Ladataan...
(pikkuseikkoja)

(Vancouver Granville Bridgeltä)

Lomakauden kunniaksi koostin Luoteis-Amerikan matkavinkkini yhteen. Liikuskelin alueella toissakesänä, mutta tietojen pitäisi yhä olla varsin valideja!

WEST COAST OSA 1: VICTORIA
  • Viehättävää pikkukaupunkitunnelmaa
WEST COAST OSA 2: VANCOUVER
  • Kulttuuria, cocktailbrunsseja ja luontoa
West Coast osa 3: Capitol Hill Block Party
  • Korttelifestarit Seattlen kivoimmassa kaupunginosassa
West Coast osa 4: Seattle
  • Kahviloita ja grungemuisteluja
West Coast osa 5: Portland
  • Ruokarekkoja, mikropanimoita ja maailman suurin indiekirjakauppa
West Coast osa 6: Ihana Ace Hotel
  • Stumptownin kahvia ja viihtyisiä studiohuoneita keskellä keskustaa
Bonuksena: Matka Twin Peaksiin
  • Whitetail Falls, Double R Diner ja muut olennaiset TV-sarjan paikat

... ja, koska matkoista tulee entistäkin unohtumattomampia, kun sattuu ja tapahtuu, niin hieman seikkailua: 

kuinka päädyin Twin Peaks -metsästä Hollywoodiin

 

Victoria: Alice Munron perustama kirjakauppa Munro's Books

Vancouver Art Gallery

Capitol Hill Block Party

Seattle: Everyday Music

Portlandin ruokarekat

Ace Hotel Portland

"Twin Peaks"

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Alice Neel: Elenka (1936). Metropolitan Museum of Art, New York, Richard Neelin ja Hartley S. Neelin lahjoitus, 1987. Kuva: © The Metropolitan Museum of Art / Art Resource / Scala, Firenze 2015 © Estate of Alice Neel

Alice Neel: Paloportaat (1948). Estate of Alice Neel. Kuva: Malcolm Varon, New York. © Estate of Alice Neel

Ateneumissa saa nyt ihastella vahvan, innoittavan naisen elämäntarinaa. Yhdysvaltalainen Alice Neel (1900–1984) raivasi miesten hallitsemassa taidemaailmassa tietä naistaiteilijoille. Taidemaalari saavutti itse näkyvämpää tunnustusta lopulta myöhemmällä iällään. 

New Yorkissa elänyt Neel maalasi erityisesti muotokuvia. Teoksissa poseeraavat perheenjäsenet, taiteilijat, kirjailijat, maahanmuuttajat ja tuntemattomat eri yhteiskuntaluokista. Taiteilija itse on luonnehtinut taidettaan yhdistelmäksi realismia ja ekspressionismia.

Ateneumin kolmanteen kerrokseen koottu retrospektiivinen näyttely avaa hienosti Neelin monivaiheikasta elämää. Uran alkuun ajoittui mm. ensimmäisen tyttären kuolema, ero toisesta tyttärestä, jonka entinen aviomies vei mukanaan, hermoromahdus, itsemurhayritys ja sairaalahoito. Taiteilijan tarinaan pääsee sujuvasti sisään, kun lukee näyttelyhuoneiden johdantotekstit sekä teosten esittelytekstit, jotka avaavat töiden taustoja ja kertovat yksityiskohtia taiteilijan elämästä.

Neel ehti maalata myös Andy Warholin vuonna 1970. Vuonna 1984, juuri ennen Neelin kuolemaa, hänet puolestaan valokuvasi Robert Mapplethorpe.

Alice Neel: Jackie Curtis ja Ritta Redd (1970). The Cleveland Museum of Art, Leonard C. Hanna, Jr. Fund, 2009. Kuva: The Cleveland Museum of Art. © Estate of Alice Neel

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kaipasin kesäkuuhun sopivaa, keveää ja raikasta kesädrinkkiä. Tuloksena syntyi tämä hennon hedelmäinen Collins-cocktail, jossa maistuvat viinirypäleet ja seljankukka. Täydellinen juoma aurinkoiselle terassille - ja miksei pilvisellekin, kunhan on lämmin!

Valaistusolosuhteet kuvalle eivät olleet otolliset taltioidessani drinkkejä, koska en ollut aurinkoisella terassilla vaan varjoisan sisäpihan pimentämässä keittiössä. Mutta, maku ratkaisee, kannattaa kokeilla. Hauskaa juhannusta!

Rypäle-omena-collins

1 annos

7 tummaa viinirypälettä
4 cl giniä
3 cl omenamehua
1 cl tomusokeria
Yhden (pienen) limen mehu
Jäitä
Seljankukan makuista tonicvettä (Fever-Tree-merkiltä löytyy)

Murskaa viinirypäleet shakerin pohjalle. Lisää gini, omenamehu, tomusokeri ja limen mehu. Heitä sekaan vielä jäitä ja sheikkaa kylmäksi. Kaada juoma jäillä täytettyyn lasiin. Pidennä drinkki vielä seljankukka-tonic-vedellä ja tiputa lasiin pari rypälettä koristeeksi.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kesä, kärpäset ja kesäteatterit. Näin juhannusviikolla oli erityisen osuvaa käydä katsomassa Shakespearen klassikko A Midsummer Night's Dream, Kesäyön uni, joka tunnetaan myös Kesäyön unelmana. Näytelmä pyörii nyt kesäteatterissa Suomenlinnassa Ryhmäteatterin tuotantona.

Tarinan juoni on heppoinen: käytännössä henkilöhahmot - niin ihmiset, keijut kuin eläimetkin - säntäilevät päättöminä rakkauden perässä. Rakkaus onkin koko komedian pääteema, mutta se on kovin epäluotettavaa ja kohdettaan hetkessä vaihtavaa.

Täytyy myöntää, että Ryhmäteatterin samassa paikassa viime vuonna esittämä Valheet ja viettelijät huikeine puvustuksineen ja vahvoine draamakohtauksineen oli vielä niin tuoreena muistissani, että tämänkertainen esitys tuntui siihen verrattuna kovin vaisulta. Mutta kesäteatterisarjassa tämä toki on laadukas toteutus ja ylipäätään oiva kesäohjelmanumero lauttamatkoineen.

Kesäyön unen roolitusten taso vaihtelee. Mukana on tasavarmoja suorituksia kuten Minna Suuronen ja Robin Svartström aristokraatteina ja keijuhallitsijoina, mutta myös mitäänsanomattomia tulkintoja, sekä pari aivan helmeä eli Sari Mällisen itsekseen jupiseva hassu peikko ja Pyry Äikään ihastuttava viaton Helena. 

Äikää ei ole ainoa hahmo, jonka kohdalla leikitään sukupuolirooleilla. Hermian rakastettua, Demetriusta, esittää Noora Dadu. Keijut puolestaan ovat värikkäisiin harsomekkoihin sonnustautuneita rotevia miehiä, joiden hypyt tömähtelevät raskaasti vasten esiintymislavaa. Katsojan tulkittavaksi jää, esittävätkö näyttelijät omaa sukupuoltansa vastakkaisen sukupuolen asuissa vaiko alkuperäisen version mukaisia vastakkaisen sukupuolen hahmoja.

Ryhmäteatterin Kesäyön uni Suomenlinnan kesäteatterissa elokuun loppuun saakka

Kuvat © Tanja Ahola / Ryhmäteatteri

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Kesä otti hiukan takapakkia, kun raskaat sadepilvet synkistävät (Sideways-)viikonloppua. Nyt tarvitaan sinistä taivasta, häikäisevää aurinkoa ja vihreää nurmea.

On aika ottaa esiin lammaskuvat.

Pääsin tutustumaan lammasfarmiin työpaikan tiimipäivänä. Yhdellä kollegallani viestintätiimissämme on oma lammastila! Määkijöitä oli noin 1 300 ja me näimme niistä muutaman, loput olivat levittäytyneet pitkin tiluksia nauttimaan kesäpäivästä.

Ohjelmaan kuului yksityisnäytös lammaskoiran työstä. Paimenkoirat ovat varsinaisia ammattilaisia ja ne kasvatetaan tottelemaan käskyjä englanniksi. Pillin ja peruskomentojen, kuten "walk" tai "time", avulla omistaja ohjeistaa koiraa keräämään lampaat yhteen ja ohjaamaan laumaa haluttuun suuntaan.

Landevierailun huippu oli silti (tietenkin) hassut pienet karitsat, jotka jäivät suloisesti määkimään peräämme, kun lähdimme.

* * * * *

Loppuun lammasaiheinen kirjasuositus: Haruki Murakamin absurdissa romaanissa Suuri lammasseikkailu (1982, suomennettu 1993) etsitään erikoista lammasta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Tästä ei saa puhua liikaa, jottei pilaa kenenkään kokemusta. Mutta sen verran kuitenkin, että mahdollisimman moni tajuaisi mennä tähän!

On ihastuttavaa katsella kotikaupunkiaan turistin silmin. Mutta millaista on tarkkailla sitä aivan tuntemattomin silmin? Sitä voi kokeilla retkellä, jossa osallistujat kulkevat läpi Helsingin keskustan oppaanaan kuulokkeiden kautta puhuva tekoäly.

Remote Helsinki on performanssiksi muunnettu kaupunkikierros. Mukaan mahtuu maksimissaan 50 henkilöä, ja jokainen osallistuja on itse osa performanssia. 100 minuuttia kestävässä esityksessä lavasteina toimivat kaupungin kadut, puistot, kaupat ja metro. Reitti alkaa Hietaniemen hautausmaalta ja päättyy yläilmoihin. Reilussa puolessatoista tunnissa ehtii kävellä yllättävän moneen paikkaan.

Esityksen pääteemat ovat elämän rajallisuus, robotisaatio ja ihmisten laumasieluisuus. Laumassa onkin helppo liikkua ujostelematta kuulokkeet korvilla, äänen määräämiä tehtäviä toteuttaen. Noloja hetkiä on turha pelätä, koko performanssi on ainoastaan hauska. Jos kuitenkin tahdot haastaa itseäsi, pieni vinkki: kun kuulet Aikuisen naisen, laula! 

Remote Helsinki on saksalaisen Rimini Protokoll -teatteriryhmän teos. Vastaava konsepti on aiemmin toteutettu mm. Berliinissä, Milanossa ja New Yorkissa. Helsingissä esitettävä teos toimii varaslähtönä Korjaamon elokuiseen Stage-teatterifestivaaliin, joka viettää nyt 10-vuotisjuhlavuottaan.

RemoteHelsinki.fi, esityksiä 1.7. saakka

 

Share

Pages