Pölyn laskeutuessa
Timanttilaikka sylkee valkoista pölyä ilmaan, ja kädet tärisevät laitteen painosta. Terä lipsahtaa viisi senttiä sivuun siitä, mistä piti leikata, ja mietin, mitenkäs tässä kävi taas näin. Tarkoitus oli nimittäin teettää keittiöremonttia jollain toisella, mutta jostain syystä teen hommaa jälleen itse. Kelataanpa hieman taaksepäin ja kerrataan, mitä on tapahtumassa.
Vanha keittiömme sijaitsi toisessa huoneessa, mutta se oli meidän tarpeisiimme aivan liian pieni, joten päätimme siirtää sen toiseen huoneeseen putkiremontin yhteydessä. Putkiremonttia suunnitellut arkkitehti ehdotti, että siirtäisimme keittiön nykyiseen ruokasaliimme ja kaataisimme olohuoneen ja uuden keittiön välisen seinän. Tämän mukaan teimme myös aiemmat suunnitelmamme (ks. Google Sketchup).
Tulimme kuitenkin toisiin ajatuksiin. Ei pelkästään siksi, että naapurirapussa ei-kantavan seinän purkaminen oli aiheuttanut yläpuolella kulkevan kantavan palkin murtumisen, vaan aloimme myös epäillä, että emme jaksa pitää keittiötä paraatipaikalle soveltuvan siistinä. Kieltämättä myös seinäpinta-alan väheneminen hankaloittaisi kalusteiden sijoittelua.
Kun seinän kaatamiseen liittyi näin paljon epäröintiä, päätimme antaa asian olla toistaiseksi. Eipä meillä kyllä olisi ollut myöskään paikkaa, mihin laittaa kaikki tavaramme seinän kaatamisen ajaksi, sillä ne on nyt sijoitettu olohuoneeseen ja kaikki muutkin huoneet ovat työn alla. Ehkäpä harkitsemme tätä asiaa uudelleen silloin, kun suunnittelemme asuntojen yhdistämistä.
Yksi keittiön odotetuista uudistuksista on ison ruokakomeron rakentaminen, josta kerroin jo aiemmin (Ks. Komeron paikka). Yhdistämme siis vanhan astiakaapin nurkan toisella puolella sijainneeseen siivouskomeroon ja laitamme komeroon pariovet. Näin saamme upean ruokakomeron, johon mahtuu kaikki kuiva-aineet, mikroaaltouuni ja kaikki ne kodinkoneet, joita tarvitsee harvemmin ja joiden kaivaminen muiden tavaroiden takaa on ylivoimaisen vaivalloista.
Tämä projekti alkoi perjantaina, kun kävin hakemassa Alppilan Cramolta vuokralle laikkaleikkurin, piikkausvasaran ja rakennuspölynimurin.
Kuvittelin, että timanttilaikka uppoaa seinään kuin veitsi voihin, mutta sen käyttäminen vaatikin arvioitua enemmän voimaa ja tekniikkaa. Painavaa laikkaleikkuria ei ollut helppo ohjailla pystysuoralla pinnalla, ja terä tuntui syövän seinää mieluummin vinoon kuin suoraan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ehdin jo kirota, että lähdin tekemään koko hommaa. Piikkausvasaraa oli onneksi helpompi käyttää.
Karkeiksi ja epätasaisiksi jääneet ja lohkeilleet leikkauspinnat suoristettiin lauantaina, ja pääsin silloin jo silottamaan reunoja ja kulmia Tikkurilan Presto-valmistasoitteella. Työt komeron kanssa jatkuvat lähiviikkoina karmien asentamisella.
Ruokakomeron lisäksi päätimme leventää myös käytävässä sijaitsevan vaatekomeron ovea. Vaatekomerossa oli oven vasemmalla puolella omituinen kuollut kulma, jonka taakse sijoitetut vaatteet jäivät vähitellen unohduksiin.
Mittailimme seinää ja totesimme, että ruokakomerosta ylimääräiseksi jäävä komeron ovi mahtuu juuri tämän olemassa olevan oven viereen, ja saamme myös vaatekomeroon pariovet.
Hyödynsin ruokakomerosta irrotetut ovenkarmit ja peitelistat uuden oviaukon ylä- ja alaosassa. Kaiken kaikkiaan komeron rakentaminen kävi yllättävän nopeasti. Seinä kaatui perjantaina, ja karmit ja ovet olivat paikallaan jo lauantaina.
Nyt uusien pariovien väliin olisi vielä asennettava välipuu ja komeron sisään rakennettava uudet hyllyt. Sitten koko komeus on maalauskunnossa, ja pääsemme tyhjentämään sinne pahvilaatikoita. Vaikka olen välillä ollut sitä mieltä, että projektiimme ei kannattaisi lisätä uusia asioita, olihan tämän komeron tekeminen oikein järkevää juuri nyt samoilla laitteilla ja pölyillä.
Saimme myös päätettyä pistorasioiden paikat uudessa keittiössä ja teimme roilot tarvittavia kojerasioita ja sähköjohtojen upotuksia varten. Sähköt, vesi, viemäri ja maakaasu kulkevat työtasojen takana pintavetoina, joten upotukset tehtiin vain pystysuorille nousuille.
Viikonloppuna oli niin hyvä flow päällä, että harmitti jättää homma kesken mökkireissun vuoksi. Nyt sormet syyhyävät, että pääsisin asentamaan kojerasioita, tasoittamaan ruokakomeron seiniä ja tekemään vaatekomeron loppuun. Surullista, vai mitä? ;)
Niin, ja miksi sitten teen remonttia itse enkä teetä sitä kenelläkään muulla? Kävi oikeastaan niin, että putkiremontin valmistumisaikataulut olivat niin epämääräiset, ettemme oikein uskaltaneet sopia minkään toisen firman kanssa aikatauluista tai töistä. Ja nyt kun hommia pääsi tekemään, olin itse sopivasti lomalla. Siitä se ajatus sitten lähti.
Onhan se myös aika palkitsevaa, kun astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja huomaakin yhtäkkiä osaavansa tehdä jotain, jota ei ole aiemmin tehnyt. Eihän tämä mitään rakettitiedettä ole. Ja ihmisen keksimää sekin loppujen lopuksi on.