Kevätkollaasi

Nytpä tuli kuvakollaasi. Ja samalla pieni esittely tyypistä blogin takana.

Sini noin 5 vuotta sitten (siis ehkä 22 vee). Optimistisena mutta aika ujona ja mietteliäänä (ja tosi fiksuksi itseään luulevana) valtsikalaisena opiskelijatyttönä. Tällaisena näin:

Sini tänä vuonna, lomamatkalla, 27 vee. Pari ryppyä jo, ehkä lievästi rennompi (okei no lomalla nyt ainakin) ja rutkasti onnellisempi kuin edellisessä kuvassa. Silti yhä mietteliäs, realistisempi mutta eri lailla optimistinen kuin yllä.

Palmut ja tähdet, sama loma, 2015. Tiedättekö, kun katsoo tähtitaivasta ja tulee  sellainen aika jännä olo?Tuntee itsensä valtavan suureksi ja käsittämättömän pieneksi samaan aikaan ja ihmettelee vain, missä ihmeessä sitä todella ollaan. Ei voi käsittää.

Sama reissu. Sini onnellisimmillaan, koska tilanteessa on meri, aurinko ja erityinen tyyppi kameran takana. Ja jännä luolauintireissu, jolta selvitty kunnialla. Jos kuvassa näkyisi kädet, ne olisi niin sanotussa tyytyväisyysasennossani, josta mies aina vitsailee. (Kädet sillä lailla hölmösti vyötäisillä. Ehkä siitäkin kuva joskus toiste.) 

Tämän kevään ensimmäinen lämmin päivä.

Kävelin Kaivariin, otin muistikirjan mukaan ja rustailin vihkoon ajatuksia, kuten

…

kävele aina kadun aurinkoista puolta

kävele aina mieluummin kohti merta, kuin siitä poispäin

… 

Meri tekee jotenkin onnelliseksi ja rauhoittaa. Sitä katsellessa on vähän sama juttu kuin siellä tähtitaivaan alla (paitsi, että niska ei mene jumiin).

Siellä se kutsui ja kimalteli.

Ei kai tässä muuta kuin nautitaan taas kevään jokavuotisesta heräämisestä. Ja nam ja slurps ja paljon pusuja ja sitä rataa.