Ladataan...
Polka dots

 

 

Ennen bileissä oli kuohuvaa ja ihmisiä, joilla oli aikaa keskittyä toisiinsa.

Nyt niissä on usein ympäriinsä juoksevia lapsia ja vanhempia, joiden kanssa kommunikoidaan puolikkailla lauseilla.

Se on ihan ookoo. Niin se vain jotenkin menee, että yhtäkkiä kaikilla on lapsia. Tai ei edes kaikilla, mutta siltä se tuntuu. Ja se on myös ihan ookoo, että silloin jutuissa huomioidaan ne lapsetkin ja että sitä kuohuvaa ei yksin vedetä koko pullollista. Tähän kaikkeen osasi varautua. Mutta sitten on tämä yksi asia, josta kukaan ei tajunnut varoittaa.

Vauvajuhlat. Babyshowerit. Vauvaruokamaistelua. Siittiöiden heittelyä (täytettyjen vesi-ilmapallojen tähtäys hulahulavanteeseen). Vaippakakku (sitä ei syödä). Parikymmentä enemmän tai vähemmän vaivaantunutta vierasta.

En ymmärrä näitä bileitä. Niissä ei oikeastaan juhlita vauvaa, koska se vauva ei ole vielä edes syntynyt, mutta ei niissä kyllä oikein juhlita tulevaa äitiäkään, koska suurin osa lahjoista on sille (syntymättömälle) lapselle ja vauvasafkojen mutustelu ei varsinaisesti huuda Let's parteeeee. Siellä juhlissa on se odottava äiti, pari muuta raskaana olevaa, muutama äiti ja sitten kaikki muut, jotka osaavat tai eivät osaa puhua vauvaa. Hyvin mahdollisesti juhlissa on joku, joka yrittää lasta ja jolle koko tilaisuus voi olla hyvinkin kipeä ja sitten se toinen, joka ei taas jaksaisi perustella, että ei ihan oikeasti halua lisääntyä. Noin 90 prosentille osallistujista tilaisuus on joko kiusallinen, surullinen tai vähän tylsä. Jotenkin vain koko konsepti tuntuu niin monella tapaa tarpeettomalta.

Ja silti kuitenkin käyn vauvajuhlissa. Olen järjestänytkin kahdet bebebileet. Koska ehkä se nyt vain on tätä.  Koska ei kaiken täydy ollakaan se oma juttu ja välillä riittää, että jollakin toisella on tosi kivaa.  Eivätkä vauvajuhlat oikein voikaan olla kaltaiselleni vapaaehtoisesti lapsettomalle se oma juttu. Mutta koska ne  juhlat ovat niin vauvaa, joutuu siellä myöntämään, että ystävällä on nyt sellainen (iso) osa elämää, jota ei oikein ymmärrä. Että nyt hänellä saattaakin olla enemmän yhteistä muiden kanssa. Niiden, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Erilaisuus ja erilaiset elämäntilanteet ovat arvokkaita asioita, mutta onhan se myös niin, että jos ei itse ole asiaa kokenut, niin sitä ei välttämättä - parhaalla tahdollakaan - täysin ymmärrä. Pidän lapsista ja ehkä joskus saatan omiakin toivoa, mutta juuri nyt minulla ei ole kokemusta siitä, miltä tuntuu saada lapsi, olla äiti tai edes haluta lasta. Ehkä vauvajuhlista tekeekin hiukan hankalan se, kun ei ole oikein mitään sanottavaa. Kun ei oikein voi ottaa osaa keskusteluun ja kuitenkin se, että vauvajuhlissa puhutaan enimmäkseen vauvaliitännäisiä asioita, on ihan ymmärrettävää. Oikeastaan yhtä ymmärrettävää kuin se, että lapseton ihminen ei ehkä jaksa tai osaa olla kovin kiinnostunut rintapumpuista ja välilihaöljystä.

Onneksi sieltä alkoholillisen skumppapullon vierestä löytyy yleensä muutama kohtalontoveri.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

1. Ymmärrys siitä, että mikään määrä mansikoita ei ole ihan riittävä. Aina voi syödä vielä sen yhden.

2. Kahdeksan luettua kirjaa. Kasa epämääräisiä dekkareita, (koska syystä tai toisesta lomailu ja murhamysteerit on tarkoitettu yhteen), vahat tyttökirjasuosikit ja Tuula Karjalaisen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta (iso suositus!).

3. Minä en ole työni. Tämän tajuaminen kesti kolmannelle lomaviikolle saakka. Jossakin vaiheessa olin huomaamattanut ruvennut määrittämään itseäni vain ja ainoastaan työni kautta. Jatkossa yritän pitää tiukasti mielessä, että työni on vain yksi osa minua.

4. Kasoittain  laiskoja aamukahveja. Lomalla kahvinjuontini lisääntyy, koska mikään ei voita hitaita kahvikupillisia aamuauringossa, kun ei ole kiire yhtään mihinkään.

5.Kaksi varattua matkaa. Lokakuussa suuntana on Istanbul ja marraskuussa Rooma.

6. Avokadovillitys. On ihan ookoo syödä avokadoja jokaisella aterialla (ja niitä mansikoita taas niiden aterioiden välissä)

7. Yksi itse sidottu kukkakimppu! Ruusut ostin kaupasta ja kaiken muun keräsin luonnosta. Yksi lapsuuteni ammattihaaveista oli kukkakauppa. Nyt toiveeni on (heti kun Suomen alkoholisäädäntö hiukan tsemppaa) kukka-viini-kirjakauppa. Sellainen, missä on nurkassa upottava nojatuoli ja kirjoja saa lukea ennen ostamista.

8. Latautunut fiilis. Neljä viikkoa ei mitään oli se tarvittava aika sille, että olo on virkeä ja tulevaan syksyyn jaksaa suhtautua uteliaasti.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Polka dots

 

80-luku. Olen syntynyt 1984 ja muistan kasarista ainakin kesäisen Hakaniemen (en tiedä miksi, asuttiin Vantaalla), äidin vaaleanpunaiset shortsit, sen kesäaamun mökillä kun lähdettiin Särkänniemeen ja oranssin istuimen, joka kiinnitettiin isän pyörän tarakalle. 

Kodin1. Kaisaniemen kodinykkönen oli oikiksen kirjaston ja k-kaupan välissä. Sinne oli hhvä unohtua, kun lähti hakemaan lukuevästä, mutta ei sitten ihan heti jaksanutkaan palata kirjastoon. 

Fazerin keksisuklaa. Yhtäkkiä sitä ei löydy mistään. MIKSI.

Nuoruuden uhma, jossa piti aika itsestään selvänä, että elämä menee just kuten on kuvitellut.

Kirka. Soittolistaltani on aina (paitsi teini-iän tiukempana The Moffats -faniaikana) löytynyt Kirkaa, enkä jotenkin ikinä suostu muistamaan, että hän on jo kuollut. (Viime vuonna suutuin siitä, että Kirkaa ei ole ikinä pyydetty Vain Elämää -sarjaan). Kuitenkin, aina kun havahdun asiaan, tulee kaipuu siihen aikaan, jolloin Kirka eli (ja voi vitsit se olisi ollut hyvä siinä vain elämässä!)

Voimariini.  Oivariini on väkisin väännetty.

Pikkulasten vaatteet ilman pääkalloja. Miksi ikinä kukaan on ajatellut, että vauvojen vaatteisiin sopisi pääkallot.

Samat elämäntilanteet. Pyyhin tämän jo kerran pois, mutta olkoon. Vaikka on uskomattoman siistiä, että kaverit elävät hyvinkin erilaisia vaiheita elämässä, on silti hiukan ikävä sitä aikaa kun kaikki vain nuohottiin viininpunaisissa haalareissa ja elämä oli tenttejä ja halpaa viiniä. En kuitenkaan haluaisi takaisin. 

Pikkuvarpaiden kynnet. Oli kai joskus aika, jolloin pikkuvarpaitteni kynnet näyttivät ihan normaaleilta. Sitten tuli tuhannet juoksukilometrit ja kynnet muuttivat muotoaan oudoiksi mutanteiksi. 

Juokseminen. Joskus oli aika, jolloin juoksin liikuttavan tunnollisesti. (Sen tietenkin voisi vain aloittaa uudelleen). 

 

 

Share
Ladataan...

Pages