PERIAATTEITA VANHEMPANA

Hiukan neuroottisena ja suunnittelevana tyyppinä olen joutunut vauva-arjessa tajuamaan, että kaikkea ei voikaan päättää etukäteen. Kas kun vauva onkin ihan minusta erillinen tyyppi, jolla on ikioma tahto ja omat mieltymykset, eikä häntä varsinaisesti kiinnosta, että hänen äitinsä on jo raskausaikana suunnitellut miten tän homman pitäisi toimia. Periaatepäsmärinä olen kuitenkin onnistunut  hahmottelemaan muutaman periaatteen, joista ajattelin pitää kiinni.

1. Hänen ajatuksensa ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka beibin kommunikaatio on tällä hetkellä jokeltelua,  kiljahduksia, maiskutuksia ja päristelyä, annan hänen sanoa ”sanottavansa” ja reagoin siihen. Haluan, että hänellä on jo pienestä pitäen ymmärrys, että hänen ajatuksensa ja asiansa ovat minulle tärkeitä. ”If you don’t listen eagerly to the little stuff when they are little, they won’t tell you the big stuff when they are big, because to them all of it has always been big stuff” (C.M Wallace).

2. Jos joku läheinen haluaa viettää beibin kanssa aikaa, pyöritän kalenteria niin kauan, että se järjestyy. Ei ole mahdollista, että lapsella voisi olla liikaa häntä rakastavia ihmisiä elämässään, ja on minun tehtäväni mahdollistaa, että nuo ihmissuhteet pääsevät syntymään. Mennyt kesä myös muistutti kipeimmällä mahdollisella tavalla, että jokaisella meillä on vain rajattu määrä päiviä.

3. Vaikka beibin isä joskus potuttaisikin, se ei kuulu beibille. Poikaystävä on yleensä ihan huippu, mutta silloinkin kun hän ottaa minua päähän, en motkota asiasta beibille. Vaikka tuollainen viisikuukautinen ei ehkä ihan hiffaisi mistä on kyse, en halua että lapselle valittamisesta tulisi vahingossa tapa.

4. Oma aika. Vaikka beibi on ikioma ihana pieni bestikseni ja muutenkin paras vauva ikinä, on välillä pakko saada myös hetki ihan omaa aikaa. Tällä viikolla kävin hemmotteluhoidossa ja lenkillä, seuraavan  parin kuukauden sisään on tavoitteena käyttää poikaystävän synttärilahja, eli mennä hotelliin ihan itsekseni ja ainakin yrittää nukkua läpi yön (luultavasti herään viimeistään kahdelta yöllä paniikissa etsimään beibiä hotellin kahisevien peittojen alta).

5. Hän on äärimmäisen rakas. Ja sen haluan kertoa hänelle joka päivä.

perhe vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *