Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Oivallus #1: Hyvä olo ja vastuu

Saksaksi freelanceria kutsutaan usein sanalla »selbständig«, mikä sinänsä tarkoittaa itsenäistä. Sana yhdistää kuitenkin hauskan kuvaavasti kaksi sanaa: »selbst« ja »ständig«, mitkä tarkoittavat »itse« ja »herkeämättä«. Toisin sanoen siis »huolehtii itse kaikesta«. Tai huolehtii itse siitä, että joku toinen huolehtii. Vastuun kannan silti itse. Siinä ehkä oivallus #1. Siihen kuuluu myös oma hyvä olo. Siitäkin vastaan itse. Muita voi syyttää valitettavan harvoin. Väsyneenä tai huonotuulisena jopa kivat projektit tuntuvat raskailta ja alkavat ärsyttää.

 

Oivallus #2: inspiraatio on kuin varasto, josta otetaan ja jota täytetään 

meetup, pre-work talk tai vernissage, Berliini tuntuu usein inspiraation ja oppimisen luvatulta maalta. On kiinnostavaa nähdä, mitä muut hommailevat. Kokemuksesta siellä käyvät innostuneet tyypit, joten tunnelma on hyvä. Vaikka oma päivä ei olisikaan mennyt putkeen, toisten aktivisuus vetää aina mukanaan. Jos itselleen sopivaa ryhmää ei löydy, niin aina voi perustaa oman, juuri sellaisen kuin toivoo ja tarvitsee.

 

 

Oivallus #3: Työnhaku "I'm going to make him an offer he can't refuse."

Helpoin tapa saada uusia töitä ei suinkaan ole oman portfolion lähettäminen mahdollisille työnantajille, toisin kuin voisi luulla. Paljon tehokkaampi keino on seuraavan loman suunnittelu. Yleensä parhaimmat tarjoukset tulevat viimeisellä viikolla juuri ennen loman alkua. En tiedä toimiiko se, jos varaa loman, jonka voisi teoreettisesti siirtää. Ehkä ei. Sen takia kaikki työtarvikkeeni mahtuvat puolikkaaseen matkalaukkuun.

 

Oivallus #4: Kaikki työt tulevat aina samaan aikaan tai ei lainkaan

En tiedä mistä se johtuu, ehkä maapallonkiertorytmistä, kuun asennosta tai jostain yliluonnollisista voimista. Kesti kauan, ennen kuin tajusin, että kaikki maailman kuvitusprojektit tunnutaan toteuttavan aina yhtä aikaa. Sille ei voi mitään ja ajankohta tulee vuosien kokemuksenkin jälkeen aina yllätyksenä. Sen loman, joka jäi viime oivalluksessa mainituista syistä väliin, voi hyvin viettää toimistolla sitten, kun universumi säteilee vuorostaan taas ruususen satavuotista unta.

 

 

Oivallus #5: A Room of One's Own, paikka työlle ja vain sille

Virginia Woolf tiesi tämän jo 1929, itselläni kesti pidempään. Tämä ei liity niinkään siihen, että työhuoneella täytyisi olla yksin omassa rauhassa. Tärkeää on paikka, johon liittää vain työskentelyn. Muistan joskus lukeneeni Bruce Naumanin haastattelun, jossa hän kertoi menevänsä joka päivä studiolle, jos ei muuta, niin vaikka vain ottamaan torkut toimiston sohvalla. Meillä ei ole sohvaa torkuille, mutta rutiinit pelastavat, vaikka olisinkin keksinyt ne vaan itse. Kun olen jo toimistolla, todennäköisyys, että teen siellä myöskin jotain järkevää, on lähellä 100%:a. Yllättäen pyykkikasa ja muiden tekemättömien hommien määrä kasvaa kotona juuri tällä samalla todennäköisyydellä, kun ketään ei ole tekemässä niitä "pikaisesti" töiden sivulla (=sijasta).

 

Oivallus #6: First things first

Noin puolivuotta sitten aloitin työt uudella toimistolla, jossa viihdyn hyvin. Toimistotoverit ovat todella ystävällisiä ja siellä on hyvä tunnelma. Mutta ketään heistä ei tule aamulla tullessani sinne vastaan ovelle niin iloisesti kuin Leo, työkaverini hyväntuulinen koira. Silloin tällöin se tunkee nenänsä käsinojan välistä rapsutettavaksi tai jos se ei herätä tarpeeksi huomiota, niin tuolini ja polveni toimivat hyvin tunnelina, johon hän on liian iso. Välillä tulee tuijotettua ruutua liian kauan ja ulkopuolisen apua tarvitaan pistämään asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Kiitos ystävällinen toimistokoira, että muistutat tauoista.

 

 

Oivallus #7: Ystävällisyydellä ja hyvällä yhteistyökyvyllä on ehkä yhtä suuri vaikutus, kuin työn laadulla

Hyviä tekijöitä kyllä riittää alalla, vaikka muille jakaa. Ystävällisiä ei aina. Freelancerina työskentely perustuu usein siihen, että ihmiset päättävät antaa juuri minulle jonkun työn, mielellään myös uudelleen. Samalla työn laadun tulkitseminen on vaikeaa, jos se ei satu olemaan työnantajan oma erikoisala. Ystävällisyys on myös itsekäs teko, koska suurin osa ihmisistä on sitä takaisin. Jos yhteistyö on niin vaikeaa, että ei enää jaksa olla mukava, niin on ehkä aika etsiä uusia.

 

Oivallus #8: Saavutukset unohtaa kuin menneen talven lumet

Muistan usein rankkojen projektien aikana ajatelleeni, että sitten kun tämä on ohi, niin olen tosi happy ja ylpeä itsestäni. Todellisuudessa unohdan kaikki saavutukset todella nopeasti. Oikeastaan samalla hetkellä, kun vanha on saatu loppuun ja seuraava alkaa... Tietysti niillä on merkitystä oman uran kehityksessä toisten näkökulmasta, mutta onnellisuuden tunne on huomattavasti helpompi tavoittaa yksinkertaisilla teoilla, vaikka kaverin kanssa kahvilla käymisellä. 

 

 

Oivallus #9: “There will be people still loving you, even if your drawings were ugly.”

Taiteellisella alalla oma työ on todella lähellä omaa henkilöä ja niitä on välillä vaikea olla sekoittamatta toisiinsa. Työprosessi koostuu paljon kokeiluista, joista jotkut onnistuvat paremmin, toiset päätyvät suoraan roskikseen. Epäonnistumisen kestäminen menee joskus hermoille. Itsehän toivoisi jokaisesta kokeilusta tulevan parhaan, minkä on ikinä saanut aikaan. Sen takia on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, joille on ihan samantekevää olenko menestyvä vai en.

Siskoni toi tämän lauseen mieleeni viime viikolla, jonka olin tietysti jo täysin unohtanut sanoneeni, niinkuin aina. Pikkusiskoilla on yllättävän pitkä muisti, kannattaa siis aina miettiä mitä puhuu... Siinä oivallus #10.

 

 

 

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Kirjoitin jo viime viikolla aloittaneeni uuden kokeilun, jossa muuntelen vaihtelun vuoksi aamuista kävelyreittiäni toimistolle (>The paths you've already taken, avoid them). Perjantain ja silmäpussieni kunniaksi pelasin varman päälle ja valitsin yhden kauneimmista, koska oloni tuntui aamulla todella väsyneeltä. Samalla toivoen, että kävely ja auringonpaiste veisivät sen mennessään. Reitti ei ole minulle uusi, mutta koska se ei ole lyhyin, niin olen usein liian laiska tekemään vähän pidemmän lenkin. Se kulkee pitkän matkan (Landwehr)kanaalin rantaa pitkin, jonka varrella pistetään aina tiistaisin ja perjantaisin kojut pystyyn päivän toria varten. Torin läpi on kiva kävellä, vaikka se ei olekaan aamulla vielä auki. Touhuista hälinää riittää ja myyjät vaihtavat aamukahvit huuruten kuulumisiaan. Tori on yksi lempipaikoistani, josta kirjoitinkin jo jutun viime kesänä (>Täti menee torille). Joen varsi ja sen sillat, joutsenet ja ihmisten hommailut auringonpaisteessa saavat aina hyvälle tuulelle. 

 

 

Jos pelkkä kävely ei riitä buustaamaan tunnelmaa, niin pistäytyminen kanaalin varressa sijaitsevassa kahvila A.Horn:ssa. Minun lempparini täällä on itse tehty lämmin kaakao tai ns. kuuma suklaa (heiße Schokolade), joka saa sukat kääntymään jaloissa ilosta. Se on nimensä ansainnut. Kahvila on muutenkin kiva kaikenlaisiin aamupaloihin, päivän lehtien selailuun ja kahvitteluihin, koska kakkuvalikoima on suuri. Valitettavasti paikka ei ole mikään salaisuus ja sen takia usein jopa viikolla täpötäynnä eli jos haluaa mennä varman päälle, kannattaa varata pöytä etukäteen.

Maukasta viikonloppua!

 

 

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Istuskelin äsken kahvilassa syventyneenä sunnuntain lehteen, edessä kahvikuppi ja pala kakkua. Yllättäen kahvilan ikkunan ohi alkoi lipua teinejä. Määrä lisääntyi nopeasti isoksi joukoksi. Heitä ilmestyi juosten ja hihkuen kaikista mahdollisista suunnista. Ja heidän piirittämänään auto, jonka lavalle mahdollisimman monet yrittivät vauhdissa hypätä. Ilmassa oli vähän hysteriaa ja parit ilonkyyneleetkin. Nuorten heittäytymiskyky on niin ihanan häkellyttävää.

Ei ollut hajuakaan mitä tapahtui ja miksi, mutta näkymä oli hauska. Tuli mieleen, että onko tullut itse jäätyä täysin kyydistä, kun ei ole hajuakaan siitä, ketä nuoret siinä fanittavat. Eikä googlaamalla löydä vastausta, kun ei tiedä mitä etsiä. Kahvilan muut asiakkaat yrittivät selvittää samaa mysteeriä ja kyselivät pöydästä toiseen kenestä mahtaa olla kysymys.

Teenien epämääräisistä huudoista yritin koota jonkinnäköisiä hakusanoja ja löysin vihdoin vaivalla vastauksen ja tämän rakkauslaulun ihanalle Tiffanylle. 

 

 

Niinkuin nimi jo paljastaakin, ufo361 eli Ufuk on siis tämän korttelin kasvatteja. Tämä selittää myöskin hänen sunnuntaivisiittinsä. Kreuzbergin kaupunginosa jaettiin vanhojen postiosoitteiden mukaan kahteen osaan numeroilla 36 ja 61 ja niitä käytetään vieläkin usein puhuttaessa kortteleista, SO 36 (SüdOst = kaakko 36) ja SW 61 (SüdWest = lounas 61). Vanha sanonta »36 brennt, 61 pennt« eli »36 on liekeissä, 61 pää tyynyssä« kuvaa vieläkin aika hyvin puolien välistä eroa. 61, missä toimistonikin sijaitsee, on puolista huomattavasti rauhallisempi, jopa vähän vanhanaikainen. 36:n puolella taas on taas enemmän klubeja, ravintoloita ja jokavuotiset katumellakat vappuna. Eli antaa palaa, teinit!

 

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

“The paths you’ve already taken, avoid them.” - Armi Ratia, founder of Marimekko

 

Viime viikolla silmiini osui tämä Armi Ratian lainaus Marimekon sivulla. Ajatus on tietysti kiinnostava suunnittelutyötä tekevälle, inspiraationa omaan työprosessiin, mutta ajattelin soveltaa sitä tällä viikolla ihan konkreettisesti. Kävelen aamulla usein toimistolle, jos ilma on tarpeeksi hyvä. Tammikuu on ollut todella lämmin, aamuisin lämpötila noin 5-10 asteen välillä. Aurinkoa ei ole kylläkään näkynyt tuntumalta vuosiin. No, joka tapauksessa matkaan menee kävellen noin 40 minuuttia. Se toimii vähän niinkuin aamulenkkinä, jos en muuten ehdi päivän aikana liikkua.

Yritän valita matkan varrelle aina uusia reittejä. Silloin tulee katseltua ympärilleen enemmän, eikä matka tunnu niin pitkästyttävältä. Saa nähdä minne vielä päädyn. Toivottavasti reiteistä ei lopulta tule niin pitkiä, että en ehdi toimistolle töihin enää ollenkaan. Sitä Armi ei varmaan kuitenkaan ajanut takaa näin sanoessaan.

 

 

 

Ensimmäinen kevään tulon varma merkki on joka vuosi se hetki, kun kahviloiden ulkopöydät alkavat nopeasti täyttyä. Tänään sattui olemanaan juuri se päivä. Koska tammikuulle pääsi kertymään yhteensä hurjat 35 aurinkotuntia, ei ihmetytä, että ihmiset hurahtavat täysin, kun pilvet raottavat ja aurinko pääsee pilkistämään läpi.

Siitä hetkestä tulee mieleeni aina myös Suomen kevät ja samalla ihannoin mielessäni sen hidasta tuloa. Lapsena pitkän talven jälkeen oli niin uskomatonta, kun ei enää tarvinnutkaan pukea vaatekerroksia kerroksien ja kerroksien päälle ja pystyi vihdoin taas liikkumaan vapaammin. Ja se hetki, kun maa oli jo niin sulanut, että sai hakea varastosta hyppynarut ja muut talven aikana unohtuneet tavarat. Voisin hurahtaa vieläkin, kun muistelen sitä tunnetta. Täällä kevät tuntuu tulevan usein pamauksella, ensin on koleaa ja pimeää ja seuraavana päivänä voi pistää shortsit ja iho punottaa. Vai voiko vaan olla, että sisällä tietokoneen ääressä vain missaa kevään todellisen hiljaisen kehityksen.

 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Ok, nyt tulee todellista oldschool-tarinaa, johon voi samaistua vain ehkä ne, jotka ovat kasvaneet 80-luvulla. Muistatteko sen hetken, kun kotiin saatiin ensimmäinen kasettisoitin, millä ei vain voinut soittaa kasetteja, vaan myöskin nauhoittaa omia juttuja mikrofonilla? Isäni oli silloin käymässä työmatkalla Tokiossa, joka tuntui jo silloin tekniikan ihmemaalta ja toi mukanaan tuliaisena sellaisen mankan. Ja me sitten nauhoitettiin jotain vitsikästä siskon kanssa. Siihen asti hauskaa ja sitten se shokki! Miltä mun ääni oikein kuullostaa, siis todellakin?! Järkkyttävää. Vaikutus tuntuu kestävän pitkään. Se tuntuu ainakin osittain vieläkin syyltä siihen, että epäilisin aloittaa omaa podcastia. Se todellinen syy taitaa kuitenkin olla, että siinä on paljon työtä. Mutta onneksi muut nauhoittaa paljon ja hyvin. Tässä muutamia minun tämän hetkisistä lemppareista.

 

 

1 | Kasper & Mikko | Suomen Suosituin Podcast

Skumppajumppaa marsun aivastuksen kera

Vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman ja suomen 14. parhain musikaalinen nero Mikko Pykäri tuottavat joka viikko kuin ihmeellä vain parhaita jaksoja. Sanoisinko, että tämä podcast on kuin kissanminttua minulle.

Kuuntele

 

 

2 | UnelmaDuunarit

parasta aina ennen maanantaiaamua

Kuin hengittäisi paperipussiin freelanserielämän hyperventilaatiossa. Inspiroivaa ja motivoivaa vertaistukea kaikille, jotka haluavat rakastaa työtään. Satu »Salamatkustaja« Rämön ja Hanne »Lähiömutsi« Valtarin seurassa vieraina haastatteluissa mm. näyttelijä Antti Holma, valokuvaaja Janita Autio, kirjailija Marko Kilpi ja bloggaaja Jenni Rotonen. Kaksikolta on myös ilmestynyt kirja »Unelmahommissa«

Kuuntele

 

 

4 | Naisen kengissä

faktoilla uuteen vuoteen

vielä ehtii vuodenloppuun kyseenalaistaa vanhoja väittämiä ja myyttejä naisista työelämässä, aloittaakseen sitten vuoden uusin ajatuksin. Maria Veitolan johdolla keskustellaan eri aiheista kuten “Naiset puukottavat toisiaan selkään työelämässä” “Nainen, joka keskittyy uraansa on huono äiti”. Vieraina esim. Koko Hubara, Jenni Pääskysaari ja Hanna Sumari.

Kuuntele

 

 

5 | Afterwork

Afterworksit kotona sohvalla villasukat jalassa

Jenni Rotosen, Rina Järventaan ja Petra Soikkelin rentouttava terapiahetki on kuin olisi sopinut tapaamisen kavereiden kanssa töiden jälkeen, mutta voikin jäädä kotiin loikoilemaan ja kuulee silti kaiken, mistä puhutaan. 

Kuuntele

 

 

6 | Backlund Lange Podcast

»Podcast tärkeistä puheenaiheista. Ruuhkavuosi-ihmisille. Ja muillekin.«

jos kuuntelit tätä ennen Afterworkiä, niin voit jättää huoletta villasukat jalkaan ja jatkaa kuuntelua, vaikka saatatkin yllättäen olla pikavisiitillä Tukholmassa. Lotta Backlund ja Miina Lange skypettävät innokkaasti viikottain Helsingin ja Tukholman välillä viikon tapahtumisista.

Kuuntele

 

 

6 | SAMUJI TALKS

Inspiraatiota talviväsymyksen keskelle

kiinnostavia kulttuurialan ihmisiä Saska Saarikoskesta Paperi T:hen piipahtelee Ville Blåfieldin vieraina Samuji Housessa Erottajankadulla. Haastatteluja mukavassa ilmapiirissä, joita kuuntelen mieluiten teekuppi kädessä.

Kuuntele

 

 

Mitä te kuuntelette mielellään? Onko muita suosituksia lomapäiville?

Rauhallista ja rentouttavaa joulua teille kaikille!

 

 

Ladataan...

Pages