Ladataan...
Ripaus elämäämme

Oon jo pitkään miettinyt mitä tekisin tämän blogin kanssa. Tykkään paljon lukea muiden kirjoituksia ja ihannoin kun he keksivät vaikkapa pelkästä hammastikusta pitkän ja kauniin stoorin kirjoitettavaksi. Ja mun pää lyö aina vaan tyhjää. Ja sillä kertaa, kun sitä innostuu kirjoittamaan niin ajatukset pomsahtelevat hullun lailla näppäimmistölle ja lopputulos on paljon muutakuin kaunista, selkokielistä ja kiinnostavaa. 

Toinen syy on ettei mulla oo aikaa. Tai ehkä olisikin, mutta jos pitäisi päättää, että käytänkö yhden tunnin illasta, joka on sellaista vapaata aikaa, blogin kirjoittamiselle mitä ei ees kovinkaan lueta/osata kaivata, vai käytänkö sen siihen, että siivoan ja katson tv:tä/surffaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Vastaus on melko selvä. Miksi panostaa johonkin mikä ei ole edes kiinnostusta herättävä, koska voin ihan yhtälailla kirjoittaa itselleni päiväkirjaa, jos niin haluan. Karkeata, mutta tämä nyt vaikuttaa olevan jutun raaka totuus. Lisäksi tähän se kun ei tuu mitään kirjoitettavaa mieleen. Meidän elämä on niin neutraalia ja vakaata ettei meillä kovinkaan tapahdu koskaan mitään ihmeellistä. Käymme töissä kahdeksan tuntia päivässä, syömme, leikimme lasten kanssa max kaksi tuntia illassa, laitamme heidät nukkumaan ja hukumme omiin tekemisiimme. Yleensä homma menee niin, että mä jään kotiin ja mies lähtee pelaamaan. Ja sama homma toistuu viisi kertaa viikossa. Viikonloput ovat taas homma erikseen, mutta harvemmin silloinkaan mitään megamielenkiintoista tapahtuu. 

Lopettamisen syitä yhtään enempää availematta haluan sanoa, että olen aivan äärettömän kiitollinen niistä muutamista tyypeistä keihin olen tutustunut tämän reilu vuoden aikana, ja näiden sanojen myötä kiitän teitä, ketkä olette seuranneet matkaamme ja toivotankin teille ihanaa jatkoa! En tiedä sanonko hyvästejä lopullisesti, mutta melko varmasti kuitenkin. Olen aivan 100 prosenttisen varma, että jatkan edelleen tiettyjen blogien seurantaa, mutta itse hiljenen omani suhteen tyystin. Ainakin toistaiseksi. Heihei! Ja puspus! 

P.S. Instagram on, pysyy ja päivittyy. Eli jos haluat jatkaa meidän matkassa niin ota seurantaan @ripauselamaamme

Share

Ladataan...
Ripaus elämäämme

Terve taas! Viime postauksesta onkin taas jo tovi aikaa ja sillä välin täällä on taas sattunut ja tapahtunut vaikka sun mitä :) 

Ensinnäkin, meidän esikoisen täytti 5 vuotta viime keskiviikkona ja sitä edeltäneenä viikonloppuna meillä oli juhlat. Taas normaaliin tapaani aloin jo hyvissä ajoin stressaamaan mitä juhliin tulisi laittaa tarjolle, koska onhan se nyt äärimmäisen hankalaa jottei kaikki tarjottava olisi makeeta tai että mukana oli myös suolaisen lisäksi jotain makeaakin, siis muutakin kuin vain kakkua. Yleensä tuo kakku on se suurin huolenaiheeni, mutta tällä kertaa mies, joka ei muuten sitten koskaan ole leiponut mitään, toimi täytekakkuvastaavana! Ja sen kyllä huomasikin, mutta ajatus oli se tärkein. Kakku oli hyvää, siis todella hyvää, vaikkakaan ulkonäkö ei ollut kovin houkutteleva :D Lisäksi tarjolla oli karjalan piirakoita, munavoita, kinkku-pekoni-kanttarelli piirakkaa sekä keksiä ja karkkia. Siinä oli ihan tarpeeksi jo... Niin ja kameraahan en muistanut lähes koko juhlan aikana käyttää, perus.

Vaikkakin juhlia on aina todella kiva kestitä, niin jokatapauksessa kun ne viimeisimmätkin vieraat lähtevät, valtaa mut aina vallaton raukeus. Sen jälkeen sitä vaan henkäsee syvään, siivoaa ja rojahtaa hetkeksi sohvalle. Ja siinä samalla toki lapset tyyliin pyörivät ympyrää lattialla, sokerihumalaisina toki... Oli kuitenkin ihan mahtavaa nähdä lähes kaikkia sukulaisia taas pitkästä aikaa! 

Lisäksi tällä aikaa on tullut tehtyä töitä ihan hullun lailla. Töissä on käynnissä muutama iso projekti, jotka ovat vieneet mun lähes koko työajan.. Onneksi nekin pian helpottavat ja pääsee niiden "normaalien" asiakkuuksien kimppuun. Lisäksi tiedossa olisi toivottavasti taas uusia tuulia työrintamalla, mutta sen nyt näkee kuinka tämä kehittyy.

Viime lauantaina vietimme mieheni työpaikan syysjuhlia. Söimme, joimme ja nautittiin peleistä, karaokesta ja toisistamme. Ilta oli mukava, mutta sen jälkeiset päivät ovat olleet täyttä tappoa! Ei niinkään huonoa oloa ole ollut, mutta aivan järjetön väsymys koko ajan. Jos saisin valita niin mä olisin ihan hyvin voinut nukkua tän päivän ennemmin kuin olla töissä puolitoimisena. Aivoissa ei liiku mikään ja muutenkin olo on ihan tajuttoman outo. Sellanen poissaoleva eikä mikään tunnu järkevältä. Jotenkin toi juhliminen+valvominen ei vaan enää sovi, tai siis toki kun ei enää niin usein käy missään niin kaikki nämä kerrat ovat niin haastavia jälkimainingeiltaan. Huhhuh. 

Niin ja meillä muuten on alettu laskemaan päiviä, koska kuukauden päästä olisi lähtö Roomaan! Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee tutustumaan siihen mahtavaan kaupunkiin, ja vieläpä oman perheen kesken. Tiedossa olisi paljon kävelyä, mahtavia historiallisia kohteita, paljon pizzaa ja toivottavasti paljon aurinkoa. Ja jos vaan aikaa jää niin sitten kyllä pitää päästä shoppailemaan. Pitää nyt vaan vielä löytää jostain joku hyvä kantoreppo taaperolle, koska ei hän jaksa millään kävellä kaikkialla ja rattailla ei pääse useampaan kohteeseen. Viikonloppuna oon menossa katsomaan sellaista patapum- merkkistä taaperoreppua, mutta saa nyt nähdä kuinka se istuu ja miltä se tuntuu päällä kun tuo pikkuherra siinä kulkee.

Mutta nyt, mukavaa viikkoa! Toivotaan nyt, että sää hellisi meitä vielä tämän viikon, koska sitten kuulemma viilenee ja alkaa oikeasti tulemaan syksy. Tosin onhan se syksykin punasine lehtineen melko vaikuttava näky. 

P.S. Kuopuksemme vahingossa tipautti tietokoneemme lattialle viime viikolla ja se toki meni rikki. Seuraavana päivänä marssin giganttiin katsomaan valkkaamaamme chromebook tietokonetta, mikä olisi ollut tarjouksessa, mutta se oli myyjän mukaan ihan kakka eikä siihen kannattanut tuhlata rahojaan. Hänen suosituksensa toki oli alkaa oikein tuhlailemaan ja ostaa sellainen 500€n huippukone, millä meille ei oikeasti olisi käyttöä! Varsinkaan tuolla rahasummalla. Siinä samalla sain aimon annoksen Inteleistä, gigatavuista ja koneen eri osista sekä niiden ominaisuuksista. Ja voinette arvata, että kaikki meni täysin yli ymmärryksen. Onneksi paikalle tuli siinä vaiheessa työpaikan tekniken tuki (linjoja myöden tosin), joka tarjosi vähän käytettyä huippukonetta meidän budjetin raameihin sopivaan hintaan. Ja tuossa se nyt on. Toimiva, nopea ja juuri meidän tarpeisiin sopiva.

Share

Ladataan...
Ripaus elämäämme

Jännä myöntää, mutta voin nyt ylpeästi kertoa rakastavani tätä seutua jolla asumme. Olen aikasemminkin tästä kirjoitellut, mutta nyt viime päivien, ja eritoten tämän kesän jälkeen, on alue elänyt taas niin parasta aikaansa. Isot puistot aivan nurkallamme ovat kukoistaneet vihreydestään ja täyttynyt yksittäisistä piknikeistä, urheilun harrastajista tai erilaisista tapahtumista. Läheiset uimarannat, joita tässä on kaksin kappalein, ovat olleet niin täynnä väkeä ettei vapaata tilaa ole kuumina päivinä näkynyt. Ja kaiken tämän kruunasi, kun perjantai aamuna bongasin kirkon kupolimme, auringon kanssa kilpaa loistavan kuparikupolin. Kirkko on ollut remontissa nyt keväästä saakka ja vaikkakaan en mikään kirkkoihminen ole, koen tuon todella nätin kirkon olevan sellainen kaupunkimme ylpeys. 

Toissailtana taas istuimme terassilla ja kuuntelimme popedaa, joka esiintyi kaupungin torilla kahden kilometrin päässä. Matkalla alabamaan, kellot lyö ja paljon muita hittejä tuli popitettua ilman lompakon laihtumista. Iso peukku tästä! Lisäksi muutenkin, alueena tämä on sellainen rento, joka on kehityskohteiden kärkipäässä. Uusia asuinrakennuksia rakentuu kuin taivaalta tippumalla, uusi kauppakeskus avataan reilu vuoden päästä vajaa kilometrin päässä meiltä ja bussit kulkevat tampereelle noin 30min välein. Asukkaat ovat aina iloisia ja lapsia riittää ympärillämme, joka on todellinen ilo ajatellen, että vuosien päästä meidän lapset ja nuo kaduilla kirmaavat saattavat olla hyviäkin kavereita keskenään. 

Toisinaan bongaamme myös pihakirpputoreja lähikaduilta, ja ne ovat aina yhtä aarrerikkaita. Kirpputoreissa nyt kun muutenkin on sitä jotain erityistä houkutusta, koska jokaisella tavaralla on jokin tarina takanaan, mitä voimme tosin useimmiten vain arvailla. Alla oleva senkki on esimerksi todellinen löytö muutaman kuukauden takaa. Senkki on ollut ostohetkestään (-60-70 luku) alkuperäisomistajallaan ja kulkenut monen talon kautta sen hetkiseen taloon, josta omistaja siirtyi jo muiden hoiviin hoidettavaksi. "Sitä kannattaa varmaan hieman kunnostaa ennenkuin otatte sen käyttöönne." Ja puhpah, silloinhan tuo senkki menettäisi sen sinuutensa, ja mikä olisikaan mieltä lämmittävämpää kuin natisevat ovet ja laatikot sekä pienet naarmut vain koristamassa senkin muuten virheetöntä pintaa? 

Tänään nautimme taas lähikaupunkimme antimista. Bongasin aamulla netistä, että tampereen sorsapuistossa oli tänään puistokirppis klo 10-16. Ja hei, pakkohan sinne oli päästä! Ja hyvä, että menimmekin. Äiti teki kasan vaatelöytöjä itselleen ja pojille, kun mies ja lapset olivat leikkimässä ja katselemassa lintuja. Hyvä jako, eikö? ;) Puistosta jatkoimme matkaa kohti keskustaa ja hieman extempore päätöksenä päätimme mennä tornihotellin ylimpään kerrokseen, josta löytyy Moro Sky Bar. Moro Sky Barin listalla on niin ruokia, jäätelöitä kuin juomiakin, mutta varmasti paikan suurin anti on sen tarjoamat näkymät. Ihan lemppari paikka koko tampereella, koska nuo näkymät! <3

Pikkukakkosen puiston ja koskenrannan kautta bussilla kotiin. Mahtava päivä perheen kanssa ennen arjen tuomia kiireitä! Päivää ilostutti myös aurinko ja suhteellisen lämmin sää. Ja mehän toki vedimme aamulla lähteissämme farkut jalkaan, koska oli luvattu sadetta ja sen tuomaa viileää säätä. Näätteks te noissa kuvissa yhtään sadepilviä? Niin, no en minäkään. Joten kuuma oli, kylmyydestä ei tietoakaan. Tosin hyvä niin, kesä on vaan niin ihanaa aikaa :)

Huomenna alkaakin sitten taas tosiaan hieman uudenlainen arki, tai no siis lähes tuttu ja turvallinen, koska esikoisemme aloittaa uudessa päiväkodissa, joka löytyy n. 300 metrin päästä kotoamme. Päiväkodin yhteydessä on myös eskari, joka on mielestäni todella hyvä. Tykkään myös ajatuksesta, että sen hetkiset kaverit tulevat todennäköisesti olemaan samat myös pitkälle kouluun saakka. Se olikin oikeastaan syy miksi juuri nyt tälle syksylle päätimme hakea siirtoa. Poika saa pari vuotta totutella ja tutustua lähialueen lapsiin, jonka jälkeen kouluunkin meno saattaa tapahtua asteen verta kivuttomammin tai ainakin se on varmasti kivampi, kun ympärillä on ainakin muutamia tuttuja kasvoja. 

Huomenna tosiaan uuteen viikkon. Nauttikaa! <3

Share

Pages