Moikka ego, jättäisiks mut rauhaan?
Kun vähättelin itseäni ääneen,
kun jännitin esiintymistä,
kun murehdin sitä, etten ole riittävän kiinnostava tai suosittu,
kun pelkäsin olevani liian kömpelö harrastaakseni mitään liikuntalajia,
kun söin liian vähän pitääkseni itseni laihana,
kun olin loputtoman kiinnostunut siitä, mitä muut minusta ajattelivat,
kun googlasin omaa nimeäni ja mietin, millaisen kuvan internet minusta antaa,
kun laskin facebook-tykkäyksiä,
kun olin mustasukkainen poikaystävästäni,
kun tunsin kateutta ystävääni kohtaan,
kun en antanut itseni tykätä iskelmäartisteista tai listapopista (kun oishan se nyt noloo),
kun yritin määritellä ja lokeroida itseäni ja muita,
kun suoritin elämääni ja yritin saada sen näyttämään hyvältä kaikkien silmissä,
kun opettelin asioita ollakseni niissä hyvä, en tehdäkseni ne hyvin,
kun nolostuin tekemisistäni,
kun koin riittämättömyyttä työssäni,
kun suoritin, enkä osannut nauttia hetkestä,
se oli ego, joka oli tämän kaiken takana, vaikken sitä ennen tajunnutkaan.
Olen lukenut Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima nyt loppuun. Jos mun pitäisi määrätä yksi kirja kaikkien maapallon ihmisten luettavaksi, se olisi ehdottomasti tämä kirja. Se on vaikuttanut elämääni enemmän kuin yksikään kirja, elokuva, kouluaine, yliopistokurssi, biisi, artikkeli, blogikirjoitus, radio-ohjelma, TV-sarja tai taideteos ikinä.
Kirjan kautta olen oppinut tajuamaan, että olen paljon enemmän kuin pelkkä ulkokuori, ja mikään mitä teen, ei voi tuoda mitään lisää siihen, mitä jo olen. Olen keskittynyt aivan liian monessa asiassa omaan egooni ja samastanut itseni tekemisiini ja ajatuksiini sen sijaan, että osaisin keskittyä hetkeen, olemiseen, rakastamiseen, asioiden tekemiseen ja elämiseen. Tämän tajuaminen on mullistavaa, valaisevaa ja äärettömän helpottavaa ja tämän oivalluksen sisäistämiseen ja egon vallasta eroon pyristelyyn aion pyhittää tämän kesäni.
Ei mulla muuta, kun että unohtakaa egoilu ja nauttikaa elämän kyydistä ihanaiset! Elämä on ihmeellistä ja maailma on kaunis. <3
Kuvat Sisiliasta <3