Rutto naamassain..

Muistatte varmaan, kun valittelin ihoni kunnosta? Noh. Homma ei lähtenyt paranemaan, vaan otti vielä pahemman käänteen, kun leukani alle ilmestyi kahdessa päivässä näppylärykelmä, joka aiheutti minussa enemmänkin kuin kauhistuneen reaktion.. En viitsi lisäillä kuvaa, sillä sellaisen ottamisen ajatus masentaa minua syvästi. Oikeasti. Jenni tosin oli minua rohkeampi. Ehkä minäkin paljastan tarinan karumman puolen, kunhan iho on taas persikkainen ja ihana..

MUTTA SIIS! Tuijottelin leukaani yöllä keskiviikkona meikit puhdistettuani ja totesin, ettei tämä ole normaalia. Varasin hetimiten ajan ihotautilääkärille ja pääsinkin vastaanotolle jo seuraavana aamuna.

Lähes heti nostettuani leukani lääkäri totesi, että kyseessä on hyvinkin yleinen suunympärysihottuma, eli perioraalidermatiitti. Taudin alkuperää ei tunneta, mutta sen saattaa laukaista kosmetiikka, kovat lämpötilojen vaihtelut tai ehkäisyvalmisteet. Tauti on ruusufinnin sukulainen ja äitini kertoikin isoäitini kärsineen vastaavasta vaivasta useasti..

Ihanat geenit, kiitos! 😉

 

 

Nyt siis popsitaan tetrasykliiniä 3kk ja rasvataan kasvoja erikoisvoiteella.. 

Mietinkin nyt kovasti, voiko homma olla niinkin ikävä, että ihanainen luonnonkosmtiikkakokeiluni laukaisi oireet pahemmiksi hieman allergiaan taipuvan olemukseni kanssa?

Huoh. Kuka tietää ja mitä nyt sitten pitäisikään tehdä.. Jatkaa kokeilua vai pyörtää kaikki aiemmat puheeni ja kaivaa jotkin apteekin sensitive-tuotteet komeilemaan pesualtaan laidalle? :(

Tarinan opetus: Älä kärvistele, jos ihossasi tapahtuu dramaattisia muutoksia vaan kipitä ihotautilääkärin puheille!! Aloin syödä lääkkeitä, ennen kuin ihottuma ehti levitä pienehköä aluetta laajemmalle ja hyvä niin.

Jääkäämme seuraamaan tilannetta.

 

Kohtalotovereita?