Se päivä kun kämpän sain

Viime viikolla tapahtui kummia. Olen katsellut uusia kämppiä nykyiseni tilalle ehkä viime kesästä asti, käynyt hiljalleen muutamassa näytössä ja välillä kyllästynyt koko hommaan  täysin, sitten taas mennyt johonkin näyttöön. Harvoin on tullut vastaan itseäni aidosti sykähdyttävää asuntoa.

Ja vaihtaahan haluan siksi, koska nykyiseen kämppääni en ole oikeestaan missään vaiheessa oikeasti mahtunut, koska kaappitilaa ei ole. Mulla ole myöskään ollut esimerkiksi uunia, mikä on ajanut mut varsinkin viime kuukausina hulluuden partaalle. Asunto on myös katutasossa, ikkuna sentään sisäpihalle, mutta silti ihmiset katsovat automaattisesti kämppääni sisälle ohi mennessään ja sekin on saanut mut pikkuhiljaa polttamaan päreeni.

Viime viikolla katsoin keskiviikkona että onpas ihana asunto tarjolla ihan lähellä mua, 10 neliötä enemmän ja vaan noin 50 e kalliimpi kun nykyinen. Ja muutenkin yhdessä lempitaloistani Kalliossa.

Kun kävelin asuntoon sisään, mulle iski melkein eläimellinen, primitiivinen tunne siitä että TÄMÄ KÄMPPÄ ON MINUN, ÄLKÄÄ KUVITELKOKAAN ETTÄ MUUT SAISITTE TÄMÄN. Asunnossa oli niin mieletön tunnelma, ihan hullun kaunista. Näytössä oli onneksi vaan neljä ihmistä. Ainoaksi uhkakseni näin heti tytön, joka osasi todella taitavasti mielistellä välittäjää.  Hän sanoi heti että voi muuttaa vaikka heti seuraavana päivänä ja että tarve asunnolle on kova. Mietin että noniin, onpas hienoa hei, meillä normaaleilla ihmisillä on asunto jo valmiiksi ja en mä voi ihan heti itse muuttaa.

En edes puhunut välittäjälle paljoa, sanoin vaan että onpas todella kaunis asunto ja ojensin hakemuksen. Olin väsynyt töistä enkä jaksanut sanoa muuta. Kotona facepalmasin henkisesti ja mietin että voi perkele , miksen ollut agressiivisempi, nyt se kämppä kyllä meni sille toiselle tytölle. Olin siis oikeasti 100% varma etten saa kämppää.

Sitten yllättäen seuraavana päivänä puhelin soi. Välittäjä sanoi että suosittelee mua vuokranantajalle, jos vielä haluan kämpän. Sanoin että TOTTAKAI HALUAN SE OLI IHANA??! Välittäjä sanoi että soittaa nyt vuokranantajalle ja sitten pian takaisin päätöksestä. Rukoilin koko ton viisi minuuttia jumalaa ja maailman voimia että saisin kämpän (nyt kun mietin niin toi kyllä kertoo siitä että aidosti rakastuin asuntoon). Sitten puhelin soi ja sain kuulla että saan kämpän. Olo oli epätodellinen ja sekava, pian myös onnellinen.

Sitten sain kuulla minkälaiset käytännöt Vuokraturvalla on vuokralaisille, ja siitä miten monta miljoonaa paperia mun pitää toimittaa skannattuna viikon sisällä, ja avata vuokravakuustili. En ole tehnyt mitään tuollaista koskaan aiemmin ja yhtenä iltana käytin tunnin skannailuun, paperisodasta kiukkuisena kuin ampiainen. Sitten sain vaan kuittauksen että kaikki on ok, kun olin viimein toimittanut mm. itseni ja äitini ajokorttini kuvat sähköpostissa.

Kolmen viikon päästä muutan enkä jaksa millään odottaa että aika kuluisi siihen asti. On niin mielettömän ihanaa päästä uuteen, tilavampaan asuntoon. Musta tuntuu että tää tapahtuu just oikealla hetkellä, ja että mun vaan kuului saada se kämppä. Näytössä ei tarvitse olla mikään superihminen, jos se kämppä on vaan tarkoitettu just sulle. Niin mä uskon.

Oon niin onnellinen tästä, enkä malta oottaa sitä että uuteen kämppään mahtuu kutsumaan jopa ystäviä kylään, enemmän kuin yksi kerrallaan.

Tämän kuvan oon ottanut kyseisestä kadusta joskus kesän vihreydessä. Se on ehkä Kallion kaunein. Pian mä muutan sinne.

Kesää ja kämppää odotellessa. <3

Kommentit (1)
  1. fhkkglloiujjjjg
    23.3.2019, 20:08

    Oletko katsonut Ylen sarjaa ”Aikuiset”? Kertoo Kalliosta, ainakin tietyssä mielessä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *