Ladataan...

 

Olemme olleet pari viikkoa täysin lomalla. Kun Janille koitti töistä vapaus pakkasimme tavarat reppuihin ja suuntasimme Janin vanhempien luo. Nyt näin kaksi viikkoa myöhemmin voin todeta, että onnistunut lomailu, toden totta.

Tänään kun on aika palata takaisin omaan kotiin, havahduin miettimästä arkea. Kotona odottavia tuotteita, joista pitää ottaa kuvat. Muuttopakkausta- ja siivousta. Raha-asioita. Koulua. Puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä.

 

 

Ja koska kyseessä olen minä, mietin näiden arkisten asioiden keskelle niitä sellaisia arjen pelastuksia. Sitä, mitä pitäisi syödä lattiapiknikillä. Mistä löytyisi lisää vaahtokarkkeja. Pitäisikö neuloa keltaiset piirakkasukat, kokeilla jotain uutta teetä? Rakentaa kalenteri alusta asti itse, vai tilata jostain jokin ihan mielettömän yltiövärikäs.

Kun olen sellainen pieni arjen rakastaja, on taipumukseni tehdä siitä arjesta sitten itseni näköistä. Tapahtui se sitten keltaisilla villasukilla tai lattiapiknikillä. Suosittelen sinullekin arkeen rakastumista, ja myös lattiapiknikkiä.

Ihana, ihana arki ja syksy, tervetuloa vihdoin!

Ladataan...

Me olemme neljä! Tässä on Mymmeli, pieni sydännenä, joka on niin hurmaava tapaus, ettei toista! Tämä pieni energiapakkaus muutti meille muutama päivä sitten, ja nyt sitten ollaan kovasti totuteltu uuteen elämään kahden kissan kanssa. Mymmelillä ja Tiuhtilla on mennyt tutustuminen ihan hyvin! Alkuun Tiuhti sähisi paljon pienelle, ja pieni takaisin, mutta nyt jo syödään yhdessä ja voidaan nukkua jopa metrin päässä toisistaan. Tiuhti saattoi ottaa vähän itseensä, kun on tottunut olemaan perheen vauva, ja huomion keskipisteenä, ja yhtäkkiä siinä onkin toinen saamassa yhtä paljon huomiota. Mutta koko ajan mennään eteenpäin, ja ollaan tutumpia toisille.

Mymmelin kanssa on mennyt hyvin ensimmäiset vuorokaudet. Itkua itkettiin vain automatkalla hetki, ja välillä saatetaan vähän mouruta kysellen, että eikö täällä olekaan enää sisaruksia.

 

Haimme Mymmelin meille Kisu Ryltä. Mymmeli on myös populaatiopaikasta pelastettu, kuten Tiuhti. Mymmeli tosin sai olla emonsa kanssa ihan luovutukseen asti, Tiuhtin emosta ei ole tietoa. Mymmelinkään tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta neiti on noin 13 viikkoa vanha. Ja hei, ei kannata antaa kuvien hämätä, noi rauhassa ei olla kuin nukkuessa! Tällä neidillä riittää virtaa, pallojen perässä juostaan ihan koko ajan! Yöt hän nukkuu vieressä ja aamuisin hän tulee herättämään painamalla oman märän kuononsa nenää vasten. Ja tuo nenän kuvio on sydämen muotoinen <3

Puhuin aiemmin Miisasta, jota kävimme katsomassa, ja jonka oli tarkoitus tulla meille myöhemmin. Valitettavasti Miisa ei selvinnyt neljää viikkoa vanhemmaksi. Hankalista oloista pelastettu pieni omisti rakenteellisia vikoja, eikä kehittynyt normaaliin vauhtiin. Onneksi saimme nähdä Miisan, ja käydä tutustumassa johonkin niin pieneen ja ihmeelliseen.

Tälläistä meidän arki nyt. Ja enää muutama viikko muuttoon! Mitä sinulle kuuluu ?

Ladataan...

Monessa perheessä eletään tällä viikolla suuria tunteita. Arviolta 6000 lasta aloittaa tänä vuonna koulutaipaleensa, ja menee ensimmäiselle luokalle. Yksi noista tuhansista on minulle erityisen tärkeä; siskontyttöni.

Koulutaipale aloitetaan vain kerran elämässä. Toki koulut vaihtuvat matkan aikana, mutta taipale pysyy. Siksi se on mielestäni oivallinen tilaisuus vähän juhlistaa suurta tapahtumaa, ja kasata lahja. Mitä sitten lahjaksi ekaluokkalaiselle?

Minä kasasin lahjaan neulomani villasukat, ja Loistavakauppa halusi lahjoittaa pakettiin mukaan supersöpöjä pehmoheijastimia, sekä heijastinpostikortteja. Nuo postikortit ovat hauskoja, kun niistä voi leikata vaikka koulureppuun söpöjä kuvia ! Ja miten helppo ja hauska keino muistaa kaukanakin asuvaa koululaista! Nuo pehmoheijastimetkin menevät helposti kirjekuorella vaikka toiselle puolelle maailmaa, jos tarve on.

Sukat on neulottu Novitan seiskaveikasta kolmella eri värillä, ja silmukat on katsottu Novitan sukkamitoista koolle 34 sopiviksi. Silmukoita on siis 44. Raidoitus tuntuu olevan tällä hetkellä yksi trendi, mitä sukkaryhmiä Facebookissa seuranneena voin todeta. Raidoissa vuorotellaan väreillä, ja raidan keskelle neulotaan toisella värillä joka toinen silmukka.

 

Ja koska siskolla on myös pieni poika, meni hänellekin oma pakettinsa. Kun ekaluokkanainen sai sukat, meni pikkuveljenkin pakettiin pienet sukat, sekä oma pehmoheijastin. Pienet sukat on neulottu seiskaveikasta, kahdeksalla silmukalla per puikko. Nopeasti oli valmista! Varsi on 2o2n joustinneulosta, joka jatkuu sukan etuosassa samalla tavalla.

Mielestäni paketeista tuli supersöpöt. Jalat pysyvät lämpiminä, ja heijastin tuo turvaa koulutielle. Itselläni keikkuu repussa heijastin, omalla nimelläni varustettu enkeli, jonka joskus hyvin kauan aikaa sitten sain kummeiltani.

Nappasin pakettiin mukaan myös koulutarvikkeita, ja pienemmälle saippuakuplia. Kohta pääsee antamaan lahjat saajille!

Onko teillä pieniä koululaisia?
 

Ladataan...

Viime kevät oli ihan liian rankka. Sen lisäksi, että kuljin sairaalassa taas urakalla, ja keho pisti vastaan niin monella tapaa, kuoli perheemme koira, ja opiskelin enemmän kuin pitkään aikaan. Samaan aikaan pyöritin myös blogia, ja kevytyrittäjyysjuttuja. Onko siis ihmekään, että siinä väsyi?

Olen ottanut nyt kesän lepiä. Nukkunut niin paljon kuin vain nukuttaa, neulonut niin paljon kuin vain jaksan. Olla öllöttänyt. Pitänyt hiljaisuutta someissa ja blogissa. Keskittynyt jaksamiseen ja lepäämiseen, jotta syksyllä riittäisi virtaa. Ja se oli kannattavaa. Nyt tuntuu, että energiaa on taas tarpeeksi, ja ideoita pursuaa päästä. Tällä kertaa osaan pitää työtaakan nyt vähän vähempänä, etten uuvahda uudestaan. Siksi olen päättänyt pitää pystyssä taas kiitollisuuspäiväkirjaa.

Ennen se oli ihan tapa, että joka ilta nukkumaan mennessä mietin päivästä ne kolme asiaa, joista olin silloin kiitollinen. Niitä ei tarvitse välttämättä edes kirjoittaa ylös, kunhan miettisi ne asiat. Mitkä asiat olivat sinä päivänä sellaisia, joista olet kiitollinen? Ne voivat olla pieniä, tai suuria. Kauppareissulla ostettu jäätelö, tai postiluukusta kolahtanut lehti. Onnistumisen kokemus käsitöissä tai koko yön vieressä nukkunut kissa.

Kun listaat asioita, joista olet kiitollinen, huomaat pian, miten opit olemaan enemmän ja enemmän onnellinen ja kiitollinen pienistäkin asioista. Niistä pienistä kiitollisuudenaiheista kasvaa päivä päivältä isompia, ja niiden keksiminen on aina vain helpompaa. Nappaa sinäkin kiitollisuus osaksi arkea!

Mistä asioista sinä olet ollut viimeaikoina kiitollinen?

 

Ladataan...

Onnellinen päivä on sellainen, joka alkaa vähän jopa sekavin tuntein, kun et ole varma, mitä se tuo tullessaan, mutta haluat nähdä ja kokea silti ihan vain kaiken, mitä sillä on annettavanaan. Sellainen, joka kutkuttaa mahanpohjassa jo hyvissä ajoin, joka pistää hymyilemään pitkään sen jälkeenkin. Erityisen onnellisia päiviä on mahtunut viimeaikoihin useampi.

Erityisen onnellinen päivä oli se, kun tajusin, että syksyllä meidän perhe on neljä. Ja että meidän nelihenkinen perhe asuu tuolloin uudessa kodissa.

Kuten alusta asti meillä on ollut suunnitelma, niin olemme päättäneet ottaa toisen kissan. Ja tätä Tiuhtin tulevaa pikkusiskoa kävimme katsomassa, ja tuo päivä oli onnellinen päivä. Ihan pieni vauva vielä, parin viikon ikäinen oli siinä käsissäni, imi sormeani, ja kun Jani tätä piteli käsissään, alkoi tuo vauva kehrätä. Ihan pieni ja avuton, niin rakas. Kissakodissa pentu kulki nimellä Tahdonvoima, meille hän on Miisa. Pari viikkoa hän on tuosta taas kasvanut, ja silmät ovat jo auenneet. Vielä monta pitkää viikkoa, ja hän tulee kotiin. Ja tuolloin tuo koti on meillekin eri, sillä muuttopuuhat ovat käynnissä. Nykyinen koti on kiva, mutta uusi koti on kivempi ja toimivampi.

 

Onnellinen päivä oli se, jonka vietimme saaressa. Onnellisen siitä teki se, että sen sai viettää tärkeiden ihmisten seurassa tehden asioita, joista pitää. Että se sisälsi seikkailuja ja tutkimusmatkailua, sekä uimista. Paljon uimista. Se sisälsi veneilyä, ja laivojen bongailua. Ja suuren ja mielenkiintoisen infopaketin Janilta, joka tuntuu tietävän kaiken kanavista ja laivoista. Tuonne saarelle palataan toivottavasti vielä lähiaikoina.

 

Ja sitten niitä materiaali-iloja; Onnellinen päivä oli myös se, kun löysin lettuihin todellakin toimivan gluteenittoman jauhoseoksen! Oi tätä onnea ! Toinen sellainen oli se, kun löysin FB kirppikseltä meille ilmaiseksi sopivan kirjahyllyn! Nyt minullakin on paikka kirjoille, kankaille ja langoille ! Ja se, että löytyi sukkiin sopivaa petroolin väristä lankaa, jonka tuo kävelevä tietopankki toi minulle kaupasta tulijaisina. 

 

Seuraaviin onnellisuuspäiviin

 

- Rakkaudella Henna

Pages