Koiran ja kissan kanssa matkustaminen osa 3 (kuinka matkustaminen sitten käytännössä sujui).
Perillä ollaan vihdoin ja viimein! Saavuimme eilen Hollantiin mukanamme 2 isoa matkalaukkua, 2 painavaa reppua sekä kissa ja koira kuljetushäkkeineen. Voin kertoa, että matkustaminen junalla ja lentokoneella moisen tavaramäärän kanssa ei ole kovin helppoa ja eläimet tuovat matkustamiseen mukavasti hieman lisää jännitystä. Harmittaa kun emme muistaneet napata koko konkkaronkasta kuvaa, mutta kuvia on luvassa sitten siirtyessämme Italiaan päin.
Matka alkoi vappuaattona, jolloin matkustimme yöjunalla Oulusta Helsinkiin. Oli hieman haastavaa mahduttaa Manun kuljetuslaatikko makuuhyttiin (laatikolla on kokoa 92 x 64 x 64 cm), mutta onneksi laatikko oli helppo purkaa osiin ja sen sai myös helposti koottua lyhyessä ajassa (täydet pisteet siis Gulliver-kuljetuslaatikolle). Hytissä oli ahdasta, tottakai, mutta hyvin mahduttiin olemaan varsinkin sen jälkeen kun eläimet löysivät omat paikkansa sängyltä.
Eläimet eivät pahemmin junassa stressanneet, Manu hermoili kotona, että otetaanhan se varmasti mukaan ja olo helpottuikin silmin nähden, kun herra pääsi hyttiin meidän kanssa. Yö sujui hyvin ja veikkaan, että eläimet nukkuivat huomattavasti paremmin entä minä.
Juna saapui aamulla seitsemän aikaan Helsinkiin ja lento lähti vasta klo 10.40, joten muutama tunti meni siinä lentokentällä odotellessa. Eläimille ei saanut antaa ruokaa aamulla ollenkaan ja juominenkin oli kiellettyä kaksi tuntia ennen lentoa. Kummassakaan eläimessä ei näkynyt pahemmin levottomuuden merkkejä, Manua piti tietenkin rapsutella koko ajan (kuten aina kun ollaan vain paikoillaan) ja Varjo kyyristeli mahdollisimman pienenä kuljetuslaukun perällä.
Lähdimme jonottamaan Check-in tiskille heti sen avauduttua ja se kannatti, sillä jono oli aikamoinen ja myös meidän asioiden käsittelyssä vierähti yllättävän paljon aikaa. Molemmat eläimet kulkivat lentokoneella ensimmäistä kertaa, Manu meni ruumaan ja Varjo tuli meidän kanssa matkustamoon.
Manun kuljetuskoppa tutkittiin, kuljetuskopassa sai olla vain patja ja esimerkiksi Manultakin piti ottaa kaulapanta pois. Itku kurkussa katselin, kun vartija vei Manun jonnekin, josta se siirrettäisiin sitten ruumaan. Luin netistä, että eläimet laitetaan ruumassa lentämisen ajaksi lämmitettyihin laatikoihin, joissa ei ole valoa.
Kun Check-in oli saatu tehtyä ja kyyneleet nieleskeltyä, siirryimme käsimatkatavaroidemme ja Varjon kanssa turvatarkastukseen. Varjo piti ottaa kuljetuslaukusta pois turvatarkastuksen ajaksi ja tämä olisi ollut mukava tietää etukäteen, sillä Varjolla ei ollut valjaita eikä hihnaa. Varjo oli ”onneksi” niin hädissään, että se kiipesi heti Matiaksen niskan päälle, eikä meinannut millään tulla pois sieltä, karkaaminen ei käynyt siis sillä mielessäkään.
Itse lentokoneessa Varjon kuljetuslaukku piti asettaa edessä olevan penkin alle, eikä kissaa saanut tietenkään ottaa laukusta pois lennon aikana. Varjo maukuu autossa lähes taukoamatta, joten vähän jännitimme, saammeko kuunnella koko lennon ajan (2,5h) maukumista, mutta laukusta ei kuulunut ääntäkään koko aikana.
Kukaan ei muuten tarkistanut missään vaiheessa eläimien mikrosiruja tai passeja, mikä oli vähän kummallista.
Amsterdamin lentokentällä kiiruhdettiin heti hakemaan matkatavaroita ja Manua. Matkatavaroiden luona Manua ei näkynyt missään ja paljastui, että ruumassa olleet eläimet tuodaan erillisellä hissillä matkatavarahallin läheisyyteen.
Kun Manu sitten vihdoin löydettiin, odotti kuljetuslaatikossa läähättävä ja selvästi hyvin stressaantunut koira. Käytettiin Manu laatikosta ulkona sen verran, että saatiin asennettua laatikkoon pyörät alle ja sinä aikana Manu vaan sinkoili joka suuntaan, eikä kuunnellut puhetta ollenkaan. Manu suostui kuitenkin palaamaan itse kuljetuslaatikkoon, joten mitään traumoja sitä laatikkoa kohtaan ei onneksi syntynyt. Seuraavaksi kuljetettiin matkatavarat ja eläimet lentokentän läpi piha-alueelle ja siellä tarjottiin molemmille eläimille vettä ja Manu sai kulkea jälleen hihnassa.
Matias lähti metsästämään meille vuokra-autoa ja minä jäin eläimien ja matkatavaroiden kanssa odottelemaan lentokentän parkkihallin läheisyyteen. Vuokraamo oli vain muutaman minuutin ajomatkan päässä lentokentältä, mutta odotteluun meni lopulta pari tuntia, sillä vuokraamoon saapuvaa kuljetusta ei näkynyt alussa missään ja itse vuokraamossa meni yllättävän kauan aikaa. Sitten kun Matias vihdoin ja viimein sai auton alleen, hän ei meinannut millään löytää takaisin sille parkkialueelle, jossa minä seisoskelin, sillä GPS ei jostakin syystä toimi täällä hyvin. Minä sain siinä odotellessani aivan järkyttävän päänsäryn ja palellutin itseni pahasti, sillä ilma oli harmaa ja tuulinen ja lämmintä oli vain 13 astetta.
Vuokra-auto oli onneksi sen verran iso, että matkatavarat ja eläimet kuljetushäkkeineen mahtuivat autoon hyvin. Ajomatka lentokentältä Noordwijkerhoutiin oli jännittävä, moottoritiellä kaistoja oli vaikka kuinka monta, nopeusrajoitus oli 130km/h ja kaistat ovat niin kapeita, että autot lähes koskettavat toisiaan. Kun pääsimme moottoritieltä pois, matkalla näkyi hulppeita tulppaanipeltoja, lehmiä, jokia ja varmaan miljoona liikenneympyrää.
Asunnolle päästyämme eläimet kotiutuivat hyvin, Manu oli onnellinen kun sai ruokaa ja oman patjansa ja Varjokin oli piilossa vain muutaman tunnin, kunnes uskaltautui syömään ja tutkimaan asuntoa.
Molemmat nukkuivat yön rauhassa ja nyt seuraavana aamuna molemmat ovat jo kuin kotonaan ja ainoastaan itselläni on ongelmia (jälleen kerran) hyvien lenkkireittien löytämisessä. Onneksi Google Maps on olemassa, olisin ilman sitä varmaan vieläkin eksyksissä aamulenkillä.
Noordwijkerhout vaikuttaa ensinäkemältä ihanalta pikkukaupungilta, pihat ovat täynnä mitä mielikuvituksellisempia puutarhoja ja joka puolelta tuntuu löytyvän erilaisia pikkujokia (tai sitten kierrän koko ajan sitä samaa jokea, mistä sitä tietää). Asuntomme sijainti on paras mahdollinen, sillä ruoka- ja eläinkauppa ovat vain kivenheiton päässä ja asunnon vieressä on puistoalue, jonka kautta pääsee helposti koiraystävällisille lenkkireiteille. Koiria näkyy hyvin paljon vapaana ja Manukaan ei osaa enää edes remmirähjätä, koska muita koiria on vaan niin paljon.
Aikaisemmat postaukset eläimien kanssa matkustamiseen liittyen:
Koiran ja kissan kanssa matkustaminen osat 1 ja 2.
Voit seurata minua täällä: