Ladataan...
Polka dots

 

Oli joskus se aika, jolloin päivissä, kuukausissakaan, ei ollut tiukkoja aikatauluja. Ei ollut työaikoja, toisaalta ei kiveen lyötyä palkkapäivääkään. Aamut saattoivat venyä iltapäivään, ja illan ja yön raja oli loputtomasti venyvä. Oli juhlia. Paljon juhlia. Paljon niitä päiviä, jolloin mielessä pyöri millaisen mekon valitsisi sen illan bileisiin, ja mitä siitä mekosta kirjoittaisi. 

Ihanan hassu aika, jolloin päivät täyttyivät kirjoittamisesta, blogista tai koulujutuista, ja elämä oli kevyen kuplivaa. Tai ainakin näin jälkikäteen ajateltuna se oli juuri sitä. Ehkei se oikeasti ihan niin kepeää aina ollut. Muistan kuluttaneeni tuntikausia silloisen yksiöni kylpyammeessa ja sisäpihalla miettimässä ja huolehtimassa, että mihin tämä kaikki oikein vie, vai viekö yhtään mihinkään. Muistan ajatelleeni, että vaikka tämä elämänvaihe tuntuikin kutkuttavan jännittävältä, tuntui se sellaisenaan myös ohimenevältä. 

Viikko sitten lauantaina vierailin hetken tuossa ajassa. Inspiration Blog Awardseissa kaikki meni tutulla automaatiolla. Kuvaseinä, skumppalasilliset ja "vielä yksi" coctailpala. Kaikki oli tuttua, turvallista. Ihmiset, joista on tullut vuosien varrella läheisiä ystäviä ja sellainen yhteenkuuluvuuden tunne siitä, että ollaan yhdessä jaettu jotain aika ainutlaatuista. Kotimatkalla mietin, että ehkä vielä joskus taas tulee aika, jolloin kellotaulussa tikittävä aika ei ole ihan niin oleellista. 

Tällä kertaa illan mekkoa ei joutunut pitkään pohtimaan. Syksyhäihin Yumi Kimiltä tilattu kukkainen leninki on ehdottomasti kaunein, värikkäin ja hulmuavin vaate, mikä vaatehuoneestani löytyy.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

1. Banaaniletut. Tajusin vihdoin (näin viisi vuotta jäljessä) baanaanilettujen idean. Siis nehän on oikeasti hyviäkin, eivät vain terveellisiä.

2. Instagramkansio täynnä sisustusunelmia omaan unelmataloon. Vielä kun löytyisi se talo. Mutta miksi myynti-ilmoituksissa on kuvia jostain rändömeistä sisustusyksityiskohdista? Ja miksi välittäjät eivät soita takaisin vaikka kuinka jättää talo-desperado-soittopyyntöjä?

3. Saippuakuplakone! Veljenpoika sai sen neljävuotislahjaksi mutta vähintään yhtä paljon siitä innostui 33-vuotias täti. 

4. Päivitetty Zadaan kirpparipöytä! Sieltä löytyisi nyt kaikkea sellaista kivaa, mistä en ole aiemmin raaskinut luopua. Uusi kiva juttu Zadaassa on, että nykyisin kaikki ostot ja myynnit on vakuutettu kymppitonniin saakka. Siitä siis turvallisesti shoppailemaan! Lataa Zadaa App Storesta iPhonelle ja Google Playsta Androidille. Koodilla JL2852 saat ensimmäisestä ostoksesta viiden euron alennuksen (tosin myös minä nettoan koodin käytöstä viisi euroa, että mikäli et halua kartuttaa allekirjoittaneen credittejä, jätä koodi käyttämättä)

 

5. Imurointi. Kun on oikein stressaava päivä, niin äänikirja korviin ja imuri päälle. Turkkia vaihtava 66-kiloinen koira vielä kiltisti jelppaa siinä, että joka päivä on ihan varmasti uutta imuroitavaa. 

6. Temptation Island. Oon (taas) koukussa. Luonnollisestikin myös katsotaan jaksot ruutuplussasta etukäteen ja varataan keskiviikoiksi vähän paremmat safkat ”temppiskatsomoa” varten. 

7. Tämä kevät, ja tuleva kesä. Onko se sitten lisääntyvä valo, uunituore virka vaiko uusi parempi sänky (aamen kunnolliselle patjalle ja hyville yöunille), mutta yhtäkkiä on vahvasti sellainen ihanaa, elämä ihanaa- tunne! (tämä sanamuoto saattaa ehkä tulla siitä, että lenkkilistani ylivoimaisesti kuunnelluin kappale on ihanaa leijonat ihanaa)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

Pitkästä aikaa ihopostaus! Minulla on aina ollut kuiva iho. Taisin olla alle puolivuotias kun se diagnosoitiin atooppiseksi. Lapsena se tarkoitti rasvakylpyjä ja aukeilevia taipeita. Teini-iässä atopia siirtyi kasvoihin ja ylävartaloon. Siinä missä muut teinit kirosivat finnejä, minun ihoni repesi auki pienille haavoille. Öisin raavin haavat unissani auki ja kuivan ihon ärsyttämät silmäluomet turvottivat silmät umpeen. Oikeastaan näytin surullisen ison osan teinivuosistani turpaan saaneelta.

Tuolloin 2000-luvun taitteessa atooppinen iho ei vielä kovinkaan monelle lääkärille auennut. Sain hyvää tarkoittavia "ehkä sun pitäisi hiukan rasvata tota" tai "sulla on katos vähän kuiva iho" -neuvoja ja aina vain uusia perusvoiteen käteen. Ne voiteet eivät auttaneet ja apteekista saatavien kortisonivoiteiden prosentit olivat lakanneet auttamasta jo vuosia aiemmin.  En voinut meikata ollenkaan. En voinut käyttää mitään vaatteita, mitkä olisivat voineet hiukan ärsyttää ihoa. Öisin rupesin käyttämään hansikkaita ja en voinut oikeastaan edes itkeä surkeuttanut, koska kyynelien suolavesi sattui aivan julmetusti. Siltikin iho oli noin kaksi kolmasosaa vuodesta sietämätön. Se oli ärtynyt, tulehtunut, hilseilevä ja todella kipeä. Ollessani töissä kaupan kassalla eräs mummo tiedusteli olenko spitaalinen ja bussissa lapsi kysyi äidiltään, että mikä tota tyttöä vaivaa.

Täytettyäni kaksikymmentä, istuin taas yhden lääkärin - tällä kertaa oikeasti työlleen omistautuneen ihotautilääkärin- vastaanotolla ja purskahdin itkuun. Silloin oikeasti tuntui, että elämässä ei ole mitään muuta kuin se hemmetin oireileva iho.  Sain sisäisen ja ulkoisen kortisonikuurin ja iho "pelästytettiin kuntoon". Kävin tutkimuksissa sairaalassa, ja etsimällä ja kokeilemalla minulle löydettiin iholleni sopivat voiteet. Hiljalleen iho rupesi parantumaan. Suunnilleen samoihin aikoihin markkinoille rupesi ilmaantumaan myös monipuolisempia voidevaihtoehtoja ja yhtäkkiä minulla oli iho, jota pystyi meikkaamaan, jossa saattoi käydä uimassa, ja joka ei revennyt nauraessa tai ärtynyt itkiessa.

Nykyisin ihoni on suurimman osan ajasta hyvä, joskus jopa todella hyvä. Kuitenkin niin, että ihon kunnosta riippuen ulkoinen ikäni saattaa heitellä suunnilleen kymmenen vuoden haitarilla edestakas. Kuivana iho näyttää helposti ryppyiseltä kun taas hyvänä päivänä kuulaalta ja no, nuorelta. Ihoni reagoi kylmään ja stressiin kuivumisella, mutta nykyisin sen saa onneksi hoidettua kuntoon muutaman päivän tehokosteutuksella. Viimeiseen vuosikymmeneen en ole enää joutunut juurikaan käyttämään kortisonia ja nykyisin olen keskittynyt ihon hoidossa varsinkin öljyihin ja mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaan. Atopia iskee minullä lähes aina silmien ympärille ja tämän vuoksi vaadin silmänympärysvoiteelta lähes ihmeitä. Onneksi niitä ihmetuotteita on myös löytynyt. Niin silmänympäryksille kuiten muutenkin, joten ajattelin vinkata, jos näistä löytyisi apua myös muille kuivan ihon kanssa tappeleville. Tällä hetkellä:

Puhdistan ihon Mia Höytön puhdistusvoiteella (Sievä). Toinen lempparituote on myös Madaran puhdistusvaahto.

Öljyän kasvot Madaran Superseed - kasviöljyllä (fiiliksestä riippuen joko Soothing Hydration tai Radiant Energy) Tämän lisäksi hyväksi on havaittu Höytön öljyseerumi (Lempeä uni) ja Rimita Greenin Argain Oil.

Silmänympäryksille levitän Mia Höytön ravitsevaa silmänympärysvoidetta (Valo). Tälle ei ole voittajaa löytynyt.

Kasvovoiteena käytän Mia Höytön kasvoivoidetta (kuivuusasteesta riippuen joko Ihana tai Unelma täyteläinen). Joskus - ja varsinkin kylmillä ilmoilla -  laitan öljyä kasvoille myös aamuisin.

Tehotuote itsepintaisiin kuiviin kohtiin: Weledan Skinfood tai Madaran Pihlajavoide.

Kasvonaamioita käytän satunnaisesti, mutta silloin kun käytän, kättään Mia Höytön heleyttävää kuorintanaamiota (Helmi) tai Madaran SOS koskeuttava naamiota. 

Vartalolle käytänkin sitten tuotteita hiukan vapaammin, koska vaikka vartalonkin iho onkin kuiva, ei se kuitenkaan ole erityisen herkkä. Hyviä voiteita ovat mm. Nivean Expres Hydration ja Nivean vartaloöljy, La Rouche-Posayn Lipikar Baume AP+ ja L300 Intensive moisture vartalolle. 

Tuotteet on alunperin saatu blogin kautta, mutta nämä kaikki nykyiset purkit ovat itse ostettuja.

Ps. Jos sinulla on erityisen herkkä iho, testaa aina uusia tuotteita varovaisesti! 

 

Share
Ladataan...

Pages