Voihan ferritiini!

Olen jo pitkään tuntenut oloni uupuneeksi ja nukun paljon.Viime syksynä hiuksia alkoi lähteä tupoittain ja pelkäsin jo kaljuuntuvani kokonaan. Lisäksi sydän muljahteli ikävästi. Kävin talvella 2020 työterveyslääkärin pakeilla ja asiaa selviteltiin. Hän sanoi, että mitataan myös ferritiini, koska näytän silmin nähden kalpealta. Verikokeiden lisäksi kävin sydänfilmissä, koska leposyke oli nopea. Sain pitkän listan verikokeiden tuloksia ja lääkärille soittoajan. Hän kertoi, että kaikki on ihan viitearvoissa eikä mitään syytä tuolle väsymykselle ole. En miettinyt asiaa sen kummemmin ja ajattelin elämäntilanteeni vain olevan kuormittava. Viime keväänä tein ison elämäntaparemontin. Sen yhteydessä palasin katsomaan noita talvella otettuja verikokeiden tuloksia. Tajusin, ettei minulta otettu kuitenkaan sitä ferritiiniarvoa, vaikka lääkäri niin sanoi. Ferritiinin mittaus ei kuulunut työterveyden piiriin kuuluvaan hoitoon, joten ilmeisesti se sen vuoksi oltiin jätetty vain pois ilmoittamatta minulle mitään enkä minä ollut niin perehtynyt asiaan, että olisin sitä edes huomannut kymmenien tulosten joukosta. Koska aloitin toukokuussa 2020 ketoruokavalion, päätin maaliskuussa 2021 käydä omatoimisesti Puhtin kautta tutkimuksissa. Tulos oli järkytys. Kaikki muut arvot oli aivan priimaa paitsi ferritiini eli varastorauta-arvo. Se oli vain 7,5, kun viitearvojen alarajana pidetään 30 eikä sekään ole vielä mikään hyvä arvo. Rautavarastoni olivat siis käytännössä tyhjät. Hemoglobiinia ei tuolloin valitettavasti mitattu, koska en tajunnut ettei se kuulu pakettiin, jonka olin valinnut. Muut hivenaine ja vitamiinitasot olivat ihan loistokunnossa. Siitä alkoi taisteluni rauta-arvojen nostamiseksi. Huom. teksti on riippumaton enkä ole tehnyt kaupallista yhteistyötä siinä mainittujen tuotteiden/yritysten kanssa.

Luulen, että tuo ferritiiniarvo on ollut matala jo pitkään. Hemoglobiini on myös ollut kahden raskauden ja imetysten jäljiltä viitearvojen alarajoilla. Raskausaikoina (15 ja 13 vuotta sitten) minulle määrättiin lisärautaa, mutta vatsani meni niin solmuun niistä, että en lopulta kovin säännöllisesti sitä syönyt. Kaapissani oli silloin rautalääkettä joka lähtöön. Muistaakseni kuutta eri merkkiä, joista mikään ei sopinut. Jo ennakkoon pelkäsin, kuinka nyt saan syötyä mitään vahvempaa rautalääkettä. Lisärautaa ei koskaan pitäisi alkaa syödä ilman lääkärin määräystä. Niinpä varasin puhelinajan lääkärille. Syyksi raudanpuutteelle hän arveli runsaat kuukautiset ja olin vahvasti samaa mieltä. Olin itseasiassa jo pitkään miettinyt, että ihme, jos ei näillä vuodoilla tule anemiaa. Nyt sitten sain aikaiseksi tehdä asialle jotain. Kuukautiset sain kuriin eli kokonaan pois ottamalla käyttöön Dienorette-yhdistelmäehkäisyn, jota siis syön nyt ilman välipäiviä lääkärin määräyksestä.

Aloitin rautakuurin nestemäisellä Ferroforte-valmisteella. En kuitenkaan käyttänyt sitä kuin pari viikkoa, koska luin raudanpuutteen hoidosta ja että rautaa pitäisi todella syödä näin vakavassa puutteessa vähintään se 100 mg vuorokaudessa. Jotkut suosittelivat jopa 400mg. Johtuen aiemmista ikävistä kokemuksista, tuo tuntui niin hurjalta, että ajattelin viisaammaksi aloittaa pienemmillä annoksilla. Ehdin kokeilla kolmea merkkiä ja kaikista tuli lopulta niin kauhea olo, että olin jo aika toivoton. Ripulia, oksettavaa oloa, vatsan turpoamista ja kramppeja. Söin kuitenkin kuukauden verran näistäkin huolimatta urhoollisesti Ferrodan 100 mg rautaa. Kokeilin ottaa sen yötä vasten, keskellä yötä, aamulla ensimmäisenä ja keskellä päivää. Mikään ei kuitenkaan tuntunut toimivan sen paremmin. Lopulta googlettelun tuloksena löysin SiderAlin. Ei tämäkään tuote aivan täysin normaalia olotilaa vatsan kannalta takaa, mutta sitä pystyin kuitenkin syömään ilman, että oireet haittasivat elämää. Lisäksi tilasin laktoferriiniä, koska luin muutamista tutkimuksista sen tehostavan raudan imeytymistä.

Tällä viikolla kävin nyt sitten 3 kk:n rautakuurin jälkeen kontrollikokeissa. Ferritiini oli nyt 17 (herkkä crp 0,3) ja hemoglobiini 134. Tulos oli hienoinen pettymys, vaikka tiesin arvojen kuntoon saamisen olevan pitkäjänteistä hommaa. Positiivista sentään se, että nousua oli ja hemoglobiini oli jo ihan kohtuullisen rajoissa. Olisin silti toivonut nousua olevan edes hiukan enemmän. Tiedän kyllä, että näin vakavan puutteen korjaaminen kestää yleensä jopa vuoden, joten sinänsä tulos on varmasti ihan linjassa. Eipä auta kuin jatkaa urakkaa! Toistaiseksi jatkan SiderAl Fortella ja SiderAl Follicilla, koska ne tuntuvat olevan ainoat valmisteet, joita suolistoni kestää. Vielä en huomaa olotilassani mitään isoja muutoksia. Väsyneeltä tuntuu edelleen ja aivosumu ajoittain vaivaa. Sydämen leposyke on hiukan matalampi kuin aiemmin, mutta tykytyksiä on edelleen silloin tällöin. Luin jostain, ettei alle 15 arvolla pitäisi enää olle edes työkuntoinen, mutta itsehän en suoranaisesti tuntenut olevani erityisen huonossa kunnossa, vaikka oireita on toki ollut. Olen luultavasti kärsinyt raudanpuutteesta jo niin monia vuosia, että elimistö on sopeutunut siihen olotilaan. En enää tiedä, miltä tuntuu, kun ei väsytä.

Onko sinulla kokemusta raudanpuutteesta? Kuinka nopeasti olet saanut arvot nousuun?

Kommentit (2)
  1. Moi, on kokemusta rautatasojen alhaisuudesta. Onneksi oli jokin käsitys ja epäily itselläni ja selvitin niiden tason. Hieman oli laskenut juuri ja juuri alle viitearjojen joten siitä sitten vaan nousuun. Pitkäjänteistä se on ja myös ruualla on iso vaikutus.

    1. Tuo ruokapuoli onkin aika haastava, koska olen mielestäni syönyt myös rautapitoisia ruokia riittävästi, mutta näköjään pelkkä ravinto ei ole riittänyt paikkaamaan vajetta, mikä on koko ajan vaan pahentunut.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *