TURHAN RUTINAA(KO)?

Olemme varmasti kaikki tavanneet ihmisiä, joille on hyvin luontevaa valittaa asioista. Hyvin usein tällaiset ihmiset suoltavat rutinaansa ilman aikomustakaan muuttaa mitään. Jos valittajan elämään pitäisikin saada muutos, valittaja ei ole sitä itse välttämättä valmis tekemään.

Terapeuttisessa mielessä tällaista puhetta kutsutaan ongelmapuheeksi. Se tarkoittaa puhetapaa, jossa ihminen ei aktiivisesti etsi ratkaisua, vaan tarrautuu tiukasti asioihin, jotka kokee ongelmallisiksi. Jokaista keskustelukumppanin esittämää ratkaisua kohtaan löytyy helposti vähintään kymmenen ongelmaa. Syntyy tunne siitä, että ihminen ei edes halua luopua vaikeista asioista. Tämä voi olla tahatonta tai tahallista. Ei ihme, että elämä tuntuu silloin raskaalta.

Valittaminen sinänsä on inhimillistä ja me kaikki teemme sitä jossain määrin. Joskus tarvitsemme jopa kuuntelijaa pelkästään siksi, että saamme mielen päällä olevan painolastin purettua. Kuuntelijan täytyy herkällä korvalla kuulostella, hakeeko puhuja ratkaisua vai vain pelkkää kuulijaa?

Nykyajan ihmiset elävät vauraammin ja yltäkylläisemmin kuin koskaan ennen. Samaan aikaan monia vaivaa kuitenkin suuri tyytymättömyys. Sen sijaan, että laskisimme siunauksia, laskemme puutteita ja sorrumme vertailemaan itseämme toisiin ihmisiin. Tämän lopputuloksena joku on aina kauniimpi, rikkaampi ja menestyneempi. Tähän kilpajuoksuun ei hyvinvoinnin näkökulmasta ole järkevää lähteä.

Ajatuksia, ajatuksia….

On hyvä tiedostaa, että myös negatiiviset ajatukset ja tunteet kuuluvat elämään. Vaikeita ja haastavia ajatuksia on kaikilla, eikä niiltä voi välttyä. Ne eivät kuitenkaan lopu pelkästään käskyttämällä, vaan niiden kanssa olisi tärkeää tehdä hyväksyvää yhteistyötä. Myös negatiivisilla tunteilla on oma funktionsa ja ne voivat toimia suuntaviittana sille, mistä valittamisen tarve aidosti kumpuaa.

Omiin ajatuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Mielen päällä pyörähtää paljon sellaistakin, joka ei ole totta. Ensimmäinen kysymys omalle itselle ärsytyksen noustessa voisikin olla mieluusti tämä: miksi tämä asia ärsyttää minua? Mikä tässä asiassa on sellaista, joka saa minut ärsyyntymään? Miksi haluan tarttua tähän? Jos kuuntelet tarkasti, pienten ärsyttävien mietteiden alta saattaa löytyä isompia, merkittävämpiä ajatuksia, joita kannattaa yrittää tavoitella, ja joista saattaa löytyä tärkeää ja käyttökelpoista informaatiota hyvinvoinnin rakentamiseksi.

Onko lasi puoliksi täynnä, vai puoliksi tyhjä?

Useimpien ihmisten elämä koostuu aaltoliikkeen omaisesta vaihteluista. Ei ihmistä, jonka elämässä ei joskus olisi vastoinkäymisiä. Meillä on kuitenkin tapana huomioida hieman eri asioita. Siinä missä tyytymätön ihminen laskee puutteita elämästään, kiitollinen osaa iloita myös pienistä hyvistä asioista ja onnistumisistaan ja tajuaa, että pienissä hetkissä saattaa asua suuri onnellisuus.

Oman elämän tyytymättömyyttä aiheuttavia asioita on hyvä aika ajoin tutkia ja kategorioida. Asioita voi luokitella kahteen luokkaan: niihin joihin voi, ja niihin joihin ei voi vaikuttaa. Työtä kannattaa tehdä etupäässä sillä sektorilla, jossa asioihin voi vaikuttaa. Toisen sektorin asioiden kanssa voi yrittää solmia rauhaa. Niitä vastaan taisteleminen ei ole järkevää ja todennäköisesti nostaa tyytymättömyyden astetta.

Asioita kannattaa myös laittaa oikeaan perspektiiviin. Vaikka valituksen aihe tuntuu itsestä tärkeältä, voi kysyä, onko se merkittävää isommassa mittakaavassa? Onko asia todella sellainen, että se kannattaa ottaa esiin tai sanoa ääneen? Tähän löytyy termikin: luksusnarina. Se tarkoittaa epäolennaisuuksien nostamista esiin yltäkylläisessä maailmassa samaan aikaan kun toiset käyvät kamppailua ruuasta, kodista tai oikeudesta elää. Kertoo mielestäni enemmän valittajasta kuin valituksen aiheesta.

Mitä voi tehdä oman hyvinvoinnin eteen?

Hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on ehkä kuitenkin omien ajatusten kuulostelu ja uusien toimintamallien opettelu. Mieltä harjoitetaan samoin kuin kehoakin: toistoilla, toistoilla ja toistoilla. Hyvän havaitseminen kannattaa. Sanotaan, että se lisääntyy, mihin kiinnittää huomionsa.

Yksi elämäntyytyväisyyden harjoittamisen metodi on huomion kiinnittäminen hyvään. Useimpien elämästä löytyy positiivisia asioita, joista voi harjoitella tuntemaan kiitollisuutta. Kiitollisuuspäiväkirja on harjoitus, jossa jokaisena päivänä listataan niitä asioita, jotka kuluneen päivän aikana ovat olleet hyvin. Jos tehtävä tuntuu vaikealta, kannattaa aloittaa muutamalla pienellä asialla. Harjoittelun myötä hyvien asioiden huomaaminen käy helpommaksi ja ihminen alkaa luontevasti huomioida elämässään olevaa hyvää.

Ehdotan myös rutinan sijaan rakentavaa keskustelua. Valituksen sijaan olisi hyvä kertoa, mitä muutosta asiaan toivoisi? Mieti ja sano ääneen, mitä haluaisit sen tilalle, mistä pyrit eroon. Mikä olisi sinun mielestäsi hyvä ratkaisuehdotus? Kannattaa olla mahdollisimman konkreettinen, koska ihmisten kyky lukea toisten ajatuksia kuuluu vain satujen maailmaan.

Tärkein kysymys tulee kuitenkin tässä: haluatko olla osa ongelmaa, vai osa ratkaisua?

Tietyt ihmiset rakastavat draamaa. Valittamisen ja rutisemisen maailma on heille tuttu ja turvallinen. Oman mielipiteen ilmaiseminen tuntuu vähintäänkin velvollisuudelta. Huomionarvoista on se, että turhanpäiväinen rutina tuo harvoin hyvinvointia.

En usko hetkeäkään, että tapavalittajat olisivat elämässään kovin onnellisia. Yleensä asioiden asettaminen mittakaavaan, rento ja suvaitsevainen elämänasenne, sekä huomion kiinnittäminen hyvään tuovat mukanaan aitoa onnea ja elämäntyytyväisyyttä. Ja vaikka näin ei olisikaan, lupaan, että elämä on paljon, paljon onnellisempaa kun sen käyttää kiinnittäen huomionsa isoon ja pieneen hyvään, joka elämästä löytyy.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *