Suojaikärajasta
Nyt kuulkaas, nyt on ollut vientiä!
Koska en edelleenkään oo nähnyt kikkeliä viime juhannuksen jälkeen, alkaa tää läheisyydenkaipuu saavuttaa jo melkosen mysteeriset mittasuhteet. Haluaisin toki nyt tarkentaa, että kyse ei ole siitä etteikö läheisyyttä ois ollut tarjolla, mut ei vaan oo ollu sitä gimmethat-fiilistä. Oon vähentänyt radikaalisti dokaamista viime kesän jälkeen, joten myöskään niiden lauantaiöiden ”Mis oot, pannaaks?”-vonkausviestien lukumäärä on lähtenyt rajuun laskuun eikä kalenteri oo täyttynyt kännipanetukseen vastineeksi hankituilla epätoivoisilla kuivan pimpsan humalaräpellyksillä.
Mutta. Lauantaina oli lähellä.
Olin pitkästä aikaa ulkona kotikaupungissa. Pilkun jälkeen lähdin baarista yksin kohti taksitolppaa. Kävelin torin halki jolloin tosi kivan näköinen nuori mies tuli jututtaan. Jäin tilanteeseen jumiin sillä a) huomiota, jes! b) poika oli syötävän suloinen ja c) why fuck shit not. Poika oli hauska, melko slickki ja jotenkin sai mut heti lähteen siihen juttuun mukaan. Pussailtiin ja oltiin jo lähössä yhessä jatkaan. Selkeästi oli mua hieman nuorempi mutta sehän nyt olis vaan sulka hattuun. No voi pojat tässä tapauksessa ei ollut. Kysyin pojan ikää, meni jotenkin tosi vaikeeksi. Jouduin vääntään ja vääntään ja lopulta suostu näyttään henkkarit.
Siis mopokortin. Koska harvemmin 17-vuotiailla on muita henkkareita näyttää.
Parin ”mitävittuueiiii”-huudahduksen jälkeen otin tiukan ravin kohti taksitolppaa yksin. Melkein 29-vuotiaana olisi toki ollut mieletön tilanne herätä aamulla lapsuuden huoneestaan kainalossaan sälli joka on ollut 6-vuotias kun itse täytin 18 ja istua oikeen koko perheen voimin aamupalapöytään.
17. Sanattomaks vetää.