Ladataan...

Ensimmäisenä päivänä olo on kuin junan alle jääneellä peuralla.

Joka paikkaan sattuu. Kaikki liikkeet pitää mielessä laskelmoida harkitusti, jottei joudu vahingossakaan jännittämään yhtään ylimääräistä lihasta. Kyykkyyn meno on yhtä tuskaa, ja ajatuskin tiukan paidan kiskomisesta pään yli saa kylmän hien virtaamaan. 

Eilen tulin kotiin pienessä koomassa, hyvä että autolla ajaminen onnistui. Jalat tärisivät, ja rappusissa tartuin kaiteeseen kuin mummo kävelysauvoihinsa. Kun lapset hinkuvat syliin istumaan, irvistelen salaa kivusta, kun pikkuiset pomppivat jalkojeni päällä. 

Mutta odottakaahan, kun tulee se toinen päivä. Olo ei enää tunnu junan yliajamalta - nyt ylitseni on tainnut ensin tärryytellä maantiejyrä, jonka jälkeen bussi töytäisi, rekka-auto peruutti päälle ja valtamerilaiva vyöryi ilkkuen ylitseni. Nyt jo pelkkä ajatuskin liikkumisesta puistattaa. 

-- 

En ollut katutappelussa, ratsastamassa (au!) tai liikenneonnettomuudessa.

Kävin ensimmäisen kerran salilla toukokuun jälkeen. Voi morjens vaan, tätäkö mä oon tehnyt vapaaehtoisesti neljä kertaa viikossa? Nyt tuntuu siitä, että viikko menee jo pelkästään palautumiseen. Painot ovat toki olleet pienempiä kuin aiemmin, ja eilen jouduin jättämään välistä jalkatreenin pari viimeistä sarjaa. 

Seuraava viikko sitten tulee varmaan kulumaan näissä merkeissä:

 

I feel you, Chandler.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tulin tänä iltana kotiin puoli yhdeksän maissa. Ulkona oli jo pimeää, jalkoja pakotti pitkän päivän jälkeen.

Nousin autosta, selässä kitara, kainalossa painava nuottikassi sekä tyhjäksi syöty kylmälaukku, toisessa kädessä nuottiteline. 

Hymyilytti. Mulla on maailman paras duuni!

Ai miksi? Kahdentoista tunnin työpäivä minuuttiaikataululla ei välttämättä todellakaan ole mikään ihannetyöpaikan merkki. Silti olen koko syksyn tullut kotiin hymyillen, ihmetellen sitä, miten onnekas olenkaan saadessani tehdä tätä työtä. Totuuden nimissä en tee pitkiä työviikkoja musiikinopettajana: tällä hetkellä minulla on satunnaisia luokanopen sijaisuuksia lukuunottamatta yksi ainoa täysi työpäivä koululla, jonka lisäksi annan kolmena muuna iltana / iltapäivänä yksityisopetusta. Tällä hetkellä siis opetan luokkamuotoisesti musiikkia eskareista kutosiin, vedän bändiä ja opetan kahtatoista yksityisoppilasta - työtunteja viikossa kertyy noin 20. En kuitenkaan missään nimessä kaipaa 40-tuntista työviikkoa, vaan olen todella tyytyväinen nykytilanteeseen: tällä järjestelyllä ehdin olla keskiviikkoa lukuunottamatta kaikki päivät kello kolmeen asti omien lasteni kanssa. 

Teen sitä, mitä todella rakastan. Huolehdin oikeasta soittoasennosta, hion jousikäden kaarta ja pieniä ranneliikkeitä, harjoitutan akordeja ja sointuja, nakutan metronomina monta tuntia viikossa, etsin koko ajan uutta soittomateriaalia, kehittelen rytmipelejä ja monistan laulunsanoja. Innostun ja innostan, hämmästyn kerta toisensa jälkeen lasten oppimiskyvystä ja tietomäärästä. Esimerkiksi tänään. Puhuimme 7-vuotiaiden kanssa siitä, mikä on säveltäjä.

"Mrs. K, can you play the Beethoven Symphony number 5? The one that goes like, ta-ta-ta TAA!" 

No itse asiassa, tällä hetkellä juuri tankkaamme kyseistä kipaletta sinfoniaorkesterimme kanssa. Mutta mistä 7-vuotias voi sen tietää!?

Olen pitänyt opettamisesta niin kauan kuin muistan, ja se on kliseisesti ollut unelma-ammattini nelivuotiaasta lähtien (paitsi yläasteella, jolloin päätin etten ikinä milloinkaan koskaan ryhdy ainakaan opettajaksi - sen verran paljon skeidaa yläkoulun opettajat saivat niskaansa). Luokanopettaminen on kivaa sekin, mutta musiikinopetus nostaa opetuksen vielä ihan uusiin sfääreihin. Taito-ja taideaineet ovat lapsille lähes poikkeuksetta päivän kohokohtia, ja minun roolini on tehdä lasten kanssa kaikenlaista kivaa. Hyvin vähän joudun puuttumaan mihinkään kurinpidollisiin asioihin, vaan saan keskittyä tunneilla oppilaiden kanssa yhteismusisointiin ja -lauluun ihan rauhassa. Ryhmäopetus on huippua siksi, että lauluvoima on aika mahtava, ja yhteissoitolliset mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Yksityisopetuksessa taas saa antaa oppilaalle henkilökohtaista huomiota ja näkee todella läheltä yksilöllisen kehittymisen kaikkine rajapyykkeineen. 

Oppilaan lisäksi tutustuu väistämättä myös oppilaiden perheisiin. Viikoittaisiin kohtaamisiin mahtuu yllättävän paljon kaikenlaista, ja ihan huomaamatta pääsee todella lähelle toisten arkea ja erilaisia elämäntilanteita. Soittotuntien taustalla valmistetaan päivällistä, hiljennetään kova-äänisesti leikkiviä pikkusisaruksia ja tehdään läksyjä. Käyn myös pitämässä soittotunteja perheessä, jossa on immuniteettisairaudesta kärsivä lapsi, joten tunnit pidetään sairaalamaski päällä eikä sisälle ole tulemista ennen käsidesin laittamista. Toisen perheen luokse mennessä tiedän odottaa ulko-ovelle juoksevaa jättikokoista koiraa, joka meinaa revetä liitoksistaan minut nähdessään, ja pissaa joka kerta lattialle silkasta innostuksesta. Tiedän lasten lemmikkien nimet ja saan kuulla ensimmäisten joukossa tärkeimmät uutiset.

Työyhteisöni on myös vertaansa vailla. Kaikki koulun opettajat ovat huipputyyppejä, ammatillisesti erittäin omistautuneita mutta silti rentoja. Heidän kanssaan tulee sijaispäivinä juteltua kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, ja vähintään kerran kuussa opettajat kokoontuvat viettämään iltaa yhdessä. Oppilaat ovat kertakaikkiaan suloisia, hyväkäytöksisiä ja helposti innostettavia. Lyhyessäkin ajassa saamme aikaan kaikenlaista! Monesti oppilailta tulee joko sanallista palautetta tai jokin söpö pikku piirustus, ne piristävät aina päivää. Tälläkin viikolla sain monta liikuttavaa piirustusta ja kirjettä. Pomo muistaa myös joka käänteessä kiittää hyvästä työstä, ja tänään hän yllätti opettajat tuomalla jokaiselle Starbucksia kesken työpäivän!

Tällä hetkellä koulumme kampanjoi saadakseen uusia oppilaita, ja koulun PR-edustaja innostui valtavasti musiikinopetuksestani. Sen seurauksena sain juuri kuulla, että seuraavan kuukauden sisään luokkaani saapuu TV-kuvausryhmä, joka tekee uutisjutun luotsaamastani musiikinopetuksesta. Tässä nyt sitten valmistelemme kaikenlaista kivaa TV-kameroita varten :)  

 

--

 

Välillä työviikot ovat väsyttäviä, eritoten silloin, kun univelka painaa ja sijaisuudet osuvat tietysti juuri niille viikoille. Silti en ole kertaakaan ajatellut, ettei kyllä yhtään kiinnosta lähteä töihin. Opettajan työn ehdoton suola on ihmisläheisyys, ja vaikka jatkuva saatavilla olo onkin välillä haastavaa, siitä kummasti saa kuitenkin iloa ja energiaa päivään. Vaikka iltaisin toki on kaikkensa antanut olo, silti menen nukkumaan hyvällä tuulella. :) 

 

Mikä sinun työssäsi on antoisaa?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kieltäydyttyäni kokopäivätyöstä (ks. edellinen postaus) palasin taas tähän varsinaisen päivätyöni pariin. Viime viikon työputken jälkeen kodinhoito oli aika rempallaan, ja tämä viikko on sitten kulunut oikein rattoisasti damage controllissa :D Tässä muutamia koottuja ajatuksia taloudenhoidosta opiskelevan miehen, yhden nelivuotiaan ja yhden kaksivuotiaan kanssa.

 

RUUANLAITTO

1) Sitä mää vaan, että riisiruuat pitäisi lailla kieltää kotitalouksissa, joissa on kaksivuotiaita. Niitä klähmäisiä jyviä on niin hiiiiirmu kiva yrittää noukkia lattialta, hiuksista, joka tuhannen vaatepoimusta ja jalkapohjista. Onneksi en kasvata lastani Kiinassa, olisin jo varmaan menettänyt vähäiset järkeni rippeet... (Nimim. Tein tänään currykanaa ja jasmiiniriisiä - se oli virhe)

2) Kuinka paljon taaperolle kannattaa kaataa juotavaa mukiin? No just sen verran kuin jaksaa lattialta pyyhkiä. 

 

SIIVOUS

1) Sanotaanko nyt vaikka niin, että armaat tyttäreni ovat päättäneet piristää tylsänvalkeita seiniä omalla katutaiteellaan niinä päivinä, kun olen ollut töissä ja lasten isä on ollut vastuussa kodin pyörityksestä. Näitä graffitteja on sitten jynssätty koko viikko mitä kummallisimmista paikoista. Pyykkitelineen alla on näköjään ollut kahden boheemin taiteilijan tukikohta: vasta tänään huomasin kirkkaanpunaisella tussilla taiteillut kuviot pyykkitelineen takana seinässä. Thank god for Magic Eraser, en tiedä mitä tekisin ilman tätä siivousvälinettä...

2) Pidin viime viikolla eskareille Science-tuntia, jossa keskustelimme elävistä ja elottomista asioista. Elottomien asioiden määritelmä oli se, että ne eivät tarvitse ruokaa, juomaa eivätkä kotia, eivätkä ne myöskään pysty lisääntymään keskenään. Pitää varmaan laittaa oppikirjojen tekijöille palautetta, sillä meidän lasten lelut kyllä lisääntyvät mun poissaollessa kuin kanit... Mistä niitä irrallisia palapelin palasia, nuken asusteita ja kirjoja oikein sikiää? Entä mikä ihmeen villitys on parittomien sukkien armeija marssimassa ympäri huushollia? (Tyttäreni sivistivät minua myöhemmin, että ne sukat ovat ponien makuupusseja. Aha. Tämä selvä.)

 

AKTIVITEETIT

Osa 1: Luovuuden kehittäminen

Kun ulkona on 45 astetta lämmintä, päiväohjelmaa on pakko kehitellä sisätiloissa. Siispä kävimme eräänä päivänä ostamassa tytöille kasan erilaisia piirustusvälineitä (liituja, sormivärejä, papereita ja värityskirjoja). Naiivisti ajattelin, että äiti voisi tehdä parit tuntisuunnitelmat tytärten toteuttaessa rauhassa luovuuttaan. Ööö no ei mennyt ihan sitten niin kuin Strömsössä tämäkään :D Monta kertaa käytiin "säännöt" läpi: tussien korkit laitetaan kiinni etteivät kynät kuivu, ja sormet pyyhitään talouspaperiin kun vaihdetaan sormiväripurkkia. Hmm. No, nyt on kämpännurkat täynnä korkittomia tusseja ja lasten kasvot muistuttavat etäisesti jonkun intiaaniheimon sotamaalausta.

 

Osa 2: Ota lapset mukaan asioille

Lapset + IKEA. Ha. Ha. Hahaha! What a great idea... Kävin tuossa sunnuntaina hakemassa "muutaman pakollisen jutun" Ikeasta kahden pikku seuralaisen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes pääsimme varastoon, ja jouduin vaihtamaan kärryä perinteisestä ostoskärrystä siihen lavamalliin, jotta kaikki huonekalut mahtuisivat kyytiin. Oikein näki, kun lapsilla syttyi lamppu päässä: aaa-ha, tämä jättimäinen hallihan on kuin tehty sitä varten, että siellä voi leikkiä piilosta... Kassakokemus oli myös vähintäänkin mielenkiintoinen, kun yritin selvitä maksuoperaatiosta hallitsemattoman pahvilaatikkokasan ja pikkuroinan kanssa, ja yhtäkkiä tajuan ettei lapsia näy missään. Siellähän ne viilettivät hallin toisessa päässä, itse yritän hiki hatussa maksaa ja jono selän takana sen kuin kasvaa... (Kiva lisäbonari muuten oli se, etten ollut yhtään miettinyt, miten työpöytä, hyllykkö, työtuoli, taaperosänky ja kasa tuikitarpeellista pikkusälää mahtuvat Hondan peräkonttiin...) 

 

NUKKUMAANMENO

Janottaa.

Pissattaa.

On nälkä.

Käyn vielä sanomassa dädille hyvää yötä.

Äiti tuu laulamaan.

Vielä yksi satu!

Pidä mua kädestä kiinni.

Pelottaa!

Laita käytävävalo päälle.

Saanko tulla mamin viereen?

 

 

Disclaimer: Kyllä mä ihan oikeasti tykkään näistä kahdesta pikkukahelista ihan hirveesti. :) Pakko näistä kommelluksista on jotain huumoria repiä, ainakin jälkikäteen itseäkin jo vähän hymyilyttää...  

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Kotiinpaluun ensimmäinen viikko oli ihana: ensimmäisen viikon aikana ehdimme ottaa rennosti, asettua rauhassa kotiin ja nähdä perhettä sekä ystäviä. Hyvästelimme Minnesotaan muuttavan ystäväperheen haikein mielin tyhjän talon laattalattialla istuskellen. Jaoimme sukulaisille Suomi-karkkeja ja Muumi-mukeja kahdensadan dollarin edestä. Ensimmäinen työviikko oli meillä molemmilla lepsu. Jet-lagista johtuen heräsimme joka aamu viideltä ihan virkeinä, teimme rauhassa aamupalat ja aloitimme uuden päivän. Mies teki kotoa käsin töitä, ja päivä oli yleensä kahteen mennessä jo pulkassa. Minä kävin töissä ainoastaan maanantaina ja keskiviikkona, muina päivänä hoitelin pakollisia lääkärikäyntejä ja muita rästiin jääneitä virastojuttuja. 

 

 

Torstai-iltana päätimme lähteä kesän kuuminta viikkoa pakoon vuorille. Lämpötilan suhteen emme todellakaan saaneet mitään pehmeää laskua arkeen: lämpötilaeroa Suomen ilmastoon on ollut 25-30 astetta. Koko kesän vietimme noin 15 asteen lämmössä, ja kotona oli vastassa 45 asteen hirmuhelteet. Täällä ei paljon ulkoilla, uima-altaallakaan ei voi olla kovin kauaa kerrallaan. Vuori-ilmasto oli siis enemmän kuin tervetullut, eikä vähiten siksi, että Flagstaffissa asuu neljä mieheni sisaruksista perheineen. Lapsilla siis oli paljon seuraa serkuista, niin kuin aina. Neljä päivää hujahti nopeasti kissoja silitellen, auringonkukkien keskellä ratsastaen sekä vuoristossa maastopyöräillen. 

 

 

Sunnuntai-iltapäivänä teimme lähtöä kotia kohti. Tiedossa olisi nyt ensimmäinen täysi työviikko yksityisoppilaiden kanssa, siihen mennessä ilmoittautuneita oli vähän reilu kymmenkunta (eli keskimäärin kaksi oppilasta per päivä). Ei kuitenkaan työtuntien suhteen mitenkään mahdoton viikko. Iltapäivällä pomo kuitenkin laittoi viestiä ja pyysi sijaistamaan eskariryhmään. Lupauduin ensin yhdeksi päiväksi, myöhemmin pomon pyynnöstä koko viikoksi. Kotimatkalla puhelin soi, ja minulle tarjottiin eskariopettajan vakipaikkaa. Long story short: yksi opettajista oli sunnuntaina ilmoittanut lopettavansa, ja eskariryhmä oli ilman opettajaa. 

Lupasin tulla ainakin viikoksi ja miettiä jatkoa ihan kaikessa rauhassa. 

Tämä viikko on kulunut siis kirjaimellisesti minuuttiaikataulussa. Kahden työn yhdistäminen, kodin ja perheen pyörittäminen sekä lastenhoidon järjestäminen on ollut aikataulullisesti logistinen painajainen, varsinkin kun käytössä on vain yksi auto. :D Olen lähtenyt aamuisin puoli kahdeksan jälkeen ja tullut illalla 8-9 aikaan kotiin lukemaan lapsille iltasadun. Tänään pääsin "jo" neljältä, ja voi että mitä luksusta oli saada laittaa rauhassa ruoka (ja jopa syödä se perheen kanssa pöydässä), pestä pyykkiä, siivota koko asunto ja käydä lasten kanssa kauppareissulla. Viikkoon on mahtunut kaikenlaista. Eskareiden kanssa on opeteltu kirjoittamaan ja käsitteellistämään numeroita 1 ja 2 sekä harjoiteltu jäljentämään A-, B- ja C-kirjaimia kieli keskellä suuta. Musiikkitunneilla (eskareista kutoseen) on laulettu uusia biisejä, tavattu nuottiviivastoa, soitettu rumpuja ja aloitettu nokkahuilun soitto uusien kolmosten kanssa. Bändi on pyöräytetty käyntiin, ja yksityistunnit on aloitettu 15 uuden oppilaan kanssa sekä koululla että oppilaiden kotona. 

Koti sen sijaan on ollut ihan rempallaan. Lapset ovat olleet iltaisin ikävissään, eikä kaksivuotiaan nukahtamisesta oikein ole tullut mitään, ellei äiti ole ollut vieressä pitämästä kädestä kiinni. Aamulla pienet jalat tepsuttelevat kiireesti keittiöön heti, kun espressokoneen hurina herättää. "Äiti, minne sinä menet?" Halipula on ollut valtava ja molemminpuolinen. Nelivuotias on kysellyt jo moneen otteeseen, milloin äidin työt loppuvat. Tuntuu pahalta jättää pienet kotiin, kun iltaisin heitä ehtii nähdä suunnilleen niin kauan kuin hampaitten harjaamiseen ja Tomppa-satuun sattuu kulumaan aikaa. Tällä hetkellä näen arjessani enemmän jonkun toisen lapsia kuin omiani. 

Työpäivät ovat olleet pahimmillaan noin 12-tuntisia ja juoksemista paikasta toiseen. 

Iltaisin tunnelmat ovat olleet aikalailla tällaiset:

Rakastan opettamista. Eskarit ovat olleet kerrassaan lutusia, ja työpäivät ovat olleet tosi kivoja. Kuitenkin uupumus on uhannut iskeä jo tämän yhden viikon aikana, ja olen tosissaan joutunut miettimään sitä, onko järkevää uhrata kaikki aikansa töille. Kyllähän kahta työtä tekemällä pääsisi aika erilaiselle tulotasolle, mutta olen hyvin nopeasti huomannut sen, että raha ei lopulta kuitenkaan ole se, mikä siellä vaakakupissa eniten painaa. Jos jotain inhoan, niin elämän pirstaleisuutta ja tunnetta siitä, että pitää jakautua moneksi yhtä aikaa. Tällä hetkellä rooleja on vähän liikaa: äiti, puoliso, kodinhengetär, esikouluopettaja, koulumusiikinopettaja ja yksityismusiikinopettaja. Olen hyvin tietoinen myös siitä, että ylisuorittajan luonteellani saan todennäköisesti vedettyä itseni piippuun jo ennen syyslomaa. En pidä siitä, jos en ehdi panostaa työhöni vähintään 100-prosenttisesti, vaan joudun tekemään kompromisseja jossain kohdassa. Pahinta kuitenkin on se ikuinen työssäkäyvän äidin syyllisyys siitä, että laiminlyön lapsiani (no, tämä tunne ehkä on nyt ihan oikeutettu näillä tuntimäärillä). 

Äitiydessä on ollut hetkiä, kun olen kaivannut suunnattomasti takaisin töihin tekemään jotain konkreettista, mistä myös näkee työnsä jäljen. Kotona työsarka on loputon eikä kiitosta juuri heru - tai siltä se hetkittäin tuntuu. Nykyään töitä olisi enemmän kuin jaksaa tehdä, ja hyvää palautetta tulee sekä työtovereilta että vanhemmilta. Rahallisestikin tämä on toki ollut kannattavaa. Silti tuntuu, että tällä hetkellä elämäni tärkeimmät jutut ovat nuo kaksi sinisilmäistä saparopäätä, jotka tulevat juosten syliin kotiovella. Aamusadut, piirustushetket ja kauppareissut tuntuvat tällä hetkellä korvaamattoman arvokkailta. 

Niille en voi laittaa hintalappua. Voin vain sanoa, että perhe menee arvoasteikossani aina töiden ja rahan edelle.

 

Share

Ladataan...

 

Perjantaina palasimme kotiin Phoenixiin. Pakko kyllä sanoa, että Icelandair meni ihan heittämällä suosikiksi kaikista kokeilemistani lentoyhtiöistä. Aivan huippu palvelu, hyvät safkat, tilavat koneet... Ei voi valittaa.  Lennot menivät oikein hyvin lasten kanssa, he jopa nukkuivat tällä kertaa koneessa! Seitsemän tunnin layover Bostonissa taisi tehdä tehtävänsä, sillä molemmat tuhisivat ihan tyytyväisinä koko 5,5 tunnin lennon kotiin. Yöllä tosin ei meinannut uni tulla silmään sitten millään: omat lelut olivat niin ihmeellisiä, että lastenhuoneesta kuului vielä yhden aikaan yöllä kikatusta typyköiden leikkiessä poneillaan... 

Jo lentokentällä kuumuus iski päälle, vaikka saavuimme iltakymmenen aikoihin. Pientä shokkihoitoa tämä Phoenixin ilmasto kylmän Suomen kesän jälkeen... Sisälläkin on niin kuuma, että suihkussa voisi käydä ainakin kolme kertaa päivässä. Ilmastointi tohottaa koko ajan, tosin yritämme pitää kustannukset kohtuullisina ja lämpötilan noin 76 Fahrenheitissa. Nukkuminen on ollut itse kullakin työn ja tuskan takana, kun jet lag on valvottanut väärään aikaan tai kuumuus vie unet. Itse olen vielä tämän päälle kärsinyt aivan järjettömistä selkäkivuista (kymmenisen vuotta sitten onnettomuudessa kompressoituneet kolme selkänikamaa kiukuttelevat silloin tällöin), joten olen joutunut välillä nukkumaan lattialla kipua helpottaakseni. Kipulääkkeitä on kulunut, ja tänään sitten kävin ihan lääkärissä hakemassa tujumpaa reseptiä.  

Kotiinpaluu on siis alkanut enemmän tai vähemmän väsyneissä tunnelmissa. Uni on tullut kaikille viimeistään puoli yhdeksältä illalla, aamulla herätys neljän-viiden maissa. Jotenkin huvittavaa, enpä muista kovin monesti odotelleeni kauppojen / virastojen aukeamista tuntitolkulla :D Aamukahdeksalta päivä on ollut meillä jo puolessa.

On ollut kyllä ihanaa tulla takaisin. Anoppi oli ostanut jääkaappiin ruokaa valmiiksi ja lajitellut postit keittiön pöydälle. Uima-altaalla vuokranantaja kävi erikseen toivottamassa meidät tervetulleiksi kotiin, ja tänään oli oikein ihana jälleennäkeminen pomon perheen ja työkavereiden kanssa käydessäni koululla järjestämässä luokkaa kuntoon. Lapset lähes ratkesivat riemusta, kun he näkivät grandman, sedät, tädit ja serkut pitkästä aikaa.

Jälleennäkemisessä on myös ollut pientä surua taustalla: ystäväperheemme muuttaa eri osavaltioon sukulaisen vakavan sairauden vuoksi. Otimme perheen kolmevuotiaan tytön meille hoitoon viikonlopuksi jet lagista huolimatta: pakko nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä. Huikean hienosti pikkuinen selvisi ekasta yökyläilystään, niin reipas ja avulias pieni neiti! :) 

Monet ystävistämme ovat muuttamassa muualle, mikä tietenkin on aika harmillista näin omista itsekkäistä lähtökohdista. Aina ei ole helppoa ystävystyä näin aikuisiällä ihan uusien ihmisten kanssa, kun esimerkiksi suomalaisten kavereiden kanssa on lähes aina vuosien yhteinen historia takana. Onneksemme muutamien muuttosuunnitelmat ovat yllättäen peruuntuneet, jotta saamme vielä nauttia heidän seurastaan ainakin vähän pidempään.... :) 

Tällaisia kuulumisia meidän elokuuhun. Nyt on pakko laittaa läppäri kiinni ja painua pehkuihin, kello on jo kymmenen eikä tämä jet laginen pää kestä valvomista enää yhtään kauempaa (päivällä nukutuista parin tunnin päikkäreistä huolimatta)....

 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Share

Ladataan...

 

 

Here are the answers to the husband interview that has been going around in different blogs...  I split the English Q&A from the Finnish translation, otherwise it would have been way too confusing to put the questions and answers all together in two different languages. My husband and I communicate in English, but I decided to translate the answers in case some of my readers are more comfortable reading the answers in Finnish.

Suomenkieliset kysymykset ja vastaukset alempana! 

 

1. If your wife watches TV, what show is most likely on?

I would have to go with … hmmm. Outcast? Outlander?

Yup! I love this series, I read the books years ago. Fantasy and a good love story, can´t get any better than that! 

 

2. What kind of a dressing does she choose for her salad?

Balsamic vinegraitte.

 

3.  What food does she NOT like?

Sloppy Joes

Ugh. There´s just something about this food that I cannot stand. Hamburger sauce and buns just don´t go together in my opinion. Another combo that I just don´t get is pasty filled with carrots, potatoes and rutabaga - I feel like it´s stew in there, and it simply does not go with the crust. I´m used to eating meat pasty filled with rice and eggs.

 

4. You go out for dinner and a drink, what does she order?

Water … and you order so many different things.. this is hard because you´re so into food! The daily special of that place… You pretty much try everything.

I usually drink water, I´m trying to stay away from the sugary stuff. Occasionally I might go for an Arnold Palmer or Ginger Ale. I´m not picky about food, I like to try anything that the restaurant is famous for. I often ask for the waiters´ recommendation or follow some blogger´s advice.

 

5. What´s her shoe size?

Oh man… Ehh… 36 European? No? 34?

Honey, 34 is a kids´ size.

Ahh.. Ok... Well this is no fair because I have to convert to European sizes. My size is 8,5 and my mom´s is a 5 so yours must be 7,5.

Something like that, my size varies from European 37 to 38.

 

6. If she collected something, what would it be?

The heads of her enemies… I dunno! Pictures and albums.

That´s right! I love old school picture albums, and eventually I do want to put some art on my walls. I´m picky about the style though, and since my budget doesn´t allow me to just get what I want, I have to put this dream off for a few more years at least...

 

7.   What could she eat daily without getting sick of it?

Hmmm.. Hehheh… Oatmeal, cottage cheese, berries and some sort of nut?

Yes, that has been my breakfast for a loooong time. I don´t think I could ever get sick of rye bread, greek yogurt or chocolate either.

 

8. What kind of music does she listen to?

Everything... except for country.
 

What really matters to me in music, is whether it makes me feel good or not. I listen to different mysic styles depending on my mood. Sometimes I just want to get emotional and sometimes I need an energy boost. Lyrics are really important too, along with melodies and interesting rhythms. 

 

9.  What is the color of her eyes?

It´s a mix of green and brown.

 

10. Who is her best friend?

My cousin Emily.

In the U.S. I have spent a lot of time with her. I don´t like sorting friends, I have many and they are all awesome :) I still think that my closest friends are in Finland, but it´s only natural since we share so much history together. There are a couple that I talk to on a daily basis, and some that I only see once a year - but that´s ok! With some people it just doesn´t matter, you can continue from where you left off. 

 

11. What is something that you often do, that she does NOT like?

Leave cupboard doors open.

I don´t get this habit! For me, it´s just an automated motion to shut them after I´m done. The whole apartment looks messy when the doors are all open... 

 

12. Where was she born?

In Espoo.

Nope, in Helsinki.

 

13. If you made a birthday cake for her, what kind of a cake would it be?

We have a million different cakes... I´m gonna go with... umm... I would make a lemon-meringue cake because that´s the only one I know you like, even though it´s not your favorite one. Or no, an Oreo-Ice Cream Cake because then I could enjoy it too.

Honestly, I think I´d be over the moon if he ever baked anything for me! (He´s never done it before.) I love all desserts, especially anything with chocolate in it and cheesecakes. But the lemon-meringue combo is the bomb!

 

14. What can she gladly spend hours on?

Buying me hockey stuff.... (Chuckle).. Shopping... for useless items.

Useless items? I don´t do that! Plus I would have said playing music or reading anyway. I don´t have the time to shop, and I don´t enjoy it that much anymore. I like quiet, relaxed evening in good company, eating good food.

 

15. What can she do exceptionally well?

Let me count the ways...

(Should I start censoring these answers?)

You´re good at learning things that require a rule set. Like cooking, or music, or blogging...

Really? I never thought of that. Maybe that is the common factor there. 

 

16. What is the weirdest food she likes?

It´s like that weird Finnish raw fish that you eat at Christmas... (Graavilohi)

Raw fish is awesome! He should be used to that by now, having lived in Finland for a couple years.

 

17. What three items does she always carry with her?

A hair tie.

But that´s only one?

It´s not even possible to always carry three things with you? I can only give you one!

I do always have one, that´s true. But I also take my phone and napkins everywhere.

 

18. What really annoys her?

She gets annoyed when I point out the logical flaws in her argument.

Oh gosh. Try to have a conversation with this logical engineer, when he´s constantly pointing out your emotional or otherwise illogical arguments that just don´t make sense.

 

19. What really cheers her up?

A nice friendly gossip with good friends in Finland. That and... hehheh..

Really? I wouldn´t say gossip, but deep conversations I do thorougly enjoy.

 

20. Which celebrity does she admire?

I don´t know any famous people! Maybe some writer that you really respect... No, the violinist who has been with Celtic Woman for a really long time... Mairead Nesbitt.

I don´t even know how I would answer this one. Mairead is a talented violinist, but I think there are many famous people who would outrank her. I admire the kind of people who have a positive attitude and who feel comfortable in their skin. They aren´t afraid to say what they think or be who they are. They have the ability to touch people and therefore make a difference in the society. That´s why I admire many authors, musicians and actors, just to name a few.

 

21. What kind of a wife is she?

That is a loaded question if I´ve ever heard one. It´s such a broad question it just gives me a headache. See the answers above.

Agreed! 

 

22. When did she meet your parents?

The year was ... when did I graduate? The year was 2007, the date was June 7th. Was I right?

Yes, and I was freaking out to meet them.

 

23. What is her newest obsession?

Reasons to move to Finland. That´s definitely your newest obsession.

 

24. What is her typical home look?

Definitely sweatpants. Again, a dumb question. And a letti (braid). And sometimes a shirt. 

??? I definitely don´t walk around topless, even at home. I prefer workout clothes at home, they are comfy, yet make me feel energetic. I don´t usually have a braid though, it´s either a bun or a ponytail.

______________________________________________________________________________________

 

 

Tästä lähdettiin... (Vuosi 2006...)

Ja tähän päädyttiin... (2010)

 

Ja nykytilanne (miinus yksi lapsi). 

 

Bongasin Rosannalta tämän husband-haasteen, ja vihdoin viimein sain aikaiseksi toteuttaa sen. Rosannan tavoin ajattelin hoitaa haastattelun automatkalla (jotta mies ei voisi paeta tilannetta :D), mutta huonon suunnittelun vuoksi läppärin akku lopahti noin viiden kysymyksen jälkeen, ja jouduimme tekemään näin sunnuntai-aamun ratoksi haastattelun loppuun. Miehen mielestä kysymykset olivat tyhmiä, hänen mielestään niiden olisi pitänyt olla vähän syväluotaavampia... Mutta näillä mennään nyt. 

 

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Varmaankin... hmm. Outcast? Eikun Outlander (suom. Muukalainen)

Kyllä! Perustuu Arizonassa myöskin asustelevan Diana Gabaldonin menestyskirjasarjaan, ja en yksinkertaisesti voinut jättää tätä sarjaa välistä!

 

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Balsamic vinegraitte.

 

3.  Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Sloppy Joes

Jep. Amerikkalaisten lasten suosikkiruoka: hampurilaissämpylä täytettynä jauhelihakastikkeella. En jotenkin pääse yli siitä, että nuo kaksi asiaa eivät yksinkertaisesti kuulu samaan ruokaan. (vilunväristyksiä) 

 

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Vettä... ja sä tilaat niin monia juttuja... tämä on hankala, koska sä olet niin ruokaintoilija. Ehkä joku päivän erikoinen, tai se mistä ravintola tunnetaan. Sä kokeilet oikeastaan kaikkea.

Noo en mä sentään ihan aina veteen tyydy (vaikka useimmiten kyllä). Aika harvoin juon limppareita, mutta Ginger Ale on tosi hyvää, samoin jäätee. Sokeriset juomat ovat mulla kyllä jääneet aika lailla pois. Ruuan suhteen olen kyllä kaikkiruokainen, ja yleensä otan ulos mennessä selvää siitä, mikä on ravintolan erikoisuus.

 

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

No jes... Öööö... eurooppalainen koko 36? Ai ei? No 34?

Kulta, se on lasten koko. 

Aaa okei... No ei tää oo reilua, kun mun pitää kääntää koot mielessä eurooppalaisiksi. Mun koko on 8,5 ja äitini on 5, joten sun on varmaan jotain 7,5.

Jotain sellaista, mun kengänkoko vaihtelee välillä 37 ja 38, jenkkikoossa 7 on aika takuuvarma mutta omistan myös 6,5- ja 7,5 -koon kenkiä.

 

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Varmaan vihollistensa päitä.. No en tiedä! Kuvia ja albumeita.

Hahhah! Joo, olen varsinainen kuvamuistofriikki. Albumeita riittää, osa on Suomessa säilössä ja osa Jenkeissä. Tykkään teettää kuvista ihan paperiversioita, niitä on jotenkin kivempi katsella.

 

7.   Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Hmmm.. Hehheh… Puuroa, raejuustoa, marjoja ja jotain pähkinää?

Joo, tämä on ollut vakioaamupalani aika pitkään. Ruisleipään, kreikkalaiseen jugurttiin ja suklaaseen en myöskään ikinä kyllästy.

 

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Kaikkea... paitsi kantria. 

No aika lailla kaikkiruokainen olen musiikin suhteen. Tärkeintä on se, että musiikista tulee hyvä olo tai se koskettaa jollain tapaa. Erilaisissa mielentiloissa kuuntelen hyvin erilaista musiikkia. Joskus oikein tekee mieli aukaista itkuhanat, joskus taas kaipaa musiikillista energiabuustia. Sanoitukset ovat musiikissa myös tärkeitä, melodisuuden ja mielenkiintoisten rytmien lisäksi. 

 

9.  Minkä väriset silmät hänellä on?

Sekoitus vihreää ja ruskeaa.

 

10. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Serkkuni Emily.

Joo, Jenkeissä olen aika paljon Emilyn kanssa. Koen aika vieraaksi jotenkin luokitella ystäviä, niitä on paljon ja kaikki yhtä ihania. Suomessa on muutamia tosi läheisiä ihmisiä, joiden kanssa pidetään aktiivisemmin yhteyttä. Toisten kanssa ei ehkä olla niin tiiviisti tekemisissä, mutta se ei menoa juuri haittaa!

 

11. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Jätän kaappien ovet auki.

En voi sietää tätä! Tämä ei pelkästään koske kaappien ovia vaan ovia ylipäätään. Mulla se ainakin on ihan automaatioliike laittaa ovi perässäni kiinni, koko kämppä näyttää heti ihan sekasortoiselta kun kaikki ovet rojottavat auki!

 

12. Missä hän on syntynyt?

Espoossa.

Eipäs, kun Helsingissä.

 

13. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Kakkuja on niin miljoonaa erilaista... No vastaan vaikka että... öö.. Tekisin sulle sitruuna-marenkitortun, koska se on ainoa mistä tiedän että varmasti tykkään. Tosin se ei kyllä ehkä ole sun suosikki. Tai sitten tekisin Oreo-jäätelökakun, koska mäkin tykkäisin siitä.

Mun mies ei itse asiassa ole koskaan leiponut mulle yhtään mitään, joten olisin varmasti otettu olipa kakku mikä tahansa! :) Makean suhteen en muutenkaan ole kovin nirso. Kaikki suklainen uppoaa, samoin kaikenlaiset juustokakut. Mutta tuo sitruuna-marenki-yhdistelmä on myös lyömätön! 

 

14. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Ostellen mulle lätkäkamoja... (naureskelee) No ei. Shoppaillen kaikenlaista turhaa.

Ai turhaa? Mä en kyllä shoppaile koskaan mitään turhaa, ainakaan enää! Mä olisin kyllä itse vastannut tähän että kaikkein mieluiten musisoisin tuntitolkulla, jos siihen vain olisi mahdollisuus.

 

15. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Olet hyvä kaikessa mikä edellyttää sääntöjen hallintaa. Niin kuin kokkaaminen, musiikki tai bloggaus...

Enpä ole itse tuota sääntöjuttua ikinä ajatellut, mutta ehkä se sitten on näissä joku yhdistävä tekijä? Tykkään kyllä siitä, että asioissa on joku selkeä rakenne mitä seurata, ja sitä sitten sovellan oman mieleni mukaan, kun perusteet ovat hallinnassa.

 

16. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Se outo suomalainen raaka kalajuttu, mitä syötte aina jouluna ja juhlapyhinä... (graavilohi)

Mikähän siinä on, että monta vuotta Suomessakin asunut jenkki ei voi ymmärtää raakaa kalaa? Siis niin hyvää!

 

17. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Ponnari.

Eihän tossa ollut kuin vasta yksi juttu?

No ei kukaan voi koko ajan kanniskella kolmea asiaa mukanaan. Tossa on yksi, mikä sulla oikeati on aina mukana!

Sä taidat ottaa nää kysymykset vähän liian kirjaimellisesti... :D Mutta joo, mulla on aina ponnari mukana, jos ei hiuksissa niin sitten ranteessa. Ja tietysti puhelin, usein myös nenäliinoja.

 

18. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Vaimoa ärsyttää, kun huomautan loogisista virheistä hänen argumenteissaan.

Voi morjens, että tää on ärsyttävää! Välillä tuntuu, että insinöörilogiikka ja oma ajatteluni eivät kyllä kohtaa ollenkaan, ja joskus keskustelua on ihan mahdotonta käydä, kun perustelen omat mielipiteeni herran mielestä liian tunnepohjaisesti tai muuten vain väärin. Hohhoijaa... :D

 

19. Entäs piristymään?

Ystävällismielinen juoruilu hyvien suomalaisystävien kanssa. Se ja ... hehheh.

No en nyt sanois juoruilu, mutta syvälliset keskustelut ehdottomasti! :) Myös hyvä ruoka, musiikki, rauhalliset illat ja kiireettömyys. 

 

20. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

En mä tiedä ketään julkisuuden henkilöä! Ehkä joku kirjailja, jota kunnioitat... Ei kun se viulisti, joka on ollut tosi pitkän Celtic Womanissa. Mairead Nesbitt.

En kyllä tiedä, osaanko itsekään vastata tähän. Mairead on kyllä tosi lahjakas viulisti, mutta kyllä varmaan aika moni muu menisi edelle. Ihailen sellaisia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat positiivisia, aitoja ja elämänmyönteisiä. Sellaisia, jotka uskaltavat sanoa mitä ajattelevat ja olla sellaisia kuin haluavat. On taito osata koskettaa muita ihmisiä ja vaikuttaa sitä kautta esimerkiksi yhteiskunnallisiin asioihin. Siinä mielessä arvostan moniakin kirjailijoita, muusikoita ja näyttelijöitä.

 

21. Millainen hän on vaimona?

No onpahan todella latautunut kysymys. Tällaisista laajoista kysymyksistä saa vaan päänsäryn. Päättele ylläolevista vastauksista!

On kyllä typerä kysymys. Mitä tähän nyt voi vastata? Ihan kiva :D (Muuten saattaa jäädä ilman päivällistä...)

 

22. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Vuosi oli... milloin mä valmistuin? Vuosi oli 2007, päivämäärä kesäkuun seitsemäs. Olinko oikeassa?

Joo, ja mä olin ihan hermona sun vanhempien tapaamisesta. 

 

23. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Keksit koko ajan syitä muuttaa Suomeen. Siinä on todellakin sun uusin villitys.

:D Öö okei? 

 

24. Millainen on hänen kotilookinsa?

Ehdottomasti verkkarit. Taas ihan tyhmä kysymys. Joo ja letti. Joskus paita. 

No en mä kyllä tietääkseni kulje kotona yläosattomissa... Monesti mulla on jotkut urheiluvaatteet ja nuttura / ponnari. Tulee paljon energisempi olo touhuilla, kun on workout-kamat päällä, ja siitä onkin sitten helppo jatkaa salille. Töissä on sen verran rajattu pukeutumiskoodi, että kotona on kiva ottaa rennosti.

 

 

Haastan tähän seuraavat henkilöt:

Anna Karin , josta en ole aikoihin kuullut mitään (we miss you!)

 Jaimsey (Hetkiä arjesta) , koska tää pariskunta vaan on niin ihana :)

Asikaine , koska Hipin ja Asikaisen keskustelut ovat ehkä parasta someviihdettä :D

Share
Ladataan...

Pages