Ladataan...
Polka dots

 

1. Positiivisen kautta. Sen sijaan, että lähestyisin uusia ideoita ja ajatuksia miettimällä heti kaikki ne syyt, joiden vuoksi ne eivät ole mahdollisia, yritän kartoittaa miten ja milloin. Kaikki ei ole mahdollista, mutta hyvin moni asia on. Usein kyse on vain priorisoinnista. 

2. Pidän vapaata tarvittaessa. Pidän lomia pitkissä pätkissä. Saldopäiväilen ylimääräiset tunnit. Olen vaihteeksi se henkilö, joka ei päivystä.

3. Tunnistan/tunnustan ammattimaisen juttelutarpeen. Joskus riittää, että pääsee jauhamaan kavereille, mutta joskus on ihan hyvä päästä istumaan ihan ammattilaisen sohvalle. Solmu, jota ei millään saa yksin auki, saattaa löystyä jo lyhytterapiassa.

4. Nukahdan useammin sänkyyn kuin sohvalle. 

5. Tilaan ruokakassin! Vaikka ruokakaupoissa kiertely on mielestäni kivaa, päätyy sitä aivan liian usein tekemään samoja vanhoja reseptejä ja samoja ruoka-aineksia. Monipuolisuus on pop.

6. Syön vähemmän lihaa. Olen huomannut, että puolustelen lihansyöntiäni. Ehkä puolustelen sitä sen vuoksi, että oikeasti tiedän ettei sitä lihaa tarvitse syödä ihan niin usein, jos ollenkaan. 

7. Käyn enemmän Namsiassa!

8. Keskityn hetkeen. Hetkessä eläminen on joskus ihan pirun hankalaa, mutta usein kuitenkin huomattavsti hyödyllisempää kuin menneessä vellominen tai tulevaisuuden arvailu.

9. Käytän energiani kivoihin ihmisiin. Kaikille pitää olla kohtelias, mutta sitä ihan todellista jaksamista ja energiaa ei tarvitse hukata ihmisiin, jotka aiheuttavat pahan olon tai joiden näkemys maailmasta vain turhauttaa ja suututtaa. Kusipäätäkin pitää tervehtiä, mutta kusipään ei tarvitse antaa pahoittaa omaa mieltä. 

10. Teen päätökset enemmän tunteella kuin järjellä. Oli sitten kyse työpaikasta, ihmissuhteista tai verhojen väristä. 

Kuvat: Onneksinyt, Kolmas linja 32, 00530 Helsinki

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

1. Miksi kivoimman värinen huulipuna on aina se kuivattavin?

2. Miksi välillä on tosi paska tuuri?

3. Miksi välillä on ihan tosi hyvä tuuri?

4. Miksi lihaa tulee helposti syötyä vakiona, vaikka ei oikeasti tarvitsisi tai edes tekisi mieli?

5. Miksi omien elämäntapojen muutos olisi loukkaus toiselle?

6. Miksi mutteripannua ei ikinä saa aikaiseksi puhdistaa ennen seuraavaa kahvisatsia?

7. Miksi missään op-pohjolan sivuilla ei lue arvioitua aikaa korvausten maksamiselle?

8. Miksi asiat tulee usein tehdyksi vasta sillon kun on ihan äärimmäinen pakko?

9. Miksi se mikä oli vielä jokin aika sitten yhdentekevää onkin nyt kaikki kaikessa?

10. Miksi kuiva-ainekaapista löytää aina vähintään rändömit kolme pussia perunajauhoja ja pari pakettia fariinisokeria?

11. Miksi on niin hankala luottaa omaan osaamiseen?

12. Miksi yhden jonon jonottaminen ei vieläkään ole vakio?

13. Miksi vaatimattomuus kaunistaa?

14. Miksi kahvia ei enää juoda sellaisista siroista kahvikupeista?

15. Miksi Sirpa Selänne?

16. Miksi perustella oma huono valinta jonkun toisen vielä huonommalla?

17. Miksi välillä kivatkin asiat väsyttävät?

18. Miksi aina ei tiedä sanoako todella paljon vai todella vähän?

19. Miksi silmälasien kanssa on töissä varmempi  fiilis?

20. Miksi iltapäivälehdet tekevät "juttuja" julkkisten instakuvista? 

// silmälasit: instrumentarium (saatu) rannerengas: triwa (saatu) 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

1. Rentoutuskellunta. Sain joululahjaksi käynnin Kellumoon (Hietaniemenkatu 3) rentoutuskelluntaan. Käytännössä juttu toimi niin, että pujahdin nakuna suolavedellä täytettyyn tankkiin ja lilluin siellä täydessä pimeydessä kolme varttia. Vesi oli niin suolaista, että siinä tosiaan kellui ilman mitään omia efortteja ja hiljalleen siellä pimeydessä ajatukset rupesivat yksitellen katoamaan. Jälkikäteen olo tuntui samalta kuin onnistuneen joogailun jälkeen.

2. Pakarakramppi. Ei ihan niin hauska juttu sittenkään. Heräsin yöllä kolmen aikaa siihen, että nyt tuntuu oudolta. Noin minuuttia myöhemmin makasin lattialla  (jalat menivät alta ja siinä sivussa taulukin seinältä) sellaisessa kivun sumentamassa maailmassa, jossa ei kuule tai näe. Sängyssä kanssani nukkunut henkilö onneksi heräsi ulvontaani, sai tilanteen haltuun yllättävän nopeasti ja muutaman oikeaoppisen venytyksen sekä vesilasillisen jälkeen tilanne normalisoitui. Oli muuten ehkä hirvittävin kokemani kipu. Kuvailin sitä myöhemmin äidille puhelimessa sanoilla "En ole koskaan synnyttänyt, mutta se ei oikeasti voi sattua enempää kuin tämä" (Äiti oli tässä kohtaa oudon hiljaa).

3. Uusi työ. Se hetki kun istuu uuden työpöydän ääreen, unohtuu hetkeksi katsomaan ulos ikkunasta ja miettii olevansa täsmälleen siinä jobissa, mihin aina toivoi päätyvänsä. Sitten joskus. Miten ihanaa. Pelottavaa. Ihanaa. Tosi pelottavaa. Tosi ihanaa.

4. Kun uutiset pelottaa. Tuntuu avuttomalta. Tuntuu absurdilta. Uutiset ovat ennenkin pelottaneet, ennenkin ahdistaneet, mutta nyt pelottaa ja ahdistaa arvaamattomuus. Se, että jokainen uutinen on aina vähän huonompi, kuin mitä osasi arvailla. Eniten pelottaa ehkä kuitenkin että siihenkin, että ne uutiset ovat huonoja, on jo hiukan sopeutunut.

5. Muuttuneet brunssikeskustelut. Ennen puhuttiin tenteistä, krapulasta ja yhden yön jutuista. Nyt jauhetaan vauvanimistä, työstressistä, koirista ja asuntojen koroista. Sellainen todella kliseinen ja stereotypinen aikuisuus on nyt täällä, enkä ihan vielä tiedä miten suhtautua siihen.

6. Tipaton tammikuu. Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin. Yleensä se on katkennut suunnilleen siinä tammikuun neljäs päivä, jolloin on tapahtunut viimeistään joku viiniä vaatinut tilanne. Nyt onnistui yllättävän kivuttomasti, mutta karkin kulutus riistäytyi ihan käsistä. Ehkä kuitenkin mieluummin pari viinilasillista viikossa kuin pantteripussi päivässä (mitä muuten on tapahtunut SUOLAKALOILLE? Oon yrittänyt metsästää niitä koko kuluneen vuoden, eli just ton tipattoman tammikuun).

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages