KOSKA MÄ VOIN
Tosiaan ajoin hiukset pois. Tai siis annoin parturin tehdä sen ensimmäisellä kerralla, sittemmin olen huolehtinut lyhentämisestä itse. Olen tähdännyt tähän hiusmalliin jo kauan ja odotin haaveeni toteutumista kärsivällisesti.
Viimeisen kimmokkeen päätökselleni sain joulukuussa 2017 ystäväni parkaistessa parturikuvani nähdessään: ”kaljuksi ei sitten ajeta!” Anteeksi mutta millä oikeudella minua kiellät? No koska hänen häänsä olivat helmikuussa 2018 ja minä olin yksi kaasoista, päätin joustaa ja odottaa. En myöskään usko, että ystäväni ajatteli asiaa ollenkaan.
Kerroin päätöksestäni lähes kaikille etukäteen ja lähes jokainen kysyi, miksi. Osa oli myös innoissaan, joku tuhahti. Isoäiti ilmoitti, ettei tule pitämään uudesta hiustyylistäni. Toisin kuitenkin kävi ja hän rakastaa sitä aivan yhtä paljon kuin minäkin.
No miksi sitten? Koska mä voin. Koska mua ärsyttää, että muut kuvittelevat voivansa määrätä minun hiusteni mitan. Kannanotoksi. Koska mun teki mieli. Koska miksi ei?