Ikisinkku?

Avioerostani on aikaa yli kahdeksan vuotta. En ole sen jälkeen asunut toisen aikuisen kanssa. Muutamia seurusteluja on takana, mutta jälkikäteen ajateltuna ne ovat kosahtaneet enemmän tai vähemmän siihen, että olen halunnut pitää kontrollin täysin itselläni. Parisuhde ei toimi niin. En voi koskaan olla 100% varma toisen tunteista ja aikomuksista. Enhän voi itsekään luvata toiselle kuin tämän hetken. Olisi vaan heittäydyttävä epävarmuuteen. Olen ikisinkku. En ole enää edes miettinyt treffeille menoa ja poistin profiilini kaikista deittisovelluksista. En tunne itseäni epätoivoiseksi. Enemminkin tilanteeseen tottuneeksi.

Voisin ajatella, että tämä on valintani ja elämäni on tasaista ja mukavaa näin. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin etten toivo tilanteeseeni muutosta ja etten kaipaisi kumppanuutta ja läheisyyttä. ”Ihminen kestää lähes mitä tahansa, ellei joudu tekemään sitä yksin.” (Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori Niina Junttila, Kotimaa 21.1.2022). Tämä ajatus kiteytti myös omia viime aikojen tunteita. Kaksi vuotta takana korona-aikaa ja normaalia suurempaa epävarmuuden sietämistä. Omassa elämässä myös asioita, joita en välttämättä olisi halunnut kohdata yksin. On tietysti ystäviä, mutta en ehkä osaa elämääni niin avoimesti heidän kanssaan tällä hetkellä jakaa, että tuntisin samanlaista henkistä läheisyyttä kuin parisuhteessa ollessa kumppanin kanssa. Tiedän, ettei asia ole ihan näin mustavalkoinen ja monen parisuhde on ollut todella koetuksella tänä aikana. Parisuhteessakin voi tuntea yksinäisyyttä.

Ajatus Tinderin selailusta ja yrityksestä luoda sitä kautta keskusteluyhteys tutustumista varten tuntuu tällä hetkellä todella työläältä. En rehellisesti sanoen tunne pienintäkään intoa käydä treffeillä. Mielikuvissani törmään johonkin ihanaan mieheen ihan vaan sattumalta ja syntyy molemminpuolinen halu tutustua. Olisipa se näin! Elokuvissa käy näin. Ei ilmeisesti todellisuudessa. Ainakaan minun todellisuudessani. Ehkä puskemisen sijaan on vain annettava elämän viedä ja katsoa, mitä se eteen tuo. Kahdeksan vuoden ajan olen haaveillut, josko seuraava kesä olisi rakkauden kesä. Vielä toistaiseksi se antaa odottaa. Mutta jospa tuleva kesä on rakkauden kesä?

suhteet sinkkuus oma-elama
Kommentit (7)
  1. Miehen Sanoin
    24.1.2022, 23:33

    Sun pitää ehdottomasti alkaa luomaan niitä ”tosielämän Hollywood-kohtauksia” mahdollistavia tilanteita. Alkaa viileesti vaan juttelemaan kahviloissa, hitaissa kassajonoissa ja linja-autopysäkeillä 😎 Tai aloittaa budo-harrastus ja törmätä hengenheimolaiseen gi-takki päällä 😁

    Ja jos ei niistä mitään vakavaa synny, niin ainakin hemmetisti uusia kavereita ja kenties ystäviä 🤲🏻

    1. Näin täytyy jatkossa toimia. Ilmeisesti vaatii jotain aktiivisuutta myös itseltä. Viimeiset pari vuotta olen ollut pääasiassa kotona, eikä ne tänne kutsutut remppamiehetkään ole muuttaneet todellisuuden sisältöä.

  2. Näin oikkeena ikisinkkuna ja vesmiehenä voin sannoo, et ehkä näin on ollunna parempi ellee. On suanna teputella ja kahokssii muailmmoo ilosin silimin, eikä ou tarvinna säksätellä turhista. Parkymppisenä sottaill, kerkevväähän tuota vielä myöhemmin ehiskellä mielltiettyy. Tehhään töitä nyt muutama vuos? Hups, aika luiskahtikkii meleko pijjaan? Huomasinnii par vuotta sitten, et 50 vuotta on tullunna täytteen? Kieltämättä sitä aikkoo ku muistelloo, vielä tänähhii päivänä hymy tulloo huulille joistakkii jutusteluis ja tappauksist. Enkä oikkeesttaan tätä Ikisinkkuutta kadukkaa, hauskkoo on silti ollu ja hyvän tahtosta lirkuttelluu on voinna tehhä kenen kans vuan.Kun vuan kahttoo, ettei kettää loukkoo samall.

    1. Vaikuttaako toi horoskooppi? Vesimies minäkin. 😀 Vapauden kaipuisia taitavat vesimiehet olla.

      1. Kyllähä myö ollaan omituissii otukssii kaikessa suhttees. Vois sannoo jopa, et vaikkeit kesytettävvii.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *