Ladataan...
Saara Sarvas

 

Hei hei Lily, onpa ollut mukavaa olla täällä ja hyvästi myös kaikki te muut.

Minun nimeni on Saara Sarvas ja olen ollut kaikesta tästä ihan äärimmäisen innoissani ja onnellinen. Kukapa ei olisi otettu, kun on saanut olla osana näin mielenkiintoista, älykästä, aktiivista ja lämmintä yhteisöä? En tule enää jatkossa kirjoittamaan tällä omaa nimeäni kantavalla palstalla kauneudesta, enkä mistään muustakaan siihen liittyvästä, vaikka olenkin edelleen kaiken järjen mukaan kauneuden moniosaaja. Se sama hullu maskeeraaja ja kampaaja, joka on tunkenut vuosien ajan näppinsä pintaa syvemmälle aiheen kuin aiheen kohdalla.

Olen blogannut aktiivisesti nyt seitsemän vuoden ajan ja siksi uskon, että juuri tämä palsta kiteytti neljän ja puolen vuoden aikana kaikki hyvät puoleni. Ne huonot yritin piilottaa visusti, mutta sitä hauskempaa tästä on tullut, mitä useammin olen niitä paljastanut ;) Tulevaisuuteni on varmasti menneisyyttäni sekavampi, mutta kyllä tämän blogin päällä silti vallitsi neljä vuotta maailman hallituin kaaos. Jos aiemmat touhuni kiinnostavat, löydät kaapissa lojuvat luurankoni selaamalla tästä eteenpäin.

 

Nyt jatkan matkaani, enkä palaa asiaan enää julkaisemalla tällä palstalla mitään.. Sen sijaan minua ja seikkailuitani voi seurata jatkossa ainakin näitä reittejä pitkin:

Instagram

Tumblr-portfolio

YleX

Lopulta en halua sanoa mitään muuta kuin tämän:

Kiitos aivan kaikesta. -S

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Olaplex olaplex olaplex - jos olet välttynyt tältä sanalta viimeisen kuukauden aikana, onnittelut! Uusi hiustenvärjäysinnovaatio on siisteintä sitten Wellan Color Id:n ja nyt aletaan kyllä olla siinä maailmassa, missä hiusten värjäämisessä kaikki on mahdollista.

Olaplex on täysin oma kolmen tuotteen sarjansa, joka suojaa ja korjaa hiuksen rakenteelle olennaisia rikkisiltoja värjäyksen, vaalennuksen ja muiden kemiallisten käsittelyjen aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa vähemmän vaurioita kaikkien kemiallisten käsittelyjen aikana, eli terveemmät hiukset!!! JES!

Olaplexillä, joka on aloittanut kaikki tämän postauksen kappaleet, voi tehdä myös tehohoitoja, jotka korjaavat jo vaurioituneita hiuksia. 

Tuotteita on testattu ja käytetty erilaisten julkkiskampaajien toimesta testiprosessin aikana jo kuukausia ja tulokset ja reaktiot ovat ylitsevuotavan positiivisia. Aivan kaikki, joiden olen kuullut tuotetta testanneen, ovat kehuneet sen vaikutuksia, joten pakkohan minunkin oli sitä kokeilla.

Olaplex on ammattilaistuote, jota käytetään aivan minkä tahansa ammattisarjan tuotteiden kanssa, eli kampaajasi voi ottaa tuotteet käyttöön ilman mitään sen vakavampaa koulutusta tai sitoutumista.

 

Ensimmäisen kerran testasin tuotetta, kun uusimme viimeksi Sannin hiukset. Jo aiemmin vaaleansiniseksi värjäämämme hiukset olivat alkaneet kellastua latvoistaan ja se ei vaaleansinisen kanssa toimi. Yhtään. 

Siksi vaalensin kaikki liian tummat osiot Olaplexin avulla, enkä joutunut pettymään. Hius tuntu ilman hoitoainettakin siltä, ettei sille olisi tehty mitään kemiallista tuhoa ja sininen Elumen-väri nappasi sen päälle pelottavan tasaisesti.

Oli aika pistää aine testiin myös omien hiusteni kanssa, sillä yksisarvisuus kiinnosti. Oli ikävä sitä. Kaipuu. Tuska. 

 

Tein ensin pienen testin hiuksistani ylimääräisiksi jääneisiin pidennyspaloihin - hiukset ovat eri puntista, joten testasin kahta eri laatua.

 

Tuotteen käyttö on helppoa. Mukana mitatun kaavion mukaan paina vain mieleesi, kuinka paljon vaalennusjauhetta/värimassaa oikein oli ja mittaa sen jälkeen pullosta oikea määrä nestettä ja sekoita se valmiin massan sekaan.

 

Tämän mittaaminen on parasta kotikemistileikkiä.

 

Olaplex laimentaa värimassaa niin, että sen kanssa suositellaan käyttämään astetta vahvempaa hapetetta kuin normaalisti. Vaalennuskäytössä se on kuitenkin kullanarvoinen notkistaja! Olaplex-vaalennusmassa on ihanan löysää ja se on helppo leipoa ja kammata jopa pidennysosioiden läpi. 

Lopputulos oli noin 20min vaalennuksella tämä:

Ei siis auttanut muuta, kuin pistää vaalennus päähän! Pidennyshiuksia ei koskaan suositella vaalentamaan, enkä minäkään sitä tässä aio tehdä. Omalla riskillä saa tehdä mitä lystää, mutta tuhot ovat todennäköisempiä, kuin voitto. Pidennyksiäni vaalentaessani hiukset lämpenivätkin melkoisesti ja olin jo varma siitä, että ne tipahtavat kokonaan irti.... Mutta toisin kävi! Hiukset selvisivät vain minimaalisella latvojen kuivumisella muutaman sentin alueelta.

Omat hiukseni puolestaan vaalentuivat muutamassa minuutissa ilman minkäänlaisia tuntuvia vaurioita. Siis jopa ne osat, jotka ovat jo räjähtäneitä! 

Tämä on magiaa. Mistään muusta ei voi olla kyse.

Saatuani hiukset vaaleiksi, lätkäisin niihin reilusti Elumen -suoraväriä sekoittamalla täysin laimentamattomana Bl Allia ja Tq Allia, eli sinistä ja turkoosia ja kas - riikinkukkohiukset <3

Vahvistin efektiä vielä entisestään KC Color Mask Paintin turkoosilla, jota ajattelin käyttää vuorotellen Royal Blue -sävyn kanssa tämän värin ylläpitämiseen.

Nuo KC:n Color Mask Paintit ovat muuten paras juttu yksisarvisille sitten hiusliitujen. Nyt pastelli- ja shokkivärejä voi ylläpitää tehokkailla tuotteilla joita myydään myös kuluttajille. Kyseessä on siis aivan kunnollinen suoraväri, ei mikään hoitoaine tai värinaamio. Sävyt ovat oikeastaan niin tymäköitä, että ne tarttuvat pelottavan hyvin myös täysin terveen hiuksen pintaan. 

 

Summa summarum: Ilman Olaplexin taikoja en olisi koskaan saanut tehtyä tätä muodonmuutosta tällä aikataululla ja vahinkoasteella. Olen fani ja tulen aivan 100% varmuudella käyttämään tätä aina kun vaalennan hiuksia ja mahdollisesti myös muiden värimassojen seassa.

Ai niin ja hei! Kotikäyttöön myydään myös No 3 -nimistä hoitoainetta, jota käytetään kerran viikossa ylläpitämään Olaplex-käsittelyn vaikutuksia. 

Summa summarum: Onnea kaikki hiustenne väristä viikoittain mieltä muuttavat!

 

p.s. Elumenin sekaan ei kannata olaplexiä sekoittaa, Elumen hoitaa hiuksia ihan jo itsekseen :P

p.p.s. Kampaaja-ihmiset, Olaplexiä maahantuo Miraculos Oy, josta kannattaa soittaa mm. hintatietoja ja saatavuuksia!

p.p.p.s. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Olette nähneet tämän tilan monta kertaa. Joskus olen esitellyt työtilani muutoksia, muulloin vain kuvannut itseäni tai tuotteita sen pintoja, tasoja ja seiniä apunani käyttäen. Tämän blogipostauksen piti ilmestyä jo perjantaina, mutta mitä sitä viimeinen viikko blogia olisi ilman Sapen perinteisiä katoamistemppuja? Aivan. Tosi hyvä... :D Mut jo vappuna kaatanut flunssa äityi todella rohisevaksi yskäksi ja eilen tehdyt kuvaukset eivät todellakaan helpottaneet asiaa..

Nyt olen kuitenkin rykinyt aivoni niin puhtaaksi, tai ainakin mielenvikaisiksi, että ajattelin tehdä teille nonstopina viimeisen blogipäivän megapostauksia! Aloitetaan sillä, että tahdon esitellä uudestaan tämän kulman asunnostani ja paljastaa myös kaikki ne tavarat ja laitteet, joita olen tässä viimeisten vuosien aikana apunani käyttänyt. 

Tämän postauksen vinkit, tuote-, tavara- ja laitesuositukset kumpuavat syvältä bloggaajan sielustani. Tämä on melkeinpä viimeinen hetki, kun voin työni puolesta rehellisesti mainostaa ja suositella teille asioita, ennen kuin suljen tämän oman pienen ostoslista-sivustoni :D Sen lisäksi että tahdon nyt seikkaperäisesti esitellä teille työskentelylaitteistoni, toivon että joku saa vinkeistäni apua myös omaan bloggaamiseensa, vaikka se olisi tällä hetkellä vasta ajatuksen tasolla.

Tämä juttu on pitkä kuin iäisyys, mutta niin on myös elämä - jaa lukeminen ja selaaminen vaikka parille päivälle, niin tuntuu etten olisi ikinä kadonnutkaan ;)

 

Käytännössä tämä kulmaus on viimeisten vuosien ajan ollut kaikkien neronleimauksieni lähde. En kirjoita blogia oikeastaan koskaan tuolla, vaan tässä sohvalla, noin 2m päässä kuvauspisteestäni. Käydään homma kuitenkin läpi vaihe vaiheelta. Ensimmäisenä nimittäin tarvitaan idea! 

Yleensä saan ideoita juttuihini kolmella tavalla:

  • Olen viettämässä aikaa töissä tai ystävieni kanssa (tai vaikka työystävien, kun sellaisiakin nykyään on!) ja jokin aihe alkaa puhututtaa ja ihmetyttää ihmisiä. Saman homman ajaa myös kommenttilaatikko, josta poimin aiheita melkein viikoittain. Yleensä kirjoitan tällöin aiheet puhelimen muistilistaan, jota selaan myöhemmin. 
  • Keksin itse jonkun uuden tai ajankohtaisen asian netissä surffaillessa tai lehteä lukiessani ja tajuan, että voisin selittää tai tehdä vielä entistä selkeämmin.
  • Innostun. Innostus on yleensä niiden minua eniten ilahduttavien juttujen takana. Bodypainting, yösekoilut, sapeilu. Intuitiotaan kannattaa seurata, sillä maailmassa on aina yhtä hulluja ihmisiä jotka inspiroituvat sinun ideoistasi.

Kun aihe on valmis, alan yleensä valmistella kuvausta kaivamalla esiin kaiken, mitä tarvitsen. Kuvaan melkein aina ensimmäisenä kuvat, sillä teksti tuntuu soljuvan sormista todella vaivattomasti, kun minulla on visuaalinen ärsyke, josta kirjoitan. 

Asia on tosin aivan toisin silloin, kun minulla on paha blogger's block.. Silloin keksin aiheita väkipakolla, kirjoitan tekstejä varastoon useita kappaleita ilman kuvia ja luon visuaaliset elementit tekstin ympärille - yleensä myös uudelleenkirjoitan tekstiä lopuksi, jolloin se alkaa taas muistuttaa minua.

 

Meikkipalettieni määrä on noussut aika paljon viime vuosina.. Nykyään eri kokoisia paletteja taitaa löytyä reilusti yli 50kpl ja ei, en ole edes käyttänyt niistä kaikkia -___-.

Tämän puisen boksin löysin Tapiolan Heikintorin pienestä sisustusliikkeestä, jonka toivon edelleen olevan pystyssä. 

 

Pöydän toisessa päässä on The Tower, eli suuri maskitorni joka on syönyt sisäänsä suurimman osan värikosmetiikastani. Täältö löytyvät eri laatikoista:

  • Eri väriset luomivärit, siniselle, vihreälle, violetille, mustalle jne. jne. on kaikille oma laatikkonsa.
  • Jostain syystä käyttövapaalla olevat huulituotteet, eli kiillot, punat, tussit, stainit jne.
  • Puuterit, kiviset, irtonaiset ja kaikki siitä välistä
  • Aurinkopuuterit ja varjostusvärit
  • Poskipunat kaikissa eri koostumuksissaan
  • Piilolinssit, joita on tällä hetkellä vissiin 8 eri paria..
  • Kulmatuotteet
  • Ripsivärit
  • Hiusliidut
  • Hoitotuotteet, kuten bepanthen, valkovaseliini, ihoteipit yms.

Pöydällä näkyy muuten myös uusi Tangle Teezer -föönausharja, jota olen testaillut ja josta tykkään todella paljon!! Tämän pidennysreuhkan kanssa se on tuntunut nopeuttavan kuivausaikaa. Remingtonin hoitoharjat ovat silti suosikkini ;)

Nyt on käyty läpi pöydän ääripäät, eli kurkataan niiden väliin!

Sieltä löytyy esim. Obsessive Compulsive Cosmeticsin Lip Tareja - OCC:ta saisi mun puolesta muuten alkaa tuoda Suomeen! Onneksi me saadaan sentään jossain vaiheessa se Urban Decay.. Ai vitsi, nyt muuten alkoi ekaa kertaa ärsyttää tämä blogin lopetus, kun en saa UD:n Suomi-testereitä etukäteisesti hiplailtavaksi :DD Damnit!

 

Ebaysta tilatuissa huulipunatelineissä kököttävät käytössä olevat punani, joista suuri osa on yllättäen M.A.C.:ia.. Tässä on ehkä puolet mäkkipunistani, toinen puolikas on mm. pakissa, koska käytin niitä eilen kuvauksissa.

Kolmannessa tällaisessa nököttävät käytössä olevat ripsivärit, joiden kuntoa pitää tarkkailla kaikista useimmin.

 

Pöydällä on myös pyörinyt viikkoja pari palettia, jotka mun piti kuvata ja esitellä teille.. No, sanon nyt, että sekä IsaDoran Eyeshadow Bar että Maybellinen The Nudes -paletti ovat ostamisen arvoisia! 

Maybellinen pigmentti on hieman talkkisempaa ja hennompaa, mutta hintaansa nähden erittäin hyvä silti ja värivalikoima on loistava - IsaDoran koostumus nyt vain on ylivoimainen.. Pohjustuksella Maybelline ei häviä laisinkaan!

 

Oikea puoli rakennelmastani on auttamattoman tylsä.. Laatikoissa on sisällä toimistotarvikkeita, beautyblendereitä ja pieniä tarvikkeita kuten pinsettejä, ripsentaivuttimia, sieniä yms. Oikealla olevassa kolossa säilytän "ylimääräisiä" nesessäärejä - käyttääkö joku tuota sanaa vielä?? - joihin minulla on jonkinlainen fiksaatio.

Nesessäärien alapuolelta löytyy osa bodypaint-maaleista ja sama homma on myös viereisen kaapin kanssa. Siellä säilyvät glitterit, monivärikakut, sienet ja sabloonat.

 

Pöydän alla on työpisteeni ongelmajätealue. Tavaraa on yksinkertaisesti niin paljon, että kaikelle ei ole paikkaa työhuoneen kaapeissa ja laatikoissa. Ihana Make Up Storen kassi ei valitettavasti kestänyt täytenä kantamista ja sen molemmat kantolenksut repesivät irti.. En arvostanut tätä laisinkaan, mutta käytän kassia edelleen tietyillä keikoilla - muuten Züca on kyllä korvannut sen.

Tällä hetkellä tässä lepäilee myös MUFEn pikkupakkini, johon olen säilönyt indie-luomivärinäytteitä ja muita pieniä jauhemaisia luomivärejä.

Punaisessa kaukalossa on osa raudoistani. Tällä hetkellä varastoistani löytyy:

  • 3 x lämpörullat
  • 1 x ilmakiharrin
  • Kaksi fööniä (joista toinen välillä vähän kipinöi.. pitäisi ehkä vaihtaa :B)
  • Kaksi muotoilurautaa (GHD ohut ja Cloud Nine)
  • Remingtonin erilaisia kihartimia varmaan 8kpl
  • Muita kihartimia 3kpl
  • Kreppirautoja 4kpl

Kyllä noilla pitäisi saada hiuksiin muotoa!

Kaukalon toisella puolella jatkuu hiusteema. Koko ylähylly on omistettu hiuksille - vasemmalla olevasta laatikosta löytyvät kaikki peruukkini ja niihin liittyvät välineet, oikealla puolestaan on hiusten muotoilutuotteita, harjoja, valkkeja ja pinnejä.

Alahyllyn vasemmassa kolossa ovat kaikki erikoiset kynsitarvikkeet. UV- ja LED-lamput, akryylikamppeet, geelilakat, irtokynnet, koristeet ja kaiken maailman liuottimet. Tuon laatikona avatessa voisi varmaan vetää pään kunnolla sekaisin - tuoksu on melko tymäkkä :D

Oikealla puolella takaosassa ovat kaikki irtoripseni, tupsut, kestoripset ja muut sekopää-ripsiostokset joita olen vuosien varrella tehnyt. Sen edessä on kasa kosmetiikkaa, koska.. No niille nyt ei vaan ollut parempaa paikkaa.

Nämä ihanat IKEA-kärryt ovat olleet saapumisestaan asti eniten käytössä ollut asia työhuoneessa. Niissä säilyvät:

  • Päivittäiset kynsituotteet, kuten suosikkilakat, puhdistusaineet ja pari viilaa
  • Maalausvälineet, koska bodypainting on taas vallannut mun mieleni täysin
  • Puhdistustuotteita
  • Kaikki mitä käytän kuvauksissa

Viimeinen kohta on kaikista oleellisin, sillä kärryjen ylätasot ovat yleensä täynnä tätä:

Jep, ylätasot ovat aina täynnä ties mitä tavaraa, joka kerääntyy siihen kuvauspäivien aikana. Yleensä suosin tavaroiden liikuttelussa näitä IKEAn kahvallisia laatikoita, sillä niihin tavaran kerääminen ja lajittelu on helpointa. Yhdessä vaiheessa säilytin kaikkia kosmetiikkoja kannellisissa laatikoissa, joissa säilön nykyään kynsilakkojani, mutta silloin suuri osa tuotteista aina unohtui ja jäi käyttämättä..

Koska nythän kosmetiikkani määrä on hillitty ja täysin käytettävissä yhden ihmiselämän aikana :D 

Siinä olivat tärkeimmät kosmetiikan säilytyspaikkani työhuoneessa. Tämän lisäksi niitä löytyy toki kylpyhuoneesta, eteisen kaapista, makuuhuoneeni kirjahyllystä ja oikeastaan ihan kaikkialta minne täällä asunnossa vain sattuu katsomaan.

 

Kunhan tämä blogipöly hiljalleen laskeutuu, aion kyllä tehdä kunnon raivauksen ja pistää kiertoon kaiken ylimääräisen ja olenkin aloittanut projektin jo näihin laatikoihin ylimääräistä tavaraa keräämällä. Sen jälkeen joudunkin sitten lopettamaan ihmisten lahjomisen tuotteilla ja se harmittaa :( Yksi bloggauksen hauskimmista puolista on ollut tutkia ja räplätä uusia tuotteita, joita sai testaamisen jälkeen lahjoittaa eteenpäin ihmisille, jotka niistä ilahtuvat. 

Mutta hei, kyllä tähän hommaan liittyy paljon muutakin kuin tuotteet! Nyt nimittäin siirrytään tärkeimpiin asioihin, eli välineisiin.

 

Varsinkin kauneusblogia tehdessä homma voi mennä helposti välineurheiluksi. Mun välineeni ovat viimeisen pari vuotta olleet Olympus PEN E-PL5 ja Olympus PEN E-PL7. Kuvasin näitä ennen Sonyn kameralla, josta pidin myös suuresti, mutta Olympus on vienyt varsinkin uusilla malleillaan voiton, koska:

1) Kääntyvä näyttö helpottaa oman naaman kuvaamista vauhdissa huomattavan paljon.

2) Kameran voi yhdistää älypuhelimeen, jota voi käyttää samaan aikaan etsimenä ja kaukosäätimenä, jolla voi säätää aivan kaiken. Voin siis nykyään asettaa kameran jalustalle toiselle puolelle huonetta, yhdistää kameran puhelimeen ja hoitaa sen jälkeen kaiken luurin näyttöä näpyttämällä. Se on PARASTA!!

En voi selittää, kuinka paljon työni tekeminen nopeutui saatuani käyttöön Olympus Image Sharen. Voi olla, että muillakin valmistajilla on vastaavia tuotteita, mutta tämän olen itse todennut käytössä älyttömän helpoksi. 

3) No kyllähän ne näyttävät kivalta :P Naisena, joka valikoi jopa kanankoipea viisi minuuttia, hyväksyn sen että pidän kauniista muotoilusta - kunhan se ei tarkoita heikkouksia teknisellä puolella.

 

Suosikkiobjektiivini ovat kiinteitä ja mahdollisimman valovoimaisia. Eniten käytin näitä M.ZUIKO:n laseja:

  1. 60mm 1:2.8 - Macro: Erikoislähikuvalinssi, jonka tarkennusaluetta saa säädettyä tarpeen mukaan. Todella kirkas ja tarkka linssi, jota saatte kiittää kaikista terävistä lähikuvista, joissa on esiintynty silmä, huulet, kulmakarva tai kynnet. Macrolasi on kauneusbloggaajalle aikalailla must-have -hankinta.
  2. 45mm 1:1.8: Erittäin valovoimainen linssi, jolla saa aikaan sen ihanan "pehmeän" taustan. Sopii erittäin hyvin kasvokuvaamiseen myös lähietäisyyksiltä, jolloin suuren aukon aiheuttamaa syväterävyyden pehmennystä voi käyttää hyväkseen myös lähikuvassa.
  3. 25mm 1:1.8: Lähes identtinen linssi edelliseen verrattuna, mutta polttoväli on erilainen, eli linssillä voi kuvata laajempaa kuvaa huomattavasti lähempänä kohdetta. Tämän kanssa kuvasin varmaan kaikki viimeisten vuosien hiustutorialit ja videopostaukset.

Näillä kolmella lasilla pärjäsin enemmän kuin hyvin ja suosittelen kenelle tahansa aloittelevalle bloggaajalle comboa macro + 45/25mm riippuen siitä, millaisessa tilassa kuvaat.

Ainoa asia, mitä en näissä linsseissä ikinä hiffannut, on "somistusrengas". Onko joku muu joskus vaihtanut tai somistanut kameraansa tällaisten avulla!? :D Olympus muuten järjestää melko säännölliseen tahtiin pieniä demo-tilaisuuksia, joissa kameroihin voi mennä tutustumaan ja jos sellaista ei ole saatavilla, tee ristiretki verkkokauppaan, jonka kameraosaston myyjät ovat kaupungista riippumatta äärimmäsien avuliaita!

 

Tässä sitten on se maaaaaaginen kohta, jossa olen kuvannut itseäni niin paljon, että sieluni on varmasti aivan pirstaleina kuten Zoolanerista aikanaan opimme. Yleensä nökötän tuon kuution päällä ja tuskailen sitä, miksei mulla vaan voisi olla jotain kuvaajaa tai mallia jokaiselle päivälle..

Koska käytän sekaisin ikkunasta tulvivaa luonnonvaloa ja studiovaloja, hankin myös käyttöön useamman reflen, eli heijastimen, eli tuon valtavan tällä hetkellä hopeista sivuaan esittelevän pyörylän. Kuten arvata saattaa, käytetään refleä tasoittamaan valotusta. Jos istun aurinkoisena päivänä sivuttain ikkunaan päin, ovat kasvoni melko varjoisat - refleä kehiin ja valo heijastuu kasvoihin tasaisesti. 

Refle on ehkä halvin ja helpoin tapa viedä valaistustaan seuraavalle levelille. Omani ovat kotoisin verkkokaupasta ja pääset selaamaan valikoimaa tästä.

 

Vaihtoehtoinen valonlähteeni on pari vuotta sitten ostettu Elinchromin D-Lite RX 2 -setti, jonka avulla voin tehdä studiokuvia suoraan tässä pikkunurkassani. RX 2 on settinä mallia "semi pro", eli se sopii valaisuun keskikokoisissa tiloissa. Studiovaloja helpoimmin käyttääkseen tarvitaan kamera, jossa on salamakelkka. Siihen napautetaan kiinni pieni kaukosäädin, joka sitten käskee valoja välähtämään.

Studiovalot ovat olleet tietokoneen lisäksi suurin yksittäinen ostos blogiurani aikana ja ne maksoivat kertarysäyksellä 900€..... :B

Ei kyllä haittaa, eikä haitannut silloinkaan. Valot ovat maksaneet itsensä takaisin lukuisia kertoja - talvella bloggaamisesta ei tulisi ilman näitä mitään! Jos olisin jatkanut bloggaamista, olisin seuraavaan kämppään muuttaessani tehnyt sinne yhden ison bloggaushuoneen, minne olisin tehnyt pysyvän valo-setupin vielä kolmannen lampun kanssa. Ehkä sitten joskus..

 

Ja sitten.. Se tärkein työvälineeni, eli tietokone. Niitä on tällä hetkellä menossa jo neljäs tämän blogin aikana, mutta tallella niitä on enää kolme. Tietokoneeni ovat muuten pienentyneet jokaisella ostokerralla. Ensimmäinen oli supertehokas MacBook Pro, sitten pieni Pro, sitten Air ja nyt tämä uusin tulokas - 11 tuuman Air.

En oikein tiedä, miksi olen niin vannoutunut MAC-käyttäjä niin koneiden kuin meikkienkin kanssa.. Olen varmaan brändäyksen uhri, mutta onnellinen sellainen. Tietokoneeni ovat aina pelvelleet ongelmitta ennen sitä kohtalokasta viimeistä hetkeä ja tykkään helposta käyttöliittymästä ja nopeasti reagoivasta sisuksesta. 

Käytän kuvien muokkaamiseen Photoshop Creative Cloudia, eli maksan kuvankäsittelyohjelmastani kuukausittain noin 10€, eli se on vähän kuin Spotify :D Muut ohjelmat toimivat aivan varmasti yhtä hyvin, mutta olen tottunut käyttämään photaria jo 13-vuotiaana, joten olen pysynyt sen kelkassa siitä asti. Videot puolestaan editoin Final Cut Pro:lla, jonka käyttöä leikkaaja-siskoni minulle kovasti opetti, tai ainakin yritti. 

Siinä ne hei olivat! Kaikki asiat, jotka ovat tavalla tai toisella merkittäviä osia bloggaamistani.

Oikeastihan tämä huone ei kyllä IKINÄ näytä näin järjestellyltä ja siistiltä.... Haluatteko nähdä totuuden? Tietysti tahdotte.. Infernaalinen epäjärjestelmällisyyteni pääsköön valloilleen:

Rapatessa roiskuu aina välillä - ei se ole niin vakavaa!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Mä tein tänään ns. executive decisionin ja päätin vaihtaa hieman väkisin väännetyn Signature Style -jutun johonkin huomattavasti kiinnostavampaan ja hyödyllisempään informaatioon, nimittäin kotikutoiseen kakkasprayhyn! En jaksaisi kirjoittaa miljoonaa kertaa kakkaspray.. Siveliäisyyssuihke? Se kuulostaa ehkä vielä pahemmalta..

Oli mikä oli, luitte taas kerran oikein. Suursuosion saavuttanut Poo Pourri äpostaus jätti valitettavasti kaikki nettishoppailua ja "turhia ostoksia" välttelevät soittelemaan kakkosviulua.. Vaan enää ei kenenkään tarvitse jäädä ilman tuoksusuojaa vieraillessaan epämieluisissa WC-tiloissa, joihin ei tahdo jättää mitään jälkeä käynnistään.

EDIT: Sellainen pieni huomautus, että valmista tuotetta siis suihkutetaan vessanpöntön veden pinnalle 4-6 suihkausta ja se estää erinäisten tuoksujen leviämisen lävitseen.

Tänään likaamme kätemme hyvän asian puolesta ja sekoitamme seuraavat ainesosat maagiseksi nesteeksi. Tarvitset siis:

  • 1dl vettä (mieluiten tislattua, mutta mä en nyt jaksanut hifistellä)
  • 50-60 tippaa eteerisiä öljyjä - hajulla ei väliä, valitse ne mistä tykkäät itse! 
  • 1tl Isopropyylialkoholia
  • 0,5tl Oliiviöljypohjaista nestesaippuaa tai 1tl kasviglyserolia (tämä ei ole pakollinen osa, mutta pitää seoksen paremmin sekoittuneena)
  • Muutama tippa elintarvikeväriä, jos tahdot tuotteesta hauskemman näköisen ja kalvosta selkeämmin näkyvän

Itse tahdoin tehdä sitruksisen suihkeen ja tilasin kuriiriltani kolme erilaista sitrustuoksuöljyä - joista sain käsiini vain kaksi... No mutta ei se ole niin justiinsa, greippi-lime -spray se vasta ihanalta kuulostaakin! Eteerisiä öljyjä löytyy melkein kaikista luonnontuotekaupoista ja suosittelen ehdottomasti käyttämään luonnollisia versioita - ne tuoksuvat huomattavasti tehokkaammin. 

Esimerkiksi kotimainen Frantsila tarjoilee erittäin laajan tuoksuvalikoiman, joita myydään mm. Ruohonjuuressa. Olisi äärimmäisen hauskaa, jos Frantsilan öljyille kävisi nyt sama, kuin suolasaippualle aikanaan ja ne loppuisivat kaupoista ja syy tähän kaikkeen on se, että ihmiset tekevät kotitekoisia vessasuihkeita :'D

Koska tämän tavaran päätepysäkki ei ole julkisen tarkkailun alainen, sekoitetaan ronskisti kaikki yhteen kulhossa, sekoitetaan hyvin ja kaadetaan sitten pulloihin. 

Lasiset ja tummat pullot olisivat ideaaleja öljyn ja käytettyjen pullojen säilymisen kannalta, muovi ja öljy kun eivät ole parhaita kavereita keskenään.. Itse kuitenkin päätin elää veitsenterällä ja hain Tigerista kolme matkakokoista spraypulloa, joita voin nyt hyvin mielin lahjoittaa vaikka kavereilleni (totuus: piilotan ne kaikkiin käsilaukkuihini.. (totuus: takin taskuihin, en käytä käsilaukkuja)). 

En usko muovipullon käytöstä tässä tilanteessa olevan katastrofaalista haittaa, mutta jos teille on valinnanvaraa, ottakaa käyttöön lasinen astia!

Kun tuote on sekoitettu ja pullotettu, voit jäädä nimeämään tuoksuasi ja askartelemaan sille sopivaa etikettiä, samalla kun odotat että luonto kutsuu. Ai että, vessakäynnit ovat seuraavan kerran yhtä odotettuja kun Soko menee ja syö jotain mikä tukkii sen mahan. Harmi, että Poo Pourri ei toimi kanin vessalaatikossa...

Kun perusseoksen materiaalit kerran hankkii, on uusien sekoitusten tekeminen helppoa! Kun olen käyttänyt nämä sitrusherkut loppuun, taidan tehdä jonkun oikein makean ja hattaraisen sekoituksen jonka nimeän Yksisarvisen Tuhnuksi.. Tai miltä kuulostaisi piparminttu - greippi - rosmariini? >:D 

Aikooko joku kokeilla tätä? Millä tuoksuyhdistelmällä ajattelit lähteä liikkeelle?

Entä kuinka nimeät omasi? ;)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

 

Nyt otetaan varjostukselta viimeisetkin luulot pois, eikö vaan?! Suurin osa porukasta siirtyy jo kohti strobingin ihmeellistä maailmaa, mutta niin kauan kuin ihmisiä kuvataan ja he edustavat itseään maailmalla, on kaipuu kasvojen tehokkaampaan muokkaamiseen valon ja varjon ikuisen leikin avulla.

Käytännössä voit käyttää varjostusta apunasi kuin veistä. Väritä tummaksi ne alueet, joita tahdot häivyttää ja häivytä sen jälkeen tumma alue osaksi ihoasi ja kas, olet luonut varjon! Tämä on käytännössä se perimmäinen ajatus, jonka sisäistämällä opit soveltamaan varjostusta kaikkiin haluamiisi tilanteisiin. 

Klassiseen tyyliin kuuluu kaikkien kasvonmuotojen varjostaminen kohti ideaalia ovaalia, mutta jos mieluummin korostat kulmikasta leukaasi tai muuta sinulle persoonallista piirrettä, kokeile ja anna palaa. 

Aloitetaan ensin siitä, mitä varjostukseen tarvitaan:

  • Naama
  • Varjostusvärejä
  • Siveltimiä

Ensimmäinen mulla onkin yleensä mukana, mutta toisen ja kolmannen kohdalla mulla on suosikkeja. Lempparini varjostusväreistä ovat:

  1. Anastasia Beverly Hills Contour Kit
  2. MUFE Sculpting Kit
  3. M.A.C. Sculpting Cream
  4. Bobbi Brown Skin Foundation Stick 

Hyvä varjostusväri on neutraalin sävyinen, 2-3 astetta omaa ihoasi tummempi ja koostumukseltaan tasainen ja hienojakoinen. Hyvä varjostusväri kerrostuu tasaisesti ja sulautuu ihoon huomaamattomaksi. 

Välillä tykkään toki käyttää myös voidemaisia tuotteita ja niiden kohdalla kriteerit ovat oikeastaan aivan samat. Tuotteen neutraali väri on ehkä entistä tärkeämpi osa lopputuloksen onnistumisen kannalta, eli siihen kannattaa kiinnittää huomiota! Yksi suosikkini on kuvassakin näkyvä M.A.C.:in Sculpting Creamin Coffee Walnut -sävy.

Edullisemmasta katraasta mainitsen Maybellinen Fit Me -aurinkopuuterit sävyssä 100s ja 200s, sekä ainakin viime kesänä myynnissä olleet Lorkun aurinkopuuteri + korostus -napit.

Mutta millä nämä maagiset aineet saa kasvoille?!

 

Varjostussiveltiminä tykkään käyttää kahdenlaisia siveltimiä niiden koosta riippumatta. Napakka viistosivellin ja löysähkö pyöreäpäinen suti ovat täydellinen pariskunta. Ensin sävy hahmotellaan paikoilleen löysällä siveltimellä, vahvistetaan viistolla ja häivytetään lopuksi uudestaan pyöreällä siveltimellä. Kaiken voi tehdä myös yhden sudin voimin, mutta nyt pitikin mennä syviin vesiin.. Kuvassa näkyy myös talttapäinen sivellin jota käytän kun tarpeena on oikeasti rajut tai skarpit varjot. 

 

Nenän alueen ja muiden pienten varjostusten tekemiseen käytän suurehkoja luomivärin häivytyssiveltimiä, jotka näkyvät tässä kuvassa. Muodolla ei juurikaan ole väliä. Mitä löysempi sivellin, sitä huomaamattomampi varjo. Suosikkini on varmaankin Bobbi Brownin suurensuuri häivytyssivellin joka on kuvassa oikealla.

Voidemaiset värit puolestaan levitän yleensä pienehköllä meikkivoidesiveltimellä ja häivytän joko sormin tai kaksipuolisella siveltimellä, jollaisen näet tässä:

Multa löytyy tästä sudista hieman löysempi M.A.C.:in versio, sekä napakampi Japonesquen suti, josta löytyy myös pienempi versio, joka on täydellinen nenävarjostusten muotoiluun. Kaksipuoliset siveltimet ovat varmaan seuraava "isosti" lähtevä juttu sivellinmaailmassa täällä Euroopassakin - suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, jälki on todella hauskaa ja kasvoja on miellyttävä käsitellä tällä skunkkisiveltimen haastajalla.

Sitten voidaankin alkaa varjostaa!

Aloitetaan pelkästä pohjameikistä, jonka tein tällä kertaa Bobbi Brownin Skin Foundation Stickillä. En kiinnittänyt pohjaa, sillä jatkoin heti voidemaisella varjostusvärillä, jonka veistelin paikalleen näin:

Mmm, so pretty. Voidemaiset varjot voi tehdä joko varovasti kerrostamalla, tai näin kerralla paikoilleen tujauttamalla ja sitten häivyttämällä. Varjostusten paikat näkyvätkin tästä kuvasta melko hyvin, mutta pureudutaan hetki siihen kaikista hankalimpaan, poskivarjoon:

Tässä näette kaavion, joka toivottavasti pistää LOPULLISESTI säppiin pohdinnat siitä, mihin se varjo oikein kuuluu. Kuten totuttua, Löytyy varjon yläpään paikka helposti piirtämällä kolmio korvan ylä ja alakulmasta suupieleen. Koska väriä ei tietenkään sudita koko kolmion mallisesti suuhun asti, eikä varjon päätä voi leikata kuin tulppaanin vartta, tehdään kuvitteellinen mutka!

Kun häivytät poskivarjoa silmän alapuolella, voit vaikka tunnustella, minne poskiluusi kulkee. Ihan rohkeasti vain sormea naamaan ja sörkkimään, niin sitä kuuluukin tehdä, kun tutustuu omaan kehoonsa :B Todennäköisesti tunnet, kuinka poskiluusi pyöristyy lopustaan ja kas, näin meidän siveltimemme saa tarkoituksenmukaisen suunnan loppuaan kohti.

Poski ja leuka häivytetty nenä ja otsa vielä vaiheessa.

Tässä kasvojen toisen puolen varjot ovat valmiit ja toiselle puolelle ne vilkkuvat, jotta hahmotatte paremmin, kuinka suuresta erosta onkaan kyse. Sitten perehdytään paremmin nenävarjoon, jota on esim. Röön tapauksessa epäilty useampaankin otteeseen kirurgin veitsen tekemäksi. Olen edelleen tästä kunniasta erittäin otettu.

  1. Nenäni on jo toiselta puolelta varjostettu, mutta ei sen niin väliä. Tärkein asia nenävarjossa on näennäinen huomaamattomuus ja suora linja.
  2. Oma rakas toispuoleinen nenäni suoristuu kuin taikaiskusta, kun vain sivelen sen vartta siveltimellä, jossa on hieman värijäämiä. Puuterimainen tai voidemainen väri käyvät molemmat.
  3. Aluksi vahvemmin piirretyt varjot on helppo häivyttää suurella häivytyssiveltimellä, joka kadottaa tarkat rajat, mutta jättää efektin.
  4. Voit lopuksi vahvistaa ja korostaa nenävarjoa lisäämällä hieman vaaleaa puuteria keskelle nenänvartta.

 

Kun kasvot on varjostettu voidemaisella värillä, voit vahvistaa efektiä puuterimaisella värillä. Koska pohjalla on jo tummaa väriä, lisää puuterimaiset varjot hyvin ohut kerros kerrallaan ja häivytä huolellisesti Tarkista lopuksi kaikkien varjostusten tummuus ja häivytä tai lisää väriä eri paikkoihin tarpeen mukaan.

Esim. tässä kuvassa häivytykseen on lähdössä nenä, jonka varjostuksen kuvasin oikeasti vasta tämän jälkeen ;)

Kun olet valmis, ei varjostusten pitäisi hypätä kenenkään muun silmiin, ainakaan huonolla tavalla. Tämän jälkeen voitkin jatkaa tekemällä lopun meikkisi valmiiksi.

Supertummat varjot alkavat olla jo menneen talven lumia, mutta kaikkia näitä vinkkejä voi käyttää hyödyksi myös kevyemmin värein. Itse tein tätä juttua varten melko rajun varjostuksen efektin voiman esittelyä varten. Jos varjostus ei ole sinun juttusi, kurkkaa ihmeessä tutorial sen vastareaktion Strobingin käytöstä!

p.s. Huomenna se tapahtuu... POO POURRI DIY-POSTAUS!!! Nyt ostoskassit valmiiksi, ennustan, että tuon taikasuihkeen valmistusmateriaalit katoavat hyllyistä kuin avokadopastan ainekset aikanaan ;)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Garnier Suomi

Ohhoh, viimeistä yhteistyöpostausta pukkaa :O Mukavaa, että tähän paikkaan osui yksi suosikkiyhteistöistäni! Muistatteko vielä, kun kerroin tästä Garnierin misellivedestä? Jos et, tässä pienet tärpit siitä, miksi olen itse kyseisen mystismaagillisen tiedenesteen käyttäjä:

  • Täysin hajuton yhden askeleen puhdistustuote, joka sopii aivan kaikille ihotyypeille
  • Tuote on täydellinen treenikassiin/työpaikan laatikkoon niitä hetkiä varten, kun sitä eniten tarvitsee
  • Puhdistusperiaatteena miselliteknologia, eli miljuunat pienet misellipallerot, jotka irrottavat ja säilövät meikin ja muun iholta irtoavan lian sisäänsä
  • Puhdistaa ja poistaa ainakin teoriassa kaikki meikit (alempana keskustelua siitä, millaisten vedenkestävien tuotteiden kanssa saatat joutua turvautumaan johonkin tujumpaan)

Tarkemmat käyttövinkit ja teknisen höyhötyksen voi käydä tsekkaamassa tästä selkeästi kuvitetusta postauksesta.

Itselläni tämä misellivesi oli käytössä jo ennen ensimmäistä yhteistyöpostausta ja pakissa tämä on pysynyt tähänkin asti - oma tyytyväisyystasoni on siis pysynyt korkealla ja olen ostanut tuotetta lisää jo useamman kerran :) Todettakoon tähän samaan hengenvetoon, että ei, kaikille tämäkään tuote ei toimi. Uskallan silti väittää osumatarkkuuden korkeammaksi, kuin monella muulla huomattavasti kalliimmalla putsarilla. 

Osa edellisen postauksen kommentoijista valitteli, etteivät vedenkestävät ripsivärit olleet tuotteella irronneet - toivoisin tällaisilta kommentoijilta lisäinfoa siitä, mikä ripsari oli liian tujua tavaraa? Itselläni on muutama vedenkestävä ripsiväri, jotka eivät meinaa irrota öljyisilläkään tuotteilla, joten niiden kohdalla olen jättänyt miselliveden jo lähtökohtaisesti pois laskuista - ehkäpä tämä olisi pitänyt mainita varoittavana huomiona jo aiemmin.. Ah well!

Kiinnostaisi siis lähinnä tietää, mikä on määrittävä juttu niiden vedenkestävien tuotteiden välillä, jotka irtoavat ja jotka eivät. Tein tästä dilemmasta inspiroituneena testin, jossa lätkin käteeni kaikki vedenkestävät tuotteet, jotka käsiini osuivat - ne näettekin ylemmässä kuvassa. Tässä kuvat kunnolla kuivaneista tuotteista ennen ja jälkeen puhdistuksen:

Yksi pyyhintä poisti vedenkestävän meikin melko hyvin ja toinen pyyhkäisy kaiken muun, paitsi kaksi superkestävää tuotetta: Armanin Eyes to Kill -vedenkestävän ripsivärin ja kestohuulipunan. Ok, ripsaria oli aika paksusti, eikä se ole tarkoitettu iholle ja huulituote irtoaa huulien sileästä ihosta helpommin kuin käsivarresta, varsinkin jos se on saanut olla iholla kauemmin kuin 15min :P Tämä on kuitenkin hyvä tietää!

Jos edelleen tuntuu siltä, että misellivesi ei sinun käytössäsi toimi, tsekkaa läpi tämä muistilista tuotteen oikeaoppisesta käytöstä:

  • Älä kastele vanulappua liikaa. Jos nestettä on liian paljon, se valuu pitkin kasvoja silmiin ja suuhun ja meikki vain pyörii ihon pinnalla
  • Älä hiero, vaan anna tuotteen vaikuttaa esim. silmämeikkiä puhdistaessasi kevyesti nytkyttämällä ja rauhallisesti lappua vetämällä.
  • Älä ota uutta lappua heti, kun vanha alkaa näyttää siltä että meikkiä on irronnut. Seuraava kuva muistuttaa miksi:

Misellivesi puhdistaa ja puhdistaa vaan, koska misellit ovat maailman täydellisin pieni ihme!

Mm-mmmmm. Edellisen kuvasarjan käytössä muodostuneet roskat.

Misellivesien suosio on ilmeisesti ollut kovaa, sillä alkuperäinen Garnier Micellar on saanut rinnalleen myös rasvoittuvan ja epäpuhtaan ihon version, sekä puhdistuspyyhkeet molemmista. Itse tykkään rasvoittuvan ihonikin kanssa pinkkikorkkisesta klassikosta, mutta eiköhän tuo toinenkin pullo tule loppuun asti kulutettua! 

 

Olit sitten vannoutunut misellivesifani tai vasta varpaitasi tähän puhdistusvallankumoukseen kasteleva kokeilija, kannattaa ehdottomasti ottaa osaa Instagramissa tällä kellonlyömällä käynnistyvään kilpailuun, josta voit voittaa vuoden puhdistustuotteet, eli 6 pulloa misellivettä ja kosteusvoidetta

Näitä settejä jaetaan kerran viikossa seuraavan neljän viikon ajan ja kilpailuun voi osallistua Instagramissa lataamalla palveluun kuvan suihkunraikkaista ja juuri puhdistetuista kasvoistaan hashtageilla: #MicellarFaces ja #GarnierSuomi.

Kisan virallisen Facebook-sivun kautta saat tarkemmat tiedot kilpailun säännöistä ja lisätietoa tuotteista :)

p.s. Olkaahan kuulolla huomenna! Luvassa on kunnon varjostuspostaus.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Internet ja ihmiset.. Parin vuosikymmenen aikana meidän elämämme ja kommunikointimme on maailman ääriä myöten siirtynyt verkkoon. Pois suorasta ja kasvokkain tapahtuneesta keskustelusta, kohti niska 45-asteen kulmassa näyttöpäätteen suuntaisesti taitettuna tapahtuvaa näpyttelyä. Älkää ymmärtäkö väärin - mä rakastan Internetiä ja kaikkia sen tuomia mahdollisuuksia, maailmankuvaani avartavia linkkejä, ihmisiä sen äärellä ja täysin rajatonta verkostoitumista.

Mä en rakasta sitä, että osa ihmisistä on päätynyt purkamaan syystä tai toisesta itseensä kohdistunutta pahaa oloa netissä, enkä mä varsinkaan rakasta sitä, että me kaikki muutkin altistutaan sille pahan olon ulos oksentamiselle täysin pyytämättä.

Mua yksinkertaisesti kyllästyttää se iänikuinen vinkki: "älä reagoi, älä vastaa, älä välitä".

Miksen?

Ilkeiden anonyymien omaan arvoonsa jättäminen toimii kyllä, mutta en koe että se ratkaisee ongelmaa. Mun mielestä olisi tärkeämpää herättää netissä anonyyminä pahaa oloaan purkava ihminen miettimään ja purkamaan myös itselleen osiin sitä, mikä ihme sinulla oikein on hätänä? Koska mitä helvetin hyötyä siitä negatiivisesta kommentista on ja kenelle??

Mihin tämä homma oikein eskaloituu, jos me emme Internetissä työskentelevinä ja aikaa viettävinä ihmisinä tee sille mitään?

Tarpeettomasta negatiivisesta kommunikoinnista ja kommentoinnista ei seuraa mitään hyvää kenellekään osapuolelle. Ei kenellekään.

Joskus munkin tekee mieli olla oikein äärimmäisen vittumainen, piikittelevä ja irrelevantteihin asioihin jämähtävä, mutta valitettavasti se vain vaikeuttaa kaikkea. Elämä yksinkertaisesti rullaa mukavammin eteenpäin, kun negatiivisistakin asioista karsii pois ne henkilökohtaiset ärsytykset ja kertoo vain faktat faktoina. Jos toinen osapuoli hiiltyy ja vastaa negatiiviseen sävyyn, olet jo lähtökohtaisesti tilanteen herrana, kun et alennu samalle tasolle.

Ei kaikki tässä maailmassa ole aina mukavaa, mutta ei kai kukaan lähtökohtaisesti tahdo tehdä tässä elämässä päätöksiä ja ratkaisuja, joiden taustalla on vain vittuilu? Tai jos tahtoo ja tekee, niin tahtoisin jälleen kerran mennä tämän postauksen ja sen lopusta löytyvän kysymyslistan kanssa keskustelemaan..

Kuten varmasti jo tiedätte, ovat minun päiväni blogimaailmassa luetut, ainakin tältä erää. Siksi haluaisin jättää jälkeeni muutaman ajatuksen myös siitä, millaisina blogimaailman varjopuolet minun silmiinin näyttäytyvät.

Olen useasti puhunut tästä blogista outona utopian saarekkeena netin vihapuheen keskellä, sillä saan lähinnä todella ihania kommentteja. Joo, vauva.fi -foorumi kyllä spekuloi painonvaihteluitani ja parisuhteeni tilaa ja hei, siinähän spekuloivat. Ainoa ihminen, jonka tulisi tuntea pisto sydämessään sen takia mitä paskaa netissä kirjoitetaan, on se nimimerkin taakse piiloutuva anonyymi.

Sen, mitä mieltä muut ihmiset minusta ovat minusta ei pitäisi koskettaa minua. Ei pitäisi, mutta pitkään se silti kosketti. 

Moni varmaan sanoisi, että minulle on kasvanut ns. paksu nahka - siis muutenkin kuin mukavan pehmeänä rasvakerroksena ;D - mutta mä olen asiasta eri mieltä. Ei paksulla nahalla tee mitään siinä vaiheessa, jos sen alla on epävarma ihmisraunio. Yleensä paksu nahka kostautuu sillä, että ihmisestä tulee pelkonsa takia koppavan oloinen ja piikittelevä.

Kun pelkää, että joku näkee suoraan sun heikkoihin kohtiin ja tähtää ikävän kommenttinsa juuri sinne, alkaa omia heikkouksia helposti peitellä ja piilottaa sekä ulkopuolisilta että itseltään, jolloin lopputulos on ulkopuolisen silmään ylimielisyytenä, joka on yleensä aina vain tapa ohjata huomio pois niistä heikkouksista.

Nettikiusaaja kyllä arvaa mistä on kyse ja tähtää nuolensa juuri sinne.

Mä valehtelisin jos sanoisin, etten ikinä selaa minulle vinkattuja keskusteluja tai muita minua koskevia nettijulkaisuja. Musta tuntuu että kaikki, jotka sanovat jotain muuta, valehtelevat ainakin jonkin verran. Ainahan meitä kiinnostaa, mitä muut ovat meistä mieltä, vaikka kuinka hokisimme jotain muuta mantraa! Siinä vaiheessa, kun on monien mutkien kautta oppinut tuntemaan itsensä ja pystyy seisomaan "julkisessa" tarkastelussa kaikkine vikoineen ja epävarmuuksineen, näitä kirjoituksia voi tarkastella kriittisesti, ilman mielipahaa.

Kaikista uuvuttavinta netin anomuumiudessa on ehkä lopulta "tieto".

Kyllähän tekin sen tiedätte, joku ilmoittaa vakaasti tietävänsä asioita ja yksityiskohtaisia. Villein tarina jonka olen kuullut itsestäni sisälsi useita miehiä, rikottuja ystävyyssuhteita, hyvin jännittäviä motiiveja näille teoille.. Eikä sovi unohtaa sitä, kuinka minua on pyydetty kummityttäreni kummiksi vain julkisuusarvon vuoksi, eikä sitä, kuinka leveilen netissä kun ostelen 300€ pizzaa (ei, ei ne olleet mun lätyt vieläkään..). Yksikään fakta tai keittiöpsykologimainen spekulaatio ei ko. tarinoissa osunut kohdilleen, mutta tieto ai saakeli miten varmaa se kirjoittajan sormista soljuessaan oli.

Mulla on henkilökohtaisesti sen verran paljon sisältöä elämässäni, että olen systemaattisesti karsinut itseeni liittymättömien ihmisten yksityiselämien spekuloinnin ja ruotimisen minimiin. Kyllä, joskus teen sitä ystävieni kanssa käydessämme läpi meidän elämiämme koskettaneita vääryyksiä ja iloja, mutta lähtökohtaisesti tahdon mieluummin käyttää aikaani tässä hetkessä ja tulevaisuudessa tapahtuviin asioihin.

Paula Vesala sen tuossa taannoin hyvin sanoi.. Minäkin olen mieluummin sellainen tyyppi, joka tekee enkä se, joka puhuu muiden tekemisistä.

Voi hyvin olla, että tällä kirjoituksella saan niskaani netin intensiivisimmät trollit ja pahan mielen sanansaattajat. Ennen kuin iskette, toivon kuitenkin pientä peiliin katselun hetkeä.

Moni netin anonyymi on nimittäin huomaamattaan vielä syvemmällä tietyssä itsepetoksessa ja tuntuu projisoivan omaa pahaa oloa ja pelkojaan muiden alistamiseen. Vähän samaan tyyliin toimivat kaikki toista ihmistä sortavat tai sitä yrittävät tahot, oli kyse melkein mistä tahansa toisia ihmisiä kyykyttävästä liikkeestä tai ihmisryhmästä.

Odotan jo nyt innolla, tuleeko joku puolustamaan negailua sananvapaudella tai sillä, kuinka julkista blogia kirjoittamalla nyt vaan on asettunut siihen asemaan että ihan kaikki vaan pitää kestää. Ei ei ei, ei se vaan mene niin! Jos joku kirjoittaa täyttä puppua siihen pitää kyllä puuttua, mutta se ei ole nyt asia, josta tässä kirjoitan.

Mä itse olen siirtynyt vihan, ärsytyksen ja pahan mielen yli ja mietin jokaisen netin vihapuhujan kohdalla: 

  1. Mikä ajoi sinut kirjoittamaan tämän?
  2. Mikä asia sinun elämässäsi on saanut sinut voimaan niin huonosti, ettet uskalla kohdata sitä, vaan käytät kallisarvoista aikaasi haukkumalla muita?
  3. Tuleeko touhuistasi ihan oikeasti parempi fiilis, pitkällä tähtäimellä?
  4. Mitä olet saanut omassa elämässäsi aikaan negatiivisuuden keskeltä?
  5. Olisitko saanut aikaan enemmän, jos olisit keskittynyt elämässäsi oleviin hyviin asioihin ja tehnyt niitä juttuja, joista nautit?
  6. Onko nyt parempi fiilis? Entä huomenna?

Nallekarkit, geenit, rahat eivätkä mitkään muutkaan määreet ikinä mene tässä elämässä tasan, mutta ongelmien määrä on silti aina vakio, riippumatta siitä miltä jonkun elämä netin tai muun median kautta vaikuttaa. 

Se, että joku päättää jakaa elämästään vain positiivisia asioita ei tarkoita sitä, etteikö pallon toinen puoli olisi ihan yhtä kamala, kuin sinullakin. Saavutetut asiat kätkevät taakseen aina vähintäänkin yhtä paljon verta, hikeä, kyyneleitä ja ongelmia. Ulospäin (eikä varsinkaan sisälle) suunnattu negatiivisuus vaan ei ikinä lisää positiivisuutta ja tämän oivalluksen sisäistettyään muuttuu ihmisessä jotain perustavanlaatuista. Oikeastaan positiivisimmat tuntemani ihmiset ovat niitä, jotka ovat käyneet henkilökohtaisessa elämässään läpi kaikista pahimman helvetin. 

Negatiivisuus ja varsinkin sen projisoiminen muihin saa ihmisen käpertymään omaan kuoreensa ja lopulta epäilemään sitä, että kaikki muutkin ajattelevat muista ihmisistä yhtä kamalasti. Jos itse puhuu pahaa täysin tuntemattomista ihmisistä, ystävistään ja pahimmillaan omasta perheestä, tottakai sitä kaivautuu aina vain syvemmälle siihen illuusioon, missä kaikki muutkin puukottavat sinua selkään heti kun sen käännät.

Siinäkin tilanteessa, että joku olisi ihan oikeasti mennyt törttöilemään ja "ansaitsisi" ryöpytystä, en ymmärrä millainen pelkuri hoitaa asian kritisoinnin anonyyminä netin välityksellä. Anonyymin reklamaation toimivuusprosentti on varmasti lähempänä nollaa, kuin mitään muuta lukua.

Mielestäni sama sääntö pätee nettiin, parisuhteeseen, ystävyyssuhteeseen, työtoveruuteen ja ihan kaikkiin kahden tai useamman ihmisen väliseen kommunikaatioon: 

Jos ihminen tekee jotain väärää, et voi olettaa hänen muuttuvan, ennen kuin kerrot oman kantasi rauhallisesti ja järkevästi perustellen.

Mun silmissä ihminen menettää kaiken valitusoikeutensa, jos vain valittaa ja valittaa ja valittaa ja valittaa ja valittaa eikä ikinä kerro siitä valituksen kohteelle. Se on epäreilua ja raukkamaista ja aiheuttaa aina vain lisää pahaa mieltä. 

Jos siis olet ilkeä anonyymi, tyyppi joka on joskus mennyt ali siitä mistä aita on matalin ja purkanut pahaa oloasi verkossa tuttuun tai tuntemattomaan tyyppiin - ei se mitään. Tässä maailmassa hienointa on se, että aina voi muuttua. Varsinkin, jos kukaan ei edes tiedä, kuka olit ;)

 

Nyt olemme käsitelleet melko hyvin sen, mikä anomuumeilussa on niin perseestä ja miksi vain en käsitä ihmisten motiiveja sen takana. Tai siis käsitän, että on paha olo.. Ehkäpä tätä juttua lukee kuitenkin myös muutama omaa blogia tai muuta some-kanavaa päivittävä tyyppi, joka joutuu kärsimään näistä hyökkäyksistä. Teille tahdon antaa pari käytännön vinkkiä!

1) Älä lähde leikkiin mukaan, vaan hengitä.

- Kyllä. Se piikittelevä kommentti joka survaisi juuri siihen koloon jonka toivoit pysyvän piilossa kaikilta vituttaa. Hengitä pari kertaa ja ehkä vielä pari kertaa lisää. 

Oli kommentin takana tahallaan provosoiva ja trollaava tyyppi tai ihan oikeasti asiasi jotenkin väärin ymmärtänyt tai muuten vain pahaa oloa ulos oksentava tyyppi, on paras lääke rauhallinen vastaus.

2) Vastaa asiallisesti ja tarvittaessa kyseenalaistavasti

Minun mielestäni vastaus on aina parempi, kuin ei vastausta. Tiedän, että tämän blogin suurimpia miinuspuolia on jo pitkään ollut minun huono kommentteihin vastaamiseni, mutta kaikki ne on silti luettu ja pohdittu läpi ja vastauksien kirjoittamieenkin yritän pyhittää aina pari tuntia viikosta.

Provokatiivinen ja ilkeä anonyymikommentti voi olla vain yhden virkkeen pituinen ja saada sinut silti raivon valtaan ja pitkä vuodatusvastaus voi tuntua naurettavalta ja hei, sitä se välillä saattaa myös olla.

Jos ilmoille heitetty argumentti kuitenkin vaatii seikkaperäisen ja pitkän vastauksen, anna palaa! Kunhan säilytät neutraalin ja objektiivisen sävyn ja purat negatiivisen palautteen osiin, joista esität tarkentavia kysymyksiä. Yleensä ilkeä anonyymi ei enää palaa tällaisen ripityksen jälkeen, mutta asian isommassa kaavassa pohtiminen saattoi tehdä sinulle itsellesi oikein hyvää.

Parhaassa tapauksessa saat asialliseen kommenttiin yhtä asiallisen vastauksen myös alkuperäiseltä kommentoijalta, joka ymmärtää sinun puolesi ja jää lukemaan blogia kiitollisena hyvästä asiakaspalvelumentaliteetistasi.

3) Ole rehellinen

Jos anonyymi suivaantui jostain ihan oikeasta asiasta, muista myös katsoa peiliin. Omia mielipiteitä saa aina muuttaa, mutta joskus voi myös käydä niin jännästi, että sinua ärsyttävä kommentti ei oikeasti olekaan ilkeä, vaan pelkästään sinua ärsyttävä. Täḿä tilanne vaatii kaikista eniten rohkeutta, mutta kasvattaa sinua heittämällä eniten ihmisenä. 

Oletteko te joskus kommentoineet jotain ilkeänä anonyyminä? Miksi?

p.s. Kaikki jutun ajatukset voi minun puolestani kääntää myös ihmisten pienemmissä yhteisöissä käymiin keskusteluihin - periaate on sama.

p.p.s. Jos tämä juttu houkuttelee tarpeettoman määrän angsti-trolleja, en välttämättä vastaa, vaan poistan tarpeettomat kommentit kokonaan ensimmäistä kertaa ikinä :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Sunnuntai on maalaus, jonka toteutin ystäväni Saran kanssa toisen ystävämme Juulian selkään. Sara jeesasi minua taustan, koristeiden ja koko vasemman käden maalaamisessa ja koko sekoilun ideoimisessa. Jos tahdot nähdä vaihekuvia maalauksen syntymisestä ja vinkkejä omaan maalausharrastukseesi, kurkkaa tämä postaus.

 

Mitenkäs teidän sunnuntai?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Kun olet saanut tuntumaa maaleihin ja siveltimiin, voitkin alkaa maalata! Käteviä tutorialeja ja opetusvideoita löytyy ympäri nettiä ja jos raha ei ole este, suosittelen ostamaan vaikka yhden kuukauden passin Fabatv.com -sivustolle, josta löytyy myös ilmaisia oppitunteja, tosin englanniksi.

Suunnitellessasi maalausta, on yksi neuvo yli kaiken muun: Älä rajoita itseäsi!

Ensimmäiset suunnitelmat voivat olla juuri niin villejä, kuin ikinä tahdot - kun harjoittelet maalausta, homma realisoituu. Kun treenasin ensimmäisiä kertoja, saatoin harjoitella samaa maalausta lähes kymmenen kertaa. Nykyään treenaan ehkä palasia ja yhdistän ne H-hetkellä kokonaisuudeksi.

 

Jos maalaat aivan ensimmäistä kertaa jotain suurempaa pinta-alaa, kuin omaa kättäsi tai kasvoja, kannattaa siihen varata aikaa. Selän tai torson etupuolen maalaamiseen hurahtaa ensimmäisellä kerralla helposti 5-6h, jos maalauksessa on vähänkin yksityiskohtia. Kilpailutilanteissa maalaamiseen on aikaa esim. Helsinki Bodypaint Competitionissa 5h, joka on erittäin sopivasti koko vartalon huolellisesti maalaamiseen ihmiseltä, joka on sitä harjoitellut.

Kun mietitään kilpailumaalauksia, on niiden arvostelukriteereinä mm. värien käyttö, taiteellisuus ja työn siisteys. Värit ovat ihania ja jos katsotaan rivillistä maalauksia, hyppäävät kirkkaat ja värikontrastiset työt helposti esiin. Kuvaus-, mainos- tai taidemaalauksissa värit eivät aina ole samanlainen itseisarvo, vaan hyvin suurilla ja tasaisillakin pinnoilla voidaan tehdä juuri halutun kaltainen efekti.

Oikeastaan vartalomaalauksen kohdalla ei voida puhua yksittäisistä säännöistä, sillä se on taiteen alana yhtä laaja, kuin kaikki muukin maalaustaide! Canvas vain sattuu olemaan elävä ihmiskeho. 

Tämän takia toivon, ettei kukaan maalaamisesta kiinnostunut välttele tai vierasta bodypaintingia, koska se on sellainen "maskeeraajien" juttu. Vartalotaiteelle on tilaa tässä maailmassa juuri niin monesta eri kulmasta, kuin tekijöitä vain löytyy! Toki, maskeeraajan tai meikkaajan koulutus pohjalla ymmärtää helpommin valon ja varjon hyväksikäyttöä kolmiulotteisella pinnalla, mutta ei se silti ole mikään itseisarvo.. Kuka tahansa voi tulla tässä puuhassa todella taitavaksi.

 

Tänään maalasin Juulian selkää ja pyysin avukseni kaverimme Saran, joka ei ole koskaan aiemmin maalannut. Sara nappasi hommasta todella nopeasti kiini taiteellisen taustansa ansiosta. Ideoimme maalausta noin 15min, piirsimme hieman hahmotelmia papereille ja ryhdyimme toimeen. 

Juulia on tottunut malli, mutta ensimmäistä kertaa paikallaan seisovalle ihmiselle homma voi olla aika raju.

Mallin iho kannattaa ehdottomasti kosteuttaa öljyttömällä kosteusvoiteella (mieluiten geeli) pari tuntia ennen maalausta, mutta kuorinta kannattaa säästää vasta iltasuihkuun.

Pidä huoli, että mallillasi on säännöllisesti ruokaa, juomaa ja taukoja, jolloin hän pääsee liikkumaan vapaasti ja veri pääsee kiertämään paremmin.

 

 Ja sitten maalaamaan! Tässä kasa vinkkejä maalaamiseen ja työn sommitteluun:

1. Aloita rajaamalla taustan ja yksityiskohtien vaatimat alueet. Itse tykkään maalata ensin taustat mahdollisimman nopeasti ja keskittyä sitten yksityiskohtiin. Jos maalaat malliasi muualla kuin seisoma-asennossa - mikä on toivottavaa - maalaa ääriviivat silloin, kun malli seisoo.

2. Astu välillä kauemmas tarkastelemaan työtäsi ja sen mittasuhteita. Ovatko suorat viivat suoria, asiat ja esineet tarpeeksi suuria tai pieniä suhteessa toisiinsa?

3. Treenaa ja luonnostele maalauksen yksityiskohtia etukäteen. Voit myös printata itsellesi kuvia eläimistä ja esineistä, jollaisia tahdot maalata - niistä on helpompi harjoitella erilaisia perspektiivinäkymiä yms.

4. Mitä enemmän yksittäisiä objekteja maalaat, sitä enemmän luot rajapintoja ja vaikeustasoa. Ensimmäisillä kerroilla maalauksen palaset saattavat helposti näyttää hieman tilkkutäkiltä, mutta myöhemmin kuvioita oppii maalaamaan limittäin.

5. Melko turvallinen tapa suunnitella ja asetella kuvioita ensimmäisillä kerroilla on keskittää ne kehon tasaisille pinnoille: rintakehään, selkään, vatsaan ja reisiin. 

Tällä kertaa maalaus kehittyi näin:

Ensin niitä rajoja - hento valkoinen on täydellinen väri hahmotteluun

 

 

Sitten valikoitujen yksityiskohtien rajat ja muodot kehiin ja maalaamaan taustaa. Tällä kertaa taustasta tuli niin elävä, että sen saattoi rakentaa maalauksen edetessä. 

 

Tässä tausta on melko valmis ja kaikki muu alkaa kasaantua pala kerrallaan. Tykkään monesti maalata eri kuvioissa olevat saman väriset kohdat yhdellä siveltimen latauksella, mutta tämä on täysin makuasia.

Grumpy Catin sarvesta sinkoavat sateenkaaret on tehty sateenkaarikakuilla, kuten joku varmasti arvasikin.

 

Eläinten maalaaminen on jotenkin todella lähellä sydäntäni.. Niissä haastavinta on monesti karvan hahmottelu, mutta itse tykkään ensin mallata kohdilleen oikeat värit ja sen jälkeen häivyttää ja yhdistää turkki mahdollisimman realistisen näköiseksi.

 

 In retrospect, Grumpyn naamakarvoihin ja tekstin rajaamiseen olisin voinut käyttää vielä tovin pidempään, mutta kokonaisuuteen ne uppoavat loistavasti.

Tämän maalauksen tekemiseen meillä hujahti nelisen tuntia, mutta emme tosiaankaan pitäneet kiirettä.. Sara auttoi minua taustan ja pienten kuvioiden maalaamisessa ja maalasi koko vasemman käden.

 

Kuten lopputuloksesta huomaa, minkään ei tarvitse olla millään tavalla järkevää.. Tässä on elämän makua. Ja onnea. Ja riemua. Ottakaa siis sudit käteen ja alkakaa maalata! ^_^

 

Jaaa muistakaa, että on mukavampaa jos opettelee jo alusta asti työskentelemään siististi -____-

 

p.s. Ja jaa siis miltä se lopputulos näytti? No sen näet seuraavasta postauksesta, nimeltään Sunnuntai!

Share
Ladataan...

Pages