Ladataan...
Vision One

Jospa nyt viimeinkin kirjoittaisin kesäkuun toisen postauksen! Kesäkuun alku on ollut yhtä kaaosta. Myös hetkellistä onnea, mutta lähinnä kaaosta. Toukokuu oli niin seesteinen ja yhtä pilvellä kellumista, joten ehkä elämä sitten päätti että tasapainon on pysyttävä, ei saa nauttia liikaa.

Kohdalleni on siis osunut ihan kaikki maailman tekniset ongelmat ja rahaongelmat. En usko että kukaan jaksaa kuunnella että mitä kaikkea, mutta mm. puhelinliittymäni sulkeutui melkein kahdeksi viikoksi maksamattoman laskun takia. Näin ei ole käynyt itselleni koskaan aiemmin, ja se oli itselleni yllätävän ahdistavaa ja nöyryyttävää. Sain asiasta aikaiseksi niin kovan ahdistuksen että en saanut noina viikkoina elämässäni aikaiseksi juuri mitään. Teki mieli vaan itkeä. Ja kyllä, tämä liittyy mielenterveyteen ja ei ole normaali reaktio. Sen osaan nyt jo tunnistaa. Onneksi terapia on alkamassa uudelleen elokuussa ja kestää ainakin vuoden verran. Olen siitä onnellinen. 

Jos muita teknisiä ongelmia nopeasti luettelen, niin mm. kotini sähköjärjestelmä meni rikki, puhelinliittymään meni itsestään joku esto päälle etten voinut soittaa pankkiin, opintolainasta piti mennä ensimmäinen erä mutta koska olen rahaton niin peruin sen ainakin ensi vuoteen saakka, mutta en tiennyt että muutosmaksu on 50 e ja sitten tuli korot päälle 20 e. Eli plus miinus nolla. Lisäksi kävi niin nolosti että menin pari kk sitten ansaan internetissä uskoessani uuden musiikkisovelluksen olevan hyvä juttu, ja että kokeilisin sitä kuukauden eurolla. Euro olikin se eka kuukausi, sitten toka kuukausi oli yhtäkkiä 50 e tuhkana tuuleen. Kyseessä on siis huijaus. Enkä saa rahoja takaisin. Tämäkin on itkettänyt ja nolottanut niin paljon, että en ole kehdannut edes puhua siitä kenellekään.

Kun rahasta on siis muutenkin pulaa, tälläiset jutut kasvattaa stressin ainakin itselläni infernaaliseksi. Onneksi vanhemmat auttaa, mutta on niin vaikeaa selittää mihin rahani kokoajan menevät kun en tiedä itsekään. Esimerkiksi psykoterapeutin tutustumiskäynti olisi maksanut juuri 50 e, mutta kun se rahamäärä meni huijausfirmalle, en voikaan maksaa laskua ajallaan. 

Mutta, se tästä vuodatuksesta. On onneksi ollut muutamia mielettömän ihania kesäpäiviä kun olen ainakin hetkeksi unohtanut rahastressin. 

Olin Sidewaysissa yhden päivän verran, ja kuuntelin ekaa kertaa kokonaan Paperi T:n uuden levyn. Yllätyin että oikeastaan kaikki biisit on mielestäni tosi hyviä niitä kahta ekaa julkaistua biisiä lukuunottamatta. Singlet ei siis ole yhtään omaan makuuni mutta koko muu levy on :D Eniten päänräjähdysfiiliksiä aiheuttaa eka biisi Venaatrr, se on niin hullun hieno. Mitä jos tulee niin ultimaattisen vitun iso rakkaus et mä en tiiä mitä tehä. 

Viime viikonloppuna oltiin veneilemässä isäni veneellä. En tajua miten veneily voikaan olla niin ihanaa. On vaan jotenkin niin osana merta, se on niin lähellä ja vahvana elementtinä. Jäätiin ankkuriin Vallisaaren rannalle ja syötiin eväitä, kahvia ja voileipiä. Radiosta soi Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma. Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää, nousta tuulen selkään. Hetki oli niin täydellinen. Olin niin onnellinen joka solulla.

Olin myös Suomenlinnan rantakivillä istumassa. Löysin rantakiven jossa istuessa aallot löi joka puolella ympärilläni. Mietin , ettei ole mitään näin kaunista. Miksei kesä ole ikuinen.

Olen voinut siis hyvin ja huonosti, erittäin hyvin ja hyvin huonosti. Onneksi tukena on ollut ihana mies, joka haluaa että lähden syksyllä Espanjaan ajelemaan vuorille hänen kanssaan. Katsotaan toteutuuko.  Välillä olen luottavainen tulevaisuudesta, välillä iskee ihan järkyttävä pelko siitä, että mitä jos vaan jään työttömäksi. Mitä jos joudun lähtemään Kalliosta kun rahat ei enää riitä. En koe oloani kodiksi missään muualla. On ollut syyllinenkin fiilis, että miksi asun juuri siellä missä on kalleinta, kun en edes tienaa juuri mitään nyt.  Tälläisten ajatusten kanssa yritän kamppailla ja elää. Onneksi on kesä. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Vision One

Olen yrittänyt niin kauan kirjoittaa uutta postausta, mutta kun rakas läppärini hajosi niin koneella istumisesta tuli välittömästi pakkopullaa. En vaan osaa käyttää pöytäkoneita enää. Tai tietty osaan mutta se tuntuu raskaalta, ei yhtään vapaalta. Mikähän siinäkin on :D 

Kesä on ollut tähän mennessä niin huumaavan ihana, että olen melkeinpä pehmennyt päästäni. Olo tuntuu taas kokonaiselta ekaa kertaa kuukausiin, ilman kesää sydämestäni puolet on jossain. Nyt olen saanut sen takaisin. Ja siis miten nyt onkaan vasta kesäkuun toinen, kun hellettä on ollut jo viikkoja. Oon niin kiitollinen että säät voi olla täällä joskus näin hyviä. Hellepäiviä tuli eteen yhtäkkiä niin paljon että kaikki hellevaatteet piti kaivaa kaapeista ja tulin tulokseen etten oikeastaan edes omista enää kunnolla kuumalle säälle tarkoitettuja vaatteita. Ei viime kesänä tarvinnut sellaisia. 

Päivisin on ollut omaan makuuni niin kuuma että olen liikkunut mielelläni ulkona enemmän iltapäivästä eteenpäin. 

Ei mulla oikeastaan ole edes mitään jännää kerrottavaa, ihan sama meno elämässä jatkuu, paitsi että kesällä kaikki on paremmin. Huolia on edelleen tottakai, ne samat huolet kuin ennenkin. Haen töitä, päivitän portfoliota, haen töitä, olen hullun köyhä ja raha stressaa. Mutta jotenkin vaan pärjäilen, päivä kerrallaan eteenpäin. Toivon että työ tulisi kohdalle nyt oikeasti pian. Olen oppinut työttömänä ja osa-aikatyöttömänä ihan hirveästi elämästä, mutta tuntuu että tämä oppitunti on nyt nähty.

Katselin Kioskin masennuspaneelia ja siinä masentuneet puhuivat, miten masennus puhkesi pahiten oikeastaan vasta silloin kun alkoi mennä hyvin. Sillon kun koki olevansa turvassa ja vapaa, masennus puhkesi pahiten päälle. Mulla kävi niin kaksi vuotta sitten, että monta vuotta kestänyt kiireinen elämä loppui, ja masennus tuli tilalle. Onneksi nyt asia on jo kontrollissa, samoin vointini, ja olen nytkin menossa näkemään kolmea eri hoitoalan ihmistä asian tiimoilta. Terveyskeskuksen lääkäriä, psykiatria ja mahdollista tulevaa terapeuttiani. Tuntuu siltä että musta pidetään huolta, ja on monta henkilöä kelle puhua, se tuntuu hyvältä. Tämä kesä tuntuu niin erilaiselta kuin viime kesä, joka meni vaan sumussa eteenpäin.

Mietin, uskaltaisiko täällä julkaista joskus tälläisiä kuvia mistä tutut voi tunnistaa :D ehkä otan sen riskin, koska olisi kiva jakaa edes hieman isompi ikkuna elämääni. 

Miehen kanssa juttu etenee mukavasti, hitaasti mutta varmasti. Hän sanoo joskus vähän humalassa ollessaan mua rakkaaksi. Olen siitä salaa onnellinen enkä tahallani reagoi sanaan mitenkään, että hän alkaisi huomaamatta käyttää sitä lisää. Toivon että meistä tulee jotain.

<3

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Vision One

Mitäs hittoa, täällä on ollut viimeksi tälläinen varsinainen musiikkipostaus tammikuussa :D  aikakin jo tehdä uusi. 

Mua ei kiinnosta kuninkaalliset juurikaan, varsinkaan häät ei ole yhtään sen kiinnostavampia mulle kuin kenenkään muunkaan tuntemattomien häät. Mutta joku linkkasi mulle tän kuoroversion Stand by me:stä, ja voi että miten upea tää on. Siis niin kaunis, kun kuulin ekan kerran tän niin kylmät väreet vaan meni pitkin kroppaa. Miten kuorolaulu voikaan kuulostaa näin hyvältä. Jos olisin miljonääri niin todellakin tilaisin häihini tälläisen kuoron :D

The Hearing - When in doubt repeat these words

Tätä biisiä ei ole Youtubessa, mutta Spotifysta löytää. Mielettömän kaunis ja rauhoittava, sopii täydellisesti taustalle kun istuu puistossa nauttimassa kesän lämmöstä.

En juurikaan tykkää Iisan musiikista, mutta Regina toimii kyllä superhyvin. Muistin pitkästä aikaa tän vanhan klassikon ja tääkin on soinut huolella viime aikoina :)

Tän tahtiin on myös tullut tanssittua. 2000-luvun alun r'n'b, ai että! Miten tää voikaan kuulostaa näin hyvältä nyt :D

Tää on vaan hyvä. Ei mulla muuta!

Ja tää on todella hyvä, varsinkin Röyksoppista tykkääville suosittelen lämpimästi.

Jos ette vielä tiedä tätä loistavaa suomalaista progebändiä niin suosittelen tutustumaan! Oon todella ylpeä että tällästä tulee Suomesta.

Vain elämää ei ole kiinnostanut yhtään muuten kuin Terhi Kokkosen osalta. Ei oikeastaan yhtään yllätä miten uskomattoman taitava muusikko, laulaja ja tulkitsija hän onkaan. Suomalaisista naisartisteista hands down suosikkini. Kaikki hänen laulamansa kuulostaa vaan niin todelta. 

Loppuun on vielä pakko sanoa taas biisiarvostelu tästä Paperi T:n uusimmasta biisistä. Voi ääh kun mua harmittaa etten tykkää siitä :D sanoissa ei ole taaskaan mitään vikaa, eikä aiheessa, ja eihän tää huono biisi ole. Mutta ei se herätä mussa mitään tunteita ja kuulostaa vaan kevyeltä popilta. Ei siis ole mitenkään rap-biisi mun mielestä, ja haluaisin kuitenkin pitää Paprua räppärinä enkä poplaulajana. Mietin juuri että kaikki mitä hän on tehnyt Malarian pelon jälkeen on aina kuulostanut hyvältä, kaikki pienetkin verset missä hän on ollut. Oon tottunut häneltä tietynlaiseen ilmaisukykyyn, ja siihen että kaikki hänen sanomansa on niin voimakasta että se lyö kasvoille. Näissä uusissa biiseissä hän vaan jotenkin toteaa asioita tylsästi. Vaikeaa selittää, mutta muhun ei iske. Chisun kertosäe on musta suorastaan ärsyttävä. Toivottavasti levyllä on kuitenkin edes pari biisiä mistä tykkään enemmän. 

Ladataan...

Pages