Ladataan...
Pikkuapa

Viime viikolla mietin tosi paljon, mitä tämän blogin kanssa tekisin. Tuntuu, että olisi niin paljon sanottavaa ja kirjoitettavaa, pää vilisee ideoita. Mutta kuitenkaan ei ole aikaa paneutua ja laittaa näppäimistöä sauhuamaan. On myös niin paljon muita juttuja, jotka aiheuttavat pientä stressiä, joten harmikseni on ihan pakko karsia vähäksi aikaa jostakin. Ja se kaikkein helpoin tapa on jättää blogi nyt pienelle tauolle. Instagram on ollut tauolla jo kohta kaksi kuukautta, joten blogi seuratkoon nyt sitten perässä. 

Pääsykokeisiin lukeminen tulee vaatimaan minulta seuraavan kuukauden ajan 110% keskittymisen. Oma motivaationi omistautua lukemiselle kasvaa kokoajan, joten tuntuisi siis hullulta koittaa keskittyä myös kirjoittamaan blogiin juttuja. Pienet breikit lukemisesta olkoon omistettuja aivojen nollailuun ja muiden asioiden hoitamiseen. Vaikka kirjoittamista rakastankin, aijon nyt keskittää siihen liittyvät oivallukset vain poliittisiin artikkeleihin ja esseevastauksiin. 

Palataan sitten taas uusilla energioilla, ideoilla ja innolla noin kuukauden kuluttua kun pääsykoestressi on helpottanut! 

Share

Ladataan...
Pikkuapa

Tai ehkä pitäisi sanoa antipääsiäinen, nimittäin tämä pääsiäinen vilahti ohi kaiken muun kuin itse juhlapyhien merkeissä. Muutto ja siihen liittyvät hommat vei kyllä huomion kaikelta muulta, mutta silti tuo pitempi viikonloppu oli oikein kiva. Tai no, ihan kuin tällaiselle omaan tahtiin pääsykokeisiin lukevalle viikonloppujen pituudella olisi merkitystä. Ajattelin kuitenkin jakaa muutaman puhelimeen kertyneen kuvan viikonlopulta. Puhelimelle kertyy instagramittomuuden aikana niin paljon kuvia, joita ei tule jaettua missään. Muuten kohta mun instatauko on kestänyt jo 1,5 kuukautta, saa nähdä kauanko vielä pidän taukoa. Mutta nyt niihin kuviin!

Ensimmäisenä se tärkein, nimittäin mun uus kämppä! Tää on ihan superkiva, eipä voisi paljoa enempää edes olettaa valmiiksi kalustetulta asunnolta. 

Vielä ennen muuttoa otin kaiken irti pohjosen talvesta. Vaikka lunta on kyllä Helsingissä tällä hetkellä ihan liikaakin, en silti uskaltaisi meren jäälle luistelemaan kuten Oulussa.

Ennen muuttoa kerkesi myös iskän esikoiskirja tulla painosta, joten sain sen mukaan luettavaksi. Vaikka tän parissa oonkin työskennellyt lukemattomia työtunteja, kerännyt novellit yhteen ja järjestellyt niitä järkeväksi kokonaisuudeksi, ottanut kuvia ja kirjoittanut pieniä esittelytekstejä, tekee silti mieli lukea tarina kerrallaan. Ja nauraa, sillä oivaltava kerronta ja kirjan huumori ei kaiken sen työn keskellä edes avautunut niin hyvin kuin lukiessa. Ens viikonloppuna onkin tän tiimoilta mentävä taas Ouluun kirjan julkkareihin, sen jälkeen kirjoitan tästä varmasti lisääkin tänne.

Erään iltalenkin ihana auringonlasku. Nykyään lenkkeilessä tuntuu, että kokoajan tekisi mieli olla ottamassa kuvia taivaasta. Jotenkin tuntuu, että viime aikoina taivas on ollut erityisen kaunis niin monena iltana, ei voi kyl valittaa.

Tätä tulee kyllä ikävä. Ainut asia, jonka olisin oikeasti pakata mukaan oli Lilla, ei ole oikeasti mitään parempaa kuin nukkua päikkäreitä tuo 4 -kiloinen karvaturri kainalossa.

Viimeaikoina mulle on tullut joku ihmeellinen himo sitrushedelmiin. En tiedä onko mulla joku C -vitamiini vae vai mikä. No veriappelsiinien, mandariinien ja sitruunan tankkaamisesta ei ainakaan mitään haittaa ole.

Tässäpä muutamat kuvat, nyt alan tekemään ennakkotehtäviä ensiviikolla alkavalle valmennuskurssille. Loppuviikosta on luvassa aika kiireinen ja palautus on heti samana päivänä kun tuun takaisin Helsinkiin, joten pakko vähän ennakoida näiden kanssa.

Kivaa keskiviikkoa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pikkuapa

Niin se vain on, että tääkin väliaikainen elämäntilanne on tullut tiensä päähän. Tänään asun viimeistä päivää kotikotona Oulussa, huomenna suuntana on taas Helsinki ja oma kämppä. Italiasta pois tullessani tarkoitukseni oli muuttaa kotiin vähäksi aikaa, joka sitten venyi puoleksi vuodeksi. Puoli vuotta on tosin mennyt ihan hirvittävän nopeasti, on ollut niin paljon kaikkea. Enkä toki ole vain kotona ollut, on tullut vaihdettua kaupunkia melko tiheästi, reissattua Oulu-Helsinki väliä enemmän kuin koskaan aiemmin sekä tehtyä muutama reissu ulkomaillekin.

Vaikka tästä paikasta tykkäänkin, olenhan viettänyt tääällä elämäni ensimmäiset 17 vuotta. Kotona on tietynlainen tunnelma, aina paljon ihmisiä ja elämä on tosi erilaista kuin omassa kämpässä. Firmamme työtilat on samassa pihapiirissä, vaikka muutama kuukausi sitten lopetin työt, on melkein joka päivä tullut käytyä juomassa kahvit työporukan kanssa. 

Ja onhan meidän kotikin aika ihana. Äiti on aina ollut kova sisustamaan, eikä meidän kodista jää huomaamatta äidin kuvataiteilijan ammatti. Seinillä on valehtelematta satoja tauluja, tavaraa on paljon (omaan makuuni aivan liikaa) erilaisten messujen ja taidetapahtumien kiertelyn johdosta, värimaailma on ihanan raikas eikä lasipintoja ole säästelty. Aina saa kuulla, kuinka meidän talo näyttää taiteilijakodilta ja sitähän se kyllä onkin. Lisää hyviä kuvia löytyy tästä Kalevan jutusta.

Ihanaa on päästä taas omaan rauhaan, Helsinkiin ja uudenlaisien juttujen pariin. Nyt on sellainen kiva odottava fiilis, kuten monesti uusien juttujen äärellä. Melkein vuoden tauon jälkeen on taas ihana palata mun yhteen suosikki kaupunkiin. Hieman tietty jännittää, sillä niin moni asia on kerennyt tän vuoden aikana muuttua. Ehkä vanhasta Helsinki elämästä ei ole enää paljon jäljellä, mutta varmasti taas arki alkaa rullaamaan siellä, kunhan vain alkuun pääsee. 

Palaillaan taas sitten kun saan muuttojutut hoidettua. Ihanaa pääsiäistä! <3

 

Share
Ladataan...

Pages