Paapomista?
Kävipäs hassusti. Vietiin vauva sosiaalipediatrian poliklinikkakäynnille katsomaan onko mun kolme vuotta sitten tapahtuneella alkoholin käytöllä ollut vaikutusta lapsen kehitykseen. Eli suomeksi ”aivan varmasti käytät ja käytit koko raskauden alkoholia ja huumeita – ja nyt kyllä narahdat” -käynnillä.
Fysioterapeutti tarkasteli vauvaa viitisen minuuttia, minkä jälkeen kertoi lausuntonsa ja sama lausunto lähetettiin kotiin postissa.
No, näköjään sillä kolme vuotta sitten nautitulla tequila -pullolla oli vaikutusta, koska fysioterapeutin ja lähetetyn paperin mukaan vauvalla;
– On matalahko perusjäntevyys. Vaikka on nostellut päätään pitkiä aikoja neljän päivän ikäisestä asti ja vääntelehtiessään joudun kaksin käsin pitämään kiinni, ettei tipu sylistä.
– On ehjät solisluut. Siis häh? Eikö muut luut sitten ole?
– Ei ole mustelmia. Luuleeko ne, että mä pahoinpitelen mun lasta?
Tämän lisäksi vauva;
– suosii pään pitämistä oikealle puolelle ja tästä tulee aivan varmasti epämuodostumia päähän.
Eipä tainnut fysioterapeutti huomata, että vauvan oikealla puolella oli paljon leluja ja vasemmalla puolella vahvat huuli- ja kulmarajaukset omaava nainen, jota äitikin vähän pelästyi. Olisin itsekin katsonut oikealle puolelle ennemmin. Sen enempää fysiologin ammattitaitoa kyseenalaistamatta tiedän myös, että lapsen pää kehittyy kolme vuotta. Ja olisin melko varmasti huomannut 9 viikon aikana jotain oikean puolen suosimisesta.
Se vauvasta. Äidin osa papereista on yhtä masentava. Huomaan selkeästi missä sanojani on kyseenalaistettu, lisäämällä lauseen perään ”kertomansa mukaan/äidin mukaan”. Mm. ”Äidillä ei ole ollut mielialalääkkeiden käyttöä kertomansa mukaan”. Selvennän sen verran, että monta vuotta sitten lääkäri määräsi unilääkkeet, joita en suostunut käyttämään, koska en halunnu mielialalääkkeistä päätäni sekaisin, vaan olisin halunnut löytää todellisen syyn silloiseen unettomuuteeni.
Seuraava käynti kahden kuukauden päästä, enkä tiedä montako käyntiä on vielä sen jälkeen. Ärsyttää, kun tuntuu, että koko ajan joku hengittää niskaan. Varoteltiin mitä käy, jos jättää menemättä – lastensuojeluun ilmotus heti.
Siis häh? Minkä takia ne mua pelottelee? Kyllähän mä niissä käyn ja vastailen rehellisesti, kun ei mitään ongelmaa ole. Silti ne kyseenalaistaa mun puheet.
Sama juttu raskaana. Käytiin HAL- poliklinikkakäynneillä. Tosin googletin ton linkin vasta nyt, joten voitte kuvitella mun ihmetyksen tällä hetkellä. Ehkä parempi, etten hormonien jyllätessä ottanu selvää asiasta sen enempää. Kunhan vastailin niiden kuulusteluihin jälleen kerran.
Neuvolassa otettiin joka käynnillä huumetestit.
Synnytyksen jälkeen vauvalta otettiin huumetestit ja musta tehtiin lastensuojeluilmotus. Tässä vaiheessa kiehuin raivosta. Tehkää mulle mitä vaan, millon vaan, mut antakaa hei ton pienen olla. Sosiaalityöntekijän kanssa laitoksella juteltuani ilmotukseen kirjattiin, ettei työntekijällä ole syytä huoleen, mutta yhdellä juttelukäynnillä joudutaan vielä käymään nyt ensi viikolla. Ilmotuksessa harmittaa vaan jo valmiiksi ”paska äiti” -leima virallisissa papereissa, mistä syystä pyrin ehkä entistä enemmän täydellisyyteen vauvan ja kodin hoidossa. Jatkuva ylisuorittaminen on raskasta.
Yleinen käytäntö, kyllä mä sen tiedän. Oma moka, mitäs ryyppäsit – tiedän senkin. Mutta minkä ihmeen takia apua ei tuputeta niille, jotka sitä oikeesti tarttee? Minkä takia meidän ei anneta olla?