Olen mielestäni ollut aina järkevä ostosten tekijä. Nyt ymmärrän, että tuo mielikuva on ollut  harhainen, koska todellisuudessa olen shoppaillut huolettomasti esimerkiksi vaatteita, joita en ole koskaan pitänyt. Vielä vuosi sitten vaatekaapissani roikkui vaatteita, joissa oli hintalaput kiinni, koska syystä tai toisesta vaate ei ollutkaan tarpeellinen ja käyttökelpoinen.

Vuosi sitten päätin osallistua viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Jo tammikuussa sorruin kuitenkin ostamaan fleecellä vuoratut juoksuhousut, koska mielestäni tarvitsin sellaiset aivan ehdottomasti. Kesäkuussa tuli työmatka ulkomaille eikä kaapissa ollut mitään käyttökelpoista matkavaatetta, joten pitihän sinnekin ostaa sopivaa päällepantavaa. Heinäkuussa huomasin alennuksessa aivan ihanan mekon, joka oli pakko saada. En ole käyttänyt sitä kertaakaan. Vielä. Syksyllä ilmojen viiletessä tajusin, että tarvitsen lämpimiä vaatteita. Tai oikeastaan halusin jotain uutta vaatetta. Joulukuussa summailin, että viiden vaatteen tavoite jäi kauas taakse ja oikeastaan koko haaste oli unohtunut jo alkuvuodesta.

Tänä vuonna harkitsin haasteeseen lähtemistä syvällisemmin. Mietin omia kulutustottumuksiani ja ostohalujani. Huomasin ostavani usein ihan vain ostamisen ilosta. Tunsin tarvetta ostaa jotain ja toteutin ostoimpulssin miettimättä, tarvitsenko ja käytäntö vaatetta ihan oikeasti. Päätin siis lopettaa huvikseen ostamisen. Koska tänä vuonna aion pysyä viidessä vaatteessa, on mietittävä tarkkaan, mihin ostokset käyttää. Pakollisena ostoksena oli jo uudet lenkkarit linttaan käytettyjen tilalle. Sen lisäksi tiedän tarvitsevani kesäksi vähintään yhden t-paidan.

Hassua, mutta on ollut helpompaa kieltää itseltään vaatteiden katselu kokonaan kuin moderoida halua ostaa. Huomasin saman lopettaessani alkoholinkäytön. On henkisesti helpompaa tehdä päätös kerran ja sen jälkeen vain pysyä siitä sen sijaan, että tekisi joka viikonloppu päätöksiä asian suhteen. On tavallaan helpottavaa tietää, että ”ei voi ostaa”. Kaupassa ei edes tule vilkuiltua vaatteita vaan kuljen laput silmillä niiden ohi. Mainokset somessakin on helpompi ohittaa, kun tietää, että haluaa ostaa laadukasta ja kestävää eikä mitään kertakäyttövaatetta. Haluan jatkossa käyttää viisi ostostani sellaisiin vaatteisiin, jotka täyttävät tasan tarkkaan kriteerini eli näyttävät ja tuntuvat hyviltä, ovat istuvia ja jotka kestävät käyttöä. Aiemmin ostin sitä, mitä mainostajat halusivat minun ostavan.

Vaatteiden ostamisen vähentämisen myötä olen aiempaa tarkemmin miettinyt muunkin tavaran ostamista. Siinä on edelleen parannettavaa, mutta sisään virtaavan tavaran määrä on silti huomattavasti vähentynyt aiemmasta. Halu ostaa ei ole kadonnut mihinkään ja mieli luo erinäisiä tarpeita tyhjästä. Ostohalua ei taida voida tukahduttaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Halua ei ole aina pakko toteuttaa ja se menee ohi.

Haluun lopettaa impulssiostaminen on useita syitä. Isoimpana syynä ekologisuus ja tarve toimia vastuullisemmin kuluttajana. Maapallon kantokyky ei kestä nykyisenlaista kuluttamista ja minun on tehtävä oma osuuteni sen suhteen, että myös tulevilla sukupolvilla olisi edellytykset elää. Toisekseen turhan ostaminen on turhaa rahan menoa. Kiva ja edullinen kesämekko ei ole edullinen, jos sen käyttökerrat jää yhteen tai pahimmillaan nollaan käyttökertaan tai se virttyy ensimmäisessä pesussa käyttökelvottomaksi. Lisäksi turhan ostaminen lisää tavaroihin ja vaatteisiin liittyvää työtä. Tavaroista ja vaatteista on pidettävä huolta, ne on puhdistettava ja niille on löydettävä paikka kodista.

Ostohalu yrittää pyrkiä pintaan tavaroiden tai vaatteiden ostamisen sijaan kulutushyödykkeiden osteluna. Huomasin, että kaapissani oli valtava määrä eri sävyisiä huulipunia, vaikka todellisuudessa en juuri käytä huulipunaa. Myös erilaisia hius- ja ihonhoitotuotteita kaapistani löytyi aika tukku. Olen myös ostellut monenlaisia lisäravinteita sillä ajatuksella, että juuri tämä tuote ratkaisee kaikki ongelmani. Ei ratkaise enkä välttämättä ole edes käyttänyt lopulta sitä. Olen siis ostellut asioita unelmaminälleni tai saavuttaakseni paremman version itsestäni.

Kun päättää lopettaa rajattoman ostelun, osaa myös arvostaa enemmän jo omistamiaan vaatteita ja tavaroista. On ihan eri tavalla kiitollinen ehjistä ja istuvista farkuista tai hyvälaatuisesta t-paidasta, kun tietää, ettei voi (tai halua) ostaa uutta tilalle tuosta noin vain. Huomasin yhtenä päivänä olevani myös kiitollinen siitä, että minulla on kaapissa riittävä määrä lakanoita ihan valmiina! Elämä tuntuu todella rikkaalta ja yltäkylläiseltä, kun kiinnittää huomionsa siihen, mitä jo on eikä siihen, mitä ei ole.