Ladataan...
Saara Sarvas

 

Lankutus. Tuo vatsalihaksen treenaamisen jaloin ja kamalin muoto. Siis aivan kertakaikkisen kamala. Keskiviikkona se olisi voinut koitua mun kohtalokseni, koska olin yksinkertaisesti hölmö.

Tässä blogissa on lankutettu mm. Tukholmassa, mutta kuka olisi arvannut, että vaarallisin paikka lankuttaa on Pasilan Radiotalon viidennessä kerroksessa?

Meillä oli aamussa keskiviikkona työhyvinvointiin ja kuntoiluun liittyvän haastiksen lopuksi tarkoituksena tehdä nopea ja tehokas minijumppa, johon me tartuttiin Ilen kanssa heti! Jostain syystä minä päätin tehdä siitä jonkinlaisen kilpajuoksun ja todistaa, että tämä pläskihän ei jää viikoittain kovaa treenaavasta Uusivuoresta jälkeen kyykyn kyykkyä...

Eilen keskustellessamme tapahtumista Ile totesi, ettei tiennyt kyseessä olleen minkäänlaisen kilpailun. Niin, eihän sellaista ollutkaan, missään muualla kuin minun pääni sisällä :D

Lopetettuani treeniblogini vajaa vuosi sitten, on elämässä tapahtunut melkoisesti ja olen napsinut mukavan määrän lisää elopainoa ja kas, jostain syystä tuollainen korkean intensiteetin treeni ei sujunut ihan yhtä keveästi, kuin viime talvena... Kaikki minitreenimme liikkeet olivat sellaisia, joiden tekniikka minulla on syvällä takaraivossani, mutta koska piti repiä, olin viimeisen lankutuksemme kohdalla ilmeisesti melko poikki, enkä todellakaan kiinnittänyt tekniikkaani mitään huomiota. 

En muista tuosta aamun viimeisestä puolituntisesta oikeastaan mitään muuta kuin sen, että päätäni viilsi äkkiä kova kipu ja huono olo valtasi kehoni melko nopeasti. Pidättelin viimeiset biisit oksennusta, mutta pistin kaiken vain sen piikkiin, että NOH, tällaista kovan treenin tekeminen vähän pulskana ja huonokuntoisena varmaan on! 

Meidän piti äidin kanssa olla illalla Puoli Seitsemän -ohjelmassa vierailemassa, joten päätin lähteä pikimmiten kotiin tankkaamaan ja syömään särkylääkettä, mutta päästyäni toimituksen käytävän puoleen väliin, iski huono olo uudestaan.. Tiedättekö, se olo, kun tiedät että kohta sisuksistasi ryöppyää tavaraa oikein olan takaa....

Tilanne oli melko toivoton. Lähimpiin saniteettitiloihin oli matkaa noin 30m, lähtisin suuntaan kuin suuntaan.. Muovipusseja tai vastaavia apuvälineitä ei löytynyt laukkuni kätköistä, joten ainoa mahdollisuuteni oli hyökätä jonkun tuottajan toimistoon. Arvottuani muutaman oven kohdalla valikoin uhriksi ystäväni Jennyn, jonka roskakoriin tyhjensin vatsani sisältöä melkoisella antaumuksella. Oloni oli melko hutera ja pääni ei välttämättä toiminut ihan tavalliseen malliinsa, joten jatkoin matkaani kohti autoani, aina silloin tällöin huilaten.

Istuessani autoon aloin pohtia, onkohan tämä ajaminen nyt kuitenkaan se fiksuin valinta tässä olotilassa.. Kotimatkani varrella on kaksi pätkää, joilla nopeus on 100km/h, joten yllättävä oksennus ei välttämättä olisi ollut paras ratkaisu liikenneturvallisuuden kannalta.

Tuottajamme kehotti minua lähetyksen lopuksi käymään työterveyshoitajan pakeilla, jonne matkani suuntasinkin. 

Odotushuone oli suoraan 90-luvulta ja samaa sarjaa olivat myös sen lehdet. En löytänyt huoneesta ainoatakaan roskakoria tai vessaa, joten huolestuin hieman tietäen olotilani epästabiilin luonteen. Tein kuitenkin vakaan päätöksen siitä, että spontaani oksentaminen sai nyt riittää. Sehän on monesti toimivaa, että vain päättää, että nyt en enää tee asiaa johon minulla ei ole mitään kontrollia, eikö?

Arvaatte varmaan, mitä seuraavaksi tapahtui. 

Pääsin paniikinomaisella wc/roskis/pussi/ruma laukku -kierroksellani kohti talon ulkoaulaa ja päätin suunnata ulos, mutta jostain sisältäni kumpusi syvä häpeä, sillä talon portailla oli ihmisiä. Oli siis todella paljon parempi vaihtoehto kääntyä ja oksentaa suoraan ovimatolle ja lasiovea päin.............. Kävin kertomassa tapahtumasta ja pahoittelemassa syvästi työterveysosastomme sihteerille, joka totesi että nyt on aika saada tämä nainen hoitoon ja pian :D

Kertoessani tapahtumaketjua hoitajalle, alkoi tilanne ensimmäistä kertaa hieman huvittaa: "No.. Mä tota, lankutin itseni tähän tilaan.. Joo, vähän heittää näkökentässä. Joo, on aika heikko olo.."

Sain käskyn ottaa heti yhteys oman alueeni päivystykseen ja soitinkin ensin Tapiolan terveysasemalle, josta oireiden perusteella sain käskyn soittaa Jorviin. Siellä kuvailuni aiheuttivat välittömän käskyn tilata ambulanssi ja kiidättää itseni heidän päivystykseensä. Paikalle hälyttämäni Tuula-Äippä oli kuitenkin vain kivenheiton päässä, joten päätin ottaa riskin ja matkata sairaalalle äidin kyydissä.

Turun moottoritietä pitkin silmät kiinni huristellessani päähäni palasi muisto tunnin takaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jennyn roskis. Jonka jätin paikoilleen. Oksennuksineen. Fuck... Yritin soittaa työtoverilleni, mutta puhelimensa tuutatessa varattua päädyin lähettämään nopean sairaskertomuksen ja pahoittelut mahdollisesta yllätyksestä huoneessaan. Eikai mikään lähennä kahta ihmistä, kuin toisen epämieluisten eritteiden sietäminen? Ei minun mielestäni ainakaan. 

 

Päästyämme Jorviin, minut otettiin välittömästi päivystykseen ja verenpaineet, pulssi yms. tsekattiin totuttuun tapaan ja jäätyäni hetkeksi yksin, aloin pian tyrskähdellä, varsinkin kun kuulin hoitajan kertovan lääkärille tilanteestani käyttäen myös sanaa lankutus... :D 

Luonani hetken kuluttua vieraillut lääkäri totesi, että oireeni viittaavat lukinkalvonalaiseen verenvuotoon, mistä en tietenkään ymmärtänyt mitään. Nopea salagooglaus kertoi kyseessä olevan yksi yleisimmistä ja kah myös vaarallisimmista aivoverenvuodon tyypeistä. Koska yleensähän aivoverenvuodot ovat ihan piece of cake...

Poissulkutekniikkaa käyttäen minut lähetettiin pään magneettikuvaukseen sekä verikokeisiin ja istuessani hieman nälkäpelin Peetaa muistuttavan pyörätuolikuskini kyydissä facepalmailin hiljaa ja mietin, miksi.. MIKSI pitää aina olla niin perkeleen sisukas? Miksi piti lankuttaa se viimeinen puoli minuuttia? Mitä jos olen nyt lankuttanut itselleni aivovaurion? Kuinka tyhmä voi ihminen taas kerran olla?

Muutama tunti lääkärin ensimmäisen vierailun jälkeen ensimmäiset testini olivat valmiit ja aivokuva näytti onneksi puhtaalta, mutta lääkäri halusi varmuuden vuoksi vielä tsekata selkäydinnesteeni, koska no.. Parempi että tutkitaan, kuin että kupsahdan seuraavan päivän aikana ja kävisi huonosti -___-

Ajatus selkäytimeni sörkkimisestä alkoi toden teolla iljettää, enkä muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä yltä päältä kylmässä hiessä, kuin itseäni sikiöasentoon puristaessani. Lääkärini Laura oli kuitenkin äärimmäisen sukkela ja taitava minua piikittäessään, eikä selkäytimeni hiplailu tuntunut verikoetta kummoisemmalta. Neste oli silmämääräisesti kirkasta, mutta se käytettiin vielä labrassa varmuuden vuoksi.

Kahdeksan tuntia aamuisen riehumiseni jälkeen sain terveen paperit, käskyn syödä pari päivää panadolia ja ottaa rauhallisesti. Että sellainen rumba, koska lankku. Voi hele... Lopullinen diagnoosi oli siis lihasperäinen jumahdus ja sen "melko rajut" sivuoireet. Kaikki on ns. hyvin. 

Jatkan siis tästä säikähdyksestä toivuttuani hc-treenailun sijaan mukavia uintireissujani, pitkiä kävelylenkkejä ja muita keveän aktiivisia harrastuksiani vielä tovin, ennen kuin siirryn edes kuntosalin puolelle. Hitaudesta seuraava hyvyys, olen kuullut että siinä on se juju :B

 

Syyt siihen, että jaoin tämän tarinan kanssanne, ovat simppelit:

1) Jos olisin ollut viimeisen vuoden ajan sellaisissa hengen ja ruumiin voimissa, että olisin liikkunut aktiivisesti, ei näin todennäköisesti olisi käynyt. En nyt ala purkaa syitä siihen, miksi olen ollut ja olen edelleen rapakunnossa, koska en halua. Uteliaita varten sanotaan vaikka perus blogosfäärin tyyliin, että viime vuonna kävin sukelluksella ehkä ja toivottavasti elämäni syvimmissä vesissä, eikä siinä pään hajoillessa ruumiin hyvinvointi ja sen ylläpitäminen valitettavasti onnistunut.

Tästä päästäänkin siihen, että jos olet jaksanut tehdä yli puolen tunnin korkean intensiteetin kestävyystreenejä 1,5v sitten, ei tarkoita sitä että voisit tehdä niitä elettyäsi vuoden verran kuin pellossa. Älä edes yritä, tai saatat olla sairaalassa :D

 

2) Kiinnittäkää huomiota tekniikkoihinne!! Minä en ole ensimmäinen ihminen, joka teloo itsensä huolimattomuuden, tyhmän sisun ja väärän tekniikan takia. Se, että osaat jonkin asian vaikka unissasi, ei tarkoita sitä etteikö sinun pitäisi silti keskittyä sen tekemiseen täysillä. Vähän sama, kuin olisin ajanut autoa ja yrittänyt samaan aikaan pelata Clash of Clansia, kolarihan siitä olisi seurannut.

Yleensä vammat ovat huomattavasti lievempiä, mutta varsinkin kovalla teholla treenatessa voi käydä huonosti. Käytännössä vastaavanlainen aivoverenvuoto voisi sattua ihan missä tahansa ja melkeinpä kenelle tahansa.

 

3) Tässä olisi ihan oikeasti voinut käydä huonosti. Vaikka mua kuinka naurattaa se, että oksensin työkaverini roskakoriin ja jouduin viemään yhden päivystyspaikan Jorvissa "turhaan", ovat äkilliset ja kovat pään alueen kipuilut ja varsinkin niistä johtuvat rajut fyysiset oireet kuten näköhäiriöt ja oksentelu äärimmäisen vakavia

Vaikka minulla kävi tällä kertaa hyvä tuuri, tilanne olisi erittäin helposti voinut olla hengenvaarallinen. Älkää siis ikinä vähätelkö oireitanne vastaavassa tilanteessa, vaan ottakaa veroeuroistanne ilo irti ja tutkituttakaa itsenne, ettei käy hullusti.

 

Nyt olisi muuten oiva hetki jakaa teidän karuja liikuntatapaturmianne.

Kerro siis kommenteissa milloin riehuit oikein olan takaa ja mitä siitä seurasi?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Naturelle.fi

Tein viime vuonna Naturelle.fi -verkkokaupan kanssa yhteistyötä, jossa tutustuin Juice Beauty -merkin tuotteisiin muutaman tuotteen laajuudella. Ihastuin niihin sen verran, että viettäessäni vuodenvaihteen Losissa, ostin paikalliseen kempparin luonnonkosmetiikkaosastolta aimo kasan JB:n tuotteita. Niistä suosikeikseni nousi kolme tuotetta, joita minulle tarjottiin testiin myös tämän kampanjan käynnistyessä. 

Ihoni kunnon kehityskaari on ollut viimeisen vuoden aikana vaihteleva, mutta tällä hetkellä voiton puolella! Joku jopa toivoi meikkivoidepostauksen kohdalla, että testaisin meikkivoiteita huonompikuntoiselle iholle. Olen kyllä kokenut kaikki mahdolliset ihon katastrofitilanteet ja suhteutan erilaiset tuotearvioni myös niihin, mutta tänään ajattelin ilahduttaa kaikkia epäpuhtauksista, sekaihosta ja rasvoittuvan ihon ongelmista kärsiviä.

 

Mun ihossani on nimittäin pysynyt ensimmäistä kertaa vuosiin yllä tietty "hyvyys" sen jälkeen, kun otin vuoden alussa käyttööni Juice Beautyn Blemish -sarjan puhdistus- ja kosteutustuotteet. Tämän postauksenkin ihokuvat on napattu suoraan raakafileina kamerasta, ne on ainoastaan pienennetty tätä juttua varten.

Postauksessa oli oikeastaan tarkoitus testata lähinnä Blemish -sarjan sinisellä viivalla merkattuja tuotteita, mutta jotenkin käteni ehkä sattui pari kertaa myös muille pumpuille ja tykkäsin testaamistani tuotteista sen verran paljon, että juttu nyt saattoi vähän venähtää :B

En tietenkään voi luvata, että samat tuotteet olisivat avain teidän onneenne, mutta suosittelen keskittymään hetkeksi varsinkin, jos ihosi on:

  • Samea
  • Pukkaa ulos satunnaisia tai säänöllisen epäsäännöllisiä finnejä
  • Rasvoittuu tarpeettoman paljon

Ja oikeastaan, onhan tässä myös vinkkejä kuivan ja tasapainoisen ihon hoitoon.. Mutta kaltaiseni rasvanaamat ehkä saavat tästä suurimman avun, tai ainakin niin todella syvästi toivon!

 

 

Käytin täysin tavoistani poiketen Patykan piparminttupuhdistusta piirua vajaat kaksi purkkia, mutta Juice Beautyn Blemish Clearing Cleanser meni ja kiilasi sen ohi. Tämä on syvää rakkautta, joka pohjautuu tehokkaaseen vaikutukseen.

Rakastin piparminttuputsarissa sen tuoksua ja liukkaan saippuaista tuntumaa, mutta Blemish Clearing Cleanser meni tuntumassaan heittämällä ohi. Vaahtoutuessaan ihanan liejumainen ja muljuva koostumus houkuttelee vaahdottamaan tuotteen oikein kunnolla ennen kasvojen hieromista. Tuote poistaa loistavasti pohjameikit ja kevyen silmämeikin, vaikkei tätä jälkimmäiseen ehkä ole ihan tarkoitettukaan..

Ominaisuus, jota VIHAAN perinteisen kempparikosmetiikan epäpuhtaan ihon tuotteissa, on niiden liika pesevyys. Tiedätte kyllä, se narskuvan rutikuiva ja kiristävä tunne, jonka kokiessaan pesijä todella tietää että kyllä se tali ja muut on nyt oikein kunnolla kuurattu! BCC-putsarissa iho jää kyllä puhtaan tuntuiseksi, mutta puhdistustehon lisäksi tuotteessa on ihoa rauhoittavaa leväuutetta ja aloe veraa. Jes!

Epäpuhdas, samea ja oireileva iho nimittäin kaipaa hellää hoivaa, kuorintaa, kosteutta ja pohjatonta rakkautta, joita nämä tuotteet tarjoavat.

 

Toinen testaamani ja itselleni upouusi puhdistustuote on Exfoliating Cleanser, jonka saippuaton koostumus kuorii ihoa sekä mekaanisesti jojobahelmien avulla että ananasentsyymeillä. Pehmeästi kuoriva puhdistaja on niin hellävarainen, että uskaltaisin pestä sillä ihoni päivittäin. Kyseessä ei oikeastaan olekaan kuorinta, vaan kevyesti kuoriva ja hoitava puhdistusvoide, sillä mukana on myös edellisen putsarin tyyliin tehokkaasti kosteuttavaa ja rauhoittavaa aloe veraa. Lisäkosteutusta tarjoavat luomulaatuiset sheavoi, seesami ja jojobaöljy. 

Verrattuna geelimäiseen puhdistusvoiteeseen jonka käyttöä suosittelisin reilusti rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle, on tämä hellästi kuoriva putsari omiaan pintakuivalle- ja sekaiholle, mutta hellävaraisuutensa takia se sopii loistavasti myös kuivalle iholle joka kestää kevyttä mekaanista kuorintaa! 

Pesuteholtaan voidemaisempi tuote tuntuu häviävän geeliputsarille, mutta oikeasti tällä tuntemukella ei ole mitään totuuspohjaa :D Ihoni on aivan yhtä puhdas, putsarista riippumatta.

Oma suosikkini on edelleen geeli, mutta pesen kasvoni nykyään pari kertaa viikossa tällä ananasentsyymiherkulla, koska se ei millään tapaa jää kakkoseksi. Kyse on taas kerran enemmän siitä, mikä oma mieltymyksesi puhdistustuotteen koostumuksen suhteen on. Exfoliating Cleanserilla puhdistamisen jälkeen ihoni kyllä tuntuu kertaheitolla kosteutetummalta, kuin geelin kanssa leikkiessäni.

 

Kosteutuksesta puhuttaessa päästäänkin toiseen suosikkituotteeseeni, kaikille ihotyypeille sopivaan kosteuttavaan kasvoveteen, Hydrating Mistiin. Olen Katja Kokon käännyttämä kasvovesiherännäinen ja toivon, että olen hiljalleen käännyttänyt myös ison osan teistä.

Veikkaan, että suurin yksittäinen ihonhoidossani muuttunut ja kehittynyt asia on useita kertoja päivässä tapahtuva kosteussuihkiminen, jota suosittelen ihan kaikille. Rasvoittuvan ihon rasvoittuminen hidastuu, tasapainoinen ja normaali iho kirkastuu entisestään ja pintakuiva ja kuiva iho puolestaan pysyvät kosteutettuina ja kauniimpina, eivätkä kuivat läntit näin talviaikaan pääse yllättämään.

Jos sinulla ei ole vielä yhtäkään kosteussuihketta, osta tämä. 25 euron arvoinen 200ml pullo on valtava ja valtavan hyvä. Se ei sisällä laisinkaan vettä, vaan suihkeen nestepohja on luomusertifioitua viinirypäle- ja aloe vera -mehua. Mukana on myös reilusti kosteutta sitovaa ja tuotteiden imeytymistä tehostavaa kasviglyseriiniä. Mukana on toki hirveä kasa muitakin ihoa kosteuttavia ainesosia, jotka voi tsekata suoraan Naturellen sivuilta.

 

Tämä suihke on itselleni nykyään ns. holy grail -tuote, jota ilman en suostu matkustamaan edes yhden yön reissuun. 

Käytän suihketta vähintään kerran päivässä, yleensä iltaisin kasvojen puhdistuksen jälkeen, jolloin se sekä aloittaa kasvojeni kosteuttamisen että tehostaa iholle seuraavaksi levitettävien seerumeiden imeytymistä. Aamuisin saatan käyttää kasvot huuhdeltuani pelkkää hydrating mistiä kosteuttamaan ja virkistämään ihoani, joka kuulemma alkaa jo hieman harmaantua näistä aamuheräämisistä johtuen >:D

Hydrating Mistiä voi loistavasti käyttää myös meikin kiinnittämiseen ja meikkipohjan freesaamiseen pitkin päivää.

 

Suihkemaisen kosteutuksen päälle levitän aamuisin joko suoraan meikkivoiteen, tai oikein hulluttelen ja levitän iholleni fysikaalisen aurinkosuojan sisältävän kosteusvoiteen, jonka imeydyttyä on meikkivoiteen vuoro. Kosteusvoiteena testasin JB:n Oil-Free Moisturizeria joka tulee olemaan kesän koittaessa aamujeni suurin salaisuus JB:n CC-voiteen kanssa. Nopeasti imeytyvää tehokosteutusta jo tutuksi tulleen aloe veran, granaattiomenan ja merilevän voimin ja suojakerroin 30. 

Jos en olisi niin samperin laiska käyttämään kosteusvoiteita, jäisi tämä tuote pidemmäksikin aikaa käyttöön ja ken tietää, ehkä se jääkin! Tykkään nimittäin sen iholleni jättämästä tunteesta, mutta minkä sitä seerumityttö mieliteoilleen voi...

Voiteita useammin tykkään siis käyttää kevyttä Blemish Clearing Serumia, joka puhdistaa ihohuokosia luonnollisten hedelmähappojen ja pajusta saatavan salisyylihapon voimin. Tykkään seerumin keveydestä ja jostain syystä tuntuu siltä, että saan siitä enemmän iloa öisin, jolloin en kaipaa kasvoilleni paksua voidetta, kuten moni muu.

 

Seuraavaa Juice Beauty -juttuani varten testaan paraikaa muutamia erikoishoitotuotteita, jotka keskittyvät tämän jutun tapaan epäpuhtaan ihon hoitamiseen!

Ja hei, kun kyseessä on näin ihana yhteistyökamppis, ilmoitan suurella riemulla että koodilla: SAARA15 , saatte Naturelle.fi -verkkokaupasta -15% alennuksen kaikista tuotteista, upouutta May Lindströmiä lukuun ottamatta. Koodi on voimassa aina 06.04. asti!! 

 

p.s. Tämän jutun piti tulla ulos jo eilen, mutta minäpä menin ja lankutin itseni melkein sairaalakuntoon.. Varoittava tarina suoritustekniikan ja arkiurheilun tärkeydestä seuraa huomenna :D

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Miltä kuulostaisi iltapäivän ajan laivalla keikkuminen Sarvaksen seurassa, illallinen ja meikkiaiheista höpötystä ja pientä workshopia kaiken muun hyvän päälle?

Pienen aikataulusäätämisen jälkeen nimittäin pääsen kuin pääsenkin lähtemään somen seuraajille suunnattuun iltaPING-tapahtumaan vetämään Meikkileikki -workshopia ja saan myös ilokseni arpoa teille kaksi lippua tapahtumaan! Näin siis varmistan, että minun kanssani leikkimään tulee ainakin kaksi ihmistä ;)

Kyseessä on siis PING Helsinki -tapahtuman sivujuonne, joka kestää perjantai-iltapäivän ajan.

IltaPING-laiva ottaa suunnan kohti Tallinnaa klo 15:30 ja workshopit alkavat klo 16 ja kestävät 1,5h. Oman workshopini aiheena on Meikkileikki ja minäpä päätin, että sen sisältönä on tällä kertaa nopea ja freshi päivämeikki, jonka loihtimiseen saamme käyttöön Lumenen uutuustuotteita, joita olenkin hehkuttanut blogissa jo useita kertoja. Tuotteita saa toki myös kotiinviemiseksi, koska ikäväähän se olisi yrittää loihtia samaa lopputulosta ilman mitään kättä pidempää!

Meikkileikkien jälkeen laivalla saa rehata aivan mielensä mukaan ja onpa luvassa myös illallista Tallinnasta napattavien päiväpingiläisten kanssa, eli laiva on varmasti täynnä SoMe-humua. Laiva palaa takaisin Helsinkiin klo 21:15, eli kyseessä on miniloma, jolta voi lähteä suoraan viikonlopun viettoon palautumaan.

Ainoa rajoitus osallistumiseen on se, että olisit yli 18-vuotias - ja tietysti se, että perjantai-iltapäiväsi on vapaa!

Osallistu mukaan kertomalla kommenteissa, miksi tahtoisit hypätä paattiin leikkimään. Osallistumisaikaa on VAIN TÄMÄ PÄIVÄ! Tsekkaa siis kalenteri ja heitä kommenttisi sähköpostiosoitteen kera tämän postauksen perään, että saan sinut kiinni onnettaren osuessa kohdallesi.

 

p.s. Huomenna muuten kannattaa pistää TV1 päälle klo 18:30, kun me otetaan Tuula-Äipän kanssa Puoli Seitsemän -ohjelma haltuun ;)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Kaksi päivää neonkeltaisissa hiuksissa on tuottanut Haussilalle erittäin paljon jännittäviä kokemuksia. Pitkiä katseita, osoittelua, rakastumista, päivittelyä, ihastusta, kateutta, inhotusta ja kyseenalaistamista. Mitä tästä opimme? Jos yhdet neonkeltaiset hiukset sekoittavat maailmaa edes sekuntien ajan näin kovasti, oli koko sessio sen arvoinen.

Tässä siis kuvia perjantai-illalta. Päivän mietelause ja tämän kuvasarjan otsikko tulee suoraan Sharon Needlesin suusta:

When in doubt, freak them out.

p.s. Maybelline-kilpailun voittajat on arvottu ja tiedot lähetetty eteenpäin maahantuojalle, joka ottaa onnekkaaseen viisikkoon yhteyden. Jos puolestasi haluat perjantai-iltapäivänä seilaamaan itämerelle meikäläisen seurassa, ole kuulolla heti huomisaamuna! ^_^

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Viime viikolla Markkuni sai kuulla hieman ikäviä uutisia nivelistään ja siitä, että ne ovat rikki. Siis nivelrikollisesti rikki. Tämä tarkoitti valitettavasti sitä, että hän joutui omasta tahdostaan huolimatta lopettamaan Mamma Mia -musikaalin näytöksien tekemisen ennen kuin minä ehdin ikinä nähdä sitä..... Typerää.

Koska meidän perheessämme (mihin laskemme tietysti Markun) ei ole tapana jäädä tuleen makaamaan, päätti Margit luoda nahkansa kuin mikäkin lisko tai kärmes. 

En oikein tiedä, mistä tämä idea lähti, mutta lopulta istuimme viinilasit käsissämme vaalentamassa Markun hiuksia, joita on enemmän kuin kenelläkään tapaamallani ihmisellä koskaan. Tällä mallilla leikattuihin lyhyisiin hiuksiin kului pari vuotta sitten KAKSI tuubillista väriä, eivätkä ne silti meinanneet riittää :D

Eilinen savottamme olikin siis melko pitkä, sillä paksu ja reilun punapigmenttinen hius vaati luonnontilastaan tarpeeksi vaaleaksi purkautumiseen kaksi vaalennusta ja kivunsietokykyjä koeteltiin kyllä taas urakalla.. Siksi viini ;)

Teimme koko värin Goldwellin tuotteilla, ensin Silk Lift -vaalennus (olisin mieluusti kokeillut Olaplexiä, mutta sitä ei ole vielä kovinkaan laajalti saatavilla Suomessa :P), joka tehtiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tyveä myöten, seuraavalla aiemmin liian kellertäviksi jääneisiin kohtiin ja lopuksi muutaman minuutin ajan koko päässä muhittaen.

Tuo hento katse ja Victoria's Secret -huppari.. Molemmat kielivät syvästä kivusta henkisellä ja fyysisellä tasolla.

 

Mikä ihana olkihiuksinen poika sieltä kuoriutuikaan?! Mukana saattoi kuoriutua myös hieman päänahkaa, vaikka pidimme hapetteen voimakkuuden mahdollisimman matalana.. 

 

Silllä aikaa kun Marge kuivasi hiuksiaan, minä ryhdyin leikkimään hullua kemistiä. Tiesin, mikä oma visioni oli, mutta kuten aina, on Elumen-väreillä kikkailu pientä arpomista, joka onnistuessaan tuottaa jackpotin. Elumenit ovat kyllä aijai... PARASTA!! (Toim. huom. kyseessä ovat ammattilaisvärit, Elumen-värjäyksiä voi kysellä oman alueen Goldwell-kampaamoista.)

Koska hiusten pohjassa oli jo reilusti keltaista, sekoitin mukaan turkoosia ja vihreää, jotka kirkastivat ja taittoivat väriä voimakkaammaksi ja "värjärtyn" näköiseksi.

Päässä väri hieman epäilytti, ainakin mallia, mutta tiesin että lopputulos ei olisi kovinkaan vihertävä ja kuinka ollakaan:

 

Ensimmäisen kierroksen jälkeen lopputulos oli yllättävän tasainen tipupää! Luonnossa väri oli huomattavasti neonsävyisempi, kuin tämä kuva antaa ymmärtää, mutta ehkäpä tästä ymmärrätte, miksi lähdimme vielä toiselle värikierrokselle :D

En yhtään ihmettele sitä, että monet kampaajat hieman varovat kreisivärjäyksiä. Asiakkaan kanssa kun pitää käydä todella selkeästi läpi se, miten valtavan pitkä prosessi kyseessä onkaan. Ensin vaalennusta, sitten värjäystä, ehkä lisää värjäystä tai kevyttä värinpurkua.. Itse olen ainakin sellainen perfektionisti, että jos päähän aletaan hölväämään jotain muuta kuin perustavaraa, se pitää tehdä törkeän hyvin.

 

Toisella kierroksella sekoitin hieman vihertävämmän pohjavärin lisäksi vielä kolme muuta sekoitusta, joilla maalasin vapaan käden tekniikkoja apunanu käyttäen pään, joka on ehkä siistein ja räikein yliviivaustussimaisen neonhohtoinen väri, jonka olen koskaan nähnyt.

Tadaaa:

 

Ai oho.. Tää olikin se tennispallokuva MY BAD! Tässä se Margen pää:

 

Jakaako tämä tennispallopää teidän mielipiteenne yhtä vahvasti, kuin Sannin pinkinturkoosinsiniset hiukset aikanaan? ;D 

Mä henkilökohtaisesti olen aika rakastunut tähän sävyyn ja jään jännityksellä seuraamaan, miten se säilyy Markun päässä. Kävimme tietysti noin 6h värjäyssession jälkeen vielä napsimassa kuvan jos toisenkin tästä supersankarimaisesta lookista, mutta ne kuvat saatte tiirailtavaksenne huomenna!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Kevät on meikkaamisessani sitä aikaa, kun haluan napata ihooni mahdolliset auringonsäteet ja imeä tuosta suuresta keltaisesta jättiläisestä kaiken muunkin mahdollisen energian. Aurinkosuojan alla tietysti ;) Viimeisten kaltaisina kirkkaina päivinä myös silmät peittyvät aurinkolasein, joten tällöin keskityn punaamaan huulia. 

L'Oréalin lähetti toi melkoisen valikoiman brändin kevätuutuuksia oveni taakse ja valikoin niiden joukosta nämä punat:

Kolme cremeä ja kolme mattaa, kaikki äärimmäisen kauniita. Karsin pois aika montakin sävyä, jotka eivät syystä tai toisesta miellyttäneet keväistä silmääni ;)

L'Oréalin punat ovat hyvää peruslaatua ja yksi täydelliseksikin kehumani nudepuna on lorkun valikoimasta. Arvioidin punat laadultaan samaan kategoriaan kuin Rimmelin Kate Moss -punat tai IsaDoran Perfect -sarjan punat. MaxFactorin Colour Elixirit ja Maybellinen peruspunat ovat mielestäni hieman huonommin kestäviä, mutta näissä kaikissa on melko suuriakin väri- ja tuotelinjaeroja. 

Oli mitä oli, 10,50€ hintaisina nämä punat ovat hintalaatusuhteeltaan erittäin mainioita.

 

Klassinen mattapuna 330 Cocorico löytyy luonnollisesti matta-linjasta ja pakko sanoa, että kaikki testaamani punat ovat kunnolla mattaisia! Eivät ihan M.A.C.:in retro mattea, mutta mattaisempia kuin monet muut. 

Jos siis kaipailet meikkipussiin klassista ja kestävää punaista, muttet tahdo sijoittaa ostokseesi kymppiä enempää, suosittelen tätä lämpimästi.

 

Olin jo kuvaamassa kaksi muuta mattasävyä erillään, kunnes muistin tämän vuosien takaisen punauskikan.. Ylähuuleni maalasin sävyllä 131 Mistinguette, joka on juuri sopivasti murrettu purkkainen pinkki. Pakko-ostos kaikille bruneteille jotka pitävät pinkeistä huulista!

Alahuulella puolestaan on reilun oranssia sävyä 227 hype. Gradient-efekti syntyi kätevästi punaamalla ensin molemmat huulet eri sävyillä, painamalla ne kevyesti yhteen muutaman kerran maiskuttaen ja lisäämällä lopuksi sekä ylä- että alahuulelle hieman väriä.

 

Kyllä, mä vaan edelleen tykkään gradient-huulista..

 

Mahdollisesti koko joukon kummallisin puna ona 234 Brick Fashion Week, joka on nimensä mukaan reilusti ketsuppisen sävyinen tiilenpunainen cremepuna. Ensin mietin pitkään sävyn eksymistä kevätpussukkaan, mutta nähtyäni sävyn oranssiin taittavat sävyt auringonvalossa, ymmärsin.

Tämä puna ei ole se, jolla kannattaa aloittaa ensimmäiset kokeilut punamaailmassa, mutta uskon että joku saattaa löytää tästä uuden suosikkinsa!

 

Hieman hankalasti jo viidesti puhdistetuilla huulillani toistuva 136 Flamingo Elegance on juuri siinä rajalla, onko se liian vaalea vaiko juuri täydellinen. Suosittelisin vaaleaihoisia kokeilemaan tätä kuultopunaa omaksi "täydelliseksi" nudepinkikseen. Joidenkin makuun sävy saattaa olla liian hempeä, mutta näen sävyssä ja sen keveydessä valtavaa potentiaalia.

Toisin kuin hetki hetkeltä epäonnistuneemmalta vaikuttava kuva antaa ymmärtää, on puna tasavärinen creme ilman turhaa kimmellystä tai shimmeriä.

 

Viimeisessä punassa pientä shimmeriä puolestaan on, mutta se katoaa huulille levitettäessä huomaamattomiin. Tummaverikköjen meikatumpi "nude" on sävy 453 Rose Creme. Erittäin luonnollisen näköinen puna on koostumukseltaan läpikuultava ja kosteuttava. Tämä on hieman kuin sen suosikkinudeni astetta aikuisempi isosisko.

Luonnostaan tummemmalle hipiälle ja piirteille tämä on hintaluokassaan nappiostos.

 

Minkä näistä kuudesta punasta ottaisit itsellesi?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Muhkeat kulmat, liukuvärikulmat, geelatut kulmat.. Kulmakarvat alkavat päivä päivältä olla silmissäni tärkein osa meikkiä! Hätäisinä klo 05:24 starttaavina meikkihetkinäni saatan kellon juostessa pikavauhtia eteenpäin keskittyä vain kulmakarvojeni meikkaamiseen ja hieraista pohjalle vain hieman kevyttä meikkivoidetta aurinkorasvatekniikalla. Se on se, missä voide hierotaan käsiin ja siitä suurpiirteisesti naamaan >:D

Oli muun meikin taso mikä tahansa, kannattaa kulmille uhrata tarpeeksi aikaa. Tänään päätin testata teille kolme uutuus-puuteria, jotka on tarkoitettu kulmakarvojen muotoiluun. Puuterikulmat olivat dominoiva osa useassa tulevan kauden muotinäytöksessä ja ne ovat suora jatkumo viimeisten vuosien aikana tuuheiksi kasvatetuille kulmille. Nyt ne meikataan samaan tapaan, kuin ohueksi nypityt otsaviikset vuonna 2004.

Tässä oman kasvatuksen ja muotoiluni tulos, oikea kulmakarvani. Kulman yläosa on hieman turhan harva vasempaan verrattuna ja niiden loppuosa kaipaisi siistimistä.. Tykkään vahvistaa kulman yläosaa reilusti, sillä se tasapainottaa kasvojeni ilmettä melko paljon. Tiirailkaapa vaikka joskus meikkikuviani, oikeat kulmani ovat hieman eri korkeuksilla :P

Kulmien puuterilla meikkaaminen on tismalleen samanlaista puuhaa, kuin kynällä värittäminenkin. Hahmottele ensin muoto ja täytä aukot vaaleammalla sävyllä ja vahvista karvoitusta sen jälkeen tummemmalla sävyllä. Jos haluat testata trendikkäitä gradient-kulmia, väritä kulman loppuosa reilusti tummemmaksi ja häivytä väri kohti kulman alkuosaa. Ihan oma tutorialinsa näistä, ehkäpä?

Yritin testata kaikista tuotteista vaaleinta sävyä, sillä sen väri on aina tärkein. Tumma on aina tummaa, mutta vaaleissa väreissä punaiset sävyt korostuvat helposti ja kulmat saattavat näyttää liian oransseilta. IsaDoran Perfect Brows -puuterista minulla sattui olemaan vain tumma versio.

Tämä tuote on niin peruskauraa, kuin mahdollista. Talkkia, mineraalipigmenttejä, silikoneja ja muita sidosaineita. Ei mitään turhaa, eikä mitään mitä jäisin kaipaamaan. Perushyvä tuote, joka on todella pitkäikäinen. Plussaa peilistä.

Tuote toimii sekä kuivana että kosteana, jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa tietysti skarpimpaa jälkeä, joka muuttuu kuivuessaan pehmeän näköiseksi.

Toisena testasin L'Orèal Parisin Brow Artist Genius Kitin sävyssä Light to Medium. Toisin kuin muissa testituotteissa, on toinen napeista vaaleaa vahaa ja vain toinen puuteria. Vahan ja puuterin kerrostaminen saa aikaan huomattavasti kestävämmän lopputuloksen, kuin pelkkä puuteri. Todella hauska idea!

Minikokoiset pinsetit ovat hauska idea, mutta melkoista metallin tuhlausta.. Tosin, mitäs tässä muovikonkurssissa sellaisia murehtimaan........... :B

Vaha on melko kovaa ja levittyy siveltimen kanssa hieman epätasaisesti, jos sitä ei lataa siveltimeen tarpeeksi. Pienen treenin jälkeen vahan käyttäminen on kuitenkin helppoa ja kestävyys kyllä kiinnostaa.

 

Käyttö on yhtä simppeliä kuin edellisessäkin, ensin muoto ja aukot täyteen vahalla ja sitten puuteria päälle. Lopuksi kulmat harjataan läpi, jolloin tuotteet viimeistään tasoittuvat ja karvat pysyvät paikoillaan vahan ansiosta. Erittäin kiva!

Molempia tuotteita voi tietysti käyttää erilläänkin, mutta en oikein tiedä miksi joku tahtoisi näin toimia. Ehkä joskus on vaikka tosi kiire.

Viimeinen testituotteeni oli oikeastaan kaikista tutuin, viime vuoden puolella lanseerattu Lumenen Long-Wear Eyebrow Powder. Kahden sävyn kevyesti tavallista kiinteämpi hybridipuuteri, joka on todella hyvä ja toimiva. Tätä tuotetta olen käyttänyt ja testannut useimmin, kun kynät ovat olleet kadoksissa.

Lopputulos on luonnollinen, joskin kehoitan tekemään kulman loppuosan hieman skarpimmalla siveltimellä, kuin paketin mukana toimitettu.

En oikeastaan osaa sanoa minkäänlaisia megalomaanisia eroja tämän kolmikon välillä. L'Oréalin konsepti on ehkä itselleni kiinnostavin, mutta käyttäisin mitä tahansa näistä kolmesta tarpeen vaatiessa mielelläni. 

Mitkä ovat teidän kulmameikkisuosikkinne?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Tää viikonloppu tulee olemaan intensiivinen ja villi, sillä siihen sisältyy ei vain yhdet eikä kahdet vaan KOLMET synttärit!! Tänään juhlitaan ystävääni Peppua, huomenna kummityttöäni Rebekkaa ja lauantaina illalla vielä kaveriani Suvia. Miten sitä tällainen upouusi aamutyöläinen selviää ja kestää? Silmäpussini ovat jo nyt valtaisan tummat, enkä millään jaksaisi peittää niitä, joten suunnitelmani on harhautus.

Tällä kertaa aion käyttää hyväkseni suurieleistä käsillä puhumista, ja muuta viuhuntaa, jota korostan kynsieni kärkiin lakatulla ja megakimmeltävällä manikyyrillä. Ja huomenna prinsessa-puvulla... :D

Suureen suunnitelmaani kuului oikeastaan vain yksi askel ja se on L'Oréal Parisin maaliskuussa lanseerattu uutuuspäälyslakka Sirene, joka on sekoitus hienonhienoa sinertävää helmiäis-shimmeriä, pientä pyöreää hologlitteriä ja hopeanhohtoisia epäsäännöllisiä hologrammipalasia. Rakkautta ensivedolla.

Näihin kynsiin tarvittiin yksi kerros Essien Butler Pleasea, kaksi kerrosta Sireneä ja meikän juhlalook on valmis. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla tämän alle jotain hempeää pinkkiä... Ai niin ja hinta! Se on melkoisen kuluttajaystävällinen, myyntipaikasta riippuen 5-6€ / pullo.

#winning

Share
Ladataan...

Pages