Ladataan...
Pilvilinnoja

Uhmaparatiisista päivää. Kuukausi ennen Marian kesälomaa alkoi uhma uudelleen. Tämä käsittää siis maailmanluokan ydinräjähdykset mm. hoidosta kotiin lähtömennäänkö kauppaan autolla vai kävellenmihin kauppaanmitä syödään ja miten paljon, siskon kiusaaminen ja niin edelleen. Meillä on asunut lapsi, jonka mielen sisällä ei ole mitään muutakuin pelkkiä kiukkuja jotka raivoavat tukka tulessa. Kesäloman alettua viikko sitten, on tämä ollut aivan yhtä hemmetin jäävuoren huippua, tosin se aivan multihuipennus tuli toissapäivänä ja eilen. 

Maria tykkää askartelusta. Piirtäminen, värittäminen, maalaaminen ja kaikenlaisten muotojen leikkaaminen kiinnostaa kovasti, joten ollaan siihen myös mahdollisuus annettu, kun loppukeväästä ostettiin askartelusakset. No, niiden käyttö ei likalla ole jäänyt pelkästään paperin leikkelyyn, kun kohteeksi on joutunut kissojen turkit ja viimeisenä tuli myös oman tukan leikkaaminen. 

Yli puolen selän mitasta reiluun olkapäänmittaan

Tämän mitan vielä nielin (alempi kuva), mutta eilen Maria sitten puolen minuutin aikana päätti napata tuosta vielä yli puolet pois. Vaikka kuinka jäpätin ensimmäisen leikkuutuokion jälkeen, että vain paperia saa leikata ja tukkaan koskee saksilla vain äiti tai isä, niin ei se nähtävästi kuuppaan saakka mennyt. Lopputuloksena on nyt Maria the Hiusmuotoilijan luonnos ja tämä äiti odottaa vain että tukka kasvaa järkevän näköiseksi.. 

Ehkä mä totun.. Onneksi Mariassa on niin voimakkaat isäni puolelta tulevat geenit, että noinkin lyhyt sopii tietyn mallisena ihan hyvin kasvoihin. Ja eipähän joudu päänahka niin koville, kun on lyhyt ja kevyempi. 

Onko muilla tullut vastaan lapsen omia parturileikkejä? Kuinka kävi?

Share

Ladataan...
Pilvilinnoja

Asuttiin Nikon kanssa seurustelun alkuaikoina ok-talossa vuokralla. Järven rannalla, pieni punainen mökki joka oli tien päässä montussa - eli näkyvyyttä ei pihaan ollut vaikka mistä katsoi. Niko oli siihen aikaan armeijassa eli olin Nöpön kanssa kahdestaan kotona. Aamulla piti töihin lähteä aikaisin, meiltä kun ei busseja kauhean otollisesti sieltä lähtenyt. Sitten se tapahtui. Pihaan syttyi liikkeentunnistimien avulla valot. Nöpö alkaa murista kummallisesti, nosti karvat pystyyn ja murisi koko ajan voimakkaammin. Kuulin, kuinka auto ajoi pihaan ja sitten kuului miesten ääniä. Ajattelin että tulivat kääntymään pihassa ollessaan vaikka eksyksissä, mutta ei se sitä ollut. Nöpö vain murisi ja murisi, kunnes ovelta kuului kuinka kahvaa painettiin alas. Sitten takaovella sama juttu. Miehet kyselivät toisiltaan, onko ovet varmasti lukossa ja saisiko niitä mitenkään auki helposti. Olin aivan paniikissa, en pystynyt liikkumaan ja Nöpö murisi vain mahani päällä. Miehet lähtivät enkä nukkunut loppuyönä silmällistäkään. Laitoin Nikolle viestiä, että joku yritti tunkeutua meille kotiin. Tästä lähtien olen suoraan sanottuna pelännyt olla yksin kotona. Episodin jälkeen muutettiin kerrostaloihin, mutta oma kun ostettiin, tuli pelot mieleen. 

Eräs ilta ihan kuukausi taaksepäin huomasin meidän pihalla liikettä, joku kutsumaton vieras joka minut huomattuaan ikkunassa lähti hirveää kyytiä karkuun. Tiedä sitten, mitä oli etsimässä mutta joku oli myös aikaisemmin hiippaillut meidän tontin takarajallakin. Etenkin silloin, kun Maria sairasti ja nukuin likan kanssa sohvalla. Meidän pihalla kävi outoja autoja, eikä ne takseja ollut. Meidän viereinen naapuri ei asu enää tuossa, joten eivät heidänkään pihaan ketään vienyt. Niko oli omalla alakertavuorollaan huomannut, kuinka joku oli ajanut suhteellisen kovaa meidän taloa kohti pihatietä ja hidastanut vähän ennen kuin tuli kohdalle. Se oli viimeinen tikki. 

En pysty nukkumaan öisin, etenkään jos olen ilman Nikoa. Vaikka päästiin testaamaan kesällä melkein heti muutettuamme kotimme murtohelppoutta (mikä ei helppoa ollut, etenkään sen oven kanssa, jonka luultiin olevan helpoin murrettava), kun unohdettiin kotiavaimet sisälle ja Niko ei heti suostunut soittamaan lukkosepälle, niin ei sitä koskaan tiedä! Ammattilaiset saavat aika äkkiä kyllä halutessaan lukot auki. 

Pyydettiin tarjous Verisuren hälytyspaketista. Ennen konsultin tuloa, Niko totesi minulle ettei me osteta sitten suorilta käsin mitään ja myönnyin kyllä, oli nimittäin meidän laskelmat (Verisuren sivuilla pystyy laskemaan mahdollisen paketin hinnan) sen verran suolaisen tuntuisia, mutta haluttiin siitä huolimatta kuulla tarjous mitä meille tarjoaisivat. Meidän tuurilla meille tarjottiin toiseksi kalleinta pakettia, mutta myyjä kertoi älyttömän tarkasti, miten kaikki toimii - soitti jopa heidän omaan hälytyskeskukseen, jotta näkisimme kuinka sukkelaa ja helppoa se on. Saatiin hiplailla kaikkia niitä vempaimia ja kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vaikka jonkun korvaan tonnin paukku hälytysjärjestelmästä kuulostaa aivan kauhealta, mutta itse en sitä näe niin, jos pystyn takaamaan sen että tytöillä on turvallista kotona ja tarvittaessa saadaan vartija paikalle tai vaikka ambulanssi!

Liikkentunnistimet on joka ovessa

Kamerat joka kerroksessa

Vuotovahti keittiön allaskaappiin ja pyykinpesukoneen letkuihin

Paljon luottavaisemmin sitä lähtee käymään kaupassakin, kun jos tulisi vaikka tulipalo tms, niin saadaan tieto asiasta heti ja myös apua. Tietenkin nyt vain toivotaan, ettei mitään satu. :) Lisätietoa palvelusta löytyy Verisuren kotisivuilta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pilvilinnoja

Tiedättekö tunteen, kun yrität saada selvästi yliväsynyttä mukulaa päiväunille kanssasi sohvalle? Otin Mian viereeni mun ja sohvan väliin, kun itse olin aivan kuolemanpartaalla väsymyksen vuoksi (Maria taas kipeänä, huonosti nukuttu yö sohvalla ja aamulla 6 herätys töihin) ja hetken päästä havahdut siihen kun pieni pylly istuu naamallesi. Hetken päästä se pylly nousee ja avaat silmäsi että mikähän se oli. Mia seisoo sohvan selkänojaa vasten itsekseen! Huusin Nikolle toimistoon että tulee hakemaan tuon pikkuterroristin ettei tipu, kun onhan tämä vain pahaa unta. Niko tulee olohuoneeseen ja toteaa järkyttyneenä sehän seisoo selkänojaa vasten! Kyllä vain, sitten heräsin todellisuuteen. Se pyllähdys ja uudelleen nouseminen ei ollut unta vaan täyttä totta.. Juurihan postailin (3pv sitten), että suoritettiin seisomisharjoiituksia ja nyt likalla on tanakka suora selkä seisoessa. Että mitähän veetä? 

Tulin töistä tuossa jokunen aika sitten ja Niko totesi että Mia oli alkanut itkemään yläkerrassa, oli mennyt katsomaan mikä siellä on hätänä niin likka oli seisomassa. Yrittänyt tänään moneen otteeseen seistä jo ilman tukeakin, eli huomenna pakko laskea pinnasängyn pohjaa. Joku kummallinen kiire tuolla minillä tuntuu olevan, ei tästä tule mitään! :D Onneksi päädyttiin jättämään päivähoitohakemus alkaen syksyllä, kun ei Nikon töistä tule yhtään mitään jos Mia nyt oppii kävelemään!

Sanoin Nikolle, että paljosta vetoa niin Mia kävelee viimeistään 11 kuukauden ikäisenä, eli parin kk:n päästä. Osunkohan arvaukseni kanssa oikeaan? Niko veikkasi, että reilun vuoden ikäisenä kävelisi. Nyt jännitetään!

Käytiin tänään myös moikkaamassa muumipeikkoa, muumimammaa sekä pikkumyytä Palokan Citymarketilla. Kauppakeskus täytti 5 vuotta ja yhtenä ohjelmanumerona oli muumimammalle järjestetyt yllätysjuhlat. Harmi vain, kun Marian kuume nousi voimakkaasti tapahtumassa, joten oli likka aika vaisu, mutta ei halunnut lähteä kotiinkaan ennenkuin oli saanut halittaa muumeja. Koko ilta ollaankin sitten puhuttu miten kivaa oli nähdä muumeja, kun viime kerrasta onkin jo vuosi ehtinyt vierähtää. :)

Share
Ladataan...

Pages