Onko erityisherkkä itsekäs parisuhteessa?

Erityisherkkä ja parisuhde. Vaikea yhtälö. Luin aamulla artikkelin, jossa kerrottiin eläkeläisrouvasta, joka oli muuttanut pois avopuolisonsa luota omaan kotiin, koska ei erityisherkkänä kestänyt yhteisasumista. Hän kertoi tarvitsevansa oman tilan ja paikan, missä voi olla ihan omana itsenään, yksin ja välttämättä olla tekemättä yhtään mitään. Hän piti myös tärkeänä, että omassa kodissa on vain omia tavaroita. Onko eritysherkkä itsekäs vaatiessaan kumppaniltaan joustoa omista tarpeistaan, jotta hänen tarpeensa tulevat huomioiduksi? Onko erityisherkkyyteen vetoaminen vain halua toimia oman tahtonsa mukaan ja olla joustamaton?

Tällä hetkellä mietin omaa reviiritietoisuuttani ja tarvetta olla joskus ihan yksin. ”Ihan yksin” ei tarkoita minulle lenkillä käymistä tai eri huoneessa olemista. Ihan yksin tarkoittaa yksin olemista koko illan, yön ja aamun. Olenko joustamaton ja itsekäs, jos vaadin toista ymmärtämään haluani olla yksin ja pitää oma koti vain omana kotinani? Ymmärrän varsin hyvin, että parisuhteessa on molempien joustettava ja oltava epäitsekäs. Joistain omista tavoista on luovuttava ja kehitettävä yhteisiä tapoja toimia molempien tarpeet huomioiden. Onko kyse vain erityisherkän haluttomuudesta muuttua ja muuttaa omia tottumuksiaan?

Voi olla vaikeaa selittää eri tavalla elämän kokevalle, että omista tarpeista kiinni pitäminen ei välttämättä ole joustamattomuutta vaan tervettä itsekunnioitusta. Itsensä tunteva HSP-ihminen tietää, mitä tarvitsee voidakseen hyvin. Jos ei voi hyvin,ei parisuhdekaan voi hyvin. Tiettyyn pisteeseen saakka joustoa tietysti tarvitaan molemmin puolin. Erityisherkkyyden taakse ei pidä piiloutua sen varjolla, ettei ole valmis tekemään töitä molempia tyydyttävän parisuhteen eteen.

Olen päätynyt sinkkuna vietettyjen vuosien aikana ajattelemaan, että ”aikuisseurustelu” olisi minun juttuni. En ole varma, haluanko koskaan asua toisen aikuisen kanssa yhdessä. Tämä sopisi minulle parhaiten, mutta on monelle varmasti suuri kummastelun aihe. Tuntuuhan se järjellä ajateltuna tyhmälle maksaa kahden asunnon kustannuksia, kun kerran on halu olla yhdessä. Onko saavutettu taloudellinen etu kuitenkaan sen arvoista, että mahdollisesti ajaa itsensä piippuun ja uupuu? Vai voiko yhdessä asumiseen yksinkertaisesti tottua siten, että löytää muita tapoja ottaa omaa tilaa ja aikaa olla yksin?

Kommentit (8)
  1. Niin me ihmiset olemme kaikki erilaisia, meillä on omat toiveemme ja halumme. Yksi takertuu, toinen kontrolloi, vaatii vapauden tai jättää huomioimatta.Mahdollisesti jopa rakastaa niin paljon ettei ilma enää parisuhteessa liiku tai jättää liikaa välimatkaa, jolloin elämä kutoo väliin seitin tai uusia parisuhteita.

    Jokaisella on oikeus toivoa ja elää oman näköistä elämää, en osaa kutsua sitä nimellä, mutta herkkyys tai itsekkyys eivät tunnu omimmilta.Vaikeus kaikessa on tietysti löytää peili eli ihminen, joka jakaa ja tavoittelee samaa onnea ja tuntee itsensä onnelliseksi jakaessaan tuon saman illuusion hyvästä parisuhteesta.Kaikki liike peilissä ei ole samannäköistä eikä tuntemukset samanaikaisia, mutta sama päämäärä ja ymmärrys asioiden luonteesta täytyy olla, jotta se onni ja onnellisuus osaa täyttää molempien toiveet.

    Jos itse haluaa ja toivoo vapautta,osaa ja myöntää sitä myös toiselle. Luottaa ja uskoo toisen käyttävän vapautuneen tilan onnelisuutensa saavuttamiseksi ja kuitenkin luo ilmapiirin, joka perustuu yhteisen tilan ja kosketuksen tuomaan rakkauteen. Haluaa antaa ja saada vapautensa ja silti työstää ja rakentaa vahvan rakkauden ilmapiirin.

    Yhtälö ei ole helppo, mutta toki mahdollinen. Tarvitaan vain oikeat ihmiset, oikeaan ympäristöön ja ymmärrykseen.Mikään ei ole tärkeämpää kuin asian haastaminen, keskusteleminen, nähdä omat rajat ja rajoittuneisuutensa. Olemalla sinut ja levollinen luomassaan todellisuudessa, jotta parisuhteen on mahdollista toimia ja tuntea onnellisuutta.

    Jotta elämä ei olisi liian helppoa, jokaisen on haettava omat mukavuus ja kipupisteensä, ei niitä kukaan muukaan löydä ja osaa etsiä. Kokonaisuus on aina kompromissi ja mitä nopeammin sen osaa työstää, sen varmemmin välttyy kyyneliltä, turhilta itsesyytöksiltä ja ennenkaikkea särkemästä sitä sydäntään tai rakkauttaan tai kenenkään toisen sydäntä.

    Rakkautta me kaikki tarvitsemme ja haluamme, mutta sitä ei vaan voi ja osaa tuntea oikein, jos koemme elämän kahlitsevan tai rajoittavan, pinemmän tai suuremman osan pintaa jäädessä tunnottomaksi.Rohkeutta vaan kaikille tunnistaa ja työstää sitä elämää, rakkautta ja toivomaansa vapautta/tilaa, jotta jokainen päivä olisi merkityksellinen. Jokainen hetki vapautta sitoisi rakkauden suurempaan liekkiin jotain yhteistä.

  2. Mies Vailla Varjoa
    25.10.2019, 18:32

    Kyllä erityisherkkä pystyy elämään saman katon alla toisen kanssa, jos vain kykenee olemaan oma itsensä ja vaatimaan tilaa sekä aikaa itselleen. Sen vaatimuksena on ehdoton rehellisyys ja kunnioitus toisen toiveita kohtaan. Hankalaa näinä päivinä, mutta onnistuu kyllä, jos vain molemmat kykenevät kannattelemaan itseään itsenäisesti.

    Niin. Mielestäni se ei ole erityisherkkyyttä, jos haluaa asunnon sisustaa vain omilla tavaroillaan. Se on jotain muuta kuin erityisherkkyyttä ja näin väittämällä loukkaa niitä oikeasti erityisherkkiä ihmisiä.

    1. Niin, kyllähän se itsekkäältä kuulostaa. Vaikka molemmilla olisi omat kodit, tuntuisi aika hankalalta vaatia, että niiden väliä reissattaisiin putkikassin kanssa eikä toinen saisi jättää mitään toisen kotiin. Mielestäni erityisherkkyydellä ei saa perustella sitä, että käyttäytyy toisia kohtaan ikävästi. Se ei ole tekosyy olla tekemättä jotain tai tehdä jotain.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *