MIKÄ RASKAUDESSA ON YLLÄTTÄNYT?

Nälkä.  Pitkin raskautta on ollut tavallista useammin nälkä, mutta ensimmäisen kolmanneksen nälkä oli aivan jatkuvaa.  Alkusyksyllä söin heposti kolme aamupalaa, lounaan, kaksi välipalaa, illallisen ja kaksi iltapalaa. Syksyn jenkkimatkamme keskeisin teema oli ruuan etsiminen, sillä yleensä aloin itkeskellä nälkää jo siinä vaiheessa kun kävelimme edellisen ravintolan ovista ulos. Ja se nälkä oli todellakin sellaista kalvavaa täydellistä nälkää, jonka iskiessä ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa.

Holhoaminen. Yhtäkkiä on kasoittain ruokia ja juomia, joita ei suositella ja aktiviteetteja, joita ei saa harrastaa.  Matkustamiseen tietyn viikon jälkeen tulisi saada erillinen lupa, nukkumisessa pitäisi suosia kylkiasentoa ja neuvolassa syynätään painoa. Kun on ehtinyt 35-vuotiaaksi ja elänyt hyvin pitkään elämää, jossa voi vapaasti tehdä omat valintansa, on ollut välillä yllättävänkin haastavaa ymmärtää, että nyt ei ole niin. Koska ne päätökset eivät ole enää vain minua koskevia.

Raskausdiabetes. Yksi sokeriarvo meni yli ja diagnoosi oli sillä selvä. Raskausdiabetes on siitä aivan älytön, että yhtäkkiä sellaiset healthy as f*ck -jututkin kuten aamusmoothiet, tuorepuurot ja hedelmät ovat kiellettyjä tai harmaalla alueella, mutta esimerkiksi tietyt leivät eivät sotke sokereitani ollenkaan. En tästä selvittyäni tule luultavasti enää ikinä syömään ruisleipää tai sataprossaista kauraleipää. Syömiset on myös ajoitettava kolmen tunnin rytmiin ja sokerimittari kulkee mukana. Raskausdiabeteksen takia en ole kokenut mitään erityisiä ruokahimoja, vaan suurin himoni on, että saisi yksinkertaisesti vain syödä jokaista suupalaa miettimättä ja stressaamatta.

Vauvan liikkeet. Ensin tuntui kuin pieni kala uiskentelisi, mutta nyt ne ovat jo kipeitä muljahduksia vauvan kuopiessa itselleen tarvitsemansa tilan.Vieläkin ajatus siitä, että siellä todellakin on ihan oikea pieni ihminen, tuntuu täysin absurdilta.

Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot. Varsinkin ne, joita ei ole itse pyytänyt ja jotka eivät mitenkään sovellu omaan tilanteeseen. Yhtäkkiä kaikilla on mielipide siitä miten asiat tulisi hoitaa ja tunnun menettäneen uskottavuuteni sen suhteen, että olen aikuinen ihminen, jolla on tapana harkita ratkaisujaan. Kun kerroin jääväni töistä pois jo reilusti ennen varsinaista äitiyslomaa, sain kuulla kerta toisensa jälkeen kuinka kaikki vapaat pitää ehdottomasti (ei siis kannattaa vaan pitää) säästää lapsen syntymän jälkeen) ja näyttävästi lapsi myös tuhoutuu, jos hän ei ole täysimetyksellä.

Sukupuoli. Olimme molemmat aivan varmoja, että tulossa olisi poika, mutta kromosomien ja rakenteen perusteella hän onkin tyttö!

Kommentit (4)
  1. Hei!
    Onnittelut raskaudesta <3 Blogin pitkäaikaisena lukijana halusin vaan kiittää, että olet edelleen jatkanut kirjoittamista. Tekstejäsi on rentouttavaa lukea. Toivottavasti innostut tulevaisuudessa kirjoittamaan enemmän, ehkä jopa kirjan 😊 Ihanaa odotusta ja vielä ihanampaa tulevaa vauvakuplaa!

  2. Moi!

    Onnittelut raskaudesta ja tulevasta vauvasta!

    Ensinnäkin, miten sun atopia on voinut raskauden aikana?

    Mulla oli ekassa raskaudessa raskausdiabetes, joka tuli kyllä ihan puun takaa! Ja sit oli hämmentävää, miten terveellisenäkin pidetyt jutut, niinku just smoothie tai täysjyvä-välipalakeksi, nosti sokerit niin ettei niitä voinut enää syödä. Ainut leipä joka sopi, oli täysjyvä-REAL, enkä ole sen koommin sitä suuhuni pistänyt kun vauva syntyi. Nyt olen uudestaan raskaana ja oottelen sokerirasituskoetta ja pelkään taas radi-diagnoosia, joka todennäköinen, oon tässä kuitenkin käynyt paastosokereita mittauttamassa hiljattain.. joten vinkit ruokiin (etenkin välipaloihin) jotka sulla nostaa maltillisesti sokereita, ovat tervetulleita!

    Tsemppiä loppuraskauteen!

    1. Lyhyesti: atopia on lähtenyt aivan käsistä ja viimeiset kuukaudet ovat olleet sen kannalta aika karseita. Ajattelin tehdä asiasta ihan oman postauksen, koska tästä haluan kirjoittaa oikein laajasti.

      Toi raskausdiabetes on kyllä tosi viheliäinen. Ei jotenkin käy ollenkaan järkeen noi syömiset. Paljon tsemppiä jos sulla on se taas!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *