Projektipäivitys – sekoilua isolla ässällä

Kahden viikon aikana olen todennut, kuinka julma on naisvartalo tai ainakin omani (kts. kroppani on veemäinen tyyppi). En ymmärrä sitä nyt ollenkaan.

Pari päivää ovulaation jälkeen selkäni menee jumiin. Ei sillä, että tämä liittyisi projektiin mitenkään, mutta en halua ottaa vahvoja särkylääkkeitä, koska mitäs jos…

Yli viikko ovulaation jälkeen alkaa tiputtelu. Okei, menkat on tulossa vaikka normaali kiertoon nähden melko aikaisin. Selvä homma, ei tärpännyt.

Muutamaa päivää myöhemmin edelleen tiputtelua ja kaverien kanssa mökkiviikonloppu edessä. Vaikka kuukautiset selvästi tekevät tuloaan, teen raskaustestin. Se on negatiivinen. Selvä homma.

Mökillä juon aika paljon. Perjantaina pelataan aikuismaisia juomapelejä ja lauantain aloitan ämpärin kokoisella Mimosalla. Lauantaina tiputtelu loppuu eikä palaa sunnuntainakaan. Illalla luen netistä, että rankka alkoholinkäyttö saattaa aiheuttaa sellaista. Olen siis ryypännyt kuukautiskiertoni vituralleen. Sunnuntai-iltana olen itsestäni ylpeämpi kuin vuosikausiin. Taputan itseäni piiskalla selkään koko illan.

Seuraavana yönä herään keskellä yötä kurkkukipuun ja selkääkin jomottaa taas inhottavasti. Päätän tehdä raskaustestin ja todettuani sen negatiiviseksi noin viiden minuutin tuijottelun jälkeen menen takaisin nukkumaan vahva särkylääke vatsassani.

Yöllä tehty testi odottaa aamulla vielä vessan tasolla ja siihen on ilmestynyt jotain mitä näissä ”piireissä” (olenko piireissä?) kutsutaan roskishaamuksi. Mies on jo ehtinyt lähteä parin päivän työmatkalle eikä ole kanssani asiaa päivittelemässä.

Kääntelen testiä ja mietin, että ei se kai ole edes viiva vaan joku viivan häivähdys. En voi soittaa miehelle, koska tiedän ettei hän ehtisi (vaikka varmasti haluaisi) nyt pohtimaan kanssani maailman haaleinta viivaa, jonka ilmestymisaikaa en tiedä eikä siitä saa edes valokuvaa.

Nyt istun töissä ja kurkkua kuristaa sekä ilmeisesti orastava flunssa että joka kerta kun googlaan roskishaamu.