Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Oi, Montenegro. Puhukoon kuvat puolestaan, ja hieman minäkin. Tärkein: kierrä Budva niin kaukaa kuin mahdollista ja suuntaa esimerkiksi kauniille Kotorinlahdelle.

Pikkuruisessa Bijelassa pienen hotellimme parvekkeelta aukesi Montenegron sielun tiivistävä näkymä: sininen meri ja tumman vihreät vuoret. Eikä kyseessä ollut vain room with a view vaan myös bathroom with a view. Nautimme myöhäistä aamiaista hotellin terassilla, siitä pari askelta rannalle, ja loppupäivä onnellisesti aurinkotuolissa kirja toisessa kädessä ja Tom Collins toisessa. Ja jos jompaan kumpaan hetkeksi kyllästyi, saattoi pulahtaa rauhallisesti liplattavaan, raikastavaan ja silti hyväilevän lämpimään meriveteen. Illalla auringonlasku värjäsi tummat vuorenrinteet pinkeiksi, mitä seurasi yksivärisen syvä sininen hetki. Lopulta päivä päättyi sinne, mistä oli alkanutkin, hotellin terassille, illallislautasella paikalliseen tapaan nyytissä vihannesten kanssa kypsytettynä tuoretta kalaa.

Jos kuitenkin kaipaat myös edes hitusen "oikeaa" tekemistä tai vanhaa kaupunkia, jota kierrellä, yksi oiva paikka on Herceg Novi, kolme alinta kuvaa tuosta viihtyisästä kaupungista.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Harvempi turisti eksyy Balkanin reissullaan Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan. Silti pikkuinen kaupunki ei ole hullumpi paikka levähtää ennen rannikkoturneeta.

Alkuperäinen ajatus viime kesän reissulla oli matkustaa Serbiasta maata pitkin Kosovon kautta Montenegroon. Bussi- ja autokyydit Dubrovnikista Bosnia-Hertsegovinaan ja sieltä Belgradiin vaativat kuitenkin jo sen verran istumalihaksia, kärsivällisyyttä ja matkatunteja, että päätimme jatkaa Montenegroon suoraan lentokoneella. Air Serbia lensi tasaisesti (Belgrad–Podgorica-väli kesti puolisen tuntia) ja samalla saimme tilaisuuden tutustua pienen, vuonna 2006 itsenäistyneen maan pääkaupunkiin.

Kaikista mahdollisista päivistä onnistuimme saapumaan Podgoricaan ja lähtemään sieltä juuri niinä kesän ainoina kahtena peräkkäisenä kansallisena vapaapäivänä, jolloin käytännössä kaikki oli kiinni. Pyhien vuoksi suunnittelemani galleriakierros jäi siis väliin – pikkuisessa kaupungissa olisi ollut hämmästyttävän monta kiinnostavalta vaikuttavaa taidepaikkaa. 

Heinäkuisessa 37 asteen helteessä uinuva kaupunki oli päiväsaikaan totaalisen autio. Ainoat ihmiset löytyivät kaupunkia halkovan joen ääreltä uimasta, kahlaamasta ja melomasta. Illalla pääkatu, jolla hotellimmekin sijaitsi, heräsi kuitenkin äkillisesti eloon. Kadun molemmin puolin vieri vieressä olevien ravintoloiden terassit täyttyivät musiikista ja vilkkaasta puheensorinasta ja houkuttelivat liittymään seuraansa.

Hotellimme oli niin viihtyisä, että sitä sietää mainostaa muillekin. Jos täällä päin liikut, tsekkaa Hotel Hemera (Njegoševa 17). Antiikin Kreikka -teemalla sisustettu designhotelli oli rauhallinen ja viihtyisä, ja keskeisestä sijainnista huolimatta huoneemme ikkunasta aukesi lähes maalaismainen sisäpihanäkymä puiden ja punaisten tiilikattojen hallitessa näkymää.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja hiljattain peruskorjattu Kansalliskirjasto on sekä kirjasto että kulttuurihistoriallinen nähtävyys. Myös jokunen turisti on löytänyt paikan, mutta silti se on rauhoittavan hiljainen keskellä arkipäivää.

Suojellussa rakennuksessa liikuskellessa katse kannattaa suunnata kattomaalauksiin, pylväisiin, geometrisiin muotoihin, puisiin ornamentteihin ja kullattuihin yksityiskohtiiin. Tunnelmallisissa lukusaleissa kuljeskellessa toivoisi olevansa opiskelija, tutkija tai kirjailija, jotta voisi palata tänne joka päivä.

Vinkki ensikertalaisille: päällysvaatteet, laukut, vesipullot ja eväät pitää muistaa jättää katutason tai pohjakerroksen tavarasäilytykseen. WC:t löytyvät pohjakerroksesta. Lukusaleissa mobiililaitteiden äänet on laitettava pois päältä.

Kansalliskirjasto, Unioninkatu 36, auki ma–pe klo 9–18, paitsi ke klo 9–20, parittomina viikkoina la klo 9–16

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

"They worship everything and they value nothing", kuvaa La La Land -musikaalin toinen päähenkilö huvittuneena Los Angelesia ja Hollywoodia. Enkelten kaupunki ja erityisesti sen elokuvastudiokaupunginosa ovat Damien Chazellen uudessa elokuvassa yhtä keskeisessä osassa kuin sen päähenkilöt. Vastikään historiallisesti seitsemän Golden Globe -palkintoa voittaneelle elokuvalle povataan menestystä myös tämän vuoden Oscar-gaalassa.

La La Land kumartaa Hollywoodin kulta-ajan musikaaleille, elokuville yleisesti sekä vanhan ajan jazzmusiikille. Sen on kiitelty herättävän eloon jo kuolleeksi haukutun musikaaligenren. La La Land hyödyntää taidokkaasti perinteisten musikaalien konventioita, sekä arvostaen että huumorilla. Mukana on kaikkea, mitä odottaa saattaa: joukkotanssia, duettoja, unelmoivia yksinlauluja, steppauskohtauksia, ympyränä pienenevää kamerakuvaa, hieman yllättäen jopa vanhoista musikaaleista tuttuja kohtauksia, joissa päähenkilöt leikataan irti ympäristöstään ja sijoitetaan neonvalojen ja keinotekoisten lavasteiden ääreen.

Emma Stone esittää elokuvassa näyttelijän työstä kahvilan kassalla haaveilevaa Miaa, Ryan Gosling on kunnianhimoisia suunnitelmia hautova jazz-pianisti Sebastian. Pakollinen romanssi on toteutettu nykykatsojan silmille sopivan arkisesti. Pääparista selkeästi hehkuvampi osapuoli on Mia, Emma Stonen hurmaavan ilmeikkyyden ansiosta, mutta myös Gosling esittää onnistuneesti hieman kömpelösti kommunikoivaa taiteilijasielua. Vaikka Sebastian vaikuttaa ensin olevan ehdottomin mielipiteissään, osoittautuu Mia vielä suuremmaksi idealistiksi, vaikka toisaalta juuri Sebastian usuttaa häntä tarttumaan omaan unelmaansa.

Chazellella on selvä intohimo rytmiin ja jazziin, mikä näkyy myös ohjaajan kahdessa aiemmassa pitkässä elokuvassa; niistä Whiplash (2014) voitti Oscarin leikkauksesta, äänityksestä sekä miessivuosasta. La La Land loistaa aina hienosta kameratyöstä ja lavastuksesta musiikkiin ja koreografiaan. Sekä Whiplashin että La La Landin musiikki on säveltäjä Justin Hurwitzin käsialaa.

Vaikuttavasta elokuvasta alkaa väkisinkin etsiä heikkoja kohtia ja toki niitä juonesta löytyy, mutta pienet epäloogisuudet voi antaa anteeksi, kun kyse on kuitenkin viihteellisestä ja komediallisesta musikaalista. Musikaalien lisäksi La La Landissa näkyy vahvasti yhden romanttisten elokuvien suurimman klassikon, Casablancan, vaikutus, kun tunteita pursuavat muistot tiivistyvät yhteen surumieliseen kappaleeseen.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Yksi viime vuoden tv-tapauksista oli ehdottomasti Westworld. Sarjaa ei ole ylistetty turhaan, sillä se on ennalta-arvaamaton yhdistelmä tulevaisuuden visioita, villin lännen seikkailua ja filosofista pohdintaa ihmisyydestä ja tietoisuudesta. 

Scifi-länkkäritrillerin suurin tähti on Evan Rachel Wood vaaleana ja sinisilmäisenä Doloresina. Vahvat roolisuoritukset vetävät myös mm. Ed HarrisThandie NewtonJeffrey Wright. Lisäksi Anthony Hopkins on juuri itselleen täydellisessä roolissa uralleen omistautuneena tiedemiehenä. Tämä onkin ainoa, mitä ylipäätään viitsin mainita sarjan henkilöhahmoista lokaatiosta tai juonesta, sillä kokemus on ehdottomasti antoisin, kun sisällöstä tietää mahdollisimman vähän.

Westworld lupaa paljon, mutta mikä hienointa, se myös lunastaa lupauksensa kauden lopussa upealla tavalla. Läpi tarinan eteen heitellään pieniä vihjeitä tulevasta, mutta toisaalta kokonaisuutta sekoitetaan samalla taas hieman lisää niin, ettei mikään ole itsestään selvää.

Hienon sarjan ovat luoneet HBO:lle Christopher Nolanin veli Jonathan Nolan sekä Lisa Joy. Sarja perustuu Michael Crichtonin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan samannimiseen elokuvaan jo 1970-luvulta. Ensimmäinen kausi on 10 jakson mittainen, toista kautta saadaan ilmeisesti odottaa vielä ainakin vuoden verran.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Katja Tukiainen: Black and White Lodge (2016)

Mari Kasurinen: My Little Laura Palmer (2016)

Katja Tukiainen ja teos Welcome to Twin Peaks (2016)

Carina Laine: Peak Experience (2016)

Näyttelyn kuraattori ja taiteilija Kati Heljakka avajaisissa

Populaarikulttuurin fanit: älkää missatko tätä taidenäyttelyä! Porilainen tutkija-taiteilija Kati Heljakka on tutkinut Twin Peaks -TV-sarjan vastaanottoa etenkin leikin näkökulmasta. Tästä hänelle syntyi idea ryhmänäyttelystä. Heljakan kuratoima Peak Experience kokoaa yhteen kotimaisia taiteilijoita, joilla on suhde rakastettuun kulttisarjaan.

Kymmenisen taiteilijaa tulkitsee nyt Albertinkadun Creat Space -galleriassa Twin Peaksin ikonisia hahmoja ja maisemia. Mukana on mm. Katja Tukiaisen aina yhtä ihania "karkkimaalauksia", "ponitaiteilija" Mari Kasurisen My Little Laura Palmer -veistos, Raisa Kettusen valokuvavedoksia nukeista sekä Ivana Helsinki -brändin mekkoja ja peuranpääkoruja. 

Peak Experience on riemastuttava kunnianosoitus David Lynchin ja Mark Frostin luomalle sarjalle, joka saa jatkoa tänä vuonna – huhujen mukaan vappuaattona. Samaan hengenvetoon on tietenkin vielä kerran jaettava myös oma huippukokemukseni vuodelta 2014, kun kävin sarjan kuvauspaikoilla.

Peak Experience 17.1.2017 saakka Creat Spacessa, Albertinkatu 12, auki klo 12–18 (ma suljettu)

Share

Pages