Ladataan...

 

Juhannusviikolla tuli vietettyä yksi upemmista lomista ikinä, nimittäin roadtrip Italiassa! Tällä kertaa oltiin Ligurian rannikolla ja käytiin mm. Portofinossa, Cinque Terren viidessä kylässä ja Milanossa. Ja liikkeellä oltiin tosiaan autolla, me ollaan aina liikuttu ja matkustettu paljon autolla ja itse rakastan kaikkia roadtrippejä ja autolla ajelua ylipäänsä, joten auton vuokraaminen oli meille ihan selvä juttu. Mutta kuten otsikkokin vihjaa ja hesarikin tässä viime aikoina on kirjoitellut, on ajaminen Italiassa aivan oma juttunsa.

Kerran aikaisemmin on Italiassa tullut käytyä autolla ja aika nopeasti sitä huomasi miten siellä autoilukulttuuri eroaa hyvinkin paljon esim. Saksasta jossa me ollaan totuttu ajelemaan paljon. Kuten Italiassa vähän kaikki muukin, niin autoilukin ja erityisesti sääntöjen noudattaminen on vähän sieltä tännepäin. Tärkeintä vaikuttaa olevan että perille pääsee, väliäkö sillä jos kylkeen tulee matkalla pari naarmua. Näin vuokra-autolla liikkuessa ei sitä kuitenkaan ihan hirveästi noita naarmuja haluaisi, vaikka kyllä meidänkin saama auto oli jo valmiiksi sen verran lommoilla että ehkei muutama uusi jälki olisi mihinkään erottunut.

1. Nopeusrajoituksia ei oikein noudata kukaan.

2. Vilkun käyttö on hyvin vähäistä, maksimissaan juuri käännyttäessä pannaan hetkeksi päälle.

3. Ohittaminen on aivan hullua; mopot menee aina ohi kaupunki- ja taajama-alueilla, maanteillä ohitellaan mitä vaarallisemmissa paikoissa ja moottoritiellä ohittaessa ajetaan niin lähellä että peilit tuntuu lähtevän mukaan.

Itse en todellakaan haluaisi lähteä Italiassa ajamaan, sen verran vähän on ajokokemusta kertynyt, mutta kyllä ehdottomasti suosittelen auton vuokraamista! Meillekin eräs italialainen tuttu suositteli junalla liikkumista, kuulemma paljon helpompaa ja paremmat maisemat kun moottoritiet menevät aina niin kaukana rannasta jne. No eihän me tietenkään uskottu ja onneksi ei, puolet jutuista olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos ei oltaisi oltu autolla liikkeellä. Nostan kyllä ehdottomasti hattua aivan fantastiselle kuljettajalle, äidilleni! Moni on ihan ihmeissään kuunnellut meidän tarinoita reissuista, ei ymmärrä miten me uskalletaan lähteä kaksistaan autolla mitä hullumpiin paikkoihin.

 

Ladataan...

Ladataan...

Viimeiset vuodet olen jostain syystä ollut todella kiinnostunut historiallisista draamoista, sekä sarjoista että elokuvista. Kuten muutaman kerran aikaisemmin olenkin kertonut, on Downton Abbey ehdoton suosikkini, mutta aina sitä kaipaa jotain uutta vaihtelua. 

Olin koko syksyn ajan ollut aikeissa katsoa BBC:n uudistuotannon Leo Tolstoin klassikosta "Sota ja rauha", mutta jostain syystä sarjan aloittaminen lykkääntyi aina vain eteenpäin. Nyt muutama viikko sitten päätin tentin jälkeen palkita itseäni hieman ja linnoittauduin sänkyyn läppärin ja jäätelökupin kanssa ja pistin ensimmäisen jaksoista pyörimään. Jäinkin taas kerran heti koukkuun ja muutamassa illassa tuli nuo kaikki kuusi jaksoa katsottua ja olisin hyvin voinut katsoa toiset kuusi jaksoa lisää, sen verran itseen taas kerran tuo historiallinen pukudraama kolahti. Itse romaania en ole koskaan lukenut, varmaan pitäisi kuitenkin sillä sen verran suuresta klassikosta on kyse. Saa nähdä tuleeko tämä koskaan toteutumaan, ehkä sitten joskus eläkepäivillä. 

Koska historiallisissa draamoissa, etenkin brittiläisissä sellaisissa, samat näyttelijät usein kiertävät sarjasta ja elokuvasta toiseen, päädyin taas sarjan katsottuani Wikipediaan tutkailemaan näyttelijöiden muita tuotoksia. Näin heti ensikatsauksella kaksi nimeä näyttivät tutuilta; tietenkin Lily James Downton Abbeystä ja lisäksi Aneurin Barnard Valkoinen Kuningatar-nimisestä tv-sarjasta. Muut näyttelijät olivat sen sijaan mulle tuntemattomimpia ja jostain kumman syystä (vink, vink) päädyin katsastamaan Jack Lowdenin ja James Nortonin. Jälkimmäinen näyttelee mm. tällä hetkellä pääosaa brittiläisessä 1950-luvulle sijoittuvassa Grantchester-rikosdraamassa, joka automaattisesti hyppäsi "must see"-listalleni.

Jack Lowden sen sijaan näytteli pääosaa brittiläis-puolalaisessa sarjassa "The Passing Bells", joka on osa BBC World War I centenary season-nimistä radio- ja tv-ohjelma kokoelmaa ensimmäisestä maailman sodasta. Itseeni tuo sarja kolahti ja lujaa, sekä vain sen takia että tykkään historiallisista draamoista mutta myös siksi että kyseinen sarja tuo erittäin koskettavalla ja sydänta riipaisevalla tavalla esiin sodan julmuuden ja vaikutuksen yksittäisten soitilaiden ja heidän perheidensä elämään. Viisiosainen sarja seuraa kahta nuorta miestä, brittiläista Tommya ja saksalaista Michaelia heidän matkallaan sodan alusta aina viime metreille asti. Suosittelen vilkaisemaan kyseistä sarjaa, ei ehkä tietenkään ihan kaikkien makuun mutta itse ainakin pidin sarjasta todella paljon; sekä ihan vain viihteenä että myös opettavaisena ja ajatuksia herättävänä.  

 

Ladataan...

Ladataan...

Muistan äitini katsoneen Downton Abbeyä jo useita vuosia sitten ja silloin olin vielä ehkä hieman nuori innostumaan historiallisesta pukudraamasta. Muutama vuosi sitten, kun neljäs tuotantokausi oli Suomessa alkamassa, katsoi äiti kertaukseksi kolmannen kauden viimeisiä jaksoja dvd:ltä ja ihan ohimennen jäin katsomaan itsekin hetkeksi ja siitä lähtien olen ollut ihan koukussa! Mulla tuli silloin hirveä kiire ehtiä ajan tasalle ennen neljännen kauden alkamista, mutta yhdessä viikonlopussa en ehtinyt kuin vain kolmoskauden katsomaan. Pikakelaus tähän päivään ja nyt olen nähnyt kaikki kuusi tuotantokautta ainakin kolme kertaa, alkupään kaudet jopa kerran tai kaksi enemmän. Voitte siis uskoa, että suru oli aika suuri kun vuosi sitten joulupäivänä tuli Downton Abbeyn vihoviimeinen jakso ikinä. Sen verran suuria faneja äidin kanssa ollaan, että meiltä kaikki kaudet ja jouluspesiaalit löytyy kuitenkin dvd:llä ja jo viime kesän aikana tuli ehdittyä kaikki kuusi kautta katsottua alusta loppuun. 

Sen verran monta kertaa olen kuitenkin kaikki jaksot jo nähnyt, että monien kohtauksien vuorosanat osaan jo ulkoa saati sitten juonenkäänteet ja uudet hahmot. Olen yrittänytkin pitää aina vähän pidempää taukoa kausien katselukertojen välillä, nyt en esimerkiksi ole kesän jälkeen yhtäkään jaksoa katsonut ja varmaan ensi kesään tai syksyyn ajattelin odotella. Olin kuitenkin todella innoissani, kun kuulin Netflixin The Crown-sarjasta. Rakastan historiallisia draamoja ja brittiaateliset ja heidän omanlaatuiset tavat sekä perinteet ovat mielestäni todella kiinnostavia. Tämän lisäksi brittiaksentti on mielestäni myös superseksikäs ja ihanaa kuunneltavaa, joten kovin kauas täydellisyydestä ei tällaisella kombolla jäädä! 

The Crown osoittautui kaikkien ylistyksien arvoiseksi ja ehdottomasti täytti Downton Abbeyn jättämää tyhjiötä! Ensimmäinen tuotantokausi tuli kuitenkin omalla kohdalla katsottua niin nopeasti ja valitettavasti toisen tuotantokauden ilmestymisajankohdasta ei mitään tietoa ole, joten taas olisin uuden brittidraaman tarpeessa. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti katsastamaan molemmat sarjat, molemmissa on draamaa ja mielenkiintoisia tapahtumia ja upea pukuloistoa sekä erilaisia brittiaksentteja on yllin kyllin!

Downton Abbeyssä hahmoja on todella paljon ja jokainen katsoja varmasti löytää sen oman hahmon johon pystyy samaistumaan vaikka itse sarja sijoittuukin 1900-luvun alkupuolella. Koko miljöö ja puvustus ovat todella upeita ja jokaikinen yksityiskohta on historiallisesti oikeaoppinen ja tarkkaan harkittu. Vaikka sarjan hahmot ovatkin suurilta osin fiktiivisiä, rakentuvat sarjan tapahtumat kuitenkin oikein tapahtumien ympärille (Titanic, WW1 jne.).

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002878410.html (6. kauden viimeisen jakson arvostelu)

The Crown on yksi monista Englannin kuningashuoneesta tehdyistä sarjoista/elokuvista, mutta tämä sarja päästä katsojan ensimmäistä kertaa näkemään mitä Elisabeth II:n elämässä tapahtui suljettujen ovien takana ja kuinka rankkaa kuninkaallisten elämä todellisuudessa voi olla. Downton Abbeyn tapaan sarjan puitteet ja puvustus ovat todella upeat ja The Crown onkin Netflixin kallein koskaan tekemä tv-sarja (vähintään 116 miljoonaa euroa). 

http://www.hs.fi/paivanlehti/11122016/art-2000005000484.html

http://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000002929107.html

Kuvat: Google-kuvahaku

 

Ladataan...

Pages