Ladataan...

Meillä oli kaksi pitkää ulkokäyttöön sopivaa valonauhaa. Toisen ripustimme omenapuun ympärille, ja toinen piti saada jotenkin terassille. Kaiteeseen ripustus olisi ollut jäykkä ja riidellyt omenapuun valojen kanssa. Miehen sisko käski hankkimaan kaupasta jonkinlaisen pajukehikon. Mutta kyllähän risuista voi itsekin tehdä. Ideoimme yksinkertaisen, siirrettävän kehikon, jossa olisi talvella valot ja kesällä köynnöskasveja. Mies sahasi kepit, minä vanhana partiolaisena sidoin kiinni. Äärimmäisen helppoa.

 

Tämän kuvan mieheni räpsäisi kännykällään pimeän tultua. Ja sehän tuli pian. Täällä Turussa on ollut ihan järkkypimeää. Valot näkyvät nätisti kauas. Olisi kiva osata ottaa kuvia vaikka tieltä asti, mutta en osaa.

 

Kun ulkona on keinokuusi, sisällä on oikea kataja. Ruukku on piilossa Uashmaman pestävässä paperipussissa. Somisteeksi lisäsin Pentikin metallitähden ja paperinarua. Kuvan otin yöllä.

 

PS. Tänä jouluna olen jotenkin kauhean innoissani kuusista, huomasin juuri. Valokuusi, ristipistokuusi, pakettikorttikuusia, paperikuusia... Ennustaako tämä tulevasta vuodesta jotenkin pisteliästä vai vehreää?

Share

Ladataan...

Huopahelmet ovat oivallista materiaalia talvikoruihin. Ne ovat kookkaita mutta erittäin kevyitä ja hiljaisia, ja niiden villainen mattapinta tuo pehmeää lämpöä lookkiin. Tein samantien kolmet, koska huvitti!

Punaisia sävyjä yhdistettynä ruskeisiin puuhelmiin ja mustiin lasihelmiin.

Lumipallosia epäsymmetrisesti ja harvakseltaan mustien lasihelmien seassa. Tulipa kehno kuva.

 

Kolmannet ovat leikkisät pastellihelmet, ja lasihelmirivistökin on raidakas.

 

PS. Marraskuu ja joulukuu ovat olleet superraskaat töiden ja muiden kiireiden suhteen. Onneksi on nämä näperrysharrastukset, joilla saa pidettyä pään kasassa. Mielenterveysharrastus.

Share

Ladataan...

Olen aina ollut jouluihminen. Osittain se voi liittyä siihen, että olen syntynyt joulukuussa (ja apua, tänä vuonna täytän pyöreitä vuosia D: ). Enimmäkseen kyse on kuitenkin siitä, että rakastan ihanaa hössötystä. Rakastan suunnittelua, koristelua, laittamista, syömistä, valoja ja tunnelmaa. Ja lahjoja! Niiden tekemistä, hankkimista, paketoimista, antamista ja saamista. Huoh ja iih <3. Ja joka joulu koristelen hieman eri tavalla, ja paketoinnissa on myös joku teema. Tämän vuoden väreiksi valitsin punaisen, valkoisen ja mintunvihreän. Jäämintun. Huono vuosi valita jääminttu sikäli, ettei sitä näkynyt juuri lainkaan kaupoissa, mutta onneksi minulla oli muutama sopiva juttu valmiina. Värien lisäksi päätin, että tämän vuoden joulu on Ompun kunniaksi vähän lapsekas ja kitch. Sellainen karamellijoulu.

 

Koko idea tuli, kun hain nämä punavalkoiset tyynynpäälliset kaapista ja laitoin ne sattumalta sohvalla valmiiksi olevan minttuisen tyynyn viereen.

 

Seuraavaksi vaihdoin Tonfisk-tarjottimen päällä olevat Kivi-tuikkuni värikoodin mukaisiksi. Värivalikoimaa alkaa vitriinissä olla jo sen verran, että joka sesongille on helppo löytää sopivat. Mutta tämä ei tarkoita, että niitä olisi tarpeeksi, koska sitten en saisi enää hairahtua yhteenkään ;).

 

Olen jo vuosia aloittanut joulun suunnitelmat käymällä Stockmannin jouluosastolla ja kirjakaupan puolella valitsemassa vuoden teemaan sopivat lahjapakkausmateriaalit. Tänä vuonna ihastuin erityisen kovasti tähän PaaPiin bambipaperiin. Paperi on niin aunis, että tänä vuonna ei tule hörsötysnauhoja vaan yksinkertainen paperinarurusetti.

 

Pakettikortteihin tein kolmiulotteisia, vapaalla kädellä leikattuja kuusia.

 

Jostain takavasemmalta ilmestyi into kokeilla ristipistelyä pitkästä aikaa. En ole ikinä uskaltanut pistellä ruuduttomalle kankaalle, mutta nyt päätin kokeilla, kun minulla oli sopivasti punaista pellavaa. Ei siitä ihan symmetrinen tullut kun kangas itsessäänkin on epätasainen ja työtä "ohjasi" syliin sukeltelva Omppu. Mutta ehkä tästä tulee kelvollinen tyynynpäällinen tai liina tai joku.

 

Joulupalloja minulla on jo aika hemmetin iso laatikollinen. Kaikkein eniten minua ovat vuodesta toiseen viehättäneet yksinkertaiset, raskaat lasiset pallot, kuten kuvan punaiset lasipallot. Jättikokoiset hopeiset lasipallot ostin pari vuotta sitten Riviera Maisonista, joka onkinniin krumeluurinen merkki, ettei sillä oikein ole sijaa meillä kuin joulukoristeissa. Viime vuonna hankimme suuren, valkoisen tekokuusen, ja odotan jo ihan täpinöissäni sen pystyttämistä ja koristelua. Se täytyy harmi kyllä jättää ihan viime tippaan, sillä pahoin pelkään, ettei yksivuotiaamme ja lasiset kuusenkoristeet ole yhdistelmä, jota tulisin erityisellä lämmöllä muistelemaan. Pysykää lujana, hilpakkeet!

 

PS. Olen luvannut, että saan ostaa vain yhden uuden joulukoristeen kokoelmaani vuodessa, mutta en muista yhtään joulua, että olisin lupaukseni pitänyt. Hauskinta on, että kun minä ilmoitan tiukasti, että tämän vuoden jutut oli nyt ihan oikeasti tässä, mieheni löytää jotakin lisää. Hänellä taitaa äidiltän periytyä samanlainen jouluilon tarve.

Share

Pages