Ladataan...

Tänä aamuna kahvia nauttiessani selailin Facebook-seinääni. Kuulun edelleen muutamiin sinkkuryhmiin ja niissä käyty keskustelu onnistui ärsyttämään heti aamutuimaan melko pahasti. Ryhmien säännöt kieltävät keskustelujen sisällön jakamisen ryhmän ulkopuolelle, joten tarkemmin en sisällöstä avaudu. Useammassa keskustelussa heitettiin muka hauskaa läppää nalkuttavista naisista, jotka eivät ymmärrä antaa miehille, mutta haluavat miesten tekevän kaikki kotityöt. Olen mielestäni huumorintajuinen, mutta tuollaiset jutut eivät naurata yhtään. Ihmisen tapa hahmottaa maailmaa on luokitella sitä ja tehdä stereotypioita erilaisista ihmisryhmistä. Jos vitsit miehiä haukkuvista ja vanhoja kaivelevista naisista olivat hauskoja 90-luvulla, ne eivät ole sitä enää tänään. Sama pätee yleistyksiin miehistä. Ovatko kaikki naiset nalkuttajia ja kaikki miehet sivistymättömiä sikoja? Mielestäni sukupuoleen liittyvää lokerointia ei pitäisi nyky-yhteiskunnassa harjoittaa.

Jos ajattelen sinkkuaikanani tapaamiani miehiä, en pystyisi sanomaan kenestäkään heistä, että "olipa tyypillinen mies". Millainen on tyypillinen suomalainen mies? Olen tavannut monia ajattelevia, älykkäitä, keskustelutaitoisia ja empaattisia miehiä. Näin äkkiseltään ajateltuna jokainen on ollut aivan omanlaisensa erityisine piirteineen. Olen tutustunut myös moniin uusiin ystäviin, jotka ovat naisia. Ei heitäkään voi yhdellä ominaisuudella kuvata. Jokainen on omanlaisensa nainen. Ei tietyntyyppinen, koska on nainen. On miehiä, jotka juoruilevat, puhuvat selän takana pahaa ja jauhavat menneitä. On myös naisia, jotka eivät ymmärrä kiertoilmaisuja, ovat puheissaan karskeja tai eivät kuuntele toista. Toisin sanoen on erilaisia ihmisiä.

En kannata sukupuolineutraaliutta vaan sukupuolisensitiivisyyttä. Sitä, että jokainen mies, nainen tai muun sukupuolinen saa olla juuri omanlaisensa yksilö. En voi vaikuttaa siihen, miten muut ruokkivat näitä vanhoja, kulahtaneita stereotypioita. Voin ainoastaan olla itse tekemättä niin. En ole tässä asiassa mikään pyhimys ja myönnän puhuneeni "tyypillisistä miehistä". Sen voi toki sanoa kaikella lempeydellä ja hyväntahtoisesti, mutta on se silti stereotyyppistä ajattelua enkä itsekään haluaisi tulla leimatuksi "tyypilliseksi naiseksi". Kenenkään ei tarvitse olla tietynlainen, koska on mies tai nainen. Jokaisella on oikeus olla omanlaisensa, upea persoona.

 

 

Share

Ladataan...

Olen joskus miettinyt, kokevatko kaikki elämän pienet merkitykselliset hetket niin voimakkaasti kuin itse koen. Huippuhetkiä voi löytää jokaisesta päivästä. Niiden ei tarvitse olla ulkoisesti hienoja kokemuksia tai maksaa maltaita. Minun huippuhetkeni ovat lähes ilmaisia! Ne täytyy vain huomata. Tässä lista arjen hienoista hetkistä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja kaunista jopa silloin, kun elämässä on vaikeaa.

Se hetki maalis-huhtikuussa, kun huomaa kevään tuoksun. Aivan mieletön fiilis, kun ensimmäistä kertaa talven jälkeen ilmassa on kevään tuntua. Illat alkavat olla valoisampia ja linnut laulavat. Vaikka on vielä viileää, voi jo aistia lupauksen tulevasta kesästä ja huomata iloista kuplintaa rinnassa. Olipa runollista, mutta tuota tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

Uuden kahvipaketin avaaminen. Se ihana tuoksu, mikä tulee, kun avaa uuden kahvipaketin. Vielä, jos se tapahtuu aamuna, jolloin ei ole kiire mihinkään. Rakastan kiireettömiä aamuja. Sitä, kun saa syödä aamiaista rauhassa ja juoda toisenkin kupin kahvia suunnitellen tulevaa päivää.

Puhtaisiin lakanoihin pujahtaminen. Tiedättekö sen tunteen, kun puhtaat ja hyvältä tuoksuvat lakanat tuntuvat ihoa vasten rapeilta? On niin ihana vetäistä peitto korville ja kääriytyä siihen odottamaan unen tuloa. Uni tulee paremmin juuri vaihdetuissa lakanoissa.

Tankkauksen jälkeinen fiilis. Tämä tunne tulee etenkin valoisana kesäiltana, kun käy tankkaamassa auton. Valtaa suuri vapauden tunne ja ajatus siitä, että mikä tahansa on mahdollista. Voisi lähteä minne vaan ja moottoritie odottaa! Harvemmin tulee lähdettyä muualle kuin suorinta tietä kotiin, mutta se tunne tulee silti. Tämä kokemus ei ole aivan ilmainen.

Keväällä ulkoa kuuluvat elämän äänet. Talvisin Suomessa elämä siirtyy pääasiassa sisätiloihin. Ellei ole hyvää syytä oleilla ulkona, en siellä aikaani juuri vietä. Keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää ja on ensimmäisiä hieman jo lämpimämpiä päiviä, huomaa kuinka ihmiset heräävät eloon. Parvekkeella tai terassilla istuessa kuuluu lasten ääniä ja naurua, kun he voivat olla ulkona ilman hankalia toppavaatteita. Aikuiset laittelevat pihoja kuntoon talven jäljiltä ja kuuluu iloista puheensorinaa.

Juuri puhjenneiden lehtien hento vihreys keväisin. Aamulenkki toukokuun alun sunnuntaina. On vielä viileää, mutta päiväksi on luvattu lämmintä. Ilma on raikas ja joka puolella on vihreää. Valkovuokot kukkivat metsässä valkoisenaan ja linnut visertävät. Viime keväänä mietin, voisiko sen kevään raikkaan vihreyden purkittaa ja imeä sitä tunnetta syksyn pimeinä iltoina. Tuota kevään vehreyttä ei kestä montaa päivää, mutta silloin on kerättävä kauneutta mielensä varastoon niin paljon kuin mahdollista.

Kissan tassujen koskettelu. Kissan tassut ovat silkkisen pehmeät, lämpimät ja usein vähän hikisen nihkeät. Voi kuulostaa todella oudolta, mutta niiden koskettelu on maailman rentouttavinta puuhaa. Kunhan kissa pitää siitä. Jos ei pidä, siitä on rentous kaukana. Olen sitä mieltä, että joka ei ole saanut pitää käsissään kissan tassua, on jäänyt paljosta paitsi.

Hyvän marja/sienipaikan löytäminen. Vähän kuin löytäisi aarrekätkön! Tunne on sanoinkuvaamattoman voitonriemuinen, kun löytää metsästä paikan, jossa on paljon mustikoita, vadelmia, puolukoita tai vaikkapa suppilovahveroita. Tätä tunnetta on vaikea selittää ihmiselle, joka ei keräilykulttuurista välitä. Loppukesästä en koskaan lähde metsälenkille ilman pussia, johon voi tarpeen tullen kerätä löytämiään herkkuja.

Juoksulenkin jälkeinen tunne. Muutama vuosi sitten opettelin juoksemaan. Olin aina ollut siinä uskossa, että juoksu ei vain yksinkertaisesti ole minun juttuni. Hyvä, jos jaksoin puolta kilometriä juosta. Päätin näyttää itselleni, että pystyn siihen. Jo parin kuukauden päästä ensimmäisistä lenkeistä juoksin yli viiden kilometrin lenkkejä. Vauhti ei päätä huomannut enkä persjalkaisena juossut gasellin askelin, mutta juoksin silti omaan tahtiini. Juoksun jälkeistä fiilistä on vaikea kuvailla. Se on täysin erilainen kuin kävelylenkin jälkeinen tunne. Myöskään salilla treenaamalla ei ihan tuota tunnetta tavoita, vaikka sekin tunne on mahtava. Siinä on itsensävoittamisen riemua ja endorfiinien tuomaa hyvää oloa.

Auringonlaskun tai nousun ihailu. Taivaan katselu pilvettömänä tai puolipilvisenä päivänä on aina upeaa. Vielä upeampaa se on silloin, kun taivas värjäytyy mitä uskomattomimpiin väreihin auringon noustessa tai laskiessa ja pilvien osuessa sopivasti heijastamaan valoa. Niin kaunista ja jo pelkästään nämä hetket tekevät elämästä uskomattoman kaunista ja kokemisen arvoista. 

Huippuhetket voivat olla arkisia hetkiä, joissa huomaa jotain kaunista. Kun tarkemmin pysähtyy ja katselee ympärilleen, näitä hetkiä voi löytää milloin vain ja missä vain. Listaa olisi voinut jatkaa vielä monella jutulla, mutta kukaan ei jaksaisi sellaista lukea. Sen sijaan haluaisin kuulla, millaisia ovat sinun huippuhetkesi?

Share

Ladataan...

Mitä on onnellisuus? Onko se sitä, että saan hienon työpaikan, upean talon tai löydän ihanan kumppanin? Olenko onnellinen, jos tuo toinen ihminen toimii, kuten haluan? Ei. Onnellisuus ei synny itseni ulkopuolisista asioista. Sen on löydyttävä itsestä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se on totta. Jos onnellisuus on kiinni muista ihmisistä tai ulkoisista asioista, se on aika heiveröisellä pohjalla. En voi hallita muita ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisin. Aina käy niin, että hetken päästä joku toimii tavalla, joka on mielestäni väärin. On todella helppoa sysätä vastuu omasta onnellisuudesta muiden niskaan ja syyttää muita siitä, että elämä on raskasta. Eikö ole ihan oikein olla vihainen, jos joku on pettänyt luottamuksen ja aiheuttanut ongelmia? Enkö voi syyttää tätä ihmistä elämäni pilaamisesta? Voin toki, mutta ainoa, johon vihani vaikuttaa olen minä itse. Vihaamalla voin saada itselleni pahan olon, mutta vihan kohteena olevaan ihmiseen tunteeni eivät vaikuta millään lailla. Omalla asenteella ja mielen hallinnalla on iso merkitys siihen, millaisena elämän koet. Jos et usko, kokeile seuraavaa!

Mieti ihmistä, joka on kohdellut sinua väärin. Ota kellosta aikaa 10 minuuttia ja moiti ja syytä tätä ihmistä/ihmisiä niin paljon kuin ikinä pystyt. Nyt on lupa oikein kieriskellä itsesäälissä ja vihan tunteessa! Millainen on olotilasi kymmenen minuutin jälkeen? Tunnetko itsesi rauhalliseksi ja onnelliseksi? Veikkaan vahvasti, että et. Luultavasti olosi on ahdistunut. Ota kellosta aikaa taas 10 minuuttia ja sinä aikana mieti tästä ihmisestä hyvää, yritä nähdä inhottavien tekojen tai sanojen takana todellinen ihminen ja suhtaudu tähän ihmiseen rakastavasti. Ehkä häntä on joskus satutettu eikä hän osannut toimia muulla tavalla. Menneisyyteen ja tapahtuneisiin asioihin ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen voi, millä tavalla nyt suhtautuu muihin ihmisiin. Onko olosi parempi ja levollisempi? Uskon, että on. Kummalla tavalla haluat jatkossa suhtautua? Rakastavasti vai syyllistäen? Syyllistäminen ei paranna omaa mieltäsi eikä muuta tapahtunutta millään tavalla. Ainoa, jota muita syyttämällä rankaiset, olet sinä itse.

Tuo edellä kuvattu harjoitus ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä ja niellä kaikki huono kohtelu. Tai ettei asioita pitäisi ollenkaan käsitellä ja surra. Sen tarkoitus on osoittaa, että menneisyyteen ei kannata jäädä vellomaan ja antaa sille ajattelussa liikaa valtaa. Ei ole kuitenkaan helppoa noin vaan muuttaa ajattelua negatiivisesta positiiviseen. Ihan varmasti löydän itseni jatkossakin säälimästä itseäni ja syyttelemästä muita omasta olostani! Mutta noina hetkinä voin muistuttaa itseäni, että rakentavampaa on pitää fokus nykyhetkessä eikä antaa menneiden tai tulevaisuuden murehtimisen pilata sitä. Minulla kaikki hyvin nyt enkä tarvitse mitään enkä ketään ollakseni onnellinen. Ympäröivään maailmaan en voi vaikuttaa, mutta siihen voin, kuinka asennoidun siihen. Rakennan itse oman kokemukseni elämästä ja voin päättää rakentaa siitä onnellisen.

Share

Pages