Aamiainen Neuköllnissä

Se on tullut todettua jo aikaisemmilla retkillä, että minä ja Berliini jaamme samanlaisen aamiaiskäsityksen: pitää olla montaa sorttia eikä ruoka saa missään tapauksessa loppua kesken. Berliiniläiset ovatkin todellista aamiaiskansaa: frühstückia on tarjolla useimmissa kahviloissa jopa pitkälle iltapäivään, yökukkujatkin saavat siis ymmärrystä osakseen.

Mutta jos kerran aamiaiselle pääsee ihan omassa kotikorttelissa, niin kannattaako sen perässä lähteä toiselle puolelle kaupunkia?

Jos määränpäänä on kahvila Ungeheuer, niin kyllä kannattaa. 

Lähin asema on U8-linjan eteläinen päätepysäkki Hermannstrasse, josta on noin parin korttelin kävelymatka. Itsehän lähdin blondina iloisesti ensin väärään suuntaan ja tallasin tovin ennen kuin tajusin erehtyneeni. Jälkikäteen ajateltuna oli vain hyvä että poltin muutaman ekstrakalorin ennen kahvilan herkkujen äärelle istahtamista. 

Ungeheuer on vähän niin kuin hyvät tyypit yleensä ovat: päälle päin vaatimattomia, mutta pinnan alla kultaa. Paikan ohi voisi helposti ajatuksissaan kävellä, mutta sitä virhettä ei todellakaan kannata tehdä.

Mondo-lehdessä suositeltiin erityisesti paikan kasvisaamiaista, joka koostuu suuresta juustolajitelmasta, hedelmistä, vihanneksista, leipälajitelmasta, hillosta ja levitteistä. Koska olen altis vaikutteille, tilasin sen. 

No kyllä. Siinä sitä oli, syömistä. Onneksi myös nälkä oli kova.

Kun pyyhin viimeisiä murusia suunpielistäni, tajusin vetäneeni naamariin ison sämpylän, kaksi vaaleaa ja yhden kokojyväpaahtiksen sekä kaiken mitä lautasella oli. Hyvä tyttö, reipas tyttö.

Danke schön. Voi olla, että menen toistekin.

 

P.S. Jos siellä ruudun takana on heittää vinkkiä hyvistä aamiaispaikoista, niin otan ilolla vastaan. Vielä on aamuja jäljellä.