#Uraoivallus FIRST THINGS FIRST

IMG_20160915_181023.jpg

 

Oivallus #1: Hyvä olo ja vastuu

Saksaksi freelanceria kutsutaan usein sanalla »selbständig«, mikä sinänsä tarkoittaa itsenäistä. Sana yhdistää kuitenkin hauskan kuvaavasti kaksi sanaa: »selbst« ja »ständig«, mitkä tarkoittavat »itse« ja »herkeämättä«. Toisin sanoen siis »huolehtii itse kaikesta«. Tai huolehtii itse siitä, että joku toinen huolehtii. Vastuun kannan silti itse. Siinä ehkä oivallus #1. Siihen kuuluu myös oma hyvä olo. Siitäkin vastaan itse. Muita voi syyttää valitettavan harvoin. Väsyneenä tai huonotuulisena jopa kivat projektit tuntuvat raskailta ja alkavat ärsyttää.

 

Oivallus #2: inspiraatio on kuin varasto, josta otetaan ja jota täytetään 

meetup, pre-work talk tai vernissage, Berliini tuntuu usein inspiraation ja oppimisen luvatulta maalta. On kiinnostavaa nähdä, mitä muut hommailevat. Kokemuksesta siellä käyvät innostuneet tyypit, joten tunnelma on hyvä. Vaikka oma päivä ei olisikaan mennyt putkeen, toisten aktivisuus vetää aina mukanaan. Jos itselleen sopivaa ryhmää ei löydy, niin aina voi perustaa oman, juuri sellaisen kuin toivoo ja tarvitsee.

 

IMG_20180214_113955_458.jpg

 

Oivallus #3: Työnhaku ”I’m going to make him an offer he can’t refuse.”

Helpoin tapa saada uusia töitä ei suinkaan ole oman portfolion lähettäminen mahdollisille työnantajille, toisin kuin voisi luulla. Paljon tehokkaampi keino on seuraavan loman suunnittelu. Yleensä parhaimmat tarjoukset tulevat viimeisellä viikolla juuri ennen loman alkua. En tiedä toimiiko se, jos varaa loman, jonka voisi teoreettisesti siirtää. Ehkä ei. Sen takia kaikki työtarvikkeeni mahtuvat puolikkaaseen matkalaukkuun.

 

Oivallus #4: Kaikki työt tulevat aina samaan aikaan tai ei lainkaan

En tiedä mistä se johtuu, ehkä maapallonkiertorytmistä, kuun asennosta tai jostain yliluonnollisista voimista. Kesti kauan, ennen kuin tajusin, että kaikki maailman kuvitusprojektit tunnutaan toteuttavan aina yhtä aikaa. Sille ei voi mitään ja ajankohta tulee vuosien kokemuksenkin jälkeen aina yllätyksenä. Sen loman, joka jäi viime oivalluksessa mainituista syistä väliin, voi hyvin viettää toimistolla sitten, kun universumi säteilee vuorostaan taas ruususen satavuotista unta.

 

IMG_20180215_144028_131.jpg

 

Oivallus #5: A Room of One’s Own, paikka työlle ja vain sille

Virginia Woolf tiesi tämän jo 1929, itselläni kesti pidempään. Tämä ei liity niinkään siihen, että työhuoneella täytyisi olla yksin omassa rauhassa. Tärkeää on paikka, johon liittää vain työskentelyn. Muistan joskus lukeneeni Bruce Naumanin haastattelun, jossa hän kertoi menevänsä joka päivä studiolle, jos ei muuta, niin vaikka vain ottamaan torkut toimiston sohvalla. Meillä ei ole sohvaa torkuille, mutta rutiinit pelastavat, vaikka olisinkin keksinyt ne vaan itse. Kun olen jo toimistolla, todennäköisyys, että teen siellä myöskin jotain järkevää, on lähellä 100%:a. Yllättäen pyykkikasa ja muiden tekemättömien hommien määrä kasvaa kotona juuri tällä samalla todennäköisyydellä, kun ketään ei ole tekemässä niitä ”pikaisesti” töiden sivulla (=sijasta).

 

Oivallus #6: First things first

Noin puolivuotta sitten aloitin työt uudella toimistolla, jossa viihdyn hyvin. Toimistotoverit ovat todella ystävällisiä ja siellä on hyvä tunnelma. Mutta ketään heistä ei tule aamulla tullessani sinne vastaan ovelle niin iloisesti kuin Leo, työkaverini hyväntuulinen koira. Silloin tällöin se tunkee nenänsä käsinojan välistä rapsutettavaksi tai jos se ei herätä tarpeeksi huomiota, niin tuolini ja polveni toimivat hyvin tunnelina, johon hän on liian iso. Välillä tulee tuijotettua ruutua liian kauan ja ulkopuolisen apua tarvitaan pistämään asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Kiitos ystävällinen toimistokoira, että muistutat tauoista.

 

14LauraLaaksoWorkplace.jpg

 

Oivallus #7: Ystävällisyydellä ja hyvällä yhteistyökyvyllä on ehkä yhtä suuri vaikutus, kuin työn laadulla

Hyviä tekijöitä kyllä riittää alalla, vaikka muille jakaa. Ystävällisiä ei aina. Freelancerina työskentely perustuu usein siihen, että ihmiset päättävät antaa juuri minulle jonkun työn, mielellään myös uudelleen. Samalla työn laadun tulkitseminen on vaikeaa, jos se ei satu olemaan työnantajan oma erikoisala. Ystävällisyys on myös itsekäs teko, koska suurin osa ihmisistä on sitä takaisin. Jos yhteistyö on niin vaikeaa, että ei enää jaksa olla mukava, niin on ehkä aika etsiä uusia.

 

Oivallus #8: Saavutukset unohtaa kuin menneen talven lumet

Muistan usein rankkojen projektien aikana ajatelleeni, että sitten kun tämä on ohi, niin olen tosi happy ja ylpeä itsestäni. Todellisuudessa unohdan kaikki saavutukset todella nopeasti. Oikeastaan samalla hetkellä, kun vanha on saatu loppuun ja seuraava alkaa… Tietysti niillä on merkitystä oman uran kehityksessä toisten näkökulmasta, mutta onnellisuuden tunne on huomattavasti helpompi tavoittaa yksinkertaisilla teoilla, vaikka kaverin kanssa kahvilla käymisellä. 

 

IMG_20180215_074652_812.jpg

 

Oivallus #9: “There will be people still loving you, even if your drawings were ugly.”

Taiteellisella alalla oma työ on todella lähellä omaa henkilöä ja niitä on välillä vaikea olla sekoittamatta toisiinsa. Työprosessi koostuu paljon kokeiluista, joista jotkut onnistuvat paremmin, toiset päätyvät suoraan roskikseen. Epäonnistumisen kestäminen menee joskus hermoille. Itsehän toivoisi jokaisesta kokeilusta tulevan parhaan, minkä on ikinä saanut aikaan. Sen takia on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, joille on ihan samantekevää olenko menestyvä vai en.

Siskoni toi tämän lauseen mieleeni viime viikolla, jonka olin tietysti jo täysin unohtanut sanoneeni, niinkuin aina. Pikkusiskoilla on yllättävän pitkä muisti, kannattaa siis aina miettiä mitä puhuu… Siinä oivallus #10.

 

IMG_20180215_145222_457.jpg

 

 

Kommentit (3)
  1. Saila / Kohtisuora
    19.2.2018, 16:57

    Tämä oli tosi hyvä kirjoitus, kiitos tästä 🙂 Erityisesti seiska ja kasi resonoivat. Olen myös huomannut, että kivuus ja yhteistyökyky ovat työelämässä arvossaan – ja kun on itse ystävällinen, muut ovat yleensä sitä takaisin, ja kaikki voittavat.

    Ja saavutukset, ne todellakin unohtuvat, toisin kuin virheet. Siksi onkin viisasta löytää onnea myös työn ulkopuolelta, kuten mainitsemastasi kahvittelusta 🙂

  2. Hyvä teksti, jaan osan oivalluksista jo ihan ammatin puolesta. Naurettavan totta on varsinkin tuo töiden kasaantuminen yhteen ja samaan läjään, vaikka palkkatyöläinen olenkin, enkä free.

    Oivoi, saavuukset unohtaa kyllä naurettavan nopeasti verrattuna siihen, miten jotkin virheet tai nuoruuden avantgardemmat kokeilut piinaavat olemassa olollaan pitkään. Entisessä asuinkaupungissani käyminen on välillä vaikeaa, kun graafisena suunnittelijana törmää edelleen, parin vuoden jälkeenkin katukuvassa omiin töihinsä. Myös niihin jälkikäteen vähän nolottaviin oman uran alun tuotoksiin, joita ei enää kehtaisi edes portfolioon laittaa…

    1. Niin tosiaan saattaa käydä, diamonds are forever :D… Mutta sillä hetkellä myös huomaa, että on kehittynyt ja pystyisi nyt ehkä parempaan. Ainakin toiveissaan…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *