Ladataan...
Punastus

Mikä ihana pääsiäisviikonloppu! Sanoo henkilö, jonka päivät eivät poikenneet normaalista mitenkään. Ja silti poikkesivat. Mikä siinä onkin, että viikonlopuissa ja arkipyhissä on aivan eri fiilis kuin normipäivissä? Sellainen kaiken alleen jättävä raukeus ja rentous. Stressitön olotila. Haluaisin, että oma arkeni tuntuisi tuollaiselta aina. Oikeastaan haluaisin, että koko maailma tuntuisi tuollaiselta aina. 

Aikamoinen pudotus ja totuttelu on ollut taas reissun jäljiltä - johan tässä on oltu kohta kolme viikkoa Suomessa, heh. Olen ihan viime päiviin saakka heräillyt öisin ihmetellen missä olen, lisäksi olen nähnyt unia silmittömästä väsymyksestä. Aikaerosta toipuminen ei taitanut sittenkään olla ihan piece of cake minulle. Kiroan herkän mieli-kroppa-yhdistelmäni, vaikkakin suurimman osan ajasta toki siitä kiitollisuutta tunnenkin. 

Eniten totuttelua on vaatinut ympäristö ja sääolot. Olin päättänyt etukäteen, ettei paluun jälkeen ole enää lunta enkä laita talvitakkia päälle. Vaan toisin on käynyt. Asuinympäristöni on rujo, keskeneräinen raksa (samalla kuitenkin olen hyvin viehtynyt siihen), omaan huoneeseeni sain reissun jälkeen kauniin tapetin, mutta seuraavana päivänä siellä huomattiinkin vesivahinko ja huone on nyt käyttökiellossa. Onneks on sohva! 

Kahden viikon eksoottinen aistien ilotulitus Aasiassa ja sen jälkeen pelkkää harmautta ja lumisadetta. Yritän ajatella, että jollekin tämä, just tämä, saattaa olla yhtä eksoottista, kuin minulle Hong Kongin värikkäät kadut. Onhan se toki eksoottista kun lumisade yllättää kesken auringonpaisteen ja hengaat siinä aurinkolaseissa coolisti sitten. 

Eli ehkäpä kaikki onkin kiinni siitä, kuka katsoo ja miten katsoo. Perspektiivi asioihin on hyvä säilyttää, ehkä pieni etäisyyskin, niin johan alkaa taas hommat näyttäytymään uudessa valossa. Siihen loputtomaan negatiivisuuden ja ankeuden suohon olisi niin helppo haksahtaa, mutta jospa nyt ei kuiteskaan. Mitä sekin hyödyttäisi?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Aloin kirjoittamaan tätä postausta jo päivällä. En saanut mitään muuta aikaiseksi kuin valitusta ja negatiivista virettä, eikä kirjoittaminenkaan tuntunut hyvältä. Aina ei tarvitse olla yltiöpositiivinen ja on ihan ookoo rypeä toisinaan itsesäälissäkin, se kuuluu elämään. Toinen juttu sitten onkin se, miksi tieten tahtoen haluaisin jakaa täällä blogissa negatiivista energiaa eteenpäin ja miksi ylipäänsä koen tarvetta valittaa

No, päiväunia, joogatuntia, kunnon ruokaa ja prosecco-lasillista myöhemmin mielikin on muuttanut suuntaa. Ehkä syynä negatiivisuuteeni olikin taas vanha kunnon väsymys ja nälkä. Ehkä tää on vaan yksi niitä päiviä. Mikä tahansa syy onkin, niin on mahtava huomata, että päivä voi kääntyä hyväksi, vaikka se saattaisi alkuun tuntuakin tuhoontuomitulta. Se on myös aika lohdullista. Negatiivisuus saattaa ottaa hetkeksi vallan, mutta siellä alla piilee kuitenkin se positiivinen vire. 

Se on ihan meidän itsemme vallassa, millaista energiaa ympärillemme jaetaan ja luodaan. Haluan itse lähettää mieluummin hyviä fiboja (kukapa ei) ympärilleni, sillä maailmassa on jo ihan tarpeeksi pahuutta ja negatiivisuutta. Valitettavasti se negatiivisuus myös lietsoo itse itseään ja leviää paljon herkemmin kuin positiivisuus. Senpä takia olisi hyvä miettiä, mitä sieltä suustaan ulos päästelee ja onko se sen arvoista. Kaikki on energiaa ja sanoissa varsinkin on hyvin voimakas lataus. 

Koska pyöräilen paljon, joudun kuulemaan aika paljon huutelua ja valitusta pahalla äänellä. Ok, välillä saatan ajaa väärässä paikassa joko vahingossa tai tiedostaen, mutta sitä ihmettelen, kuinka aina on joku valppaana valittamassa. Noin 99 prosenttia pyöräilystäni tapahtuu juuri siellä missä kuuluukin liikennesääntöjen mukaisesti, eikä se yksi prosentti tapahdu piittaamattomasti kaahaten todellakaan. Tottakai asiasta saa mainita, mutta se sävy! Aivan kuin olisin loukannut henkilökohtaisesti, niin rumalla äänellä olen saanut kuulla huutoa. Huutoa joutunut kestämään myös, vaikka olenkin ajanut aivan oikeassa paikassa, mutta toinen osapuoli ei ole ollut perillä liikennesäännöistä.

Miksi otin tämän esimerkiksi? Siksi, että nykyään en enää vain jatka matkaa reagoimatta, vaan pysähdyn ja sanon, ettei tuolla tavalla puhuta kenellekään. Ei, vaikka kyse olisi liikenneraivosta ja kohde täysin tuntematon ihminen, eikä muuten varsinkaan silloin. En tiedä onko strategiani toimiva, mutta jospa vastaisuudessa vähän miettisivät mihin tyyliin puhuvat kanssaihmisille. 

Huomenna aion olla extraystävällinen ja huomioiva ihan kaikille. Ole sinäkin <3

PS. Kuvissa ollaan vielä Hong Kongissa, mutta kotiin on palattu jo viime viikolla. Honkkaria tulee näkymään ehkä vielä muutamassa postauksessa. Valokuvaus räntäisessä Helsingissä ei ole ollut ehkä se inspiroivin ajatus :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Meidän perjantai alkoi vähän synkissä merkeissä. Satoi ja majapaikan yksi kultakaloista oli kuollut yön aikana. Suretti. 

Täällä Kiinan maalla ollessa on tullut väistämättä kiinnitettyä huomiota eläinten oloihin ja täytyy sanoa, ettei hyvältä näytä. Kissoja eläinkaupan ikkunassa myynnissä pienessä kopissa, kanoja häkeissä torilla ja eläintarhan aivan liian pienet elintilat. Niin, eläintarhoissa en tosiaankaan käy, mutta tuonne eksyttiin vahingossa, koska oli pääsymaksuton ja osa kasvitieteellistä puutarhaa. En kiellä, etteikö olisi houkuttanut käydä tsekkaamassa nelisormimangustien kämppä, mutta moraalinen selkäranka piti ja mentiin sen sijaan tutkimaan yrttitarhaa.

Konkreettisin eläinten kaltoinkohtelu onkin sitten ollut koko tämän viikon ihan tuossa nenän edessä, nimittäin kolme kultakalaa aivan liian pienessä maljassa. En tiedä mikä oli kalan kuolinsyy, mutta pieni elintila ei ainakaan parantanut tilannetta. Puntaroin, kuinka mainita asiasta ymmärrettävään sävyyn meidän airbnb-hostille, sillä luulen, ettei asia välttämättä mene aivan helpolla jakeluun. Vastaus voisi hyvinkin olla luokkaa "mutta nehän ovat vain kaloja"*. Painiskelen myös sen asian suhteen, onko minun aiheellista lähteä valistamaan yksittäistä ihmistä, kun oikeastaan puoli maailmaa tarvitsisi asennemuutoksen suhtautumisessa eläimiin ja eläinten oikeuksiin. Dilemma poikineen.

Mutta onhan täällä toki myös paljon hyvääkin. Käytiin toissapäivänä Big Buddhan luona Lantaun saarella ja koko paikka oli "no alcohol, no meat" -aluetta, mikä hiveli mieltäni. Lähtiessä paikalle jolkotteli vielä lehmälauma ja eräs niistä nuuhki kättäni nihkeällä nokallaan. Olin onnellinen. 

* Kun kerroin hostille, että lampusta saa sähköiskuja, et tiedoks vaan jos et jo tiennyt. Vastaus oli "it's always like that, no worry about it at all". Myös suhtautumisessamme sähköön taitaa olla hieman poikkeavuuksia...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Perjantaina otettiin laiva saarelle ja nyt sunnuntai-iltana tuntuu, että tänne voisi helposti jäädä vielä muutamaksi päiväksi. Aika suhaa eteenpäin aivan liian nopeasti. 

Stressilevelit saa helposti laskemaan tällaisella autottomalla saarella, vaikkakin kyllähän täällä asuu 30 000 ihmistä, eli porukkaa riittää. Niin ja autojen sijaan on sitten senkin edestä pyöriä, joita saa varoa. Onneksi hulina tapahtuu lähinnä rannan bulevardilla ja heti kun lähtee vähän kauemmas, ihmislaumoista ei näy jälkeäkään. Illansuussa käytiin rannalla kävelyllä eikä vastaan tullut ristin sielua. 

Kävelyn ja yleisen pyörimisen lisäksi ollaan pötkötelty meidän ihanassa airbnb-kämpässä, syöty noin sata kuppinuudelia ryyditettynä paistetulla mock duckilla. En tiedä kuinka tähän lipsahdettiin, mutta nuudeliskene on tullut otettua haltuun hyvin vahvasti, vaikkakin kokkausmahdollisuus tässä kämpässä olisi. Liekö sitten syynä aromivahvenne, mutta aivan järkky fiksaatio nuudeleihin meillä molemmilla. Nuudelia aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi... Ehkä ryhdistäydymme huomenna tai sitten emme. 

Haikein mielin siis jää Cheung Chau taakse huomenna ja loppuloman ajaksi meillä on kämppä Kowloonissa, Hung Homissa. Vaikka en ihan vielä tahtoisikaan lähteä saarelta, niin odotan innokkaana jo tulevia seikkailuja!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Vegaanina matkustaminen on toisinaan pelkkää ruokapaikan hakemista. Toki tulee aina etukäteen tsekattua alueen kasvisruokaravintolat, mutta joskus käy niin, ettei kyseistä paikkaa enää ole, se on kiinni tai sitten sitä ei vain löydy. Pari kertaa jo tämänkin reissun aikana ollaan vaellettu nälkäpäissämme ja ihmetelty miksi taas kävi näin... Pari kertaa on myös kulman takaa putkahtanutkin jokin kasvisravintola juuri, kun usko oli jo lopahtamassa ja parisuhde hangry-fiilisten takia lähes katkolla (ok liioittelin ehkä vähän, osataan pitää nälkäkiukut melko hyvin hallinnassa). Tarjontaa siis on, mutta sitä pitää osata etsiä. Useimmissa perusravintoloissa (etnisissäkään) ei ole ollenkaan kasvisvaihtoehtoa. Ainakin Kowloonin alueella olen tämän todennut, voi olla eri asia Hong Kongin saarella. 

Tätä Veggie Mamia tosin ei etsitty kissojen ja koirien kanssa, vaan Happy Cow'sta katsoin ravintelin, joka olisi mahdollisimman lähellä hotellia. Onni suosi ja paikka löytyi helposti sekä oli auki. Lisäksi ruoka oli erittäin tuoretta ja maistuvaa. Ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen! Aaah, kesärullat <3 Dumplarit <3

Suositteluni siis ravintolalle sekä koko Hong Kongille, täällä vegaanin on hyvä olla.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Sitä on tullut oltua viime päivät suu auki toljotteleva perusturisti. Suun aukinaisuus tosin on johtunut siitä, että on perin vaikea pitää läpi suljettuna mikäli ihmettelee ylempänä tapahtuvia asioita. Ja niitä täällä on. Kaikki on niin korkeeta, että olisi silkkaa tuhlausta katsella vain eteensä. 

Olen perusturreuden lisäksi tuntenut oloni hyvin, hyvin länsimaalaiseksi, enkä välttämättä sanan positiivisimmassa merkityksessä. Vaikka Hong Kongissa toki onkin paljon länkkäreitä, niin luultavasti ovat tuolla Honkkarin saarella (länkkärihonkkari, lol), jonne ei vielä olla ehditty. Kowloonin puoli Hong Kongia on etnisesti kirjava ja on ollut erittäin virkistävää pyöriä täällä. Kokea olevansa täysin joukkoon sulautumaton, mutta silti vahvasti yhtä ihmisten kanssa. Täällä on näet erittäin hyvät energiat ja suurkaupungin uuvuttava ilmapiiri loistaa poissaolollaan. Haluan ajatella sen johtuvan itämaisen kulttuurin arvomaailmasta, ihmisten sydämellisyydestä ja postiivisuudesta sekä mahdollisesti ihan vain siitä, että länsimainen kulttuuri ei ole niin vahvasti läsnä kaikkine hapatuksineen.

Tänään siirrymme Cheung Chaun autottomalle saarelle Lantaun edustalle. Siellä vietämme viikonlopun toivottavasti paljon pyöräillen ja trekkaillen. Ehkä otamme lautan Mui Woon, joka on tunnettu vesipuhveleista ja lehmistä, jotka hengaavat siellä. Maailman yksi ehkä siisteimmistä jutuista!

Hyvää viikonloppua sinne kaikki ihanat!

Share
Ladataan...

Pages