Ladataan...

 

 

 

Kun talokaupat menivät läpi, olimme Meksikossa lataamassa akkuja tulevaa koitosta varten.  Heti kun avaimet saatiin käteen, alkoi vimmattu remontti. Mies otti vastuun maalaamisen aloittamisesta, minä taas näppäränä tyttönä nappasin porakoneen käteen ja aloin irroitella ovia keittiön kaapeista. Myös ruokailutilan haitariovet (alla) sekä samanlaiset lasten makuuhuoneiden kaappien ovet saivat lähteä. Alku lähti tosi hienosti käyntiin, kunnes mies tajusi, että oli ajatuksen tasolla kyllä tehnyt sähkösopimuksen, mutta se olikin sitten jäänyt tekemättä. Oli suht mielenkiintoista tehdä remppaa kännykän taskulampun avulla, varsinkin kun myös porakone sanoi sopimuksensa irti ja jouduin väkertämään loput ovet irti ihan vanhanaikaisella ruuvimeisselillä. (Tämän ajan mies käytti maalattavien huoneiden suojaamisen sijaan aggregaatteja metsästämällä...)

Kun lopulta saatiin aggregaatit ja valaistus illaksi käyntiin, projekti saatiin kunnolla käyntiin, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Meille oli seuraavana päivänä nimittäin tulossa miehen veli maalausapujoukoiksi, joten suojaus oli pakko saada sitä ennen tehtyä.

 

Ruokailutila (yllä) oli pakko saada muokattua käytännöllisemmäksi meidän tarpeitamme varten. Vasemmanpuolisesta kaapista tulisi säilytystila ulkovaatteille (jostain syystä amerikkalaisissa taloissa ei juuri koskaan ole kunnon eteistä tai säilytyspaikkaa takeille ja kengille, monet käyttävät kenkiä sisällä ja takit pidetään omissa vaatekaapeissa). Oikeanpuolimmaisesta kaapista puolestaan tulisi kuiva-ainekaappi pyykkihuollon siirtyessä autotalliin, jonne ajattelimme tehdä neljännen makuuhuoneen ja kuraeteisen / kodinhoitohuoneen. Näin pyykkishow´lle olisi kunnon tila, ettei ruokapöydällä tarvitsisi liitostella kalsareita... 

Ihan sivuhuomiona vielä: kenen kuningasidea on ollut laittaa samaa laattaa lattiaan, keittiön tasoihin sekä vielä saarekkeen kylkeen?! En tiedä onko jollain oikeasti tällainen maku, vai onko kyseessä ollut ylijäämä laatta, jota sitten säästösyistä on tungettu sinne sun tänne? Laatta jäi vielä lattiaan, mutta muualta se kiskottiin irti. 

Tässäpä omaa työnjälkeäni kaappien ovien irrottamisen jälkeen... Iki-ihanat loistelamput olivat tässä vielä paikallaan.

 

... Vaan eivätpä olleet kauaa, kun armas mieheni pääsi assarinsa kanssa vauhtiin keittiödemon kanssa! Kaapit ja rumat tasot saivat kyytiä, samoin keittiön ja olkkarin väliseinä. Alla tila on jo muovitettu keittiökaappien runkojen maalausta varten, jotta tuleva sotku saataisiin minimoitua. Ruiskulla maalaus sujui todella nopeasti! Laatikostot maalattiin rosin-paperilla suojatussa autotallissa. Yksi kerros pohjamaalia, väliin huolellinen hiominen, ja kaksi kerrosta mustaa maalia.

Herra Maalari vauhdissa...

 

Demon ja maalauksen jälkeen seuraava askel oli laittaa tasot paikalleen. Muutaman päivän olimme kokonaan ilman tasoja ja lavuaaria, mikä oli kyllä todella turhauttavaa. Tiskien käsinpesu vessan lavuaarissa oli ihan kamalaa, ja viemäri meinasi mennä tukkoon jo ihan mitättömän pienistä ruuanmuruista. Enimmäkseen käytimme toki kertakäyttöastioita, mutta väistämättä patoja ja pannuja oli pakko pestä. 

Tasojen kanssa jouduimme säätämään yllättävän pitkään. Meidän oli tarkoitus ostaa Ikeasta valmiit puutasot, ja monen koukun jälkeen sainkin ne sieltä haettua. Ikeassa olivat kaikki haluamamme sarjan tavalliset tasot loppu, joten ostin neljä saarekekokoista tasoa, joiden Honda Pilottiin mahduttaminen (lapset kyydissä) oli suhteellisen vinkeä operaatio. Muutaman edestakaisen Ikea-reissun tehtyäni saimme lainaan appiukon pakettiauton, jolla lopulta saimme roudattua tasot Phoenixista kahden tunnin päähän kotiin Flagstaffiin. Perillä sitten huomattiin, että mittasuhteet eivät täsmää, ja edes neljä saareketasoa eivät riitä kattamaan keittiömme tasojen pinta-alaa. Siinä kohtaa ei kyllä tiennyt itkisikö vai nauraisiko - aiemmin nimittäin Ikean vuoropäällikkö oli kuvitellut, että olen joku remppayrittäjä, kun ostan tuollaisia määriä saareketasoja. Siitä päätellen olisi voinut kuvitella, että materiaalia on enemmän kuin riittävästi... Mutta ei.

Eikä siinä sitten auttanut muu kuin lähettää tasot samaa tietä takaisin sukulaistytön lava-auton mukana Phoenixiin. Phoenixin päässä tasot jätettiin miehen vanhemmille, josta sitten kälyni kanssa kävimme naisissa ne palauttamassa. Huh mikä operaatio...

Koska meidän jättisaarekkeeseemme ei siis saanut valmiita tasoja, ne oli pakko tehdä itse. Mies lainasi kaveriltaan puristimet, osti kasan seetripuuta, ja ryhtyi tuumasta toimeen. Lukemattomien hiomiseen kulutettujen tuntien ja liimaamisen jälkeen tasot alkoivat hiljalleen muotoutua.

Seinäpaneelikin saatiin paikalleen. Siitä tulisi valkoinen, ja seinälle avohyllyt rakkaille Suomi-astioilleni...

Tässä taso on jo petsattu Natural Oak -sävyllä. Vetimet tilattiin Amazonista, ja pidän kyllä kovasti tuon sinimustan ja kullan sekä lämpimän sävyisen tason liitosta!

Viimeinen vaihe tason tekemisessä oli pinnan viimeistely kovalla bartop-kiilteellä, joka suojaa tason ja pitää sen helppohoitoisena. Kun taso ei ollut luonnostaan kovin tasainen, kiillettä piti levitellä kahteen otteeseen. Se oli siis tavallaan paksua läpikuultavaa kiisseliä, joka levitettiin puun päälle lastalla ja tasoiteltiin mahdollisimman tasaiseksi. Lopulta kuplat poistettiin polttimen avulla.

Tässä näkyy nyt keittiön nykytila. Katto on vielä viimeistelemättä, mutta siihen tulee valkoiseksi maalattu paneeli sekä pihaltamme pelastetut tallissa varmaankin aikoinaan käytetyt kattopalkit. Niistä tulee tuohon keittiön ja olkkarin väliseen aukkoon myös kivaa karaktääriä! Sähkömies kävi asentamassa valaisimet siihen kuntoon, että ne pitää enää viimeistellä kunhan katto valmistuu.

Tässä vanha kuva olkkarin puolelta ennen kuin keittiön paneelit oli maalattu.

 

Mitäs pidätte keittiön muodonmuutoksesta?

Share

Ladataan...

Talon ostamisen ehdoksi asetin sen, että keittiö vähintäänkin olisi pakko remontoida. Rakastan kokkaamista, ja käytän suurimman osan päivästäni keittiössä, joten minulle on ehdottoman tärkeää, että se vastaa omia tarpeitani. Keittiön tulisi paitsi vastata omaan estetiikkaani, sen pitäisi myös olla tilava ja funktionaalinen kolmen lapsen kanssa. Keittiöremontti ei taloa ostaessa todellakaan ollut se, mitä olisin välttämättä halunnut lähteä kokeilemaan, mutta useiden näyttöjen jälkeen kävi selväksi, että se olisi ainoa keino saada juuri sitä mitä haluaa.

Etukäteen oli hankalaa totaalisena remonttinoviisina edes kuvitella, mitä kaikkea sitä pystyy omin kätösin toteuttamaan. Täytyy kyllä sanoa, että olen yllättynyt erittäin positiivisesti siitä, miten mieheni on taklannut haasteen toisensa jälkeen. Ihan mutkattomasti asiat eivät toki ole rullanneet, mutta joskus on pakko oppia kantapään kautta.

Viime aikoina on tullut katsottua erinäisiä remppaohjelmia aika paljon (ainoa keino, jolla saan itseni motivoitua aerobisen tekemiseen salilla), mutta ylivoimainen suosikkini on ollut Texasilaisen pariskunnan Joanna & Chip Gainesin luotsaama FixerUpper. Vuosia hain omaa sisustustyyliä, ja nyt se on vihdoin löytynyt - modern farmhouse on ehdottomasti mun juttu, ja mikäs sen sopivampaa nyt kun kuitenkin ostimme hevostilan. 

 

Keittiöremonttiin sain aika paljon ideoita ja inspiraatiota Joanna Gainesilta. 

Joannan suosikkijuttuja ovat mm. avoin konsepti ja seinien kaataminen, puulattiat, kattopalkit, antiikkiset yksityiskohdat, puupinnat, subway tile (kuvassa alla), avohyllyt, sliding barn doors, sekä musta-valko-harmaa väriskaala. Näistä aika moni juttu tuli omassa keittiössä toteutettua, ja osa on edelleen työn alla. 

Keittiömme tarvitsi melkoisen kasvojenkohotuksen, ja aloitin oman projektimme ihan siitä, että tein mentaalisen listan asioista, joita omalta keittiöltäni toivoisin.

1. Avaruus ja luonnonvalo.

2. Farmhouse-fiilis.

3. Avohyllyt.

4. Harmoninen värimaailma.

 

Realiteetit muistaen oli pakko pitää budjetin rajat mielessä. Näin ollen päätimme pitää olemassaolevat kaapit ja sitä kautta myös alkuperäisen keittiön muodon, emmekä lähteneet sitä sen kummemmin muuttelemaan. Meillä oli aika selvät sävelet sen suhteen, miten ylläolevia asioita lähdettäisiin tavoittelemaan: keittiön sisäkatto nostettaisiin ylöspäin (ja samalla poistuisivat myös karmeat 80-luvun loistelamput ja niiden paneelit), yläkaapit sekä keittiön ja olkkarin väliseinä poistettaisiin kokonaan, ja alkuperäiset tasot heivattaisiin mäkeen. Tälla saataisiin tuotua tilaan lisää huonekorkeutta ja valoa, ja äitinä tietysti arvostan sitä, että voin kokkauksen lomassa vilkuilla lasten perään. 

Farmhouse-tunnelmaa haettaisiin korvaamalla nykyiset ruokailutilan haitariovet itsetehdyillä ladonovilla, tekemällä keittiön ikkunaseinälle shiplap-paneeli sekä avohyllyt, sekä asentamalla kattoon koristepalkkeja. Tasoksi valittiin puinen butcher block. Lisämaustetta toisivat tyyliin sopivat valaisimet ja tekstiilit. 

Värimaailmaa pohdin todella pitkään, sillä mustat kodinkoneet rajoittivat valinnanmahdollisuuksia jonkin verran. Päädyin lopulta siihen, että alakaapit maalattaisiin mustiksi, ja tasoista ylöspäin pinnat maalattaiisin valkoisiksi, jotta keittiöstä tulisi kodinkoneiden kanssa sopiva muttei kuitenkaan liian tunkkainen.

 

Keittiöremontin esteettisessä sekä funktionaalisessa suunnittelussa Pinterest on ollut ihan korvaamaton apu, sieltä löytyy loputtomiin ideoita ja budjettiystävällisiä DIY-ohjeita. Suosittelen kokeilemaan!

Jatkan erilliseen postaukseen keittiöremontin käytännön toteuttamisesta, ettei homma lähde ihan käsistä... :) 

Share

Ladataan...

Elämä on vienyt mennessään - arvatenkin, jos edellinen postaus on päivätty huhtikuulle. 

En tiedä lasketaanko koko kesän mittainen US-roadtrip, house hunting, muutto, remontti sekä ihan perusarki vilkkaan taaperon kanssa valideiksi tekosyiksi olla kirjautumatta blogiin, mutta johonkin nämä kuukaudet vaan ovat kadonneet. Kirjoitettavaa ja dokumentoitavaa olisi liiaksikin, mutta omat energiatasot ja ajankäyttö eivät ole suoneet kirjoittamiseen sopivaa hetkeä.

Elättelen toiveita siitä, että jonain päivänä saisin vielä blogin jaloilleen ja jonkinlaisen rutiinin tähän kirjoittamiseen, mutta en uskalla luvata mitään. :) 

Joka tapauksessa, here we go.

Graduation

 

Mieheni valmistumisen jälkeen olimme valinnan edessä. Etätyö mahdollisti meille muuton ihan minne vaan tämän mantereen sisällä, joten vaihtoehtoja oli runsaasti. Kuten edellisessä postauksessa (silloin edellisessä elämässä heh) totesin, en oikein jaksanut kuvitella että jäisimme Phoenixin aavikolle kaktusten katveeseen. Sen sijaan haaveilimme metsäisestä maalaiselämästä ja isosta pihasta. Kesällä matkustelimme 2 kuukautta ristiin rastiin Jenkkejä (tästä on pakko kirjoitella vähän takaantuvasti, oli sen verran huikea reissu), ja leikittelimme ajatuksella Minnesotassa tai Washingtonissa asumisesta. Kävimme ahkerasti Zillow´n sivuilla taloja tutkailemassa, ja kävimme jopa muutamassa näytössä eri osavaltioissa. Molemmissa osavaltioissa meillä on perhettä ja ystäviä, ja kummassakin on neljä vuodenaikaa. Lopullisesti sydämemme kuitenkin vei Oregon, jonne reissun päätteeksi vannoimme palaavamme uudestaan. Vuoristo, vesistöt ja huikea luonto veivät mennessään, ja päätimme että vähintäänkin hankimme jonkinlaisen kesäpaikan sieltä, kun sopiva tilaisuus tulee kohdalle.

Roadtrip: ensimmäinen aamu, lähtökuopissa ollaan.

 

Kun arki elokuussa koitti, lapset menivät kouluun ja me töihin. Marraskuussa vuokrasopimus päättyisi, joten oli pakko alkaa tehdä päätöksiä - ja pian. Pohjois-Arizonan Flagstaffissa asuvat mieheni sisarukset alkoivat tosissaan pommittaa meitä eri asuntoilmoituksilla, ja pian viikonloput täyttyivät asuntonäytöistä. Kävimme katsomassa lukemattomia taloja, jotka olivat kaikki ihan erilaisia. Emme oikein itsekään olleet ihan varmoja, mitä olimme hakemassa. Hinnat ovat Flagstaffissa ihan pilvissä, mutta talot myyvät silti kuin kuumille kiville, joten meillä ei ollut aikaa epäröidä. Kävimme länsipuolen hulppeissa lukaaleissa, joissa oli sekä hehtaaritolkulla maata että henkeäsalpaavat näkymät suoraan laskettelurinteisiin. Kolusimme lähiöiden idyllisiä taloja, joissa oli pienemmät pihat mutta toisaalta lapsiperheen tarpeisiin sopivat puitteet ja lähellä sijaitsevat palvelut. Uskaltauduimme jopa tsekkaamaan muutaman "fixer-upperin", mutta ilman Chip ja Joanna Gainesin maagista kosketusta kumpikaan meistä ei uskaltanut hypätä suoraan syvään päätyyn tekemään todellista syväremonttia. 

Epärealististen hintapyyntöjen viidakosta oli lähes mahdotonta löytää meidän tarpeisiimme sopiva talo, ja aloimme miehen kanssa molemmat lannistua. Budjettiystävällisimmät yksilöt olivat sitä luokkaa, että olisi saanut laittaa pommin talon alle ja aloittaa ihan alusta. Kummankaan mielestä täydellistä taloa ei missään vaiheessa tullut kohdalle - aina oli jotain korjattavaa. Mieheni ei edes niin välittänyt siitä, miltä talo itsessään näytti, vaan etsi optimaalista tonttia (mitä enemmän hehtaareita, sen parempi). Minä taas halusin mahdollisimman muuttovalmiin talon, joka vastaisi lapsiperheen käytännön tarpeisiin.

Pari tarjousta tehtiin, mutta ei tärpännyt. Aika alkoi käydä vähiin, ja alkoi tuntua siltä, että pitää tyytyä johonkin keskinkertaiseen ratkaisuun, jos vuoristoon haluamme oikeasti muuttaa. 

 

Vaihtoehto 1. Unelmien farmhouse-tyyli, täysin remontoitu. Miinus: ei kovin iso piha, sijaitsee vilkkaan tien varrella. Hintapyyntö korkea. 

Vaihtoehto 2. Laskettelukeskuksen kupeessa sijaitseva energiaystävällinen, uusi ja todella iso talo. Iso piha, oma rauha. Miinus: hintalappu.

Vaihtoehto 3. Oikea alue, iso tontti. Pientä pintaremppaa vailla. Ei kalleimmasta päästä, mutta kuntoon nähden liian kova hintapyyntö. 

 

Syyskuu koitti, ja aloimme hieman jo ahdistua tulevaisuudessa häämöttävästä potentiaalisesta kodittomuudesta... Uskollisesti kävimme viikonloppuisin näytöissä, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Aloimme olla jo niin epätoivoisia, että kävimme katsomassa taloja myös Phoenixissa ja pidimme todennäköisenä sinne jäämistä, kunnes unelmien talo löytyisi.

Kerran taas paikallista Oikotietä kolutessani bongasin vähän rähjäisen talon kivalla pihalla, jossa oli hinta kohdillaan. Tiesimme ettei se kestäisi markkinoilla kauaa, joten lähdimme tavallisena tiistaina ajamaan 2.5 tuntia Phoenixista Flagstaffiin näyttöön. Talo vaikutti lupaavalta, mutta perillä vasta valkeni, kuinka paljon remonttia se vaatisi. Peräännyimme pettyneinä. Kiinteistövälittäjämme tiedusteli, kiinnostaisiko meitä käydä katsomassa muita kohteita nyt kun kerran olimme ajaneet parin tunnin matkan. Meitä kumpaakaan ei juuri kiinnostanut, mutta suostuimme, jotta parin tunnin ajo ei olisi mennyt ihan hukkaan. Avasin Zillow´n, ja huomasin uuden kohteen. 

Kolme makuuhuonetta, hiljattain remontoitu. Lähes kolme eekkeriä (reilu hehtaari) lääniä, johon kuuluu viidelle hevoselle sopiva talli sekä maneesi ja pienempi ratsastusareena. Tien toisella puolella on luonnonpuisto ja haikkauspolut, ja talosta on upeat vuoristomaisemat. Ja mikä tärkeintä, hinta kohdillaan. Kohde oli ollut kolme tuntia markkinoilla.

Ajoimme kohteeseen, ja näin mieheni ilmeestä, että nyt kolahti. Itse en ollut talolle todellakaan myyty, mutta tykkäsin pihasta puineen ja maisemineen. Talo itsessään oli hyvin kaukana omasta estetiikastani, ja en olisi voinut kuvitellakaan muuttavani sellaiseen mörskään. Mieheni oli kuitenkin varma siitä, että tämä on meidän talo. En tiedä olinko jo niin epätoivoinen (tai skeptinen) että suostuin tekemään tarjouksen. En ajatellut, että nytkään tärppäisi - miksi olisi tärpännyt, kun ei tähänkään asti natsannut? Miehelläni oli kuitenkin olemassa visio, jotta talosta saataisiin meidän tyylinen.

Ja kuinka ollakaan, parin päivän päästä välittäjä soitti, ja ilmoitti myyjän hyväksyneen tarjouksen. Me olimme olleet ensimmäiset potentiaaliset ostajaehdokkaat, ja meidän jälkeemme paikalla oli käynyt kymmenkunta muuta perhettä katsastamassa taloa. Omistajat olivat iäkäs pariskunta, joka oli kuulemma toivonut ostajaksi nuorta perhettä, joka jatkaisi heidän hevostalliperintöään. 

 

 

 

Täällä sitä nyt siis ollaan. Kaupunkiasunnosta hevosranchin omistajiksi. 

Remonttia on tehty kuukauden päivät: koko talon maalaus, kylpyhuoneiden kaapistojen maalaus ja facelift, ja koko keittiön remontti. Valmista ei ole, eikä varmaan tule olemaan vielä hetkeen... Mutta edistystä on tapahtunut huomattavasti! Pitänee laittaa tänne remontin kulusta vielä omaa postaustaan. 

Onneksi nyt saamme remppaelämään hetken hengähdystauon, kun tulemme muutaman päivän päästä Suomeen jouluksi. Mutta tässä sen siis huomaa, elämä on yllätyksellistä! Sitä voikin päätyä jonnekin ihan muualle kuin alunperin kuvitteli. Tämä ei ollut minun unelmataloni, mutta toivottavasti tästä tulee sellainen. Alku ainakin on lupaava :)

Share

Pages