Ladataan...
Polka dots

 

 

 

Silloin ensimmäisellä luokalla, kun hyräilin huomaamattani luokassa, ja opettaja lopetti taululle kirjoittamisen kysymällä "Siis kuka täällä ULISEE?"

Se kerta, kun pyörryin hiihtohississä, tipuin alas ja koko mäki jouduttiin pysäyttämään siksi aikaa, että laskettelumaikka kävi hakemassa keskellä rinnettä retkottavan ruhoni alas.

Kun edellisessä työpaikassani pidin tunnin tapaamisen mustetahra poskessa

Kun joskus ala-asteella tanssin ensimmäisiä hitaita ja laitoin käteni pojan selkään jotenkin väärin (meillä tanssittiin kädet toisen takataskuissa ja minä taas laitoin ne sellaiseen halausasentoon) ja joku sanoi ohikulkiessaan "Jonna, sun kädet on nyt kyllä ihan väärin!"

Pari viikkoa sitten Kampin metroasemalla, kun kompuroin omiin kenkiini ja rojahdin lattialle pitkin pituuttani

Kun farkkuni repesivät kesken kirpparimyynnin takapuolesta.

Silloin kun tapasin veljeni vaimon perheen ensimmäistä kertaa ja esittelin itseni Jonin VELJEKSI.

Oikeastaan ihan kaikki, mitä olen aikoinaan kirjoittanut päiväkirjaan (olen yrittänyt vastuuvapauttaa itseäni kirjoittamalla, että tämä on varmasti joskus tosi noloa luettavaa, mutta oikeastaan sekin on vähän noloa).

Se yksi talvi teini-ikäisenä, kun ihan tosissani käytin sellaista valkoista toppatakkia, joka yletti ehkä juuri ja juuri napaan. Siinä oli myös "turkis"kaulus. Tämä tosin on noloa vain jälkikäteen. Silloin 14 vuotta sitten olin omasta mielestäni todella tyylikäs.

Pari päivää sitten kun tokaisin koiralle iltalenkillä, että "mikä ihmeen lortto säkin yhtäkkiä olet", ja vastaan kävellyt täti katsoi pahastuneesti. (Koiralla on siis juoksut, ja se yrittää hanakasti tarjota itseään jokaiselle urokselle. Se vastaan kävellyt täti ei missään nimessä ollut mikään lortto. Lortto on muutenkin aika ruma sana).

Kun nukahdin hienostobaariin Monacossa. (Ja oikeasti nukahdin, olin aikaisen lennon vuoksi ihan väsynyt.)

Silloin lukiossa, kun mieli tyhjentyi mediapaneelin aikana, ja istuin täysin mykkänä 200 ihmisen edessä.

 Ihan aina, kun huomaan hypänneeni vääräsuuntaiseen metroon.

Viikko sitten, kun kiroilin kovaan ääneen pikkulapsen seurassa.

Kaikki ne tenttitilaisuudet, joissa vatsa kurni niin kovaa, että ääni poukkoili ympäri tilaa.

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

... Jätin työpaikan, joka aivan ensimmäisestä päivästä lähtien oli tuntunut omalta, koska kuitenkin kaipasin lisää haasteita puolentoista vuoden jälkeen.

... Aloitin uudessa mielenkiintoisessa työssä vain saadakseni kahden viikon jälkeen työtarjouksen, jota en uskaltanut olla kokeilematta, ja niin duuni vaihtui jälleen. 

... Ostin kaksi taulua.

... Menin treffeille, joista oli jo etukäteen hyvä fiilis. Ne treffit jatkuvat yhä.

... Tein elämäni ensimmäistä kertaa makaroonilaatikkoa. Muutenkin kokkasin ja leivoin tavallista enemmän.

... Olin usein hiukan väsynyt. Uudet jutut, vaikka kivoja olisivatkin, tuppaavat väsyttämään.

... Sairastin luultavasti jokaisen eteen osuneen flunssan. Huipennuksena malariatestit, joihin päädyin kuumeen iskettyä Gambiareissun jälkeen (ei malariaa, mutta 14 tuntia Haartmanin päivystyksessä toi uuden nuhataudin).

... Muutin putkiremonttia pakoon uuteen asuntoon ja sanoin hyvästit ihanalle Torkkelinmäen kodille.

... Löysin uusia vahvuuksia ja tunnustin vanhoja heikkouksia.

... Lomailin aivan liian vähän ja aivan liian lyhyitä pätkiä.

... Priorisoin parhaani mukaan, mutta tunsin huonoa omaatuntoa ajan käytöstä ja riittävyydestä. 

... Juhlin kahdet häät ja nappasin elämäni viidennen kimpun.

... Sain uuden ihanan veljenpojan, joka nukahtaa syliini kun hyräilen wienervalssia. 

... Jätin blogin aika vähälle huomiolle, mutta tunsin kuitenkin löytäneeni taas oman blogiääneni. Omavaltainen muutto tänne Lilyyn oli tismalleen oikea valinta <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

1. Jonottaminen on ihan kivaa.  Tosin vain, jos saa istua,  jonotuksen saa tehdä siinä ihan konkreettisessa paikassa (puhelimessa jonottaminen on kamalaa) ja on edes jonkinlainen haju, että kuinka kauan pitää jonottaa. Silloin jonotus on ihan okei, siinä on sellainen yhdessä tekemisen meininki.

2. Aurinko. Vaikka vietin juuri seitsemän päivää Gambiassa ja menin sinne auringon perässä, olen muuten pilvisen sään fani. Pilvisellä ilmalla mieli raikastuu ja aivot toimii paremmin. Jos joskus menen naimisiin, voisi se olla marraskuussa, koska silloin saisi varmiten kivan hääilman. 

3. Imettämiskohu. Imetä, älä imetä. Imetä pitkään, imetä hetki. Lopeta koska lopetat, oli syy terveys, parisuhde tai väsymys. Ihan sama. Niin kauan kun kyse on omasta valinnasta ja lapsi voi hyvin, niin ihan sama. Miksi tästä vauhkotaan mihinkään suuntaan?

4. Rusinat on pahoja.Ihan sama mihin niitä piilottaa, on ne vaan tosi pahoja.

5. Eritysherkkyys tai ylipäätänsä kaikki omat trendidiagnoosit. Ihmiset on erilaisia. Tämä ei nyt ole varsinaisesti mikään uutinen, jota tarvitsee toitottaa joka kanavassa kuin jumalan (tai jonkun muun vaihtoehtoisen ylivoimaisen auktoriteettimuodon) sanaa. Siis kattokaas, kun mä olen tällein erityisherkkä ihminen ja mun eksähän oli siis narsisti. Paha tapani on huvikseen tehdä erilaisia testejä, ja katsoa osuuko diagnoosi kohdalle. Toistaiseksi niin on käynyt joka kerta, jos testin on tehnyt vähänkin sillä ajatuksella, että hei mähän voisin olla tällainen.

6. Siivoaminen.  Jokainen siivoaa oman siivoustajunsa verran. Se kummalle se siisteys on tärkeämpää (minä), siivoaa enemmän ja se on ihan ok. Miksi toisen siivouskäsitys olisi oikeampi kuin toisen? 

7. Pokkarikirjat on ihan yhtä hyviä kuin kovakantiset ja ansaitsevat paikkansa kirjahyllyssä. En tajua, miksi niitä raukkoja aina morkataan. Hirmuisen symppiksiä ja todellakaan (hyviä) pokkareita ei vain heitetä pois.

Share
Ladataan...

Pages