Ylioppilas on valmis mihin tahansa

Vapun jälkeinen pieni melankolia. Keittiön ikkunasta näyttää tältä.

pallot.jpg

 

Koskaan ei muuten tiedä, mitä tästä elämästä tulee.

Se on aika hienoa. Nuorempana oli niin varma siitä, että asiat kulkevat tietyssä järjestyksessä. Kouluun, töihin, naimisiin, lapset, ruuhkavuodet ja niin pois päin. Ja onnellisuus ja terveys siinä sivussa itsestäänselvyyksinä. Nyt 27-vuotiaana tajuaa, että kaikkihan on tavallaan vielä ihan alussa. Ihan auki ja iloisesti sekaisin. Että minähän oon ihan sikanuori vielä, haloo! Mitä tahansa voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Asiat voi tehdä missä järjestyksessä tahansa tai olla tekemättä ollenkaan. Pääasia olisi vain koettaa etsiä sitä onnea, hyvää oloa ja rauhaa.  Lopettaa hötkyily.

Kymmenen vuotta minua vanhempi nainen harrastusporukassani totesi, että on nyt paljon nuorempi kuin silloin kaksvitosena. Että on niin täysin oma itsensä, tietää mitä haluaa ja mitä ei. Voi olla höpsömpi, vapautuneempi ja – ihan sama, tällainen.

Niin. Että voi vanheta mutta silti nuortua. Ajatella.

Sain mummiltani edesmenneen ukkini kirjan hänen teekkariajoiltaan. Kirja on vuodelta -47. Siinä kuvataan aika kivasti nuoruuden oloa. Se sai muistamaan taas, että ole huoleti. Kaikki menee hyvin. Kevät tulee aina uudestaan, asiat järjestyvät aina uudestaan. Ei ole mitään hätää.

”Riemukkaasti silloin valkopäinen joukko liikehtii ja tuntee sydämensä keveäksi. Ilo ailakoi mielessä ja nuoruus jäsenissä.”

Ja miettikää sitä tunnetta, sitä optimismia: 

Ylioppilas on valmis mihin tahansa.

ylioppilas.jpg

sinivappu.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *