Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

 

M A A N A N T A I

vadelmasorbetti (vegaani)

 

Kult Eis Gleimstraße 18 (Prenzlauer Berg)

 

 

Viime viikko oli viimeinen ennen lomaa ja ajattelin pistää itseni vielä viimeisillä metreillä likoon keksimällä oikein kunnon haasteen. Siis ainakin yksi jäätelö joka päivä. Todellinen haaste olisi kyllä ollut olla yrittämättä käydä jätskikioskilla joka päivä, mutta tälläiset varmat haasteet sopivat hyvin kesään. We can do it!

 

Valitsin jäätelöitä, joista saisi hyvää inspiraatiota myös syksyä varten, kun jäätelökahvilat sulkevat ovensa osittain talveksi. Koristamalla vanilja- tai suklaajäätelön esimerkiksi suolaisilla pähkinöillä, kurpitsansiemenöljyllä, suolaisella karamellillä, lorauksella espressokahvia tai jäätyneillä mustikoilla ja valkoisen suklaan muruilla saa kotonakin helposti aikaan uusia makuja. Sorbettia ajattelin kokeilla myös kotona. Ne kai onnistuvat hyvin ilman jäätelökonettakin? Kaikkea kiinnostavaa en vielä ehtinyt maistamaan, esimerkiksi punajuuri, popcorn, kardemumma, seesami ja gorgonzola jäivät vielä listalle. Mutta se on hyvä syy jatkaa haastetta vielä lomankin jälkeen...

 

 

 

 

T I I S T A I

vanilja | jäätyneitä mustikoita | valkoisen suklaan muruja

Eisfabrik Brunnenstraße 156 (Mitte)

 

 

 

 

K E S K I V I I K K O

valkoinen suklaa | suolattu pistaasipähkinä | kinuski 

Hokey Pokey Stargarder Straße 73 (Prenzlauer Berg)

 

 

 

 

T O R S T A I

vanilja | kurpitsansiemenöljy

Rosa Canina Pasteurstraße 32 (Prenzlauer Berg)

 

 

 

 

P E R J A N T A I

suklaa | pekaani- ja parapähkinä | marshmallow 

Hokey Pokey Stargarder Straße 73 (Prenzlauer Berg)

 

 

 

 

L A U A N T A I

porkkanasorbetti ja lime/basilikasorbetti (vegaani)

Oak & Ice Schönhauser Allee 52 (Prenzlauer Berg)

 

 

 

Share

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Yksi tämän kesän lempipaikoistani on tullut tori (Maybachufer) Landwehrkanaalin rannassa, Neuköllnin ja Kreuzbergin rajalla. Vietän paljon aikaa päivästä rauhallisessa ympäristössä tietokoneen äärellä ja välillä on kivaa astua hetkeksi lähellä olevalle torille, ihmisjoukon keskelle vietäväksi. Tungosta riittää koko päivän, varsinkin nyt, kun tarjonta on parhaimmillaan. Siispä kiire kannattaa jättää sovinnolla kotiin. Berliinissä on useampiakin tunnettuja toreja (Wochenmarkt), jotka ovat kaikki vähän erillaisia tarjonnaltaan ja tunnelmaltaan. Maybachuferin torilla käyn mielelläni sen rentouden vuoksi. Se tuntuu vähän pienennetyltä Berliiniltä, siinä keskittyy monta asiaa, mistä pidän täällä erityisesti. Siellä yhdistyvät eri kulttuurit, turistit, hipsterit ja hipit lapsista vanhuksiin eläväiseen tunnelmaan, mihin on hauska sekoittua mukaan. Tunnelma on kaupunginosien historian mukaan itämainen, vaikkakin kaikenlaista muutakin on tarjolla, afrikkalaista ruokaa, itsetehtyjä koruja, kankaita, lähi- ja luomuruokaa ja varsinkin kaikenlaista naposteltavaa, jos sattuu tulemaan nälkä. Ja tulee siis aina, koska ruuan tuoksu kulkee mukana nenässä kojusta toiseen. Ja koska olen myönnettävästi täysin koukussa brammibal's donitseihin, en voi kävellä ohi torin laidalla olevasta kahvilasta ilman klassisia torikahveja. Joskus otan ne mukaan ja istuskelen vielä hetken kanaalin rannalla auringossa.

 

Tori on avoinna ympäri vuoden tiistaisin ja perjantaisin 11-18.30, »kangasmarkkinat« lauantaisin 11-17, (Maybachufer)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Kuinka kesä aina vilahtaa niin nopeasti ohi. Kesä- ja heinäkuu hurahtavat töissä aina melkein huomaamatta. Kesälomathan pidetään täällä aika myöhään, koska heinä-elokuussa ilmat ovat parhaimmillaan ja koululaisten lomatkin alkoivat vasta viimeviikolla. Vielä siis ei ole liian myöhäistä, kesäloman alkuunkin on vielä noin kolme viikkoa aikaa. Ajattelin, että sitä kesälomatunnetta voisi pidentää aika yksinkertaisella konstilla. Jättämällä kaupungin pölyt taakse ja lähtemällä paikkaan, jossa pääsee helposti lomatunnelmaan. Luottoreseptinä siihen: luonto, järvi ja jätskiä (tällä kertaa valitettavasti myös uskomattoman sinnikkäitä itikoita). Berliinissä ja sen ympärillä on yllättävän paljon luontoa ja sinne pääsee melko hyvin myös ilman autoa. Tällä kertaa meillä oli kylläkin auto, mikä pelasti, kun ukkonen ja kaatosade iskivät lopuksi täysin voimin. 

 

 

Kiersimme Schermützelseen (7,5km) ja sitä ympäröivää luonnonpuistoa. Matkaa sinne on noin 50 km kaupungista itään ja se kestää reilun tunnin. Järven rannalla on Bertolt Brechtin ja Helene Weigelin kaunis entinen kesähuvila, mikä toimii nykyään museona taiteilijaparin muistolle. Itikat pitivät hyvin liikkeellä ja kierroksesta tuli niiden avulla huomattavasti urheilullisempi, kuin alkujaan oli tarkoitus. Jokaisesta tauosta rankaistiin kutittavalla pistoksella. Taustalla alkava ukkosen jyrinä antoi vielä hyvin lisää vauhtia viimeisille metreille. Mutta ei niin kiire kuitenkaan, ettei yhtä pehmistä olisi vielä lopuksi ehtinyt. En muista milloin olisin viimeksi syönyt pehmistä, mutta lapsena suklaapehmis oli ehkä parasta, mitä osasin kuvitella. Ajaessa takaisin kaupunkiin oli kuin oltaisiin oltu jo kauemmin poissa.

Ensi viikonlopuksi voisi keksiä taas jotain muuta kesäistä... Löytyisikö muita ideoita helppoon lomatunnelmaan?

 

 

Share

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

 

Joskus tapahtuu hauskoja sattumia. Vähän aikaa sitten kysyin siskolta, olisiko hänellä jotain kivaa lukemista kesälle. Oli pari ideaa, mutta sitten hän löysi sattumalta kadunvarresta, läheltä Boxhagener Platzia, pinon suomalaisia kirjoja. Täällähän on tapana laittaa lahjoitettavia tavaroita suoraan kadun varteen. Niitä voi sitten ottaa mukaansa, jos huvittaa. Systeemissä on tietysti niin hyvät kuin huonot puolensakin. Olen jo usein löytänyt kaikenlaista, juuri kirjoja tai vanhoja »Vogue«-lehtiä 90-luvulta, astioita, ruukkuja, kehyksiä ja muuta pientä. Viime muutossa laitoimme itse suuret määrät tavaraa lahjoituskoriin, koska pieniä tavaroita on vain todella aikaavievää myydä. Valitettavasti kadun varteen kertyy usein myös tavaraa, joiden ainut oikea paikka olisi ollut kaatopaikka. Joskus siinä kestää viikkoja, ennenkuin kaupunki kerkeää siivota vanhat patjat ja muut ihanat pois. Tämä systeemi siis synnyttää myöskin sen ikimuistoisen aidon »Berliini-lookin« :D.

Siis sattuma valitsi tämän kesän kirjat. Kiitos lahjoittajalle, kuka oletkaan ja jätit pinon suomalaisia kirjoja Berliiniin... Ajattelin kokeilla kaikkia. Juha Itkonen on ollut jo kauan lukulistalla, koska kuuntelen jo ikuisuuksia keskiviikkoisin pyöreää pöytää. Se kuuluu ehdottomasti suomalaisiin lempi radio-ohjelmiini ja Juha Itkonenhan on siis usein yksi vieraista.

Ja Virpi Hämeen-Anttilan »Kolmastoista lapsi« alkaa näin: »Hänen oma myrskynsä oli aina kauhein, mutta niinhän oli aina ollut. Syvällä sisimmässään Vilijonkka oli hiukan ylpeä onnettomuksistaan jotka olivat yksinomaan hänen.« Tove Jansson

En tiedä voiko mikään kirja olla huono, joka alkaa Vilijonkalla :D.

 

Teillä on varmasti kokemuksia näistä kirjoista, nehän ovat jo vanhempia. Mitkä kannattaa? Millä aloittaa?

 

 

Lukiessa tulee aina mieli pullaa ja kahvia... Onneksi niitä saa läheltä ystävällisestä uudesta »Okay Cafe« kahvilasta. Siellä on tarjolla joka päivä eri makuisia pullia ja mitä parasta myös pieniä lettuja.

 

Okei!

Share

Ladataan...
Terkkuja Berliinistä

 

Tällä viikolla satuin käymään vanhoilla kotikulmilla Hampurissa. Tiesin, että G20, maailman rikkaimpien maiden johtajien kokous oli tulossa. Siitähän oli jo puhuttu kauan ja monet ihmettelivät, että menisin näinä päivinä sinne, koska monet hampurilaiset olivat lähteneet kaupungista vapaaehtoisesti, odotettavien levottomuuksien takia. 

 

»Hampurin G20-kokouksessa Hampurin kaupunki ja koko Saksa halusi lähes hampaat irvessä, mutta silti ilmeisen vilpittömästi, tarjota kaikille mahdollisille tahoille ja kaikkea mahdollista vastustaville mahdollisuuden osoittaa mieltään. Ja vielä Hampurissa, missä tunnetusti on Saksan ja ehkä koko Euroopan suurin ja myös vaarallisin radikaalien vasemmistoaktivistien keskittymä. Se majailee kivenheiton päässä messukeskuksesta, missä G20-johtajat pitivät kokoustaan. Vilpitön yritys viedä läpi 20 maan huippukokous ja sarja huippukokousta vastustavia massamielenosoituksia keskellä radikaaleista aineksista tunnettua miljoonakaupunkia epäonnistui.« Janne Torikka, mtv 

 

Surullista kaiken muun rinnalla oli, että mellakat veivät kaiken huomion, kun suuri osa mediasta keskittyi vain niihin ja järjettömiin hulikaaneihin, vailla sanomaa. Lehtien tämänpäiväiset etusivut näyttivät kaikki samalta: tuhoa, palavia autoja, kamppailevaa poliisia, kivenheittäjiä. Keskusteltiin siitä, kuka on syynä kaikkeen, ketä aloitti ja kuka oli pahin. Poliittisesti tärkeille aiheille ja rauhallisille mielenosoituksille (esimerkiksi tänään osallistujia 50.000) jäi näkymätön sivuosa tapahtumasta. Systeemi ei tietenkään ole uusi ja se toistuu jatkuvasti, koska se toimii liian helposti. Aiheille, jotka eivät saa ihmisiä kiehumaan ensimmäisellä lauseella, on vaikeaa saada kuuluvuutta. Sääli, sillä tapahtuma olisi ollut loistava mahdollisuus kertoa ihmisille esimerkiksi ilmastonsuojelun tärkeydestä, joka tulee olemaan iso ongelma senkin jälkeen, kun kadut on siivottu ja liikkeiden ikkunat vaihdettu uusiin. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla tässä yhteydessä myös suunnitelmia ja ideoita siitä, miten liikkua kohti parempaa tulevaisuutta. Jäi tyhjä olo. Näin meni siis tällä kertaa ja luulen, että tätä ei tulla toistamaan.

 

 

Share

Pages