Mä olen oikeesti todella heikko luonne.
Koska en kerta lähtenyt synnyttämään viime yönä, enkä tälläkään hetkellä ole tekemässä lähtöä, ajattelin, että nyt revin itsestäni sen verran irti ja yritän kirjoittaa teille hieman siitä suklaalakostani. Ne jotka eivät muista mistä ihmeen lakosta oikein oli kyse, voitte käydä virkistämässä muistianne Siitä ihottumasta vielä… – postauksesta.
Homman nimihän oli siis se, että yritin ( huomatkaa painosanalla yritin ) olla koko Toukokuun ilman suklaata, jotta saisin ihoni kuntoon. Kuten tuossa aiemmin linkkaamassani postauksessa jo kerroinkin, olen koko raskausajan kärsinyt kamalasta ihottumasta, jonka itse diagnosoin itselleni raskausihottumaksi. Ja koska olen todellinen suklaaholisti ( huomatkaa taas painosanalla todellinen ) ajattelin, että se määrä mitä syön suklaata tai sokeripitoisia tuotteita ylipäätään, ei yksinkertaisesti voi tehdä iholleni kovin hyvää ja päätin olla kuukauden verran ilman suklaata ja katsoa tauon jälkeen onko ihossani tapahtunut minkäänlaisia muutoksia.
No. Nyt voin vaan todeta teidän kaikkien lukijoiden kesken sen, että olen todella heikko luonne. Sillä, lakkoni taisi kestää vaivaiset pari viikkoa, kun olin jo sortunut mammalta saatuun moussetäytesuklaalevyyn. Siis moussetäytesuklaalevyyn! Suklaa maistui ihan taivaalliselta ja siihen tyssäsi hyvin huonosti alkanut lakkoni. En yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäni suklaan suhteen ja se on toisaalta hieman pelottavaakin. Mutta, koska suklaa on oikeasti paheistani se ainut ja loppupeleissä aika harmitonkin, niin miksi kieltäisin sen itseltäni? En ole koskaan sen liiemmin uskonut totaalikieltäytymiseen minkään asian suhteen ja koska omaan vielä erittäin huonon itsehillinnän, en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Miksi kiusata itseään? Itse ainakin haluan nauttia elämän pienistä iloista. Ei se maailma yhteen tai miksei kahteen suklaalevyyn kaadu. Myönnän, että pääsääntöisesti kasvisruokapitoinen ruokavalio kiinnostaa todella paljon, mutta tämänkin asian suhteen etenen todella hitaasti ( vieläkin ) Sillä mikäs maistuisi sen paremmalta kesäiltana, kun grillimakkara Turun sinapilla?
Ei mikään.
Ja vaikuttiko se pari viikkoa kestänyt lakko sitten ihoni kuntoon? Eipä juurikaan. En ole huomannut ihossani minkäänlaisia muutoksia, paitsi sen, että välillä ihottuma on todella voimakkaana, vaikken olisi syönyt suklaata pariin päivään ja välillä ihottumasta ei ole tietoakaan vaikka olisin mussuttanut suklaata oikein kaksin käsin. Eli siis – olen edelleen sitä mieltä, että ihottuma on mitä luultavammin jonkinlaista raskausajan ihottumaa, sillä kaikki oireet viittaavat siihen. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tapahtuu kun vauva on syntynyt ja miten ihoni reagoi siihen kun odotusaika on ohi. Toivon todella, että ihottuma ja kutina loppuisivat ja saisin jalkani kesäkuntoon – hoidettua kaikki arvet ja ruvet pois.
Mutta, vielä sen verran siitä heikosta luonteestani – että onko syytä huolestua, jos syön salaa mieheni mummilta saadut kindermunat? Jotka siis oli tarkoitettu meille kaikille kolmelle – miehelle, mulle ja pojalle? No, mä söin ne kaikki kolme. Salaa.
Olen oikeesti kamala äiti. Meinaan kuka äiti syö lapsensa kindermunan?