Logopedian opiskelun vaietut epäkohdat

Sparkle.

Nyt kun vielä toistaiseksi kirmailen kesälaitumilla (tai siis, makaan kuumeessa kotona) ja olen saanut kolmen vuoden tavoiteajassa kandin opintoni kasaan, on mielestäni hyvä aika kääntää katseet niihin vaiettuihin logopedian opiskelun ei-niin-aurinkoisiin epäkohtiin, joita olen kolmessa vuodessa havainnut ja joihin on tullut yhdessä kurssikavereiden ja kaikkien muidenkin logojen kanssa hajoiltua. Jos ajatukseni logopedian opiskelusta kiinnostavat, tästä löytyy postaus logopedian opinnoista ja logolle hakemisesta ja tästä löytyy postaus kandinkirjoitusvinkeistä.

1. Arvosana siellä, arvosana täällä, arvosanoja jokapuolella

Me opiskelijat olemme jo vuosikausia tasapainoilleet uupumuksen ja totaalisen hermoromahduksen rajamaastossa luennoijien epärealististen suoritusaikataulujen sekä yli äyräiden vuotavien kirjallisten töiden määrän vuoksi. Olemme kuulleet laitoksen henkilökunnalta, kuinka me opiskelijat olemme aivan liian perfektionisteja ja meidän mielestämme kaikista kursseista pitäisi saada vitosia. Se ei kyllä pidä paikkaansa: itselleni riittää se, että tiedän osaavani asiat ja hallitsevani ne käytännössä. Hyvän arvosanan sijaan tärkeää on se, että saamani arvosana oikesti vastaa sitä, mitä k.o. aihepiiristä osaan. Joskus tosin riittää jo se, että pääsee läpi, sillä kaikkiin kursseihin on vain mahdotonta panostaa yhtä paljon. Kolmen vuoden aikana on tullut vain harmittavan usein huomattua se, että ei kurssien pitäjiä kiinnosta, hallitseeko opiskelija kokonaisuuden siinä määrin, että kykenee sitä hyödyntämään työssään. Valitettavan usein tenttien suunnittelijoille kun on tärkeämpää se, että kuka opiskelijoista muistaa muutamalla lauseella mainitun yksityiskohdan tenttikirjan sivulta 284. Enkä sitä paitsi ole kaikkien näiden kolmen vuoden aikana vielä törmännyt logoon, jonka olisi pakko saada kaikista kursseista paras arvosana. Joten tuo "pakko saada vitosiaahhhh!!111" -on aivan tuulesta temmattu väite, jonka ainoa tarkoitus on se, ettei henkilökunnan tarvitse tutkiskella sitä faktaa, että olemme menneet aivan vääriin sfääreihin näiden arvosteluperusteiden ja -tarkkuuden kanssa. Se stressi, joka saa opiskelijoiden sydämet tykyttämään arvosanapaniikin takia, syntyy siitä, että ohjaajien mielestä pitämistämme opiskelijaterapioista pitää saada vähintään 3 (joka on hyvän terapian arvosana) ja että kandimme tarkastetaan sillä tarkkuudella, että onko työssä käyttämämme väliviivat oikean mittaisia. Ei ihmekään, jos arvosanat hieman ahdistavat logoja, sillä ne eivät enää mittaa sitä, hallitsemmeko olennaisen, vaan sitä, hallitsemmeko poikkeuksia vilisevät kirjoitussäännöt ja olemmeko onnistuneet suorittamaan asiat juuri sillä tavalla, joka miellyttää kyseistä opettajaa.

2. Edistys ja muutos kielletty

Logopedian laitoksella suhtaudutaan erittäin nihkeästi muutoksiin. Olemme yrittäneet epätoivoisesti vuosia saada äänemme kuuluviin tärkeiden asioiden kehittämisen vuoksi, mutta huudot tuntuvat kaikuvan kuuroille korville ja edistys tapahtuu tolkuttoman hitaasti. Tästä muutamia esimerkkejä:

Pari vuotta sitten kaksi kertaa vuodessa järjestettävässä palautepäivässä opiskelijat kertoivat siitä, miten tolkuttoman uupuneita me olemme järkyttävien opiskelupaineiden ja täysin järjettömien opiskeluaikataulujen vuoksi. Annoimme parannusehdotuksia, mutta vastaus laitoksen henkilökunnalta oli se, että "Teidän tulisi olla kiitollisia siitä, että olette päässeet tänne opiskelemaan. Teillä ei ole oikeutta valittaa." Öh. Anteeksi, luulin tulleeni yliopistoon, mutta jäinkin varmaan vahingossa väärällä bussipysäkillä pois kyydistä ja päädyin jonnekin diktatuurivaltioon.

Logopedian opintoihin kuuluu pakollinen 4 kuukauden loppuharjoittelu 5. vuosikurssilla jossakin julkisen sektorin toimipisteessä. Oulun seudulla harjoittelupaikkoja on aivan surkean vähän suhteutettuna opiskelijamäärään. Joissakin kaupungeissa täysipäiväisestä harjoittelusta maksetaan palkkaa, mutta näin ei ole Oulussa. Palkaton harjoittelu ei olisi itselleni ongelma, jos saisin harjoittelupaikan järkevän kulkumatkan päästä, sillä minun ei ole mitään järkeä lähteä palkattomaan harjoitteluun esimerkiksi Kemiin, sillä kaikki (matkat, asunto yms.) maksut menisivät omasta pussistani. Siis sen sijaan, että saisin harjoittelussa tekemästäni työstä palkkaa, minun pitäisi maksaa siitä, että saan harjoitella. Ja ilman loppuharjoittelua ei voi valmistua. Harjoittelupaikan etsiminen on myös täysin opiskelijan omalla vastuulla. Opiskelijat ovat hiostaneet laitoksen henkilökuntaa siitä, että miksi emme voi suorittaa harjoittelua yksityisissä puheterapiaa tarjoavissa yrityksissä, jolloin harjoittelupaikka olisi huomattavasti helpompi saada Oulun seudulta. Vastaus oli se, että "On väärin, että yksityiset yritykset saisivat opiskelijoista edullista työvoimaa samalla, kun ne tekisivät sillä voittoa". Niin, onhan se väärin, että opiskelijat hyötyisivät tästä järjestelystä ja että puheterapiayritykset (joiden tarkoituksena btw on työllistää ihmisiä, tuottaa palveluita niitä tarvitseville ja jopa tehdä rahaa) hyötyisivät tästä. Parempi on, ettei kukaan hyödy mistään. Ikinä.

Oulussa koulutetaan luokanopettajia, lastentarhaopettajia ja aineenopettajia, ja äänihäiriöt ovat erittäin yleisiä opettajien keskuudessa. On herännyt keskustelua siitä, että miksi emme voisi tehdä yhteistyötä: me logopedit voisimme järjestää kaikille opettajaopiskelijoille äänihäiriöluentoja ja -harjoituksia ja saada siitä opintopisteitä, ja tulevat opettajat voisivat näin välttyä ääniongelmilta työelämässä. Tekisimme siis ilmaiseksi ennaltaehkäisevää työtä, joka hyödyttäisi sekä logoja että opettajaopiskelijoita. Ei. Ei onnistu, sillä "Kahden tiedekunnan välisessä yhteistyössä on niin paljon järjestettävää". Hei, teekkarit pystyvät suunnittelemaan, organisoimaan ja toteuttamaan moniammatillisessa yhteistyössä liki kaksi viikkoa kestävät vapputsembalot, mutta eri alojen opetuksesta vastaavat henkilöt eivät pysty järjestämään sitä, että kerran viikossa joku logopedi kävelisi 100 metriä kasvatustieteelliseen päähän luentosaliin ja kohtaisi siellä joukon opettajaopiskelijoita. Niinpä.

Logopedian opintoihin kuuluu 25 opintopistettä pakollisia psykologian opintoja. Se on mielestäni loistava juttu, sillä psykologian opiskelu tukee muita opintojamme. Ainakin siis teoriassa. Me logot kun emme saa meille kohdennettua psykologian opetusta, joka auttaisi meitä ymmärtämään paremmin oman alamme häiriökokonaisuuksia, vaan meidät suljetaan ikkunattomaan koppiin katsomaan Helsingissä/Turussa/Tampereella/Tiesmissä pidettäviä psykologian luentoja videovälitteisinä, jotka toimivat silloin, tällöin ja sunnuntaisin (useiten ilmevät ongelmat: ääni kuuluu, kuva ei näy. Kuva näkyy, ääni ei kuulu. Kuva ja ääni näkyy, mutta diaesitys ei toimi. Awesome.). Eniten hajotti ehkä neuropsykologian kurssit, jotka olivat lähinnä jotain ihme propagandaa siitä, miten neuropsykologit ovat hieman parempia ammattilaisia kuin muut. Olemme antaneet palautetta siitä, että a) miksi meille ei voida järjestää psykologian opetusta Oulussa ja b) miksi ihmeessä meidän pitää katsoa videovälitteisinä psykologiopiskelijoille suunnattuja luentoja. Vastaus a) -kysymykseen: "Logopedian opiskelijat osallistuivat ennen kasvatustieteellisessä järjestettyyn psykologian opetukseen, mutta opetus vaihdettiin Psykonet -luentoihin, sillä kasvatustieteen luennot eivät enää olleet tieteellisiä, sillä luennoija oli mm. pyytänyt tentissä opiskelijoita sijoittamaan ihmisen sielun oikeaan kohtaan aivoissa." Öh. Miksi ihmeessä ratkaisu tähän ongelmaan oli se, että logot siirretään ikkunattomaan koppiin katsomaan videoluentoja eikä se, että kyseinen luennoija korvataan jollakin sellaisella, jolla on oikeasti pätevyys opettaa muutakin kuin pseudopsykologiaa? Vastaus b) -kysymykseen taas oli se, että "Opiskelijoiden tulee itse poimia opetuksesta logopedeille hyödyllinen tieto." Eli siis, te tiedätte, että k.o. opetuksesta 90% on logoille täysin hyödytöntä, mutta on opiskelijoiden omalla vastuulla oppia sieltä juuri se olennainen tieto, jota emme vielä voi tunnistaa, sillä emme tiedä, mitä tietoa tulemme tarvitsemaan tulevissa opinnoissa. Mahtavaa!

3. Mä joka päivä töitä teen, mä joka aamu melkein kasiksi meen

Odotan innolla jo kuukauden päästä (!!!) alkavia maisterivaiheen opintoja, sillä olen kuullut huhuja siitä, että maisterivaiheen opintoihin päästyään logolle saattaa tulla se fiilis, että ei olekaan koko aikaa opintojen takia ylikuormittunut. Toivon, että huhu pitää paikkaansa, sillä edellisten kolmen vuoden aikana minulla ei ole ollut juurikaan aikaa millekään muulle kuin opiskelulle. Eikä se ole ollut oma valintani (sillä mieluiten kirmailisin kirpputoreilla luentojen jälkeen): jos logolla haluaa saada asiat tehtyä aikataulussa, niiden tekemiseen pitää käyttää ihan tolkuttomasti aikaa (lue: kaikki vapaa-aika), sillä usein pakollisten luentojen ja harjoitusten lisäksi tehtävänä on kasa kirjallisia töitä, jotka eivät lopu koskaan. Koska logopedia on koulutusohjelma, me seuraamme ennalta laadittuja lukujärjestyksiä ja aikatauluja kuin pieni aivoton sopulilauma. Me menemme sinne, minne käsketään ja teemme kaiken silloin, kun käsketään. Teemme jatkuvasti aivan liikaa töitä opintojemme eteen oman jaksamisemme kustannuksella, sillä logopedian opintojen suorittamiseen on olemassa vain tasan yksi muotti, eikä se ole meidän tekemämme. Työmäärä, jota joudumme näkemään opintopisteiden eteen, tuntuu myös välillä aivan absurdilta. Otetaan tähän esimerkiksi opiskelijaterapia. Suoritin viime lukuvuonna pitkän terapian, joka pitää sisällään 25x 60min mittaista terapiakäyntiä. Terapiaan kuuluu näiden terapiakertojen suunnittelu, materiaalien valmistus sekä terapian pito. Terapiaa varten tehdään myös vähintään 5 sivuinen tieteellinen essee, alkuarvio, loppuarvio, terapiasuunnitelma sekä terapiaraportti, joka pitää sisällään raportin jokaisesta terapiakerrasta sekä syvällisen itsereflektion siitä, miten on kasvanut terapeuttina. Näiden lisäksi opiskelija ohjaa asiakkaan lähiomaisia sekä käy itse terapiaohjaajan luona saamassa ohjausta. Ja mitä tästä usean kuukauden työstä saa opintosuoritusotteeseen? 4 opintopistettä. No words needed.

 

Olen puhunut. Nyt on teidän vuoronne: minkälaisiin epäkohtiin olette omissa opinnoissanne törmänneet?

 

x Marjo

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostava teksti, samantyyppisiä epäkohtia tuntuu olevan alasta ja yliopistosta riippumatta lähes kaikkialla!

Itse valmistuin juuri taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta, ja viiden vuoden aikana ehti paljastua yliopistomaailmasta kaikenlaista... Tutuksi tulivat niin epäpätevät (ehkä paperilla pätevät, mutta täysin yliopisto-opettajiksi sopimattomat) opettajat, ylimitoitettu työmäärä pisteisiin nähden (mm. yksi 25op sivuaine, jonka suorittamisessa kestää jokaisella vähintään 2 vuotta????) kuin myös tulevaisuuden kannalta täysin turhat liibalaaba-kurssitkin.

Lapin ylipisto on toki pieni ja Taiteiden tiedekunta varsin nuori, mutta eikö sitä suuremmalla syyllä olisi ollut halukkuutta kehittyä ja saada kriittistäkin palautetta? Monilla kursseilla palautetta ehkä kyseltiin, mutta tuntui että opettajilla oli aikalailla "sitten kun"-asenne, eli asioita ei todellakaan voitu muuttaa heti eikä kohta, vaan aina aikaisintaan seuraavalle vuosikurssille... Itse annoin palautekanavan soida aika tulikivenkatkuisen tilityksen mm. täysin ala-arvoisesta graduohjaajasta, ja toivon syvästi, että palautteeni huomioidaan tulevaisuudessa.

Opiskelu itsessään oli suurimmalta osin erittäin mukavaa ja päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis, mutta olenpahan myös aika iloinen, että olen nyt sanoutunut (ainakin hetkeksi) irti ko. puljusta :D Kyllä meinasi välillä savu nousta korvista.

Tsemppiä opintoihin ja toivottavasti maisterivuodet ovat helpompia :)

Marjo A.
Sparkle.

Jep, nuo yliopisto-opettajiksi epäsopivat henkilöt ovat tulleet tutuksi myös meikäläiselle. Tuo 25op/2 vuoden sivuaine kuulostaa ihan järkyttävältä! Kai olette antaneet siitä erittäin kovaa palautetta opetuksesta vastaaville henkilöille?

Olen myös törmännyt tuohon, että opettajat haluavat palautetta, mutta a) eivät tee mitään muutoksia, vaikka parikymmentä opiskelijaa antaa samankaltaisia ehdotuksia ja b) jos jotain muutoksia tapahtuu, ne hyödyttävät ehkä sitten 2010-luvulla syntyneitä yliopisto-opiskelijoita.

Vaikka tästä meikäläisen kilometrin mittaisesta tilityksestä voisikin toisin päätellä, en inhoa logopedian opiskelua. :D Logopedia on alana tosi jees, mutta itse opiskelun pakolliset kiemurat on tehty välillä vähän turhan hankaliksi opiskelijoille. Toivon itsekin todella, että maisterivaiheessa aurinko alkaa paistaa risukasaan!

oona e (Ei varmistettu)

Loistava postaus! Itse opiskelen amk:ssa, ja meillä myös sama homma harjoitteluiden kanssa (paitsi että se palkattomuus ja kaiken omasta pussista maksaminen on ainoa vaihtoehto): hommaa harjoittelupaikka (hyvin todennäköisesti jostain kauempaa, koska oulussa paikkoja ei riitä monelle), hommaa toinen kämppä/kulje harjoittelupaikkaan omakustanteisesti. Perseestä. Oispa varaa vaan tehä jotain mieleisiä töitä sillon kun huvittaa eikä tarvis opiskella.

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! Tuo maksa-itse-harjoittelusi -järjestely kuulostaa suoraan sanottuna ihan paskalta. Se on mielestäni merkki ammattikorkeakoulujen päättäjien arvostelukyvyn puutteesta sekä opiskelijoiden oikeuksien lyttäämisestä, kun melko useassa terveydenhuollon toimipisteessä saatetaan jättää palkkaamatta esimerkiksi sairaanhoitaja vakituiseen virkaan sen takia, että yritys tietää saavansa säännöllisesti AMK:n sairaanhoitajaharjoittelijoita tekemään sen saman työn ilmaiseksi ilman työntekijän oikeuksia. Jos korkeakoulun puolelta ei tähän puututa, niin miksi yritystenkään tarvitsisi?

Maiski
40 hours and counting

Voisivatko amkkilaiset alkaa aktiivisesti ajaa palkattoman harjoittelun poistamista opinnoista - siinä kun ei vaan ole mitään järkeä! Luulisi myös, että esimerkiksi Metropolia Oy:llä (!!!!) olisi varaa maksaa jokin korvaus silloin, jos työnantaja ei sitä maksa.

Marjo A.
Sparkle.

Kannatan! Asiat kun eivät muutu ainakaan paremmiksi, jos opiskelijat eivät pidä vaietuista asioista meteliä eivätkä tarvittaessa nouse puolustamaan oikeuksiaan. Tuo ihan oikeiden töiden teettäminen ilmaiseksi opiskelijoilla on vain jostain niin syvältä. Varsinkin silloin, kun harjoittelu on pakollinen osa opintoja ja etenkin, jos opiskelija joutuu vielä omasta pussistaan maksamaan, että pystyy harjoitteluun osallistumaan.

Jonttu (Ei varmistettu)

Huh! Olipa siinä tilitys.
Aloitan opiskelun logolla syksyllä, mutta en Oulussa. Odotan tulevaa työmäärää sekä kauhulla että suurella innolla, mutta olen kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen opiskelupaikkaani. :)
Onko sulla jotain vinkkejä tai muuta kokeneemman opiskelijan kerrottavaa aloittelevalle logolle?

Marjo A.
Sparkle.

:D Pieniä viitteitä kolme vuotta patoutuneesta vihasta opiskelun epäkohtia kohtaan?

Onnea opiskelupaikasta logolla! Kannattaa ollakin tyytyväinen, sillä logopedia on hyvä ala, vaikka opiskelu saattaa välillä vähän kismittääkin. Nyt heitit kyllä pahan, sillä en muista omasta fuksivuodesta muuta kuin kiireen, väsymyksen ja sen, että olin koko ajan ihan kujalla kaikesta. Joten paras vinkki lieneekin se, että älä panikoi: opit kaiken kyllä ajallaan vaikka aluksi tuntuu, ettet tajua mistään mitään. Se jäätävä tietomäärä ja suuret kokonaisuudet alkavat loksahdella paikoilleen sitten opintojen edetessä. Ja muista, että kaikkea ei tarvitse eikä pystykään osata, joten ole itsellesi armollinen ja heitä välillä esseekasa huoneen pimeimpään nurkkaan ja siirry sohvalle syömään suklaata ja katsomaan Game of Thronesia.

Anon (Ei varmistettu)

Alko huimata :D Kuinka yleistä teillä sitten on, että esim. Kandi viivästyy neljännelle syyslukukaudelle? Ainakin oman kokemuksen mukaan kuormittavuus vaan pidentää opiskeluaikaa...
Ehkä pitää tehdä reality checking syyslukukaudella. Alotan logolla, mutta ohessa pitäisi saada toisen oppiaineen kandi valmiiksi, pidettyä työelämän syrjästä kiinni ja vaikka mitä... :D noh, yrittänyttä ei laiteta, kai.

Marjo A.
Sparkle.

Öö. En tiedä itse tuollaisia tapauksia, sillä meille annetaan melkoisen tiukat raamit kandin tekemiselle (päivämäärät mm. sille, milloin tutkimussuunnitelman, ensimmäisen version, seminaariesityksen ja lopullisen version pitää olla valmiita). Kuljemme siis yhtenä laumana 3. vuosikurssin syksyllä metodiikka ja etiikka 1 -kurssin luennoilla, palautamme tutkimussuunnitelman ennen joululomaa, alamme kirjoittaa työtä heti tammikuussa, pidämme seminaarit huhtikuussa ja lopullinen työ pitää olla valmis toukokuun lopussa.

Onnea opiskelupaikasta logolla! Tuo reality checking voi olla ihan paikallaan, sillä en olisi fuksina ollessani voinut edes uneksia siitä, että olisin kerennyt tehdä esim. osa-aikatöitä opiskelun ohessa. Ajat (ja kurssien sisällöt ja aikataulutukset) ovat tietenkin voineet hieman muuttua, joten aina kannattaa yrittää! Ei ole tosin häpeä, jos et kaikkea pystykään tekemään, sillä tuo fuksivuosi logolla+toisen alan kandi+työ kuulostaa melkoisia ponnistuksia vaativalta suunnitelmalta.

Anon (Ei varmistettu)

Alko huimata :D Kuinka yleistä teillä sitten on, että esim. Kandi viivästyy neljännelle syyslukukaudelle? Ainakin oman kokemuksen mukaan kuormittavuus vaan pidentää opiskeluaikaa...
Ehkä pitää tehdä reality checking syyslukukaudella. Alotan logolla, mutta ohessa pitäisi saada toisen oppiaineen kandi valmiiksi, pidettyä työelämän syrjästä kiinni ja vaikka mitä... :D noh, yrittänyttä ei laiteta, kai.

Sossuopiskelija (Ei varmistettu)

Kuulostaa aika kovalta tuo työmäärä ja vain 4 opintopistettä tuollaisesta työmäärästä?! :D Hyvänä puolena opinnoissasi kuulostaa olevan se, että teillä on omia terapia-asiakkaita, jolloin valmistuttuasi ja töihin mennessäsi tiedät jo pitkälti mistä sinun tulee aloittaa. Itse opiskelen sosiaalityötä yliopistossa ja meillä epäkohtana taas on mielestäni se, että meillä oli vain kaksi käytännönopetusjaksoa ja loput on ollut melkeinpä pelkkää teoriaa. Työni tulee todennäköisesti olemaan käytännönläheistä, eikä minusta ole tulossa tutkijaa, niin olisin toivonut luentojenkin olevan enemmän käytännönläheisimpiä. Tietysti olisi kannattanut mennä oman alan töihin esim. kesälomalla jne, mutta se on jo myöhäistä, kohta pitäisi nimittäin jo valmistua. :D

Marjo A.
Sparkle.

Äläpä muuta sano! :D Ehdoton etu logopedian opinnoissa on juurikin se, että saamme käytännön kokemusta puheterapeutin työstä mm. päiväkotiryhmän vetämisen, omien puheterapia-asiakkaiden sekä loppuharjoittelun avulla. Kuulostaa aika hurjalta tuo, että teille on tarjolla vain kaksi opetusjaksoa siitä, mitä se työ oikeasti tulee olemaan. Sosiaalityö on kuitenkin todella käytännönläheistä, joten on todella mystistä, että teidän oletetaan oppivan käytännön tietotaito kirjojen avulla.

Hah, kuulostaapa tutulta. Ite valmistuin Oamk sotelta vajaa 3 vuotta sitten ja auta armias! Loppu hampaiden kiristely ja leukajumit ku pääs töihin! <3 Ja meillä sai tyyliin samasta työmäärästä 1,5 op:tä kun yliopistolla 5 (poikaystävä yliopistolla).

"opiskelija saa itse määrätä opiskelunsa tahdin" öö? not.

Marjo A.
Sparkle.

Opintopisteitä vastaavat työmäärät vaihtelee kyllä ihan laittoman paljon eri tiedekuntien ja eri opintoalojen välillä! Tuo on kyllä kans niin puppua, että kaikilla aloilla opiskelija vois ite valita opiskelutahdin. :DDD

jermia
Itärajapakolainen

Just mietin miten kummallisesti maailma menee. AMK:ssa hommaa oli aikalailla sopivasti, tosin erilaisia ylimääräisiä projekteja tunki ovista ja ikkunoista, kun opettajat sysäsivät omia tapahtumiaan meille järjestettäväksi omiin kiireisiinsä vedoten. Nyt kuitenkin olen opiskellut puoli vuotta avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä ja 5 opintopistettä irtoaa aika helpolla, etenkin kun kaikki tehdään verkko-opintoina ja ryhmissä. Ainoa vaiva on, että ryhmän täytyy olla motivoitunut ja kyetä hoitamaan oma pieni tonttinsa. Lisäksi koonti olisi hyvä tehdä yhdessä, joten aikataulun joutuu sopimaan, mutta vaiva on mitätön noihin sinun terapiajuttuihin verrattuna.

Marjo A.
Sparkle.

AMK -opiskelu taitaa painottua aika paljon erilaisiin projekteihin/esitelmiin/ryhmätöihin/yms, jos olen ymmärtänyt oikein? Tuopa kuulostaa oikein reilulta, että opettajat sysäävät omat työnsä opiskelijoitten harteille! :D Ryhmätöiden avulla saa kyllä melko mukavasti pisteet kasaan, jos on motivoitunut ryhmä, jossa jokainen tekee oman osuutensa mukisematta.

onden (Ei varmistettu)

Hei kamalaa (ja jollain tavalla lohduttavaa) kuulla ettei asiat ole oulun logoillakaan erityisen kehuttavasti! Itse aloitin vuosia sitten logopedian helsingin päädyssä ja siellä hommat on ollut pitkälti sekavaa kyräilyä opettajien ja oppilaiden välillä. Voisin kirjottaa romaanin nimenomaan noiden arvosanojen ja opintopistemäärien järjettömyydestä. Toiseen kurssiin luin motivoituneena vuorokausia, tein tentin mielestäni hyvin ja sain 2 niinkuin kaikki muutkin 19 ihmistä, toiseen taas en ja arvosana saattoi olla sama tai usein parempi. Psykonet nyt oli ja on myös oma absurdi shownsa (ja toi neuropsyka...) Lopulta tilanne oli se, ettei mihinkään enää kiinnostanut panostaa. Itse tein osa-aikaisia töitä ja valmistelin jo hakuani toiselle alalle samalla, joten kandin tekeminen venyi neljännelle vuodelle. Siitäkin minua järkyttyneenä syyllistettiin ohjaavan opettajan toimesta. Nyt olen jo jonkin aikaa opiskellut toisella alalla, mutta aion vielä motivaation palatessa (ja tunteiden tasottuessa) palata maisteripuuhiin. Mahtava alahan logopedia tosiaan kaikessa laajuudessaan. Hieno plussa on myös käytännön työn itsenäisyys. Tsemppiä opintojen loppusuoralle ja kaikesta laitoksen painostuksesta huolimatta rentoa maisterointia! Ja hei viimeistään meidän logosukupolvi pääsee ratkaisemaan nämä koulutuksemme epäkohdat. :')

Marjo A.
Sparkle.

Olen monesti miettinytkin, että tuskailevatkohan esimerkiksi Turun tai Helsingin logot ollenkaan näiden samojen ongelmien parissa, joten helpottava (ja harmittava) tietää, ettei Helsingissä mene yhtään sen vahvemmin kuin meillä!

Toivottavasti löydät voimaa (ja roppakaupalla mielen tyyneyttä...) saattaa logopedian opintosi loppuun!:) Määkin yritän parhaani mukaan olla hajoamatta tähän touhuun, kun on "enää" kaksi vuotta jäljellä.

summanmutikka (Ei varmistettu)

Huhhuh, aikamoisia epäkohtia... Täytyy myöntää, että pikkuisen hirvittää tulevat opinnot, aloitan siis logopedian opinnot Oulussa syksyllä. :D

Selailin Oulun yliopiston nettisivuja ja löysin tämän sivun: http://www.oulu.fi/hutk/opas. Tutkailin sitten sekä noita vanhempia opinto-oppaita että tuota uutta ja näköjään muutoksia on jonkin verran tehty. Osaatko kertoa tarkemmin noista muutoksista? Olisiko nyt pyritty vähentämään työtakkaa ja kuormitusta? Vai elättelenköhän ihan turhia toiveita? :D

Sitten kiinnostaisi tietää, ovatko opinnot oikeasti niin rankkoja ja tiiviitä ettei välillä ehtisi käydä esim. joillain viikonloppureissuilla tms.? Onhan syksyllä kuitenkin syyslomaviikko, vai? Ja kuinka pitkiä koulupäiviä logolla yleensä on (jos siis lasketaan luennot ym. yliopistolla tehtävät jutut) ja kuinka paljon on läsnäolopakkoa?

Jos sulla on joitain vinkkejä logopedian opintoihin tai ylipäänsä opiskelijaelämään liittyen, niin ottaisin niitä innolla vastaan! :)

Marjo A.
Sparkle.

Onnea opiskelupaikasta, tavataan syksyllä logolla! :) Olen itse tutkaillut tuota uutta opetussuunnitelmaa melko laiskasti, sillä suurimmat uudistukset koskevat lähinnä kandivaiheen opintoja. En ole siis kovin hyvin perillä siitä, mitä muutoksilla on ajettu takaa, mutta voisin kuvitella, että kurssien keskinäistä ajoitusta, kurssien sisältöjen päällekäisyyksiä sekä joidenkin kurssien suoritustapoja on hiottu. Toivottavasti myös joidenkin kurssien kuormittavuutta on arvioitu uudelleen! :)

Ehdit varmasti viikonloppureissuille, kunhan saat sovitettua yhteen itsenäisen työn määrän ja käytettävissä olevan vapaa-ajan, joten älä huoli. :) Ja syksyisin on syysloma sekä keväällä talviloma, joten silloinkin on mahdollisuus karata jonnekin - tosin pino tehtäviä mukana. En tiedä, millainen tulevien fuksien aikataulu on, mutta omana fuksivuonna syksy pyöri hyvin pitkälti niin, että luentoja oli joka päivä klo 8-16, joinakin päivinä jopa klo 8-18. Logopedian opinnoissa on usein (varsinkin alkuvaiheessa) 80%/100% läsnäolopakko sekä luennoilla että harjoituksissa. Psykan ja lääkiksen kursseilla läsnäoloaktiivisuus on itsestä kiinni, kun taas kieli- ja viestintäopinnoissa luentojen läsnäolopakko riippuu kurssista (ja opettajasta). 

Ja jos sulla on jotain kysymyksiä logopedian opiskelusta tai haluat muuten fiilistellä opiskeluelämää, niin ota yhteyttä s-postilla (sparkleblogi@gmail.com) tai tuu nykäseen hihasta yliopistolla, niin mennään Humukseen teelle. :)

summanmutikka (Ei varmistettu)

Kiitos paljon! :) Okei, toivotaan, että opintojen kuormittavuutta olisi yritetty vähentää!

Mietin tässä vielä yhtä asiaa: Ovatko kaikki logopedian opiskelijat tosi sosiaalisia ja puheliaita vai onko joukossa myös hiljaisempia? Mie itse olen aika introvertti ja vähän hiljaisemman puoleinen, niin sovinko joukkoon ollenkaan vai jäänköhän hieman ulkopuoliseksi? Tykkään kyllä olla ihmisten kanssa ja haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita, mutta tarvitsen myös aika paljon aikaa olla omassa rauhassani. Ja jos jo päivät yliopistolla ovat noin pitkiä, niin mitenköhän jaksan ravata vielä opiskelijatapahtumissa, varsinkin kun niitä on fuksivuoden alussa varmasti aika lailla. Olisiko sulla jotain vinkkejä tai ajatuksia?

Marjo A.
Sparkle.

Myös logopedialla (niin kuin muillakin aloilla) opiskelijoita on joka lähtöön: on suulaita papupatoja sekä hieman hiljaisempia sivustaseuraajia, jotka fiilistelevät aluksi tunnelmaa ennen kuin osallistuvat keskusteluun.  Joten älä huoli, et varmasti jää ulkopuoliseksi, kunhan vain edes joskus osallistut joihinkin sosiaalisiin aktiviteetteihin. :) Kaikissa kissanristiäisissä ei todellakaan olo pakko olla läsnä, että saisi kavereita, sillä opiskelukavereihin tutustuu todella hyvin yhteisten (ja pakollisten) kurssien aikana. Koska kaipaat omaa rauhaa, ja varmasti myös lepoa, kannattaa poimia runsaiden opiskelutapahtumien joukosta vain ne, jotka oikeasti kiinnostavat. Suosittelen käymään logopedien yhteisissä tapahtumissa, joita järjestetään varsinkin fukseille, sillä niissä tutustuu hyvin toisiin logoihin. Itsekin olen todella laiska bilettäjä ja osallistunkin lähinnä vain satunnaisesti poikkitieteellisiin haalaribileisiin, pikkujouluihin, laskiaisbileisiin ja vapun joihinkin tapahtumiin, sillä oma rauha houkuttaa lähes aina enemmän kuin ääriään myöten täynnä oleva baari.

summanmutikka (Ei varmistettu)

Okei, kiva kuulla. Kiitos paljon tästä blogista, ehdottomasti aion lueskella sun tuleviakin postauksia. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onneksi kaikkialla Suomessa asiat eivät ole aivan noin hurjasti, itse olen jopa toistaiseksi ehtinyt käydä töissä logo-opintojeni ohella ;) Tosin ala noin opintojen näkökulmasta kaipaisi myös mun mielestä monenlaista freesausta uskoakseni ihan joka yliopistossa, tuttua on esimerkiksi tuo arvosanojen järjettömyys (vaikka olenkin myös itse väliviivan pituus -natsi).

Ps. Kiitos vinkistä Ginan Molly-farkkujen suhteen! Tosi mukavat ja sopivan pituiset (!!).

Marjo A.
Sparkle.

Olen itsekin käynyt osa-aikatöissä opintojen ohella 2. ja 3. vuosikurssilla, mutta ei siinä touhussa ollut omalla kohdallani mitään järkeä, kun kävin kotona vain nukkumassa ja kirjoittamassa silmät ristissä esseitä. :D 

P.s. Olepa hyvä!:) Mutta hetkonen, oletko se sinä, joka on hamstrannut kaikki mustat Mollyt Ginasta, jolloin minä en saa enää ostettua uusia pöksyjä??!!111

Vierailija (Ei varmistettu)

Aloitan itsekin nyt syksyllä Oulussa logopedialla ja huhhuhh jo valmiiksi :D Saas nähdä kuinka siitä selvitään :)

Haluaisin muuten sellaista kysellä, että minkälainen ryhmähenki teillä on opiskelijoiden kesken yleensäkin ja minkälaisia ihmisiä logolla opiskelee? Olisi ihana saada uusia kavereita, kun muutin tänne Ouluun kauempaa itse.

Mukavaa kesän loppua ja pakko vielä lisätä, että tämä sun blogi on mahtava :)

Marjo A.
Sparkle.

Hyvin se menee! :) Ja tervetuloa logolle!

Meillä on todella hyvä ryhmähenki logolla: ilmapiiri on todella tsemppaava ja välit eri vuosikurssien kesken kunnossa - on ihan huippua saada vinkkejä (ja mentaalivalmennusta opiskelun hajottaessa...) vanhempien vuosikurssien opiskelijoilta. Logolla opiskelee toooodella monenlaista porukkaa. En ainakaan itse osaa määritellä mitään stereotypiaa tyypillisestä logopedian opiskelijasta. Suurin osa opiskelunsa aloittavista on noin 19-25 vuotiaita, jotka ovat tulleet melko suoraan lukiosta yliopistoon ehkä muutaman välivuoden tai muun alan opiskelun kautta. Joukosta löytyy myös niitä, joilla on jo aikaisempi korkeakoulututkinto taskussa ja toiset ovat ehtineet jo perustaa perheen. Logopedialla 99% opiskelijoista on naisia - esimerkiksi minun kanssa samalla vuosikurssilla ei ole ainuttakaan miesopiskelijaa. Ainakin itselläni on se fiilis, että opiskelukaverini ovat fiksuja, sosiaalisia ja rentoja tyyppejä.:) Saat varmasti uusia kavereita muista logoista sekä myös muiden alojen opiskelijoista, joihin pääset tutustumaan eri opiskelijatapahtumissa. Ja, jos kaipaat tsemppiä opintoihin tai kaveria uudessa kaupungissa, niin laita ihmeessä s-postia meikälle osoitteeseen sparkleblogi@gmail.com. :) Ja kiitos kehuista! 

Suttapakoon
Sutta Pakoon

Onneksi olkoon opiskelupaikasta, hienoon ja tärkeään ammattiin olet valmistumassa! Yhä useampi lapsistamme on puheterapian tarpeessa. Itse olisin kovasti halunnut opiskella kanssa logopediaa, mutta valitsin aikanaan helpomman tien, puheviestinnän... Kaikkea hyvää Sinun opintopolullesi; käythän tsekkaamassa juttumme nimistä ja nimenannosta, liittyy keskeisesti äänneoppiin, fonetiikkaan: 

 

http://www.lily.fi/blogit/sutta-pakoon/mika-lapselle-nimeksi

 

Ystävällisesti,

 Anni

Sutta Pakoon -blogi

 

 

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! Puheviestintä on hyvä ala, eräs ystävänikin opiskelee sitä. :) Minäpä käyn tsekkaamassa tuon postauksen!

Kommentoi