Ladataan...
Polka dots

 

Sopeudun hyvin muutoksiin, kunhan ne ovat tapahtuneet. Välivaiheet ovat minulle hankalia. Silloinkin kun muutos on suunniteltu ja mieleinen. Ne tilanteet, joissa tiedän nyt olevani vielä tässä, mutta että aivan pian tämä hetki ja kaikki siihen liittyvä, onkin muisto. Välivaiheen lamaannus iskee aina ennen syntymäpäiviä, työpaikan vaihtoa ja muuttoja.  Se hetki kun haluaakin kaiken pysähtyvän; iän, työpaikan ja osoitteen pysyvän samana. Silloin haluan lyödä jarrut pohjaan, heiluttaa ”Stop”-merkkiä ja pysyä aivan paikallaan. Rupean alakuloiseksi ja haikailen jo valmiiksi tätä hetkeä. 

Syynä välitila-ahdistukseen on tällä kertaa ostotarjous. Omasta talosta. Tämä talo on hyvin erilainen kuin ne pastelliset pikkuhuvilat, joille aiemmin menetin sydämeni. Tämä meni sen enempää ihmettelemättä suoraan ihon alle ja sen vuoksi siitä oli tehtävä tarjous. Vaikka en voisi kuvitella mitään hauskempaa kuin asua juuri siinä talossa, on nyt kuitenkin myös se hetki kun koko homma ahdistaa, halailen lähiprisman seiniä ja suren hiukan jo valmiiksi. Ihan vain varmuuden vuoksi. Voi hyvin olla, että tarjous ei mene läpi, mutta se kuitenkin konkretisoi koko projektia. Enää ei selkeästi vain huvikseen katsella taloja.  Oli se sitten tämä talo, seuraava tai kymmenes, yksi ajanjakso on ehkä pian päättymässä.

Pallomekko löytyi Lindexin alennuksista. Vasta kun yhdistin sen farkkutakkiin, huomasin asun olevan lähes identtinen siihen, mitä muistan äidin käyttäneen joskus 90-luvun alussa. Täsmälleen samanikäisenä kuin mitä nyt olen. Hiukan koen välitilatuskaa myös tuon farkkutakin kanssa. Sain sen kymmenen vuotta sitten isäni vaimolta, ja koska oman käsitykseni mukaan se sopii kaikkiin vaatteisiini, olen käyttänyt sitä lähes non-stoppina siitä lähtien. Tänään aamulla kangas hapertui taas yhdeksi reiäksi, nyt niitä ei lasketa enää yhden käden sormilla. Mutta ehkä kuitenkin vielä tämä kesä. 

- mekko - lindex - farkkutakki - second hand - tennarit - H&M - aurinkolasit - le specs - 

Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

1. Teeskentelin metrossa puhuvani puhelimeen koska samaan loossiin sattui puolituttu ja en vain jaksanut olla sosiaalinen. Tietenkin se puhelin soi kesken tyhjälle rupattelun.

2. Menin yksin syömään ja päätin tilata LASILLISEN viiniä. Tilasin vahingossa pullollisen ja tarjoilija ei edes mitenkään kyseenalaistanut tilausta. 

3. Söin koiran lihapullat. Olen tammikuusta lähtien yrittänyt syödä mahdollisimman "lihattomasti". Se on mennyt oikeastaan aika hyvin, mutta muutama viikko sitten houkutus (koiralle ostettuihin) eineslihapulliin kävi ylivoimaiseksi. Ensin hotkin niitä muutaman pää jääkaapissa, mutta lopulta istuttiin (siis minä ja koira) mukavasti siihen keittiön lattialle ja syötiin koko pussi tyhjäksi sellaisessa sisarellisella sulle-mulle-sulle-mulle-jaolla. Seuraavana päivänä kerroin töissä, (koska kysyttiin, en nyt muuten vaan huudellut), että lihattomuus on sujunut tosi hyvin.

4. Neljävuotias veljenpoika käänsi minulle mitä tarkoittaa ”vatten”. Ja lisäsi vielä: ”Jonna-täti, kyllä minä aina autan sinua mamman kielessä”.

5. Pakkasin aamulla kiivihedelmän laukkuuni. Unohdin koko asian ja kun myöhemmin päivällä etsin laukusta jotain, päädyin huutamaan työpaikalla: ”MUN LAUKUSSA ON JOTAIN KARVAISTA”. Tästä on oikeasti jo useampi vuosi aikaa, mutta vielä se jaksaa hiukan nolottaa. 

6. Eräillä illallisilla join vahingossa vieressä istuneen henkilön lasin tyhjäksi. Siis oikeasti vahingossa.

7. Eksyin lenkillä niin täydellisesti, että jouduin kysymään apua. Olin 500 metrin päässä kotoa. 

8. Kutsuin erästä henkilöä itsepintaisesti väärällä nimellä koko pitkän keskustelun ajan. Jostakin kumman syystä vielä oikein toistelin "hänen nimeään" kerta toisensa jälkeen. Ei mennyt ihan nappiin.

9. Lähdin kotoa eriparikengissä. Minulla on kahdet aika samanlaiset ballerinat ja yhtenä aamuna totesin, että olin napannut kummastakin parista yhden kengän. Sillä mentiin sitten se päivä.

10. Koira antoi ymmärtää olevansa niin keskittynyt ruohikon nuuskimiseen, että annoin huomion herpaantua ja rupesin unelmoimaan omiani. Hetkeä myöhemmin raahauduin samaisen koiran perässä hihnasta roikkuen pensasaidan läpi ja tipahdin keskelle tietä toisen koiranulkoiluttajan ihmeteltäväksi. 

Aurinkolasit - Le Specs - Mekko - Riski Studio

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

Villasukat. Mökkilomasta ei tule mitään ilman villasukkia. Tarkemmin ajatellen, elämästä ei tule oikein mitään ilman villasukkia.

Saara Turunen, Sivuhenkilö (kirja on saatu blogin kautta) Luin tätä pitkään ja ajatuksella. Ihan vain koska tässä on kirja, jonka jokainen lause on niin osuva, niin asiaa, ettei sitä halunnut tuhlata nopeasti ahmimalla. Turunen kirjoittaa kirjailijan yhdestä vuodesta tämän esikoiskirjan julkaisun jälkeen. Hän kirjoittaa marjoja täynnä olevasta pakkasesta, tyhjyydestä, maan huomattavimman sanomalehden arvostelusta ja kahvihetkistä kuuluisan ystävän kanssa. Sivuhenkilön kanssa huomasin tekeväni sitä, mitä teen vain oikein hyvien kirjojen kanssa; rupesin lukemaan lempilauseitani ääneen. 

Mökkiunet. Parhaimmat unet saa kun kesäsade hakkaa kattoa ja tuuli laulaa mökin nurkissa. 

Juhannusviinit. Vastoin kaikkia tapojani ostin muuta kuin itävaltalaista valkoviiniä. Yllätyssuositus chileläiselle kyykkypullolle, Vina Maipo Chardonnay 2017.  

Hauki on kala.  En ole ikinä saanut yhtään kalaa, mutta nyt juhannuksena kiskoin vedestä ihan kunnollisen hauen. Jos ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mut jos se on hereillä, se voi saada vaikka kalan. Sanoi kerran eräs suuri ajattelija ja aikoinaan myös Tinder-profiilini. 
 
Sauna. Sellainen kunnollinen puusauna, jossa unohtuu kaikki ne murheet ja huolet, jotka olivat vielä hetkeä aiemmin niin kovin tärkeitä. 

 

 

Ladataan...

Pages