Lyhyestä virsi kaunis

Oon jo pitkään miettinyt mitä tekisin tämän blogin kanssa. Tykkään paljon lukea muiden kirjoituksia ja ihannoin kun he keksivät vaikkapa pelkästä hammastikusta pitkän ja kauniin stoorin kirjoitettavaksi. Ja mun pää lyö aina vaan tyhjää. Ja sillä kertaa, kun sitä innostuu kirjoittamaan niin ajatukset pomsahtelevat hullun lailla näppäimmistölle ja lopputulos on paljon muutakuin kaunista, selkokielistä ja kiinnostavaa. 

Toinen syy on ettei mulla oo aikaa. Tai ehkä olisikin, mutta jos pitäisi päättää, että käytänkö yhden tunnin illasta, joka on sellaista vapaata aikaa, blogin kirjoittamiselle mitä ei ees kovinkaan lueta/osata kaivata, vai käytänkö sen siihen, että siivoan ja katson tv:tä/surffaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Vastaus on melko selvä. Miksi panostaa johonkin mikä ei ole edes kiinnostusta herättävä, koska voin ihan yhtälailla kirjoittaa itselleni päiväkirjaa, jos niin haluan. Karkeata, mutta tämä nyt vaikuttaa olevan jutun raaka totuus. Lisäksi tähän se kun ei tuu mitään kirjoitettavaa mieleen. Meidän elämä on niin neutraalia ja vakaata ettei meillä kovinkaan tapahdu koskaan mitään ihmeellistä. Käymme töissä kahdeksan tuntia päivässä, syömme, leikimme lasten kanssa max kaksi tuntia illassa, laitamme heidät nukkumaan ja hukumme omiin tekemisiimme. Yleensä homma menee niin, että mä jään kotiin ja mies lähtee pelaamaan. Ja sama homma toistuu viisi kertaa viikossa. Viikonloput ovat taas homma erikseen, mutta harvemmin silloinkaan mitään megamielenkiintoista tapahtuu. 

Lopettamisen syitä yhtään enempää availematta haluan sanoa, että olen aivan äärettömän kiitollinen niistä muutamista tyypeistä keihin olen tutustunut tämän reilu vuoden aikana, ja näiden sanojen myötä kiitän teitä, ketkä olette seuranneet matkaamme ja toivotankin teille ihanaa jatkoa! En tiedä sanonko hyvästejä lopullisesti, mutta melko varmasti kuitenkin. Olen aivan 100 prosenttisen varma, että jatkan edelleen tiettyjen blogien seurantaa, mutta itse hiljenen omani suhteen tyystin. Ainakin toistaiseksi. Heihei! Ja puspus! 

image.jpeg

P.S. Instagram on, pysyy ja päivittyy. Eli jos haluat jatkaa meidän matkassa niin ota seurantaan @ripauselamaamme

Kommentit (2)
  1. Harmi, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin. Välillä itsekin mietin onko tässä mitään järkeä, mutta sitten taas toisaalta rakastan niin paljon kirjoittamista, ettei lopettaminen ainakaan vielä ja nyt tunnu kovin ajankohtaiselta. 🙂

    Kaikkea hyvää ja instassa nähdään! <3

  2. Ymmärrän hyvin, että bloggaamiselle on vaikeaa löytää aikaa kiireisen arjen keskellä! Ja jos siltä tosiaan tuntuu, ettei tästä saa sitä samaa iloa kuin ennen niin ymmärrän hyvin päätöksesi lopettaa. Kivaa kun pidit blogiasi! <3 Nähdään!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *