Ladataan...
Valonkantaja

 

 

Tämä kirjoitus on kaikille teille äideille, isoäideille, äitipuolille, varaäideille ja muille jotka saatte huolehtia pienistä ihmisistä. Se on yksi parhaista asioista, mitä elämällä on tarjota!

 

 

Voi olla että olen väärässä, mutta väitän että usein meillä äideillä on liian kovia vaatimuksia itseämme kohtaan. Yritämme suoriutua yhtäaikaa perheen hoitamisesta, kodin siistimisestä, itsensä kehittämisestä, kunnianhimoisen uran rakentamisesta ja vaikka mistä. Usein tässä tilanteessa homma kaatuukin omaan mahdottomuuteensa. Seuraa riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä sekä väsymystä. Aidon äitiyden sijaan perhe-elämästä saattaa rakentua kaunis kulissi, joka näkyy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mutta äitiys on paljon muutakin.

 

 

Äitiys on vahvasti tunnepitoinen ja henkilökohtainen tehtävä. Yksi äidin roolin parhaista piirteistä on se, että voi kokea tekevänsä jotain todella tärkeää ja merkityksellistä. Äitiyteen kuuluu monenlaisia tunteita; se on sekoitus syvällistä lapseen kohdistuvaa iloa ja rakkautta, joka ilmenee yhtä aikaa epävarmuuden, syyllisyyden, väsymyksen ja huolen kanssa. Sanotaan että äidillä on aina sydän vähän kallellaan. Ei ihme, että näiden suurten tuntemuksien pyörityksessä saattaa horisontti joskus kadota.

 

 

Topi Linjama kuvaili Helsingin Sanomissa äitiyttä sanoen: ”Jos äitiys on 90-prosenttisesti hyvää, silloin se on huonoa, koska siitä puuttuu 10 prosenttia.”  Ikävä sanoa, mutta usein tuntuu siltä, että monet meistä äideistä sortuvat juuri tähän. Pitäisi aina olla parempi, täydellisempi, ehtivämpi. Lisäksi äiti joutuu hakemaan tasapainoa omien tarpeiden ja lapsen tarpeiden välillä. Usein ajatellaan, että äitien ei sovi olla liian itsekkäitä, ja moni saattaa valita huomaamattaan uhrautujan roolin.

 

 

Täydellisiä äitejä ei ole olemassakaan. Täydellisen äidin myytti on yhtä totta kuin Joulupukki. Äiti-myytti istuu kuitenkin arjessamme tiukasti, ja yrittää velvoittaa äitejä pullantuoksuiseen elämään. Mielestäni äiti-myytti kaipaa kiireesti päivittämistä tähän päivään ja aikakauteen. Ja tähän arvokeskusteluun täytyy yhtä lailla osallistua sekä äitien itsensä, että ympäröivän maailman. Äidin näkökulmasta on todella tärkeää, ettei lähde tavoittelemaan sellaista, joka on mahdotonta saavuttaa. Ja niin tai näin – epäonnistumisia tulee ja ne kuuluvat elämään.

 

 

Tavoitteita äitiydelle tuntuvat asettavan myös helposti muut henkilöt kuin äiti itse. Kummit, mummit, sukulaiset ja työtoverit ja toiset äidit esittävät mielellään neuvoja ja ajatuksia siitä, miten äidin hommaa pitäisi hoitaa. Tuore äiti joutuu kamppailemaan pienen nyytin kanssa myös omien hormonaalisten muutosten, sekä unenpuutteesta johtuvan väsymyksen kanssa. Tämän yhtälön seurauksena voi olla hyvin vaikeaa ajatella selkeästi.

 

 

Olisi hirveän tärkeää, että äitiydestä ei tulisi suorittamista. Eikä koko ajan tarvitse olla kivaa. Sanotaan, että kasvatuksen suurin harha on se, että se voisi sujua vain positiivisten tunteiden vallassa. Matkan varrelle mahtuu kaikenlaista känkkäränkkää, sekä lasten että vanhempien puolelta. Ns. ”super-äideillä” on myös todettu suurentunut riski sairastua masennukseen.
 

 

Mikä meidän muiden rooliksi jää äitiyden tukemisessa? Äidit tarvitsevat kokemukseni mukaan ainakin lepoa, apua arjen pyörittämiseen, arvostusta  työstään sekä myös omaa, ilman lapsia vietettyä aikaa. Muistetaan myös kertoa äideille, että he tekevät hyvää työtä! Jaetaan vastuuta, ja tarjoudutaan apuun. Otetaan vähän rennommin, ja pyydetään äitejäkin ottamaan vähän rennommin. Ympäristön hyväksyntä ja kokemus ymmärretyksi tulemisesta keventävät osaltaan paineita myös äitiyden harteilta.

 

 

Lapset tarvitsevat elämäänsä ennen kaikkea huolenpitoa ja rakkautta. Sillä, onko keittiö siistitty ja soseet tehty puhtaista luomuraaka-aineista, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tuntevatko lapset itsensä rakastetuiksi. Pienet ihmiset arvostavat enemmän läsnäoloa ja yhdessä vietettyä aikaa, kuin sitä, onko olohuoneen lipastolta pyyhitty pölyt. Onnistumista ei kannata mitata pelkästään lopputuloksen perusteella. Myös matka ja sen varrella koetut yhteiset hetket ovat tärkeitä.

 

Lapsille on tärkeää antaa läsnäoloa, hellyyttä ja rajoja. Tärkeintä tässä – niin kuin monessa muussakin kohtaa elämässä – on rakkaus. Äitiys on ennen kaikkea rakastamisen ja välittämisen tehtävä. Kun keskitytään siihen, päästään jo melko pitkälle. Koska täydellisiä äitejä ei ole olemassakaan, kannattaa olla edes keskinkertainen. Uskon että useimmat meistä tekevät parhaansa. Ja se riittää.

 

 

 

 

Sinä ainoa tekoni jota mä en koskaan kadu
Mutta mietin miten kohtelet elämää
Mihin se sua johtaa, mitä vielä ottaa
Enkä edes tunne niin sua nenän päästä varpaisiin

Tänään on kaikki hyvin,
minä tiedän sä tulit käymään vaan
On silti mulla takiasi
aina sydän vähän kallellaan
sydän vähän kallellaan

-Kaija Koo-

 

 

 

Ladataan...
Valonkantaja

 

Puolisoiden välinen kommunikaatio on moniulotteinen teema, josta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja oppaita. Kirjoitan tällä kertaa siitä, mitä tapahtuu kun viesti tulee väärinymmärretyksi, tai lakaistaan puhumattomuuden maton alle ja jää kokonaan sanomatta.

 

Kommunikoinnin haasteet löytyvät parisuhteessa usein puolisoiden välisestä tunneherkkyydestä, jonka seurauksena aletaan vältellä tiettyjä vaikeita puheenaiheita, tai jätetään asioita kokonaan sanomatta. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun asiat tuodaan epäselvästi esiin, tai puhuminen lakkaa kokonaan. Erilainen perspektiivi saattaa myös toisinaan saada yksinkertaisenkin asian näyttämään melko erilaiselta kahdelle ihmiselle. Avoimin kortein pelaaminen ja rehellinen viestiminen vaatii parisuhteessa molemmilta osapuolilta rohkeutta ja uskallusta, kykyä ajatella selkeästi ja taitoa asettua toisen asemaan.
 

 

Hyvä ja toimiva keskusteluyhteys on yksi toimivan parisuhteen tärkeimpiä kulmakiviä. Vastuu sujuvan keskusteluyhteyden rakentamisesta kuuluu parisuhteessa molemmille osapuolille. Ihmissuhteissa tarvitaan etenkin keskustelun ja kuuntelun taitoa, sekä kykyä puhua myös hankalista aiheista. Erityisen tärkeää keskusteluyhteyden säilymiselle on taito kuunnella toisen puhetta provosoitumatta. Tämä tarkoittaa kykyä  kuunnella toisen puhetta ilman että alkaa puolustautua sitä vastaan, tai lakkaa puhumasta kokonaan. Parisuhteen keskusteluissa joudutaan myös hyvin usein hakemaan kompromissia kahden ihmisen toiveiden välillä. On kuitenkin hyvä muistaa, että parisuhteessa ei koskaan haeta voittajia. Toimivan keskusteluyhteyden rakentamisessa on monella tavalla kyse toisen arvostamisesta.

 

 

Kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa viesti syntyy sanojen, eleiden, ilmeiden, äänenpainon, kosketuksen ja katseiden avulla. Kaikki nämä elementit luovat merkityksiä. Viestin ymmärtämisen kannalta on tärkeää, että elementit ovat linjassa. Ristiriitaisten viestien lähettäminen johtaa yleensä epätietoisuuteen ja väärinkäsityksiin. Vain johdonmukaisuuden ja pitkäjänteisyyden kautta voi syntyä luottamusta ja yhteinen ymmärrys asioiden laadusta. Varmistamalla että molemmat tietävät missä mennään, vältetään monenlaisia elämän karikoita.

 

 

Ajatusten lukemisen taito kuuluu lähinnä satujen maailmaan. Sano siis suoraan mistä kiikastaa. Älä oleta, että toinen tietää kysymättä. Keskustele, kysele ja tarkista. Kysy: ymmärrätkö mitä sanoin? Ymmärrätkö että tämä asia on minulle tärkeä? Jälkiviisaus ei hyödytä ketään. Se on lähinnä hukkaan heitetty mahdollisuus. Viestin ymmärtämisen varmistaminen on sekä toisen ihmisen, että kahden välisen suhteen kunnioittamista.

 

 

Asioista kannattaa puhua suoraan ja rehellisesti. Kauniisti, syyttelemättä ja asiallisesti. Tuhoava vuorovaikutus tai puhumattomuus ei ole kenenkään etu. Asioilla ei ole tapana ratketa itsestään jos niitä ei oteta puheeksi.

Pidä viesti selkeänä:

Jos haluat anteeksiantoa, pyydä anteeksi.
Jos et ole onnellinen, kerro mikä tekisi sinut onnelliseksi.
Jos tarvitset vapautta, kerro miten toivoisit sen toteutuvan.
Jos koet epätasapainoa parisuhteessa, kerro mitä muutoksia toivoisit suhteeseen.

 

 

Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista, mutta kaikista ongelmista voi keskustella. Aikuisten väliseen suhteeseen kuuluu myös se, että kaikkiin asioihin ei aktiivisesti tarvitse hakea ratkaisua. On asioita, joista ei tarvitse olla yhtä mieltä, ja silti suhde voi jatkua yhteisellä ymmärryksellä eteenpäin. Erilaisuus voi toimia yhteisen kasvun alustana.

 

 

Parisuhteessa kannattaa antaa toiselle hyvää palautetta! Kiittäminen ja kehuminen luovat kommunikaatiolle myönteistä ilmapiiriä, jossa keskustelun on helpompi jatkua. Positiivisen palautteen voima korostuu erityisesti silloin, jos asiat alkavat tuntua hankalilta. Myönteiset kommentit ovat ikäänkuin vastalääkettä parisuhteen vaikeuksille. Huomionarvoista on, että palautteen on aina oltava aitoa. Usemmiten puolisosta tai hänen toiminnastaan on löydettävissä jotain hyvää. 

 

 

Aikuisen ihmisen tapa keskustella periytyy usein lapsuuden perheestä. Jatkamme monesti tiedostamatta samanlaista tapaa viestiä, jonka olemme oppineet lapsuudenkodissamme. Usein kuulee törmättävän myös ns. käänteiseen malliin, jossa ihminen haluaa toimia juuri päinvastoin kuin omat vanhemmat. Silloin vanhempien huono esimerkki toimii kimmokkeena omaan parempaan toimintaan. Menetelmästä huolimatta keskustelutaidoissa voi kuitenkin kehittyä, ja löytää toimivampia tapoja kommunikoida. Aloittaminen tapahtuu tiedostamisen kautta. Vain harjoittelemalla voi oppia.

 

 

Elämässä ja kommunikaatiossa tarvitaan itsekritiikkiä. Taitoa arvioida omaa toimintaa, ja kykyä pohtia sitä, menikö kaikki kuitenkaan putkeen? Apuna voi toimia puoliso, ystävä tai terapeutti, jolta voi saada palautetta toiminnastaan. Terapeutin avulla omasta käyttäytymisestä saattaa löytyä tiettyjä toistuvia kaavoja, jotka vaikuttavat taitoon ja kykyyn tehdä valintoja ja päätöksiä. Useimmiten tällaisten toimintamallien objektiivinen tarkastelu ja purkaminen voi saada positiivisia muutoksia aikaan tulevaisuudessa. Terapeutti voi myös auttaa sanottamaan niitä tunteita, jotka löytyvät toiveiden taustalta tunnetasolla.

 

 

Kahden ihmisen väliseen viestintään kannattaa satsata, koska se tuo mukanaan selkeyttä parisuhteeseen. Kommunikoimaan oppii harjoittelemalla yhdessä ja sitoutumalla keskustelemaan. Jokainen ihmissuhde tarvitsee huoltoa ja ylläpitoa. Myös onnellisiin parisuhteisiin kuuluu vaikeampia hetkiä. Avain haastavien tilanteiden ja ongelmien ratkaisuun on toimiva vuorovaikutus, jonka avulla ongelmat voidaan ratkaista yhdessä. Sujuva ja avoin kommunikointi tekee yhteisestä elämästä monin verroin helpompaa ja mukavampaa.  

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
Valonkantaja

 

 

 

 

Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

– Tommy Tabermann

 

 

Teknisesti voidaan ajatella, että hiljaisuudessa viipyminen vähentää stressiä ja sen mukanaan tuomia fyysisiä ja psyykkisiä haittoja. Hiljaisuuden myötä myönteisyys kasvaa ja negatiivisten ajatusten määrä vähenee. Hiljaisuus on kuitenkin enemmän. Se parantaa terveyttä ja elinvoimaa, sekä vaikuttaa hyvinvointiin monin tavoin. Hiljaisuus on ennen kaikkea tapa tehdä hyvää itselleen. Kun sulkee maailman hetkeksi ulkopuolelle, tilalle tulee rauha ja hiljaisuus.

 

 

Hiljaisuus luo kontrastia elämään. Se on äänetön tila ennen lausetta jonka aiot sanoa. Tauko ennen nuottia. Odotus. Tyyneys. Rauhallisuus. Levollisuus. Hiljaisuus ei koskaan vanhene. Hiljaisuudessa jokainen hetki on yhtä suuri ja merkityksellinen.

 

 

Elämässä on liikaa ääniä. Äänessä on liikaa sanoja. Musiikissa on liikaa nuotteja. Informaatiossa on liikaa tietoa. Aivot kuormittuvat jos niitä rasittaa liikaa. Hiljaisuus on tämän päivän luksusta.

 

 

Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä.  Monet kertovat nauttivansa lempeästä äänimaailmasta. Putoavien lumihiutaleiden lähes äänetön liike, tuulen humina puissa, tai aaltojen taukoamaton ja hiljainen kohina voivat olla musiikkia korville. Hiljaisuuden voi myös löytää äänekkäämmissä paikoissa, jos pystyy kurottamaan kohti omaa keskittynyttä tilaa, ja vaipua ajatuksiin. 

 

 

Monet eivät ole koskaan tai pitkään aikaan katsoneet sisäänpäin. Teknologia ei varsinaisesti kannusta meitä tekemään niin – päinvastoin! On helppo uppoutua uutisvirtaan ja viestittelyyn, tai laittaa musiikki soimaan tauotta aamusta iltaan. Samalla kuitenkin katkeaa yhteys läsnäoloon. Jos ei koskaan pysähdy hiljaisuuteen, ei koskaan tarvitse kuunnella itseään. Silloin voi joutua kauemmas sisimmästään.

 

 

Hiljaisuus saattaa toisinaan tuntua ahdistavalta. Joskus täydessä hiljaisuudessa kuulee kaaoksen! Ahdistuksen tukahduttamisen sijaan suosittelen hyväksymistä. Suorittamisen sijaan suosittelen pysähtymistä. Ahdistukseen kannattaa jäädä hetkeksi kuulostelemaan miltä se tuntuu mielen päällä ja kehossa? Hiljaisuudesta saattaa löytyä vastauksia, jos malttaa kuunnella tarkasti. Esiin nousevat asiat saattavat kertoa tarpeesta tehdä muutoksia. Hiljaisuus antaa mahdollisuuden nähdä horisontin taakse.

 

 

Hiljaisuutta voi opiskella samalla lailla kuin muitakin mielen taitoja. Oivallus voi löytyä siitä, että osaat jo tämän taidon? Jos olet epävarma, harjoittele lyhyitä aikoja kerrallaan. Aloita minuutista ja päädy pidempiin harjoituksiin. Usein sanotaan, että hiljaisuudessa olisi hyvä tyhjentää mieli. Mieli on kuitenkin voimakas vastustaja. Joskus jopa ylivoimainen. Anna siis ajatusten virrata. Tarkkaile niitä lempeästi ja pakottamatta. Hengitysharjoitusten avulla on mahdollisuus rauhoittaa kehoa ja tasapainottaa mieltä, jos haluat syventää olemisen tilaa.

 

 

Hiljaisuudesta ei kannata tehdä liian vaikeaa. Sitä varten ei tarvitse tehdä erityisiä järjestelyjä tai varata aikaa kalenteriin. Riittää kun hetkeksi sulkee ympäröivän maailman ulkopuolelle ja katsoo sisäänpäin. Tärkeintä on se, että pysähtyy. Edes hetkeksi. Hiljaisuuden lohduttavassa sylissä on hyvä levähtää.

 

 

Hiljaisuutta käytetään usein kunnianosoituksena. Osoitamme arvostusta edesmenneille viettämällä hiljaisen hetken. Mielestäni tämä on äärimmäisen kaunis ele. Liittäisin mieluusti samansuuntaisia ajatuksia hetkiin, jotka vietämme itsemme kanssa hiljaisuudessa. Oman itsensä suuntaan kääntyminen on ennen kaikkea kunnioitusta itseään ja omaa hyvinvointiaan kohtaan. Hiljaisuuden ymmärtämisessä piilee suuri viisaus.

 

 

 

Hiljaisuuden harjoituksia aloittelijoille:

 

Pysähdy ja lopeta se mitä olet tekemässä. Ole hetki hiljaa. Hengitä syvään.

Mene ulos luontoon. Älä puhu. Kuuntele.

Sytytä kynttilä ja jää katsomaan liekkiä.

Katso ulos ikkunasta kaukaisuuteen.

Ota kumppaniasi kädestä kiinni ja pyydä että olette hetken hiljaa yhdessä.

Keitä kuppi kuumaa. Istu alas ja siemaile juomaa. Älä lue tai katso tv:tä.

Lepää.

 

 

Namaste

 

 

Pages