Ladataan...
Polka dots

 

Illalla valmiiksi täytetty kahvinkeitin.

Iisa:  Kun olit nuori, ja sen kaikki sanat.

Reilun kaupan ruusut. Yleensä ostan kaksi tai kolme kimppua eri väreissä, karsin lehdet pois, leikkaan varret lyhyiksi ja sekoitan kaikki yhdeksi tiukaksi nipuksi.

Kukkien istuttaminen. Ehkä käsien upottamisessa multaan on jotain niin iänkaikkista, että koko olemus rentoutuu. Istutin pelargonioita, koska niistä tulee aina mieleen lapsuus ja mökkikesät.

Jääkaappiin kannattaa jemmata yksi pullo kuohuvaa. Koska miksei.

Aamukolmelta on turha ajatella yhtään mitään. Kaikkein vähiten työjuttuja.

Helpoin kesäkakku syntyy valmismarengeistä, kermavaahdosta, valmiiksi maustetusta rahkasta ja tuoreista marjoista. Näyttävät koristeet saa pakastemacaroneista.

The Monkees: Daydream Believer. Ensimmäisestä kuuntelusta on 20 vuotta, mutta jokaisella kuuntelulla yhä yhtä ihana kuin silloin ensimmäisellä.

Saippuakuplat. Varsinkin kun niitä puhaltelee kolmevuotiaan kanssa, joka ihailee jokaista kuplaa ja miettii, mihin ne matkaavat.

Helsingin Sanomien kommentteja ei oikeasti ole pakko lukea, vaan niiden suhteen voi vain kuplailla.

Pikkuveljen muumitatuointi on yksi ehdottomasti siistempiä asioita, mitä olen nähnyt aikoihin.

Silkkimekko on ylellisyyttä, jota ei kannata rajata vain juhliin. Varsinkaan mekkoa, jossa on hulmuava helma ja kirjailtuja kukkia.

Jos kengät hiertävät ja bussipysäkille on yli 500 metriä, kannattaa tilata taksi. Tai kävellä paljain jaloin, mutta ei ainakaan askeltakaan niissä hiertävissä kengissä.

Että sana heureka tarkoittaa: "olen siinä tilassa että olen löytänyt”.

trenssi - ZARA - mekko - YMC - kengät - CONVERSE - aurinkolasit - FENDI (saatu/Instrumentarium)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

Kuuluu hyvää, koska:

Juoksin 17 kilometrin Länsiväyläjuoksun.

Leivoin ensimmäistä kertaa ikinä munkkeja.

Pidin vappujuhlat.

Sain haluamani kesälomakuukauden. KUUKAUDEN. Elämäni ensimmäinen kokonainen lomakuukausi.

Ulkona on kevät ja kevät tarkoittaa uusia valkoisia converseja.

Olen vihdoin myöntänyt itselleni, että olen todellakin se ihminen, joka katsoo ruutu plussasta Temptation Island-Icelandin jaksot etukäteen. On aina kiva oppia itsestään uusia juttuja.

Olen ruvennut itsekseni heräämään aamulla 06.30. Paljon kivempi herätä itsekseen kuin herätyskelloon.

Päätin ruveta taas juoksemaan.

Sain ahkeran vahtauksen ansiosta tilattua itselleni tuon kuvassa näkyvän H&M:n Conscious Exclusive -mekon ja se on ihana! Tilasin saman mekon myös vaaleanpunaisena. Sekin on ihana.

Löysin pitkään kateissa olleet aurinkolasini.

Kuuluu ei niin hyvää, koska:

Se 17 kilsan juoksu muistutti, että kaksikymppisenä ehkä tuli kipaistua puolimaratoneja hetken mielijohteesta, mutta näin kolmekymppisenä makaat 17 kilsan jälkeen sohvalla tärinöissä ja pelkäät oksentavasi.

Ne munkit oli vain päällisin puolin uskottavia. Sisältä taas ihan taikinamössöä.

Koira piti omat vappujuhlien afterpartyt, murtautui keittiöön ja söi: neljä munkkia, kourallisen karkkeja, kolme metrilakua ja viisi suklaasuukkoa, joista kolme foliokuorineen. On ehkä hauskempiakin asioita kuin koiran ulosteen/oksennuksen tutkiminen ja arvailu, että tuliks ne kaikki jo ulos?

Se lomaKUUKAUSI on heinäkuu. Heinäkuuhun on ikuisuus.

Ne uudet valkoiset converset eivät ole enää erityisen valkoiset.

Niitä temppareiden jaksoja ei ole enää kovinkaan paljon jäljellä. Hajottaa jo valmiiksi ajatus maailmasta ilman elämänpeliä ja leirinuotioita.

Herään joka aamu myös klo. 03.30 ja 05.00. Ja molempina kertoina aina luulen, että olen jo totaalisen myöhässä.

En ole oikeasti juossut askeltakaan sen kamalan länsiväyläjuoksun jälkeen.

Mekosta näkyy läpi. Siitä vaaleanpunaisestakin mekosta näkyy läpi. Ihan aina ei halua vilautella.

Näytän aurinkolaseissani aivan Roswellin alienilta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

Yhteistyössä Aino-jäätelö

Minulla on takaraivossani lista. Lista asioista, joita pitäisi tehdä, jotka pitäisi saada aikaiseksi. Jos se lista joskus lyheneekin tai katoaa kokonaan, keksin sinne välittömästi jotain. Jotain, mitä on tehtävä.

Listat eivät ole aina huono asia. Niiden ansiosta muistan maksaa laskut ja hankkia uudet piilarit. Niihin muistan kirjoitella ajatuksia, joihin ei ehdi paneutua juuri sillä hetkellä.

Mutta se lista.

Se takaraivoni lista varmistaa, että teen mahdollisimman paljon ja täysillä; että siivoan, leimaan ylityötunteja ja herään aikaisempaan bussiin.  Se lista on olemassa myös viikonloppuina ja lomilla; silloin se vaatii, että leivon sämpylöitä heti herättyäni ja pesen varmasti mahdollisimman monta koneellista pyykkiä.  Ja silloin kun en tee näitä asioita; en leimaakaan ylityötunteja tai leivo niitä sämpylöitä, se lista kertoo, että en ole tehnyt tarpeeksi, että tänään näitä asioita ei voi yliviivata.

Olen käynyt nyt kaksi kertaa Aino-jäätelön järjestämällä, ja psykoterapeutti Maaret Kallion ohjaamalla Ole itsellesi iki-ihana -kurssilla. Minun lisäkseni kurssilla on viisi muutakin bloggaajaa ja kurssin tarkoituksena on herätellä olemaan itselleen hieman lempeämpi. Vaikka nykyisin teen harvemmin mitään blogiyhteistöitä, tähän hakeuduin aivan itse ja omatoimisesti. Ajatus siitä, että se itse luomani lista ei hallitsisi ja tuomitsisi, oli aika houkutteleva.

En oikeastaan voi sietää termiä suorittaminen.  Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ehkä minun elämäni on aika usein nimenomaan juurikin sitä - suorittamista. Ja se ärsyttää, sillä haluaisin kovasti olla ihminen, joka tekee kaikki ne listani asiat ilman sitä listaa. Huomaamatta ja kuormittumatta. Haluaisin kai, että jaksaisin vain tehdä asioita loputtomalla energialla. Olla se ihminen, joka herää aamukuuden lenkille, koska se on kivaa, joka tekee pitkän päivän töissä, koska työ on intohimo ja kokkaa vielä sen monen tunnin ateriaan, koska ruuanlaitto rentouttaa. Ja onhan se aamulenkki kiva, työni on äärimmäisen kiinnostavaa ja rakastan ruuanlaittoa - mutta en aina, en joka päivä. Koska aina välillä ei ihan oikeasti vain jaksa ja pysty. Silloin se lista ahdistaa.

Suunnilleen kaksikymppiseksi jätin asiat yleensä tekemättä ja kokeisiin lukematta, koska en kuitenkaan osaisi tai olisi tarpeeksi hyvä. Sitten päätin hakea oikikseen ja nykyisin en pysty uskomaan, että tekemäni asiat olisivat tarpeeksi hyviä. Että minä olen tarpeeksi hyvä.  Koska ainahan voi tehdä paremmin, olla parempi. Aina voi olla ottamatta sitä iltalehti -taukoa kesken päivän ja harva lause on niin hyvä, etteikö siitä hiomalla saisi vieläkin parempaa.

Paitsi että. Liika vaatiminen ja liika tekeminen lamauttavat, stressaavat. Väsyttävät ja vetävät mielen matalaksi. Välillä tarvitsee sen tauon, välillä on vain parempi  tajuta, että se lisähiominen ei tee lopputuloksesta yhtään parempaa, ja kuten Maaret kurssilla sanoi, välillä saa - täytyy - riittää vitosen tai seiskan suoritus. Ihan kaikkeen ei voi jatkuvasti panostaa kympillä.   

Kurssista on vielä kaksi tapaamista jäljellä. Niistä luultavasti heräilee vielä lisää ajatuksia, mutta palataan asiaan sitten kun ne ajatukset ovat päässeet taas hiukan jäsentymään :)

#välillävoi #ainojäätelö

 

Share
Ladataan...

Pages