Työmatkalla ulkomailla: tunteita äitiysloman jälkeen

Rakkautta & Mamarkiaa

 

Terveisiä Riiasta!

Toinen työviikko ja ensimmäinen yön yli -matka aiheuttavat erilaisia tuntemuksia. 

 

Ikävää. Yhtäkkiä se olenkin minä, joka Skypen välityksellä, hotellin lakanoiden välistä kyselee päivän tapahtumia ja lähettelee hyvän yön suukkoja kotiin ruokapöydän ääressä istuville hassuttelijoille. Frida näyttää vanhemmalta ja osaa yhtäkkiä kertoa linnuista, autotiestä ja pelosta. 

Epäilyksiä. Järkytänkö lastani? Kaksi vuotta tiiviisti yhdessä ja sitten eräänä päivänä äiti alkaakin käydä töissä viisi päivää viikossa ja on heti perään kokonaiset kaksi päivää poissa. Vaikka Allu on vielä tämän viikon isyyslomalla, ja kaikki ovat nauttineet ajasta, Frida reagoi silti äidin poissaoloon. Yöt ovat häiriintyneet jo ennen päiväkodin alkua ja sekä äidin läsnä- että poissaolo kiukuttaa. Työmatkoja ulkomailla on useita joka kuukausi, eikä tasoitteluaikaa ole. Tiedän, että Frida tottuu uuteen tilanteeseen, mutta se voi vaatia aikaa. Kuinka autan häntä ja samalla onnistun työssäni?

Huojennusta. Tänään saan nukkua kunnolliset yöunet. En valmistele viikonlopun synttäreitä, enkä tee kotitöitä. Makaan hotellihuoneen sängyssä, kirjoitan blogia, teen kasvonaamion ja nautin hiljaisuudesta. Ehkä jopa luen kirjaa. Hotellihuone ei ehkä koskaan ole tuntunut näin houkuttelevan tylsältä. (Olen joskus jopa asunut 60% viikoista hotellissa, joten tiedän mistä puhun.)

Iloa. Huomenna menen kotiin, pussaan Allua ja kurkistan pinnasängyssä, ihan kippurassa tai tikkusuorana, nukkuvaa Fridaa. Täynnä rakkautta. Tiedän jo, että juoksen kotiin, vaikka tietäisin tytön nukkumaanmenoajan ylittyneen.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentoi