vielä muuttuu markkinavoimien edessä. Mutta kiitos tästä teksistä eikä se muuttanut mitenkään käsitystäni blogin pitäjästä, jollekin toiselle toivottavasti oli silmiä avaava kokemus ettei kaikki kauneusleikkauksessa käyneet ole tyhjäpäisiä bimbobarbeja :)

Nani
Blogblog

Moikka,

Mua harmittaa että "joudut" tekemään tällaisen postauksen. Toisten ihmisten ruumiista utelu on asiatonta ja osasit oikein hienosti aiemman postauksen kommenteissa perustella, miksei sun tarvitse vastata kysymyksiin sun rinnoista. Todennäkösesti tää postaus on kuitenki helpoin tapa lopettaa ahdistava kyselyriesa.

Oot vahva ja rohkea kun tekstin kuitenkin julkaisit. Ja kommentit näyttäis kaikki olevan nyt asiallisia ja tukevia, hyvä. Mutta muista, että vaikka kuinka me (=lukijat/seuraajat) tykätään lukea sun juttuja ja välillä herää uteliasuuskin, ni sulla ei oo mitään velvollisuuksia avautua meille tai vastata kysymyksiin joihin et haluaisi vastata. 

Tsemppiä!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Oho, onpas tullut paljon kommentteja. Vastaan nyt kaikille samalla kertaa, kiitos kauniista sanoistanne ja viisaista ajatuksistanne! Ne merkitsevät minulle valtavan paljon.

Tämän jutun kirjoittaminen oli vaikeaa. Tai ei niinkään kirjoittaminen, vaan julkaiseminen. Juttu roikkui monta päivää luonnoksissa, viilasin sitä keskellä yötä, mutta aina viedessäni hiiren julkaisu-napin päälle, minä jänistin.

Mutta enhän minä itseäni osaa sensuroida, en ole ikinä osannut. Silmät kiinni sitten lopulta painoin julkaisu-naviskaa ja laitoin koneen kiinni. Jos yksikin asenne jutun ansiosta muuttuisi, olisi oman yksityisyyteni pöydälle levittäminen kannattanut. Ainakin olen yrittänyt puhua omasta ja muiden puolesta.

En siis varsinaisesti avautunut asiasta sen vuoksi, että vastaisin kyselijöiden uteluihin. Mutta ne muutamat blogiini ilmestyneet, vähän ikävätkin kommentit muistuttivat minua siitä, kuinka mustavalkoisesti ihmiset korjausleikkaukset näkevät. Tämän takia tunsin tärkeäksi esittää asiaan toisen näkökulman. Älä siis tuomitse jos et tunne.

En halua nyt kuulostaa siltä ettenkö haluaisi vastata asiallisiin tiedusteluihin asiaan liittyen. Olen kertonut aiheesta monia kertoja, kokemuksista, lopputuloksesta ja prosessista enkä koe niistä kyselyä tungetteluksi. Samoin olen itse kysellyt yhtä sun toista kanssasisarilta eivätkä hekään toivottavasti ole pahastuneet. Voin siis yrittää parhaani mukaan vastata heränneisiin teknisiin kysymyksiin hieman myöhemmin.

Leikkaus-, lääkäri- ja tulehduskammoisena yhä värisyttää ajatus kenestä tahansa pöydällä, mutta varmaan (onneksi nyt jo entisen) tuttavapiirin syytä, että miellän kauneusleikkaukset niin voimakkaasti turhamaiseksi. En kuitenkaan ole ikinä plastiikkakirurgian valinneelle meuhkannut tai valintaansa moittinut, mutta ehkä nyt osaan omassa päässänikin olla kyseenalaistamatta - ainakaan ihan niin paljoa :)

Tosi hyvä kirjoitus!

Aada Karoliina

En ole aiemmin ymmärtänyt silikoneja haluavia. Nyt ymmärrän paremmin, kiitos kirjoituksesi!

SSaraS (Ei varmistettu)

Olen kovasti tykännyt lukea blogiasi eikä tämä tekstisi muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Sinulla on kiinnostava tapa kirjoittaa ja treenejäsi on kiva seurata! Se on valitettavaa, että Suomessa naisellisuutta pyritään piilottelemaan edelleen - naisellisuudella ja uskottavuudella kun kuvitellaan kai edelleen olevan jotain tekemistä toistensa kanssa. Huomaan itsekin välillä sortuvan tällaiseen ajatteluun ja naisellisuuden piilotteluun. Valintasi silikonien hankkimiseen oli rohkea ja oikea, koska se on parantanut elämänlaatuasi. Minulla on ollut aina pienet rinnat, mutta olen aina pitänyt niistä. Ehkä tilanne voi muuttua joskus toiseksi esim. lapsen saamisen myötä ja silloin toivoisin, että läheiseni ja tuttavani osaisivat laittaa hyvinvointini omien asenteidensa edelle. Nautitaan elämästä eikä käytetä niin paljon aikaa muiden ihmisten arvosteluun ja alas polkemiseen - oma elämäkin helpottuu!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on todella ristiriitainen suhtautuminen silikoneihin: toisaalta juurikin kaikkien pitää saada tehdä omalle keholleen mitä haluavat, muiden ihmisten sitä kunnioittaen, ja toisaalta näen niissä sen "vaaran" että silikonien yleistyessä useimmille naisille tulee paine ulkoapäin että luonnolliset rinnat eivät enää "kelpaa", itselle tai muille. :(

Olen itse kohta saamassa lapsen, ja juuri se on minusta kamalaa, että minä sekä näköjään muutkin naiset (kommenttiboksista päätellen), ajattelevat että ehkä mahdollisesti imetyksen jälkeen omat rinnat eivät enää miellytä.
Minusta tämä vain on todella surullista, mutta silti nyky-yhteiskunnassa ymmärrettävääkin kaiken ulkonäköhysterian keskellä.
Pidän sinun syitäsi silikoneihin aivan eri asiana kuin tätä mistä puhun, koska siihen ei ole imetys ollut osallisena, mutta haluan silti tältä kannalta sanoa asiani.

Tämä ristiriita siitä, että imetystähän varten ne rinnat kai alunperin naisella ovat, ja sitten kuitenkin niin monet kokevat painetta että sen tuomat muutokset ovat jotain "rumaa ja rupsahtanutta."
Ja silti pitäisi olla samalla valmis suorastaan taistelemaan imetyksen onnistumisen puolesta ja helposti tuomitaan muualta esim. itsekkääksi, jos ei edes halua yrittää.

Minä tiedän että tulen olemaan pettynyt itseeni, jos tulen kammoksumaan rintojani imetyksen jälkeen. Ei ole kyllä naisilla tässäkään asiassa nykyaikana enää helppoa mitenkään päin. Minusta olisi kamalaa jos tyttäreni (ja kaikki maailman naiset) saisi kuvan, että imettäminen kyllä kannattaa, mutta sen jälkeen vartaloa pitää sitten mennä korjailemaan :(

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikket kertonut asiaa omalta kohdaltasi siksi että selittelisit tekemisiäsi, itse kiitän juurikin siitä. Nimenomaan siksi, että ymmärrän jotkut kauneusleikkaukset.
Itselleni riitti tieto, että ihan oikeasti kärsit ulkonäöstäsi, etkä tehnyt leikkausta siksi, että haluaisit vain olla uhkeampi. Lihasten kasvatus kun on ulkonäkökeskeistä puuhaa - eihän se voi olla olematta - niin koen mukavammaksi sen, että päätös rintojen kasvattamisesta ei lähtenyt siitä, että haluat parantaa muutenkin jo hyvännäköistä kroppaa entisestään.

Ja miksi itseäni häiritsisi toisen päätös plastiikkakirurgiasta?
Yksinkertaisesti siksi, että tykkään lukea blogiasi. On mukavampi lukea tekstejä, kun voin jollain lailla samaistua kirjoittajaan, vaikken ole puoliksikaan yhtä urheilullinen ja timmi. Jos olisin hyvin eri mieltä asioista, joista kirjoitat (voin hyvällä mielellä olla eri mieltä asioista, joista et mainitse mitään) tai jotka tulevat blogissasi esiin, en varmaan seuraisi blogia.

Ennen kuin aloin seurata näitä liikuntablogeja, en olisi varmaan tajunnut, miten iso motivaattori blogin lukeminen voisi olla. Toisaalta, olen aina innostunut tv:stä tulevasta urheilusta, elämäntapamuutoksista ym. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun urheilukisojen aikana alan käydä lenkillä, eli ehkä olisi pitänyt tajuta.
Lyhyesti sanoen, kiitos blogistasi!

Venlaalaa (Ei varmistettu)

Löysin blogisi joskus viikko sitten, lueskelin heti n. 80 % postauksista läpi ja ajattelin että onpa siinä kiinnostava ja innostava nainen! :) Pakostakin tulin arvuutelleeksi myös tissiasiaa (koska tissit nyt vaan on kiva juttu), ja nyt lapsenomainen uteliaisuuteni sai tyydytyksensä.. :D Ihan mahtavaa että olet päätynyt _itsellesi_ tärkeään ratkaisuun! Varsinkin noilla liikuntamäärillä saisi kyllä olla aikamoiset lollogeenit että tissit erottuisi lihasten joukosta...

Mainitsemasi tekniset kysymykset ja niiden vastaukset kiinnostaisivat, itse implantit (näitä on kuulemma eri kokojen lisäksi eri muotoisia..?), leikkaus, parantumisprosessi, arvet, miehen reaktiot asiaan jne.. Kerro ihmeessä jos haluat/ehdit. :)

Keep up the good work, oot upea!

Saara S.
Saara Sarvas

Jaa, mäkin joudun liittymään siihen kastiin joka ei tosiaan ole noteerannut rintavarustuksesi olevan jotenkin "feikki" :D

Hieno ja henkilökohtainen teksti, tällaisten kohdalla se julkaise-nappi on jotenkin ihan hirveän raskas klikata, mutta lopputulos on poikkeuksetta helpottava, oli syy sitten mikä tahansa. 

Noniin, nyt lätinät sikseen ja lähdenkin selailemaan TISSIkuvia, kerta olen ne kaikki onnistunut tässä yli vuoden seuraamisen aikana missaamaan.. 

Miten ne anonyymit onkin niin hirveän älykkäitä ja nokkelia ja aina osaa ja tietää ihan meidän kaikkien elämästä ja sielunmaisemasta ja motiiveista kaiken? Ollapa anonyymi.

Nāiádes
Naiádes

Mä olen kyllä miettinyt kyseistä asiaa, täytyy myöntää! 

Tissiasiat on mulle aina lähellä sydäntä, oli se sitten isot tissit, pienet tissit, niiden ilot, ongelmat niiden kanssa, oikean kokoisten liivien osto, you name it.
Mutta susta oon miettinyt, että vau! Suht isot rinnat kauniina noinkin kovalla treenaamisella! Ehkä mullekin siis käy hyvin, vaikka rasvaprosentti tästä pienenisikin. Sitten oon miettinyt, että vaikka et (ilmeisesti?) kisaamaan ole lähdössä, niin siihen kuitenkin kuuluu aika yleisesti naisilla laitetut rinnat, kun rasvaprosentti on kuitenkin niin pieni. Että ehkä ne ei olekaan "aidot". Se on muuten typerä sana, aidot ja oikeat rinnathan nekin on, vaikka olisi laitetut.

Mutta joka tapauksessa, mun asenne ei ole ikinä ollut millään lailla negatiivinen. Musta on erikoista, että joku ulkopuolinen voi tuomita vieraan ihmisen tommoisen asian perusteella. Tai no, melkeinpä millä tahansa perusteella.

Mulla ei tämä tieto ainakaan vaikuttanut blogin seuraamiseen millään tavalla, ei sun ajatusmaailmaan, älykkyyteen tai mihinkään muuhunkaan sussa : )

Vierailija (Ei varmistettu)

Yksi anonyymi kommentti lisää :) Löysin blogisi joskus googlettamalla treeniaiheisia blogeja ja huomasin heti, että kirjoitat todella hyvin. En tiedä tarkalleen, mitä teet työksesi (liittyykö se kirjoittamiseen?), mutta tekstejäsi on mukava lukea ja pidän siitä, että osaat katsoa asioita eri näkökulmista (toisin kuin tisseihisi keskittyvät lukijat). Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Ongelmaa, josta ei tiedä mitään, on kauhean helppo vähätellä. Eikö samalla logiikalla voisi paheksua ylipainoisten laihduttamista tai laihdutusleikkauksia. Niissäkin kyseessä on kuitenkin oma fyysinen ja ennen kaikkea henkinen hyvinvointi ja se, että tuntee itsensä paremmaksi omassa kropassaan. Ja vielä se, että laihaa tai hyvännäköistä ihmistä saa haukkua julkisesti, mutta aukooko kukaan päätään ylipainoiselle? Hyvinvointi ja terveellisyys tuntuu olevan tabu ja jos valtavirralta kysytään, olisi parasta, jos kaikki voisivat mahdollisimman paskasti ja näyttäisivät mahdollisimman hirveältä niin ei itse tarvitsisi tuntea huonommuudentunnetta muiden rinnalla.

Itse olen kärsinyt pienirintaisuudesta koko ikäni. Geenit eivät turhia lupailleet ja lisäksi olin alipainoinen koko lapsuus- ja nuoruusikäni ja rasvakudosta ei näin ollen kertynyt ainakaan rinnan seutuville. Liikun myös paljon ja tavoittelen kovaa kuntoa, mikä ei paljon tissiasiassa auta :) Aina nuoresta saakka olen harkinnut rintaleikkausta (nyt 27), kuitenkaan sitä vielä toteuttamatta. Nyttemmin olen kuitenkin alkanut hyväksyä sen tosiasian, että mitä ruummilleni ikinä teen, rintani eivät siitä muutu. Minun on mahdotonta löytää esim. sopivia bikinejä ja käytän aina topattuja rintaliivejä, koska en jaksa sitä huomiota, jota rintani (tai niiden olemattomuus) saa osakseen. Eihän kyse ole siitä, että silikoni-implanteilla luotaisiin ei-luontaisia rintoja. Niillähän useissa tapauksissa nimenomaan "luodaan" normaalimpia rintoja keskilinjasta poikkeavista rinnoista. Itse ainakin tunnen, että en ole tällaisena normaali.

On totta, että tietyissä julkkispiireissä itsensä muokkaus menee joskus överiksi, mutta mitä se meiltä on pois? Nuo tapaukset ovat ne, jotka näkyvät mediassa, mutta edustavatko ne kaikkia kauneuskirurgin pakeilla käyneitä? Sanoisin että ei, ne ovat ennemminkin marginaalia. Sitä paitsi, miten ihmeessä jonkun voi leimata bimboksi kauneusleikkauksen vuoksi? Ne ikävät kommentit, joita olet ilmeisesti saanut, ovat tod.näk. ihmisiltä, jotka itse ovat tyytymättömiä omaan ulkonäköönsä ja omaa oloaan parantaakseen lyövät lyttyyn niitä, jotka ovat tehneet omat ratkaisunsa voidakseen paremmin. Kullakin on oikeus mielipiteeseensä, mutta tässä tapauksessa voisivat pitää sen omanaan, kun eivät asiasta mitään tiedä. Tsemppiä sinulle treenaamiseen ja luen innolla myös jatkossa fiksuja ja hauskoja blogipäivityksiäsi.

tiiti
ite puin

Mää olen ilmeisesti ainut koko Lilyssä, joka ne implantit on jo aikaisemminkin huomannut :D  Ilmeisesti kyylämäisyys on minulle jotenkin poikkeuksellisen luontaista.

Jokainen tehköön itselleen niinkuin tykkää. Aikuisiällä useimmat (miinus nuo sulle kommentoineet) onneksi tajuavat myös sen, että kaikkien muiden maailman ihmisten ratkaisut ja valinnat eivät ole tehty "juuri minun" tarkkoja ja herkkiä mieltymyksiäni ajatellen (vaikka se kumma sinänsä onkin). Eikä niitä siksi tarvitse henkilötasolla niin kamalasti ääneen arvostella, se arvostelu kun ei juuri ketään kiinnosta.

Lisäksi mun mielestä pinnallisuuden ja syvällisyyden summa ei ole henkilössä vakio, ihminen pystyy olemaan molempia. Eikä pinnallisuus, sikäli kun sen minä ymmärrän, eli ulkoisten tekijöiden arvostuksena, ole minusta edes mikään huono asia, miksi olisi? Toki jos on pelkästään pinnallinen, niin se on vähän ankeaa, mutta hemmetin harva on. Muilla tavoilla ankeita löytyykin sitten paljon enemmän.

Kommenteista tosin taas vaihteeksi hämmennyin sitäkin enemmän. En voi tajuta, että viikkojen toipumista vaativaa kirurgista operaatiota millään tasolla verrataan lävistyksiin tai ripsiväriin. Mutta noh, menköön taas sen jo ennestään pitkän "asioita, joita en tajua" -listan jatkoksi.

Otter

Loistava ja rehellinen kirjoitus arasta aiheesta. Antaa sinusta kuvan järkevänä ja harkitsevana ihmisestä, joka kykenee tekemään päätöksiä jotka ovat parhaaksi hänelle itselleen. Onnea sen johdosta! Asiaton ja anonyymi(kin) kritiikki satuttaa aina, mutta vaikutat sen verran vahvalta tyypiltä, että osaat ottaa sen oikealla tavalla. Onneksi niin moni osaa kunnioittaa toisten päätöksiä heidän ominaan, vaikkei samoin itse tekisikään. Kukin eläköön tavallaan, tyytyväisenä itseensä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse kärsin myös olemattomista rinnoista, mutta muita itsetunto-ongelmia minulla ei ole. Sain tästä rohkeutta harkita leikkausta. En pelkää sitä, mitä muut ajattelevat, vaan pelkään lähinnä riskejä, joita leikkaukseen liittyy. Ovatko silikonirinnat turvalliset vielä 10-20 vuoden päästä? Kuka tietää.

Anna Blue Eyes

Hyvä sinä! Toivottavasti tämä teksti avasi silmiä. Luulen, että tää aihe kuuluu osittain aiheisiin, joista jotkut luulee, että pitää olla vastaan ollakseen itse ns. oikeanlainen ihminen. Ihan kuin se tekisi musta itsevarmemman, että mä nyt olen vastaan muiden valintoja.

Voimakkaat reaktiot (esimerkiksi nyt kasvavat kauneusleikkauksien määrät) aiheuttavat aina vastareaktion (paheksunta, vastustus). Mielipiteitä ja keskustelua tarvitaan, mutta jotta se olisi kehittävää, tarvii tavata puolivälissä kuullakseen toista eikä huudella vaan äärilaidoilta sitä omaa pointtiaan.

Saara S. tuolla ylempänä kirjoittikin hyvin, harmi kun ei pysty tykkäämään kommenteista: Ollapa kaikkitietävä ja aina oikeassa oleva anonyymi.

Chic & Fit

Pakko myöntää, että kylläpä on oma katseeni kiinnittynyt aina johonkin ihan muuhun kun munkkeihisi :D Ts. en ole edes niitä noteerannut aiemmin. Ja nyt kun tissit puheeksi tulivat niin eipä voisi ajatuksiani sinua kohtaan hetkauttaa- ei suuntaan eikä toiseen. Mun silmissäni ihmisen arvomaailmaa ei voi arvioida sen mukaan millainen hän on ulkoisesti enkä myös aseta ihmistä mihinkään kategoriaan ulkonäön perusteella. Kiitän  rehellisestä ja uskaliaasta aiheesta, omasta kropasta puhuminen ja sen arvosteltavaksi antaminen on todella rohkeata. Sä olet rohkea. Ja upea. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajattelin joskus nuorempana hyvin tuomitsevasti rintaimplanetista. Poikkeuksena oli se, jos oli sairastanut rintasyövän, silloin silikonirinnat olivat todellakin ok.

Aloin sitten miettiä, että mitä väliä on motiiveilla jos lopputulos on kuitenkin sama. Ajatellaanpa kahta tapausta: a) Nainen on luonnostaan hyvin hyvin pienin rinnoin varustettu ja kokee, että asia häiritsee häntä ja että leikkauksella se korjaantuisi. b) Nainen on menettänyt rintansa syövän tai vaikkapa onnettomuuden vuoksi ja haluaa korjata tilanteen implanteilla.

Loppujen lopuksi olisi minusta vähän tekopyhää, että hyväksyisin rintailmplantit sille, jolla on aiemmin ollut (edes jonkinlaiset) rinnat, mutta en sille, jolla ei ole koskaan oikein rintoja ollutkaan (siis omasta mielestään, haluan nyt korostaa, että omatkaan rintani eivät ole mitkään megamunkit ja että pienetkin rinnat voivat mielestäni olla kauniit). Tavallaanhan kyse on samasta asiasta.

Sitä minunkin on vaikea käsittää, että joku haluaa järjettömät ÖÖ-kuppikoon tissit. Johan ne mahtavat olla tosi epämukavatkin. Ja ylenpalttinen parantelu kirurgin veitsen alla on muutenkin vähän pelottavaa. Leikkaus on kuitenkin aina leikaus ja sisältää riskejä. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, eikä se kuulu muille.

Nina Enroth

Yritin keksiä tähän jotain fiksua sanottavaa, mutta sanon vaan TISSIT. Hyvä kun kirjoitit, niin sait tämän sydämeltäsi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ymmärrän ratkaisusi täysin. Itselläni on päinvastainen ongelma. Rintsikoiden koko on 75K, kyllä luit oikein K, ei ollut näppäilyvirhe, se on 75K.
Itse pohdin vakavasti rintojen pienennysleikkausta. Ympäristö ei voi ymmärtää miksi edes harkitsen asiaa. Onhan se ihanaa, kun on isot TISSIT! Voin sanoa, ettei ole ihanaa. Paitoja, takkeja, yläosia ja rintsikoita on äärettömän vaikea löytää. Niska-hartiaseutu on jumissa loppu elämän ja ryhti on pilalla.
Olet aikuinen nainen, olet harkinnut pitkään, olet nyt tyytyväisempi itseesi, ei siis kannata muiden mielipiteiden liikaa keikuttaa venettä.
On täysin hölmöä ja tekopyhää väittää, etteikö ulkonäöllä ole väliä. Onhan sillä. Valitsemme vaatteet, meikit, huonekalut yms. ulkonäön takia ja kyllä ensimmäinen huomiota herättävä seikka on ulkonäkö, kun etsitään elämänkumppania. Toki tarkemman tutustumisen jälkeen ulkonäön merkitys vähenee.
Se, että on sinut itsensä kanssa, näkyy ulospäin ja kantaa psyykkisestikin pitkälle. Jos joku kokee tarvitsevansa esim. rintavarustukseensa lisäystä/vähennystä, niin mielestäni se on ok, jos sen parannuksen tekee omasta halustaan, ei ulkopuolelta tulevien "paineiden" takia ja on harkinnut riittävästi plussat ja miinukset.
Nämä HYMY:n ja SEISKA:n sivuilla poseeravat naiset ovat niitä todellisia bimboja, joita ei olisi saanut leikkauspöydälle edes päästää. Näillä bimboilla on selvästi osa sulakkeista palanut ,sieltä korvien välistä. Epävarmuus omasta itsestä ja hyväksynnän hakeminen makaamalla TISSIT turvoksissa, (liikaa täytettä), ja tähden kuva peittämässä alakerran puskaa, on mielestäni sairasta.
Se, että olet päätynyt ottamaan lisätäytettä etumukseesi, ei edes kuulu muille. Suomalaisnaisten suhtautuminen kauneuskirurgiaan on, lainatakseni, (YLE:n PASILA-sarjasta), tuttua Pekka Routalempeä: "Jännää!".

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Sitten siitä "teknisestä toteutuksesta":

Ennen leikkausta:

Harkitse, harkitse ja harkitse. Rintojen suurentaminen ei todellakaan ole mikään "suosittelen lämpimästi kaikille" -juttu. En myöskään näe, että tuota päätöstä kannattaisi tehdä kovin nuorena. Leikkauspäivänä viereisellä pöydällä makasi hädintuskin täysi-ikäinen tyttö, jolle äitinsä osti rinnat syntymäpäivälahjaksi. Se tuntui moraalisesti todella arveluttavalta, ellei tytöllä ollut sitten oikeasti jotain todella pahasti vialla. Nuorena päätöksen tekeminen saattaa helposti perustua ns. "vääriin" syihin, ulkopuolisiin paineisiin eikä asiaa välttämättä osaa miettiä aivan loppuun saakka.

Älä osta rintoja lainarahalla. Se, kun säästät rahaa pikkuhiljaa, antaa lisäaikaa miettimiselle. Surettaa tapaukset nuorista tytöistä, jotka saavat rinnat "lahjaksi" erilaisilta lehdiltä ja päätyvät takaisinmaksuna esittelemään rintoja lehden sivuille. Ja toisaalta halveksun myös lehtiä, jotka tällä tavoin hyväksikäyttävät vielä kovin nuoria ja asioita lyhyellä tähtäimellä ajattelevia tyttöjä.

Leikkaus on aina riski. Joku voi mennä vikaan leikkauksen aikana eikä lopputuloksen onnistumistakaan voida 100 % taata. Ota selvää leikkaavasta kirurgista, googleta ja käy konsultaatioissa eri paikoissa. Itse tapasin kaksi eri lääkäriä, joista toinen kieltäytyi, kun kysyin haluaako hän nähdä rintani, jotta tietää mitä niille tulisi tehdä. Hälytyskellot soi ja päädyin menemään toisaalle. Hyvä lääkäri tutkii ja selvittää kanssasi mitkä implantit ja millainen leikkaustapa on sinulle paras.

Mieti kokoa! Sopivaa kokoa on todella vaikeaa arvioida, mutta tähän on olemassa niksipirkka-konsti. Leikkaa sukkahousuista irti kärkiosat ja täytä ne puuroriisillä ja kokeile sporttiliivien alle minkä verran täytettä näyttää sopivalta. Muista, että liian suuret rinnat vaikeuttavat liikunnan harrastamista ja voivat aiheuttaa selkä- ja hartiaseudun särkyä.

Vahvista selkä- ja hartiaseudun lihaksia! En uskalla edes kuvitella, kuinka kipeä selkäni olisi ollut ilman vahvoja selkälihaksia leikkauksen jälkeen, kun näinkin voimakkaalla keskivartalon lihaksistolla kärsin ensimmäiset kuukaudet melko voimakkaista selkäkivuista. Älä myöskään unohda vatsalihaksia.

Leikkauksesta:

On olemassa sekä silikoni että suolaliuostäytteisiä (saline) implantteja. Kovin pienellä rasvakudoksella ei salineimplantteja suositella, sillä ne voivat ajanmittaa muuttua "aaltoileviksi" ja näkyvät tällä tavalla ihon läpi. Tämän takia päädyin itse silikoni-implantteihin.

Silikoni-implantteja on eri muotoisia, pisaranmallisia ja pyöreitä. En nyt muista kummat itselläni on, mutta parempi vaihtoehto riippuu alkuperäisestä rinnan muodosta ja siitä, asennetaanko implantti rintalihaksen päälle vai alle.

Eli implantit voidaan siis sijoittaa rintalihaksen alle tai päälle. Itselläni on päällä, koska rintalihakseni olivat niin kookkaat ja rinnan sijainti lihakseen nähden kovasti eri tasolla. Toisaalta ihan hyvä näin, sillä rintalihaksen päällä oleva implantti ei toipumisajan jälkeen haittaa eikä rajoita rintalihaksien treenaamista. Ymmärtääkseni rintalihaksen alla oleva implantti asettaa rintalihaksen kasvattamiselle rajoja ainakin jonkin verran. Lihaksen alle sijoitettu implantti on kuitenkin yleensä lopputuloksena luonnollisemman näköinen kuin rintalihaksen päällä oleva.

Leikkaus voidaan tehdä joko rinnan alta, nännin alta tai kainalosta. Itselläni leikkaus tehtiin rinnan alta ja tähän vaikuttaa mm. se mihin implantti sijoitetaan, lihaksen alle vai päälle. Leikkausarvet ovat siis itselläni melko piilossa rintojen alla.

Leikkauksen jälkeen:

Kivut olivat itselläni melko kovat muutamana ensimmäisenä päivänä, mutta niin olivat paikalliset lääkkeetkin. En siis muista ensimmäisistä päivistä paljoakaan, muuta kuin sen, että rintojen sijaan minua sattui aivan hirvittävän paljon selkään. En ymmärrä kuinka julkkikset voivat esitellä samantien leikkauksen jälkeen rintojaan lehdissä (ehkä photoshop auttaa...), sillä omat rintani olivat todella mustelmaiset, sinimustat ja turvoksissa operaation jälkeen viikon pari.

Arvet paranevat itselläni aina todella hitaasti ja jäävät usein näkyviin. Niin rintojenkin kohdalla. Leikkausarvet ovat edelleen, kolme vuotta leikkauksen jälkeen näkyvissä jos kurkkaa rinnan alle. Toisaalta tuntuu, että ne vaalenevat edelleen, pikkuhiljaa.

Arpikudoksen muodostuminen on yksilöllinen asia ja sitä on vaikeaa ennustaa. Mahdollisen arpikudoksen muodostuminen rintaan saattaa olla näkyvääkin, riippuen rasvakudoksen määrästä rinnassa ja implantit asennuspaikasta (rintalihaksen alla tai päällä). Itselleni arpikudosta valitettavasti muodostui ja hyvin alhaisen rasvakudoksen takia se on myös näkyvää. Toisessa rinnassani on sekä ulko että sisäreunassa pientä "kulmikkuutta". Arpikudosta voi kuulemma yrittää poistaa jälkikäteen tähystämällä, mutta toisaalta se voi myös muodostua uudelleen. Apikudoksen ehkäisemiseksi rintoja "hierotaan" kahdesti päivässä viikkoja, itse hieroin muistaakseni jopa kuukausia ja toisinaan vieläkin. Tähän operaatioon saa yleensä ohjeet lääkäriltä.

Lopputulos voi olla joko luonnollisen tai vähemmän luonnollisen näköinen. Omalla kohdallani voinemme puhua vähemmän luonnollisesta. Rintani nousevat ylhäältä varsin jyrkässä kulmassa ja ovat hieman luonnottomankin ryhdikkäät. Tälle nyt vaan ei voi mitään, kun omaa rasvakudosta ei ole pehmentämässä lopputulosta. Koon puolesta rintani ovat mielestäni hyvin sopusuhtaiset hartioihin ja selkään nähden enkä usko, että rintani olisivat mitenkään erityisen silmiinpistävät kokonsa puolesta.

Toipumisesta sen verran, että normaaliin elämään pääsee palaamaan muutamassa päivässä, kunhan muistaa olla kurottelematta tai nostelematta sen aikaa, että leikkaushaavat ovat parantuneet ja tikit poistettu. Liikunnan kanssa täytyy hieman odotella, muistaakseni kuukauden verran, ja tämänkin jälkeen täytyy ottaa rauhassa ja harrastaa liikuntaa, jossa rinnat eivät pompi hillittömästi ylös alas. Juoksemaan taisin mennä ensimmäisen kerran vasta kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen ja penkata uskalsin vasta neljän kuukauden jälkeen. Muista kunnon sporttiliivit, kaarituelliset ja napakat!

Mitä se mies sitten sanoi?

Aviomieheni oli ainoa ihminen, jonka mielipide olisi voinut vaikuttaa leikkauspäätökseeni. Hän ei siis vastustanut leikkausta, ei toisaalta yllyttänytkään. Ja nyt te jotka nauratte siellä, että yllätys ettei vastustanut, niin sanottakoon, että on olemassa paljonkin miehiä, jotka eivät oikeasti pidä silikonirinnoista :) Ja eiväthän ne edes tunnu 100 % aidoilta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet upea, kroppasi on täydellinen ja tekstisi ja kuvasi lisäävät omaa motivaatiota rautojen kolisteluun salilla! Blogisi on inspiroiva ja kirjoitustyylisi koukuttava. Se, mitä kukakin on mieltä implanteista/kauneuskirurgiasta olkoon jokaisen oma asia. Samoin se, mitä mieltä kukakin on omista rinnoistaan/reisistään/vatsastaan, ja miten paljon on valmis tekemään sen eteen, että viihtyy omassa kropassaan. Onnenpäiviä lisää, niitä meistä jokainen tarvitsee! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No nyt sitten ainakin saat huomiota ja myötuntoa ja lohduttavia sanoja. Onnea!

Pages

Kommentoi

Ladataan...