Viime viikko oli kiireinen, hektinen, työntäyteinen, vähäuninen ja mitä vielä. Sarjassamme viikkoja, kun käyt kotona vain kääntymässä, nukkumassa ja suihkussa jos sitäkään. Päivätyön lisäksi oli jokaiselle illalle kasaantunut jotain tekemistä ja perjantaina olikin hyvin outoa lähteä duunista ilman, että tarvitsi lähteä muualle kuin kotiin. Se oli ihanaa.

Kuitenkin näin jälkikäteen katsottuna näyttää viikkoni oikeastaan ihan mukavalta. Elämäähän totta tosiaan ymmärtää vasta taaksepäin katsomalla, vaikka se olemassa oleva hetki saattaisi tuntuakin ankealta. Onni on blogi, johon dokumentoida elämäänsä <3

Maanantaina ohjasin neljänneksi viimeisen Yin-tuntini Lady Linellä. Olen ohjannut tuolla ihan sieltä joogaohjaajaurani alkuajoista lähtien, eli tulisikohan jo neljä vuotta täyteen? Viimeisen vuoden olen ohjannut ainoastaan tuota yhtä tuntia ja tosiaan, vaikka kyseessä onkin kuntosali, on ollut ihanaa tuoda asiakkaiden elämään jotain tyystin muuta, kuin itsensä ylittäminen, jaksaajaksaa-asenne ja suorittaminen. Omalla mukavuusalueellaan on ihan ok pysytellä. Tosin minä en näemmä pysyttele, sillä jatkan parin viikon päästä maanantai-yiniä Urban Wellsissä Vallilassa. Jännittää muutos, mutta samalla olen hyvin innoissani. Ensi viikon keskiviikkona on itseasiassa ensimmäinen Flow-tuntini UW:ssä, tervetuloa mukaan!

Tiistai oli hitusen hermostuttava, sillä kävin pitkästä aikaa työhaastattelussa, joka meni kyllä tosi hyvin. Vaikken työtä saanutkaan, oli tuosta mukava aloittaa työnhaku (nykyisessä työssäni lopetan tämän kuun lopussa) ja vähän tunnustella ja muistutella mieleensä millaista on olla haastattelussa. Etsin osa-aikaista työtä joogaohjauksien ja toivottavasti opiskelun lisäksi, joten hirveitä paineita en tästä ole vielä ottanut. Aina on mahdollista tehdä keikkaa esim. ravintola-alalla, kunnes löytyy jokin itseä miellyttävä, antoisa työ. Nähtiin vielä illalla poikaystäväni kanssa, mutta molemmat oltiin niin väsähtäneitä, että aktiviteetti oli lähinnä syöminen ja Netflix (tosin sitähän se aina on :D).

Keskiviikko alkoi mukavasti, kun pyöräiltiin yhdessä osa matkasta töihimme. En tiedä miksi se oli jotenkin huvittavaa ja hellyyttävääkin <3 Töiden jälkeen menin tekemään vielä lyhyen iltavuoron Loukolla. En ole oikein ehtinyt olemaan aktiivinen noissa hommissa ja se harmittaa, mutta syksyn aikana siihenkin on tulossa muutos. Loukossa oli Helsinki Drawing Clubin -tapaaminen, johon itsekin toivottavasti joku kerta pääsisin osallistumaan. Vaikken kyllä osaa piirtää.

Torstain olin kokonaan töissä aamupäivästä iltaan. Olin lupautunut kissanruokkijaksi siskoni hoitokissoille, joten sinne siis menin illalla ja olin yötä. Poikaystävä kävi ruokkimassa omat kissani. Stressasin koko päivän sitä, kuinka kissat pärjäävät kuumassa kämpässä kun ikkunoita ei voinut jättää auki. Hetken jo mietin pitäisikö sittenkin lähteä yöksi Kallioon, mutta jäin kuitenkin Jätkäsaareen. Elossa ja hyvinvoivia olivat kun palasin, Maukka kävi perjantaina päivällä tuulettamassa asunnon.

Perjantai olikin tosiaan ainut ilta, kun en tehnyt m i t ä ä n. Katsoin rästissä olleet sarjat ja paijailin kissoja. Oli tarkoitus, että Maukka tulisi meille, mutta tarvitsin yksinoloa ja itseasiassa niin hänkin. Yksinolon tarve korostuu tällaisten hektisten viikkojen aikana. Joskus ajattelen olevani huono kumppani, kun haluan olla yksin, mutta onneksi ollaan yhdessä huonoja kumppaneita. Ja onneksi toinen ymmärtää asian, koska on ihan samanlainen.

Olin mennyt perjantaina puoli yhdeksältä nukkumaan ja heräsin lauantaina siinä kahdeksan maissa. Väsytti edelleen, mutta uni ei enää tullut. Mieli oli edelleen suorittavassa moodissa ja kävi läpi asioita, joita olisi seuraavaksi pitänyt tehdä. Päätin, että on ihan ok olla niin hidas ja veltto kun vaan pystyy olla, eli toisin sanoen päästin irti mielen metkuista antamalla kehon vaan olla. Useampi tunti tähän menikin, mutta oli sen arvoista, sillä puolenpäivän aikaan ulos lähtiessä olo oli jo elpyneempi.

Kävin uimassa Mustikkamaalla, leikkasin Maukan hiukset metsässä kiven päällä ja mentiin ex tempore viineille ja pizzalle paikkaan, josta en ollut ollenkaan tietoinen. Täältä sai yllättäen myös vegaanista juustoa pizzan päälle.

Illemmalla oli suunnitelmissa Loose ja pietarilaisten kavereiden näkeminen. Heillä kuitenkin matka venähti, sillä auton rengas meni jotenkin rikki välillä Porvoo-Helsinki. Olin siis lonely riderinä liikenteessä, kun aikataulut meni uusiksi. Keikkojen piti alkaa Facebookin mukaan jo ysiltä, mutta olikin joku sekaannus ja vasta kympiltä aloitti eka bändi. Sain hyvän tekosyyn käydä Vin Vinissä viinillä. Yksin. Parasta. Lopulta tyypitkin pääsivät Helsinkiin ja minä Looseen, kaikki siis hyvin.

Sunnuntai olikin ihan äärimmäisen kuuma päivä. Piti hengata Maukan kanssa, mutta hänellä olikin töitä (jotka oli autuaasti unohtanut). Hän lainasi lauantaina toisen tuulettimensa minulle, mutta kuinka ollakaan, se jäljelle jäänyt tuuletin oli hajonnut lähes samantien, joten jouduin luopumaan lainatuulettimesta 🙁 Sisällä ei oikein pystynyt olemaan ja taloyhtiön kattoterassi oli aivan liian kuuma vaihtoehto, joten suuntasin Katri Valan puistoon makaamaan puunvarjoon kuuntelemaan podcastia. Siinä ollessani aurinko meni pilveen ja alkoi tuulemaan, tuntui ihanalta. Kotiin tultuani laitoin kaikki ikkunat auki ja sain sisätiloihinkin aikaiseksi tämän tuulen. Kissat olivat ymmyrkäisinä.

Tällainen oli viime viikkoni. Ihmeen paljon sitä elämässään kuitenkin tekee, vaikka usein on fiilis, ettei tee muuta kuin käy töissä ja siinä välissä syö ja nukkuu. Oma elämä taitaa sittenkin olla ihan rikasta ja antoisaa <3