TEKEVÄTKÖ VASTOINKÄYMISET VAHVEMMAKSI?

On kirjoituksia, jotka jäävät pitkäksi aikaa näppikselle… Tämä on sellainen kirjoitus. On tehnyt mieli kertoa kaikesta siitä, mitä kulisseissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Tarina on hyvin henkilökohtainen. On tapahtunut asioita, joiden takia on pitänyt olla vahva. Ei ole voinut murtua.

Haluaisin samalla raottaa hieman verhoa vahvuuden taakse. Pohtia hetken sitä, mistä vahvuudessa lopulta on kysymys?

Olen tuleva terapeutti, ryhmäliikuntaohjaaja, opettaja, äiti ja ystävä. Kaikissa näissä tarvitaan omanlaista vahvuutta. Vakautta, kestävyyttä ja kykyä selviytyä vastoinkäymisistä.

Mutta tiedättekö – en enää haluaisi olla vahva.

Käännän kelloa taaksepäin – reilu vuosi sitten olin niin onnellinen, että pelkäsin menettäväni kaiken. Ja lopulta menetinkin monta minulle tärkeää asiaa. Koin syvää, aitoa onnellisuutta ja kiitollisuutta niistä asioista ja ihmisistä, joita sillä hetkellä elämässäni oli. Olin kuitenkin täysin tietämätön siitä, että pinnan alla tapahtui asioita.

Tuli vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Lopulta niin moni asia meni pieleen, että alkoi tuntua jo epätoivoiselta. En ehtinyt toipua yhdestä iskusta, kun jo seuraava löi kanveesiin. Tunsin epäonnistumisen, pettymyksen sekä suuren surun tunteita. Kaikista suurimman pettymyksen aiheutti ihminen, joka oli hyvin lähellä. En ollut sen arvoinen, että olisin ansainnut selityksen siitä mitä tapahtui.

Kun vastoinkäyminen seuraa toistaan, alkaa vahvinkin taipua. Toivottomuuden hetkillä piti muistaa se, mitä on sanonut omille terapia-asiakkailleenkin: hengitä.

En usko kohtaloon, enkä siihen, että vaikeiden tapahtumien piti opettaa minulle jotain. Kiitos – osasin nämä läksyt jo ennestään. Uskon sen sijaan siihen, että joskus vastoinkäymiset vain kasaantuvat. Eikä se ole kenenkään syy. Paitsi tietysti oma, jos luottaa vääriin ihmisiin.

Haluan kertoa näistä asioista vasta nyt, kun asia toisensa jälkeen on ratkennut. Prosessin aikana muutama ihminen piti poistaa kaverilistoilta, ja joku sydämestä asti. Se sattui todella paljon. Piti piirtää oma raja ja kertoa, että en enää halua, että sen yli kävellään.

Nyt on jo helpompi hengittää. On tullut perspektiiviä ja ymmärrystäkin. En edelleenkään hyväksy asioita, mutta tiedostan, että joidenkin ihmisten elämä on hyvin, hyvin vaikeaa.

En enää ole sama nainen, joka olin ennen näitä tapahtumia. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan tehneet minua vahvemmaksi. Herkemmäksi ehkä? Ja toivottavasti viisaammaksi?

Taas kerran täytyy myös kiittää niitä ystäviä, jotka kannattelitte minua silloin, kun oli todella hankalaa. Kiitos, että ette koskaan päästäneet minusta irti. Tiedätte kyllä, keitä olette.

Vastoinkäymisistä huolimatta on tunne siitä, että tiedän mitä kohti haluan elämässäni mennä. Jatkan siihen suuntaan, johon olin menossa, kun minua yritettiin kammeta pois radaltani. Toivon myös vahvuutta niille, joilla kompassin neula pyörii vielä päämäärättömästi ja jotka etsivät paikkaansa maailmassa. Toivon, että neula pysähtyy sellaiseen suuntaan, josta löytyy suurta onnellisuutta.

Kirjoitin pari vuotta sitten blogiin ajatuksiani vahvuudesta. Teksti on tällä hetkellä kenties ajankohtaisempi kuin koskaan. Lainasin sitä tähän kirjoitukseen osin.

Ja jos koskaan enää ajattelen olevani vahva, haluan ajatella sitä ennen kaikkea herkkyytenä ja kykynä myöntää haavoittuvaisuutensa. Seuraavia myrskytuulia odotellessa yritän myös kerätä voimia. Enää en pelkää <3

Vahvuus – ei kovuutta vaan herkkyyttä

Vahvuus – silloin kun se aidoimmillaan näyttäytyy – on hyvin kaunis piirre ihmisessä. Vahvuus on ennen kaikkea herkkyyttä ja taitoa toimia oikein maailmassa, jossa monet arvot ovat kääntyneet päälaelleen.

Mielestäni vahvuus asuu hyvässä sydämessä. Siihen liittyy elämästä saatu kokemus ja sen kautta tapahtunut kasvaminen. Vahvuus on taitoa kohdella kauniisti sitä mikä on herkkää ja haurasta. Kykyä erottaa oikea väärästä.

Vahvuus on kiltteyttä. Se on taitoa astua sivuun, ja antaa toisten seistä parrasvaloissa. Kykyä nostaa toisia ihmisiä ylöspäin, ja antaa tilaa elämässä ja ihmissuhteissa. Reiluutta ja taitoa kannustaa toisia parempiin suorituksiin. Vahvuus on myös sitä, että antaa toiselle vankkumattoman tukensa.

Vahvuus on taitoa kohdella ihmisiä hyvin. Vahva ihminen kohtelee toisia ihmisiä hyvin myös silloin, kun ei ole itse vahvimmillaan. Silloin kun hän on väsynyt tai loukattu.

Vahvuus on rehellisyyttä. Se on taitoa ilmaista mielipiteensä rakentavasti, rehellisesti ja aidosti, mutta loukkaamatta. Vahva ihminen ei teeskentele miellyttävänsä, vaan on rohkea ja rehellinen omille ja muiden tunteille. Hän uskaltaa kohdata myös negatiiviset tunteet, ja elää niiden kanssa sovussa.

Vahvuuteen kuuluu kyky arvioida omaa toimintaa, ja tehdä siihen tarvittaessa muutoksia. Vahva ihminen myöntää olevansa väärässä, tehneensä väärin, ja korjaa sen minkä on rikkonut. Hän tekee sen siitä huolimatta, että se tuntuisi vaikealta.

Vahvuus on voimavara, jonka avulla ihminen voi valita oman polkunsa. Vahva ihminen uskaltaa tehdä tarvittaessa toisin kuin muut. Valita sydämellään. Sen minkä tietää olevan itselleen ja muille hyvää.

Vahvuus on rohkeutta näyttää oma haavoittuvuutensa. Se on sielun ryhdikkyyttä. Vahvuus on oikeita valintoja ja niiden kanssa sopusoinnussa elämistä. Koska vain silloin kun ajatukset ja teot ovat linjassa, voi syntyä onnellisuutta.

Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *