Ladataan...
Pöpelikössä

Että riepoo sielua kun instagramissa hierotaan naamaan kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista, hämyisistä aamuista kun usva leijailee vielä ruskeilla (mutta lumettomilla!) pihoilla.

Täällä tundralla on vielä täysi talvi. Tai ainakin meidän pihassa on vielä täysi talvi. Tonttia ympäröi pitkät puut, joten keväinen aurinko ei vielä yllä pihamaatamme hellimään. Mieli ja sormenpäät tahtoisivat jo päästä kuopsuttelemaan, hipeltelemään, tekemään kesää. Jalat tahtoisi tallustella tiluksilla (huikeat reilu tuhat neliötä), katsella mitä laittas ja minne. Mut maailma sanoo ei. EI. E-i.

Tunsin jumaliste kateellisen pistoksen jo siitä kun yks tyyppi kertoi putsanneensa pihasta koiranpaskoja tuntitolkulla. Siis koiranpaskoja. No okei, ehkä mä kaihoan enemmänkin sitä haravaa ja kottikärryjä.

Mökillä lensi jo joutsenet kaakattaen, vaikka joki ja järvi ovat pikkusulaplänttejä lukuunottamatta umpijäässä. Mietin miten ne selviää ja pärjää. Pelkään ettei ne pärjää.

Myöhemmin luin uutisen, että muuttolinnut kääntyvät takaisin etelään, koska Suomessa on liian kylmä. Olisipa Lufthansan lentäjä tehnyt saman päätöksen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pöpelikössä

Niin. Ettäs tiedätte.

Minä en nimittäin tiennyt. Tai siis luulin, että Venetsia haisee kun niin minulle oli aiemmin uskoteltu. Venetsia haisi, tai tuoksui, ihan samalta kuin mikä tahansa veden äärellä oleva paikka tuoksuu. Vedelle, kostealle. Mutta ei missään nimessä pahalle, eikä haju ollut voimakas. Sellainen lempeä, mieto tuoksahdus, joka vain kertoi, että veden äärellä tässä ollaan.

Sen enempää minä en osaa Venetsiasta kertoakaan. Minulla ei ole jakaa vinkkejä, ideoita, ei mitään sellaista missä kannattaisi käydä tai mitä tehdä lomalla Venetsiassa. Osaan sanoa vain sen verran, että olen todella todella onnellinen siitä, että olen nyt nähnyt Venetsian. Pikaisesti, mutta nähnyt kuitenkin. Kävellyt kaduilla. Ylittänyt siltoja. Nähnyt sellaisen ihan oikeesti raidalliseen puseroon pukeutuneen gondolieerin. Istunut keskellä yötä sillalla syömässä pitsaa ja päivällä kahvilassa pikaisella lounaalla. (Lontoo, Rooma ja Venetsia on näin ollen vedetty yli nämä täytyy nähdä ennen kuolemaa -listalta.)

Meidän ei ollut tarkoitus edes käydä Venetsiassa. Mutta peruuntuneen lennon myötä lomasuunnitelmat menivät uusiksi, ja sen sijaan, että olisimme laskeutuneet iltapäivällä Veronaan laskeuduimmekin yöllä Venetsiaan. Rättipuhkiväsyneinä etsimme hotellin, jossa yöpyä (ja kävimme siellä yöllisellä pitsalla). Seuraavana aamuna ehdimme kävellä ympäri kaupunkia parin tunnin verran ennen hotellin check outtia, ja lähtöpäivänä ehdimme myös palaamaan takaisin Venetsiaan muutamaksi tunniksi ennen illan lentoa kotiin.

Nämä muutamat hassut tunnit riittivät siihen, että ihastuin. Vähän ehkä rakastuinkin. Voisin(pa) palata.

Lomamme kului pääasiassa Gardajärvellä ja erittäinkin laajasti sen ympäristöstä. Siitä on postauksia tästä taaksepäin noin miljoona, mutta laitan tähän vielä täsmävinkkilinkit, jos on jokin tietty juttu joka lomareissusta kiinnostaa!

Asiaa ja vinkkejä sisältäviä postauksia:

Pari vahingossa löytynyttä ihanuutta Gardajärvellä (Riva del Gardalta Bastione-linna sekä Lago di Tenno)

Patikointia Monte Baldolla

Huikea Dolomites Road Alpeilla Italiassa

Ihana, suloinen Malcesine Gardajärvellä

Sirmione Gardajärvellä

Aktiivilomailijan vinkit jalkojen hyvinvointiin

Höpsönpöpsönhupsutteluja matkan varrelta:

Pieniä onnellisuusjuttuja

Päivän asuni Riva del Gardalle

Italiassa olen huomannut, että

Venetsia, viini ja road trip

Matkakommelluksia - peruttu lento, vaan ei katkenneet siivet

Share
Ladataan...

Pages